Käyttäjä:Seppoilmari

Palkinto:
Tunnustus ansiokkaasta taistelusta tuulimyllyjä vastaan --Inzulac 13. helmikuuta 2007 kello 20.07 (UTC)

Seppoilmari Liukko-

Wikipediassa käyttäjänimenä on

Seppoilmari ja tekstini tai

muutosten allekirjoituksena on

- suomalainen ja 11.11.2006 alkaen

allekirjoitus muutettu Seppoilmari-suomalainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Papukaijamerkityt

Tarkoituksena on saada näkyviin oikeutettu

lähdeaineistoihin perustuva suomalainen näkökulma

artikelien luomisessa ja artikkelien muokkauksessa.

Ensimmäinen muokkaus ja viimeisimmät muokkaukset (ja vanhemmatkin ks. historia)

Ensimmäinen muokkaus Wikipediaan 22.2.2006. Katso tästä:Seppoilmarin muokkaukset ja muokkausten määrä [[14]], Seppoilmarin viimeisimmät muokkaukset ja historia ks. tästä [ http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiminnot:Muokkaukset/Seppoilmari]

Suomalaisten (eurooppalaisten) juurien tutkiminen

Katso artikkeli Eurooppalaisten alkuperä kirj. Seppo Liukko, alkuperäinen, yksi niistä tästä:[[15]].

Olen perehtynyt suomalaisten esihistoriaa käsittelevään tutkimukseen lähes 20 vuotta. Yritän osaltani herättää suomalaisten kiinnostusta suomalaisten omiin juuriin. Suomalaisten pitkää esihistoriaa Euroopassa on mahdollisuus tutkia kielitieteen lisäksi, arkeologian ja antropologian, geneetiikan ja muiden tieteiden avulla.

Lainaus geneettisestä tutkimuksesta:

L. Cavalli-Sforza, Menozzi, Piazza The history of geography of human genes (1994) esim.

1. Belgian flaameista 63

2. Saksalaisista 77

2. Itävaltalaisista 77

4. Ruotsalaisista 82

5. Norjaisista 94 jne...

Nämä ovat geneettiset etäisyydet suomalaisista, mitä pienempi luku sitä pienempi etäisyys.

Mukana 25 kansaa, mutta esimerkiksi ei virolaisia, jotka varmaan olisivat aika kärjessä. SU-kansoista löytyvät vain unkarilaiset jaetulta sijalta 10 (etäisyys 115) ja saamelaiset sijalta 21 (etäisyys 210). Tuohirulla 21. heinäkuuta 2005 kello 19:26:05 (UTC)

Lisäksi S. Pääbo tutkimus: germaanit ovat 75%:sti samanlaisilla geeneillä varustettuja, kuin suomalaiset

Hyväksyttävä hypoteesi ratkaistaessa esihistorian tapahtumia on sellainen, mikä vastaa tieteellisen tutkimuksen perusteella kakkien tieteiden esittämiin kysymyksiin. Jos asia ratkaisataissiin vain yhden, esimerkiksi kielitieteen perusteella, voi ratkaisussa olla jokin ongelma arkeologisten tai geneettisten tutkimustuloksien kanssa (ks. esim. akateemikko Päiviö Tommila, poikkitieteellisyydestä Tieteessä Tapahtuu- lehti 3/2004 s.7 [[16]]. Ks. myös [Tieteessä tapahtuu].

Ongelman ratakaisu täytyy toteutua niin, että kaikki hypoteesit toteutuvat kussakin ajassa, ymmärrettävästi. Poikkitieteellisen hypoteesin perusteella on mahdollista laatia sellainen teoria, jossa kielitieteen tapahtumat, arkeologiset kulttuurit/tosiasiat ja väestögeneettinen muutosmalli toimivat tieteellisten periaatteiden mukaisesti yhtäaikaisesti myös menneessä ajassa (tarkasteltiimpa asiaa esimerkiksi 20.000 BC, 10.000BC , 5500BC , 1000BC tai nyt 2000 AD) eli koronologinen muutos huomioiden ja kuitenkin yhtälö toteutuu.

Ks. artikkelin Eurooppalaisten alkuperä tieteelliset lähteet 1-18 .

