Berlinin ilmasilta pelasti jaetun kaupungin
Kello näytti aamukuutta 24. kesäkuuta 1948, kun Josif Stalin sulki kaikki Länsi-Berliiniin johtavat tiet, rautatiet ja kanavat. Berliinin lähes vuoden kestävä saarto oli alkanut.
Berliiniläiset seuraavat, kun liittoutuneiden Douglas C-54 tuo kaupunkilaisille apua.
Kahden päivän kuluttua saarron alkamisesta länsiliittoutuneet aloittivat massiivisen ilmasillan kuljettaakseen hätääntyneille berliiniläisille ruokaa, lämmityshiiltä ja muita tarvikkeita.
Nyt Berliinissä juhlitaan ilmasillan aloittamisen 60-vuotispäivää. Eri puolilla Saksaa järjestettävissä juhlallisuuksissa muistellaan kylmän sodan ensimmäistä valtataistelua, joka lujitti liittoutuneiden välistä yhteistyötä ja päättyi lopulta Neuvostoliiton tappioon.
Ilmasilta oli rauhanomainen ratkaisu
Berliini jaettiin toisen maailmansodan jälkeen neljään osaan, joista liittoutuneiden eli Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan miehityssektorit muodostivat Länsi-Berliinin ja Neuvostoliiton miehityssektori Itä-Berliinin.
Stalin aloitti Berliinin saarron vastaiskuna läntisen Saksan valuuttauudistukselle, johon Länsi-Berliini otettiin mukaan. Saarron tarkoituksena oli saada liittoutuneet hylkäämään jaettu kaupunki.
Yhdysvaltain miehityssektorin komentaja, kenraali Lucius D. Clay harkitsi aluksi aseistettujen saattueiden lähettämistä Neuvostoliiton miehittämien alueiden läpi, mutta luopui suunnitelmasta sillä Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman ei halunnut käyttää voimakeinoja. Liittoutuneet päätyivätkin aloittamaan historian suurimman ilmasillan, josta käytettiin aluksi nimeä Operaatio Vittles.
Koneita puolentoista minuutin välein
Ilmasillan aikana Berliiniin lennettiin lähes vuorokauden ympäri. Kiireisimpinä aikoina koneita laskeutui Tempelhofin, Tegelin ja Gatowin kentille puolentoista minuutin välein. Moni laskusta myöhästynyt lentäjä joutui kääntymään takaisin Frankfurtiin, sillä uudelle yritykselle ei ollut aikaa.
“Vihreinä pisteinä näkyvät koneet näyttivät tutkassa pitkältä helminauhalta”, kirjoitti Jack O Bennett muistelmissaan.
Bennett oli ilmasillan ensimmäinen ja kuuluisin amerikkalainen lentäjä, joka lensi saarron aikana tuhat avustuslentoa. Yhteensä Bennet vietti ilmassa 40 000 tuntia.
Berliiniin lentäminen oli vaarallista, ja moni lentäjä menettikin henkensä. Täyteen pakatut, painavat koneet joutuivat lentämään hyvin korkealla ja lopulta laskeutumaan jyrkästi Länsi-Berliinin ilmatilaan päästyään.
Britannian miehityssektorilla Berliinissä asunut Dagmar Hörner oli ilmasillan aikaan kuusivuotias.
“Tuohon aikaan porkkanat olivat ylellisyyttä ja äitini teki minulle vaatteita vanhoista mekoistaan”, Hörner muistelee.
Raunioissa leikkivälle pikkutytölle täyteen pakatut koneet olivat sananmukaisesti taivaan lahja. Eräs lentäjä tulikin tunnetuksi siitä, että hän pudotti lapsille koneestaan karamelleja.
Neuvostoliitto päätti lopulta purkaa saarron toukokuun alussa 1949. Ilmasiltaa jatkettiin tämän jälkeen vielä kolme kuukautta varastojen täydentämiseksi siltä varalta, että saarto alkaisi uudelleen.
“Ilman ilmasiltaa historia näyttäisi hyvin erilaiselta. Se osoitti, etteivät liittoutuneet taipuneet neuvostovallan edessä”, Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi viime kuussa ilmasillan kunniaksi järjestetyssä lentonäytöksessä.
(STT–DPA)
Kuva AP / LK
Aiheesta lisää
Berliinin saarto (Wikipedia)
The Berlin Airlift (Harry S. Truman Library & Museum)