Turkiskauppa
Turkiskauppa on maailmanlaajuinen teollisuuden ala, johon kuuluu eläinten turkiksien keräys ja niiden myyminen. Ennen Pohjois-Amerikan asuttamista, Venäjä oli suurin turkiksien myyjä Länsi-Euroopassa ja Aasiassa. Suurin osa Venäjän viemistä turkiksista oli majavan, suden, ketun, oravan ja jäniksen turkkeja. Amerikan asuttamisen jälkeen majavannahoista tuli tärkeä vientituote, jota kuljetettiin Eurooppaan suuria määriä.[1] Eurooppalaiset hankkivat majavannahkoja ostamalla ja vaihtamalla niitä intiaaneilta. Varsinkin kanadalaiset olivat aktiivisia tässä toiminnassa, ja esimerkiksi Quebec kasvoi juuri turkiskaupan keskukseksi. Majavan karvoista tehtiin huopahattuja, ja majavannahkakauppa kukoisti 1500-luvulta 1800-luvulle. Silloin majavat olivat vähentyneet ja silkkihatut tulleet muotiin.[2]
Turkiskauppaa on käyty esihistorialliselta ajalta asti.lähde? Oravannahan sanotaan olleen suomalaisten ensimmäinen raha.[3] Myöhemmin metsästäjät myivät myös näädän, ketun ja majavan nahkoja.[4] Vuonna 1391 turkulaisporvari Peter van dem Berghellä oli Tallinnassa myynnissä 300 000 suomalaista turkista.[5]
Suomessa on tarhattu kettuja 1910-luvulta ja minkkejä 1930-luvulta asti. Suomalaiset turkikset menevät pääosin vientiin.[6]
Lähteet
- ↑ Russa and colonial fur trade The Economic History Review, New Series, Vol. 7, No. 3, 1955
- ↑ History of the Fur Trade (Arkistoitu – Internet Archive) Montana Trappers
- ↑ Ensimmäiset suomalaiset VILMA
- ↑ Kemijärven historia (Arkistoitu – Internet Archive) Kemijärvi
- ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 416. Gaudeamus, 2015.
- ↑ Maatilan eläimet[vanhentunut linkki] MTK (s. 16)
Aiheesta muualla
- Lyhyt turkiskaupan historiikki (englanniksi)