Uutta tietoa:

Museovirasto, Kampakeramiikan laaja-alue Euroopassa 4200-2000 eaa saattoi olla suomalais-ugrilainen, ks. tästä [[17]] ja tästä kampakeramiikan ja suomalais-ugrilaisen kielen samanaikaisuus ja perustelu [[18]].

Arkeologi Ch. Carpelan toteaa väestöarkeologisten ja kielen tutkimuksen seuraavasti: "Kielihistoriallisten rinnastusten osalta oletan, että 1) arkeologisesti havaittavat vaikutusaallot ovat välittäneet myös kielellisiä vaikutteita ja että 2) kielellisiä vaikutteita välittäneet vaikutusaallot ovat myös arkeologisesti havaittavissa." .

Prof. Pauli Saukkonen 2006 Yliopistopaino /Su-kansojen kielten ja alkuperäisongelma mm. s. 101.

Suomalais-ugrilaisten (Su)-kielten professori Pauli Saukkonen, kirja 7/2006 su- (suomalaisugrilaisten)kielten ongelma suomalaisessa kielentutkimuksessa ja on kielitieteilijän mielipide esihistoriasta ja puhutusta kielestä, arkeologian ja genetiikan perusteilla sekä kirjaan kohdistuneeseesta arvostelusta vastine Tieteessä Tapahtuu lehdessä on nro 7/2006, ks. tässä [[19]].--suomalainen 20. lokakuuta 2006 kello 16.21 (UTC)

Kielentutkimuksen ongelma määrittää 6000 vuotta vanhempien väestöjen puhuma kieli: Kyse on kielen tutkijoiden itsensä esittämästä rajoituksesta, joka on tässä seuraavana: " Kuvaavaa eri tieteenalojen mahdollisuuksista liikkua ajassa taaksepäin on se, että esimerkiksi ilmastohistoria. paleoekologia ja arkeologia kykenevät ongelmitta jaksottamaan koko jääkauden jälkeisen ajan. Kielentutkijattaas katsovat yleisesti, ettei kielen kautta päästä kuin korkeintaan noin 6000 vuoden taakse (n. 4000 eKr ). Sitä kauemmas esihistoriaan menevä aika on useimpien tutkijoiden mukaan kielihistorian tavoittamattomissa." Lähde Riho Grunthal, Ennen, muinoin, Miten menneisyyttämme tutkitaan, Tietolipas 180/SKS.

Ainostaan arkeologit ja väestögeneetikot voivat esittää löydöksiinsä, kulttuureihin ja genettiseen perimään perustuen hypoteesinsa mahdollisesta puhutusta kielestä 4000 eaa- 16.000 eaa. Mm. Museovirasto on todennut (yllä) kampakeramiikan ajan laajan suomalais-ugrilaisen kielialueen olleen n. 5300 BC alkaen, Veikseliltä -Uralille ja sieltä pohjoiseen mm. Suomeen / Viroon saakka.

Volgan mutka teoriaa on muutettu ks. Museovirasto [[20]], koska on suom-ugril. väestön/kielen todettu jatkuvasti olleen laajalla - alueella Euroopassa. Sen tiedetään olleen jo ainakin kampakeraamiikan ajasta 5200 BC alkaen Veikseliltä- Uralille ja Suomeen, ja edelleenkin hieman supistuneena etelästä, kuten tiedetään Novgorodin aikana Nestorin kronikan mukaan marit, vepsäläiset, ja tsuudit sekä nykyisinkin laajoilla-alueilla nyk. Venäjän alueilla ja Balttiasta Suomeen.

Suppean alkukodin teoriaa vastustetaan joidenkin tutkijoiden piirissä . Euroopan Veiksel-jääkauden edelleen kylmeneminen (LGM-aika) saattoi vaikuttaa väestön kerääntymiseen yhteen lämpimille alueille ja mahdollisesti muodostui yhteinen kieli. Jääkauden jälkeen tundra-alueiden suurriistan metsästys todennäköisesti edellytti yhteistä kieltä ja laajaa metsästysaluetta. Kivikauden hidas muutoksen kausi on voinut kestää lähes mesoliittisen kivikauden lopun suuriin muutoksiin asti Euroopassa. Migraation voimistuessa ja uusien maanviljelys elinkeinojen saapuessa kielien muutosvauhti ja lainasanojen käyttö lisääntyi ja aiheutti kielenvaihtoja myös uralilaiskielisille väestöille.

Suomen kielen professori, Pauli Saukkonen, JATKUVUUSTEORIASTA: kirja on Suomalais-ugrilaisten kasojen ja kielten alkuperäisongelma, 2006, s. 107: "Baltia , Suomi, Venäjän Karjala ja Skandinavia ovat ainoita maita, jotka ovat saaneet koko väestöpohjansa varmasti vasta jääkauden jälkeen, ja se näkyy myös saamelais-itämerensuomalaisessa kielellisessä erillisyydessä (Viitso 2000). Eivät sinne rynnänneet ensimmäisinä eteläisen Euroopan ihmiset, vaan heidän edellään jään reunan läheisyydessä eläneet. Alkuperäisväestö on ja elää tutkituissa geenilinjoissa ja sen alkuperä voidaan jäljittää. "Tuntematonta" väestöä ei ole enää olemasssakaan, ei siihen voida vedota, sillä genetiikka on antanut kaikille nimet. Ei ole myöskään hyväksyttävää sanoa, ettei alkuperäisten asukkaiden tai yleensä esihistoriallisten ihmisten kielestä voi päätellä mitään ja että on voinut tapahtua mitä tahansa. Ei ole voinut tapahtua mitä tahansa, kuntiedetään perusfaktoja väestöistäja niiden ajallis-maantieteellisestä ja kultturillisista suhteista. ....Tutkimuksen velvollisuus on käsitellä nämä asiat, vaikka tiedetään, että varmuutta ei koskaan saavuteta, vaan ainoastaan todennäköisyys". JATKUVUUSTEORIA- jääkaudesta nykyisyyteen.

Tohtori Juha Pentikäinen Kalevalan Maailma, Yliopistopaino, 1989: s. 18 "Mytologia on varsin lähellä "muinaisuskoa" tai "kansanuskoa", sisältäen myös myyttien ohella, esikristillistä uskontoa valaisevaa folkloreaja tietoutta. s.19 :" Ennen 1700-lukua kirjallisuudessa esiintyneiden harvalukuisten kansanrunouttaja kansanuskoa koskeneiden mainintojen tavoitteena on usein ollut pakanuuden poisjuuriminen ja siitä varoittaminen uskonpuhdistuksen hengessä. Tunneituin näistä maininnoista on Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksensa esipuheeseen liittämä "suomalaisten jumalien luettelo" 1551,( mm. Väinämöinen ja Ilmarinen sekä yleensä Calevanpojat "Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit":[21] .) s.218:" 1700-luvulla kansanrunoutta oli tutkittu etupäässä juuri kansanrunouden näkökulmasta. Porthanin oppilas Lencquvist hahmotti kuvaa suomalaisesta tietäjästä, joka hallitsi ektaasitekniikan. Jo 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat olivat kertoneet suomalaisista tietäjistä ja heidän varautumissanoistaan, joita sittemin on merkitty eri puolilla Suomea, Karjalaa ja Inkeriä. ja s.223: " Noituutta on pidetty etenkin Etelä-ja Keski-Euroopassa nimenomaan suomalaisten erityisoikeutena".

Turun yliopiston Kalevala-instituutin johtaja Lauri Honko on kirjassaan Eepoksia ja eepostutkimuksia Itämereltä Intiaan SKS,2001..... s.26:" "Kalevala on perinne eepos", s.69 maininnut, että: "Joka tapauksessa itämerensuomalainen eeppinen perinne on vanhakantainen. Kuinka Euroopassa on voinut säilyä näin vanhaa kalevalaisen runouden perinnettä. Meidän perinteemme on todella vanhaa, eikä Kalevalakaan ole niin nuori kuin sen ilmestymisvuodesta voisi päätellä. Se on yksi arkaaisemmista eeppoksista mitä on. Se kuuluu myyttisen eepoksen tyyppiin, jossa yhteiskunnan rakenne ja maailmankuva ovat hyvin varhaiskantaisella tasolla. Niinpä ikivanhana mainittu sumerilaisten Gilgames-eepos on tässä suhteessa uudenaikaisempi kuin Kalevala. Vaikka kalevalassakin esiintyy taistelua ja väkivaltaa, niin sen tapahtumat ovat kuitenkin enemmän henkisen mahdin , tietämisen ja riittitekniikan ohjauksessa ". Ja s.35: "Kalevalaa ei saa millään kirjallisuuden tuotteeksi".. ja s.53 "Kalevalassa on loitsuja peräti viidesosa Kalevalan säkeistä. Kalevala tulee aina jäämään vertailevassa eeppostutkimuksessa loitsueepokseksi". Sekä s.62:" On selvää, ettei Lönnrot halunnut vahvistaa suomalaisen kansanuskon vanhoja suomalais-ugrilaisia piirteitä, joille on löydetty kiintoisia paralelleeja itäisiltä sukulaiskansoilta."

Pertti Anttonen ja Matti Kuusi, Kalevala lipas, SKS, 1999, s.81,: "Kalevalan kokoonpanoa helpotti se, että vanha epiikka ja lyriikka, häätarusto, loitsut ja arvoitukset on sepitetty samaa kalevalaista runomittaa. Kalevalakielen normit ovat suunnilleen samat suomalaisilla,karjalaisilla, inkeriläisillä, vatjalaisilla ja virolaisilla. Se näyttää syntyneen myöhäiskantasuomalaisena aikana, kantabalttilaisen kulttuurin runokulttuurin vaikutteista, 2500-3000 vuotta sitten. Kalevala noudattaa ns. klassista kalevalamittaa, joka on vallitsevana Suomenlahden pohjoispuolella ja Inkerissä".---Kalevalaista noituutta ja taikuutta sekä loitsuja Kampakeramiikan kulttuurista alkaen.

Wikipediaan kirjoittamani artikkelit:

1. Alkuperäinen artikkeli, Eurooppalaisten suomalaiset juuret 22.2.2006 alkaen (ks. historia - uusin) ja Eurooppalaisten suomalainen perimä jonka alkuperäinen on tässä [[22]] ja toinen [[23]], josta viimeinen versio (lähdeviitteitä alkup.tekstissä) luotiin 18. huhtikuuta 2006 kello 10.34 - Seppoilmari- suomalainen . Em. artkkeliteksteihin tehty suuret muutokset, mm. arkeologiakulttuureja poistettu, 20. huhtikuuta 2006 kello 12.53 - ML, tämän muutosten jälkeen artikkelin nimi on; Eurooppalaisten alkuperä, johon palautin huomattavan paljon alkuperäisiä omia (Seppoilmari) tarkennuksia, lisäyksiä ja lähdeviitteitä 30.4.2006, ks. omat muokkaukset ja artikkelin historia / Seppoilmari.

Olen kirjoittanut eurooppalaisten ja suomalaisten esihistoriasta yhteenvetoja ns. kirjallisuustutkimuksina, viittauksilla lähdeaineistoihin .

Faktaa: "Suomalaisten" esi-isät/äidit ovat olleet metsästyskulttuurien väestöä, ja ovat olleet olemassa ennenkuin Suomen alueen jääkauden jälkeisten jäämassojen sulaminen mahdollisti siirtymisen Suomen alueelle n. 8 700 eaa alkaen (n. 10.700 vuotta sitten). Eurooppalaisten väestöjen esihistoriaa voidaan tutkia arkeologian-, genetiikan tutkimuksella ja jatkuvuusteorian perusteella. Suomalaisten metsästäjäväestön laaja - alue Euroopassa kivikaudella on osa ratkaisua Euroopan väestöjen alkuperästä. Metsästäjäväestöjen esihistoria alkaa Cromangonin saapumisesta Eurooppaan 37.000 vuotta sitten . Tarvitaan selvitys, joka antaa perimä-linkin Euroopan esihistoriasta Veiksel- jääkauden ajasta -alkaen nykyaikaan saakka.

Euroopan asuttavat alueet laajenivat Alppien jäätikön ja Skandinavian jäätikön sekä tundran sulamisen vuoksi pohjoiseen. Tarkoituksena kartoittaa erityisesti (vaaleaihoisten) Eurooppalaisten alkuperää Alppien pohjoispuolisten alueiden arkeologisten kulttuurien ja genetiikan /antropologian tietojen perusteella. On väitetty, että jääkauden jälkeinen väestö oli vaalea ihoista/hiuksista väestöä. Tuhansien vuosien aikainen asuttaminen Alppien pohjoispuolisten alueiden (vähän aurinkoa/vähän auringon D-vitamiinia) väestön ns. kylmänkestävyys geeenimutaatio, joka ilmenee vieläkin mm. suomalaisessa populaatiossa. Eräät tutkijat ovat todenneet suomalaisten olevan kaikkein eniten vaalea hiuksista väestöä maailmassa ks. viite .

Tässä yhteydessä arkeologia ja genetiikka kytkeytyy väestöjen kieleen ja sen todennäköiseen muuttumiseen nykyaikaan mennessä. Seuraavat artikkelit valottavat tätä arkeologista jatkumoa (jatkuvuusteoriaa) väestön perimää, geneettistä- sekä kielen muutosta/kehitystä 35 000 eaa nykypäiviin 2000 jaa saakka.

1. Eurooppalaisten "suomalaisista" juurista, alkup.muutos [1] --> artikkeliksi 18.4.- 30.4.2006, seppo liukko [[24]]
2. Suomalaisten ja saamelaisten esihistoriaa / seppo liukko (31 siv. hypoteesi perusteluineen)
3. Suomalainen geeni- / kielitieteen teoria 24.2.2005, seppo liukko
4. Kivimineraalit; aine, kemia ja energia, elämän perusteet, seppo liukko [[25]]

--suomalainen 6. huhtikuuta 2006 kello 16.58 (UTC)--suomalainen 12. toukokuuta 2006 kello 06.33 (UTC)

Lisäys, suomalainen näkökulma, tutkija Juhani Mylly: " Ero Ruotsista asetti vähälukuisen suomalaisen historioitsijayhteisön uuteen tilanteeseen; yhteyttä vanhaan isänmaahan ei enää ollut, eikä yhteys Venäjään ollut kovin toivottu, kenen historiaa siis nyt kirjoitettaisiin? Irtautuminen Ruotsista on luonnollinen selitys suomalaisen kansallisen historiankirjoituksen nousulle ja tämä on myös Myllyn tulkinta. Kaikki tuskin kuitenkaan käynnistyi tyhjästä ja mm. Juha Manninen onkin muutama vuosi sitten ilmestyneessä tutkimuksessaan korostanut suomalaisen varhaisnationalismin saaneen alkusysäyksensä jo 1700-luvulla" --Seppoilmari-suomalainen 31. tammikuuta 2007 kello 16.32 (UTC)

Siinähän on vain varhaisnationalisti Porthanin määrittelemät ruotsalaisten ja suomalaisten eroista, joka on mainittu 1700-luvulla ja että Suomessakin "ajateltiin", vaikka hyvin alamaisesti: " Porthania voidaan pitää varhaisnationalistina. Hänellä oli tutkimuksissaan suomalainen näkökulma ja hän osoitti tutkimuksillaan Suomen ja suomalaisuuden eroavan Ruotsista ja ruotsalaisista alkuperältään, historialtaan, kieleltään ja kulttuuriltaan, mutta ei poliittis-valtiollisesti. Hänen perintöään jatkoi huippuinaan Elias Lönnrot ja ja M.A.Castren ja mm. snellmannilainen nationalismi". Seppoilmari-suomalainen 22. tammikuuta 2007 kello 16.11 (UTC)

Suomalaisia käsittelevät artikkelit wikipediassa

Yritän olla kehittämässä Wikipediaa tarkkailemalla mitä Eurooppalaisten ja suomalaisten juurista tallennetaan. Mikäli mahdollista esitän oman ehdotukseni pohdittavaksi "raadille" onko sellainen tieto perusteltua Wikipedian tiedostoon.

Omat artikkelit Wikipwdiassa; Eurooppalaisten alkuperä, Talonpoikaislevottomuudet Suomessa (ja niiden syyt), Puhdasoppisuuden aika Suomessa, Venäjän esihistoria ja Venäläisten alkuperä artikkelien pohjat ja alkuperäiset artikkelien tekstit ovat Seppoilmarin kirjoittamia ja lähdetiedoista kaivamia tietoja.

Erityisen suuria muutoksia olen tehnyt tieteellisiin lähdeaineistoihin perustuen mm. suomalaiset, Suomen esihistoria , Ruotsin vallan aika, "suomalainen" Novgorod , Kiovan Venäjä, Nestorin kronikka , Venäjän historia ....

Kalevalaisen kansanperinteen osalta mm. Kalevala ,Kalevalainen runous ja Kansanusko, Noitavainot Ruotsin valtakunnassa, Talonpoikaislevottomuudet Ruotsin valtakunnassa , Nuijasota, Näistä artikkeleista puuttuu edelleen todellinen historia nimittäin mikä oli noitavainojen vaikutus osaltaan suomalaiseen kansanuskoon ja syitä talonpoikaislevottomuuksiin. On väitöskirja (Pöllä), jossa todetaan nuijasotaan osallistuneiden (vainoa myös jälkikäteen) ja noitavainojen kalevala noituudesta syytettyjen TIETÄJÄSUKUJEN on väestökirjojen perusteella todettu siirtyneen Varsinais-Suomesta ja sen ympäristöstä (Häme-Satakunta-Pohjanmaa) pakoon syytteitä ja tuomioita (mikäli ei kuolemantuomio) Savoon ja Karjalaan. Josta sitten Lönnrot löysi ko. kalevalaisen runouden ja valmisti Kalevala Eepoksen 1835. Ks. myös Suomalainen muinaisusko , Suomalaisten muinaiset jumalat Mikael Agricolan 12 kalevalaista jumalaa 1551 Psalttarin listaus: Väinämöinen Seppo Ilmarinen, Joukahainen jne.. joiden palvonta ja kalevalaisen kultuurin harrastaminen oli Ruotsin valtion säätämien (mm. Kustaa Vaasa) noitavainolakien aikana 1530-1772 kiellettyä, kuten prof. Jouko Vahtola ja Juha pentikäinen sanovat; se oli maanalaista uskontoa (Suomen historia s.75-77) ja sitä yritettiin kitkeä noitavainojenkin avulla.

Yrjö Maunu Sprengtporten artikkelehin, joissa olen muokkauksilla korjannut oikeutetun suomalaisen näkökannan (suomalaisen itsenäisyys ajattelun ja sotilaskoulutuksen isä) huomioon ottamista ko. artikkeleissa.

Siirtolaisuus artikkeliin olen lisännyt, että Pohjois-Amerikkaan 1580-1700-luvulla muuttaneista ruotsalaisista on n. 80% ollutkin suomalaisia metsäsuomalaisiasuomalaismetsistä. Yhdysvaltain perustuslaki se tuli voimaan 17. syyskuuta 1787 Philadelphian konventissa, alkuperäisen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus paperin allekirjoittajien joukossa on yksi alkuperältään suomalaissyntyinen John Morton, jonka isoisän isä oli Rautalammilta muuttanut 1654 Ruotsin suomalaismetsiin ja sieltä Delawarwn alueelle. Katso myös yhteenveto ko.artikkeleiden sisällöstä (alla). Historiantutkijan tavoite on rakentaa menneisyyteen perspektiivisesti porrastuva kuva, johon faktat sopivat. Jos ilmaantuu uusia faktoja, kuvaa on muutettava, opetti aikoinaan historian professori Pentti Renvall.

Suomalaisuus ja mistä se kumpuaa

Suomalaisuus prof Erkki Pihkala, Idäntutkimus, 4/1997; Venäläisyyden torjunta ja ruotsalaisuuden glorifiointi kansallisena strategiana.[[26]].

Seppoilmari Liukko- suomalaisen artikkeleita ja muokkauksia seuraavissa artikkeleissa:

Esihistoria, Eurooppalaisten alkuperä, Arkeologia, Suomalaisten alkuperä

1. Eurooppalaisten alkuperä ( 35 000 eaa, cromagnon ihminen, suurriistan metsästys ) -ensimmäinen oma artikkeli pohjaksi. Vanhimmat väestöt ja kielet Euroopassa; Uralilaiset suurriistan metsästäjät/Ukrainan refugi/Kostenkin muutos suomalais-ugrilainen kieli ja peuran metsästäjät Iberian refugi/Solutren kulttuuri baskin kieli. Alkuperä väestöt ja alkuperäiskielet Euroopassa; Suomalaiset/suomalais-ugrilainen kieli ja baskit/baskin kieli.
2. Eurooppa Ks. arkeologia osuus Seppoilmarin muokkauksia
3. Aurignacin kulttuuri->Gravetten kulttuuri->Kostenkin kulttuuri-> Hampurin kulttuuri-> Swidryn kulttuuri-> Kundan kulttuuri-> Suomusjärven kulttuuri ->Kiukaisten kulttuuri-> Kampakeraaminen kulttuuri -> nykyaika = 25.000 BC -> 2.000 AD suomalaisen (su) väestön- ja kielen jatkuvuusteoria Arkeologi Ch. Carpelan toteaa väestöarkeologisten ja kielen tutkimuksen seuraavasti: "Kielihistoriallisten rinnastusten osalta oletan, että 1) arkeologisesti havaittavat vaikutusaallot ovat välittäneet myös kielellisiä vaikutteita ja että 2) kielellisiä vaikutteita välittäneet vaikutusaallot ovat myös arkeologisesti havaittavissa." Ch.Carpelán kokoelmassa "Pohjan poluilla" s.250.
4. Suomalaisten alkuperä, JATKUVUUSTEORIA: "Suomalaiset" ovat Euroopan alkuperäisväestöä (keskustelu ja em. arkeologisten kulttuurien jatkuvuusteoria kieli ja väestö: alkaen Ukraina, Kostenkin- Hampurin- Swidryn- Kundan kulttuurien jatkumo Suomen alueelle, jatkuvuusteorian mukaan nykyisten suomalaisten esi-isiä. Asiasta on useita tieteellisä lähteitä.
5. Indoeurooppalaisten alkuperä Indoeurooppalaiset käsitetään nykyisin muiden kielikuntien ohella kielelliseksi ryhmäksi,jonka puhujat eivät muodosta omaa geneettistä tyyppiään, vaikka näinkin on aikaisemmin oletettu.Itäisimmät indoeurooppalaiset kielet löytyvät Intiasta, ja läntisimmät Euroopasta; tästä tulee myös nimitys indoeurooppalainen. Kaakkoon jostakin on indo-(Eurooppalaiset). On luultavaa, että eurooppalaiset ovat aikaisemmin puhuneet ainakin pääosin muita kieliä.Mahdollista on , että suurristan metsästäjien kieli olisi ollut Ural/Suomalais-ugrilainen. Se on ollut ennen indoeurooppalaisetn kielten ja n. 10%:n indoeuroopplaisen maanviljelyväestön migraatiota n. 5000-7000 vuotta eea. ja ennen ie-kielen leviämistä. Indoeurooppalainen kieli korvasi metsätäjien kielet ja metsästäjille tapahtui ns. kielenvaihto. KiistanalaisenMarija Gimbutasin ns. kurgaanihypoteesin mukaan indoeurooppalaisten alkukoti sijoittuu Mustanmeren pohjois- ja itäpuolelle Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroille ja ajoittuu vuosituhannelle 4000 eaa. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eaa. ja 2800 eaa. välissä. Sen sijaan Colin Renfrew liittää indoeurooppalaiset maanviljelyksen saapumiseen ja ajoittaa heidän tulonsa Eurooppaan yli 2000 vuotta kurgaanimallia kauemmas. [27].Kielten ja kulttuurien liikkumista arvellaan nykyisin kuitenkin tapahtuneen lähinnä kulttuurivaikutteiden ja kielenvaihdon keinoin, joskin myös väestöjen siirtymisiä on tapahtunut. Eurooppalaisten perimästä arvellaan nykyisin noin 10% olevan indoeurooppalaisilta, pohjolassa tämän "geneettisen indoeurooppalaisuuden" osuus katsotaan vielä pienemmäksi. Maanviljelyksen ja indoeurooppalaisuuden leviämisen suhde on kiistanalainen. Joidenkin mukaan indoeurooppalaisen kielen levitti indoeurooppalaisten paimentolaisheimojen lähettyvillä Lähi-idässä keksitty maanviljelys, joka oli tehokkaampi elinkeino kuin Euroopassa harjoitettu metsästys-keräily. Indoeurooppalaiset paimentolaiset olivat teorian mukaan alistaneet alkuperäiset maanviljelijät, ja omaksuneet niiden kulttuurilliset saavutukset, joita sitten alkoivat levittää.Teorian mukaan metsästäjä-keräilijät saivat vaikutteita lähistölle tulleilta indoeurooppalaisilta maanviljelijöiltä, ja oppivat näiltä maanviljelyksen, ja samalla vaihtoivat itselleen maanviljelijöiden kielen. Tätä olisi tapahtunut asteittain siten, että kielensä vaihtaneet olisivat sitten toimineet vastaavanlaisina opettajina muille metsästäjä-keräilijöille. Toisten mukaan eurooppalaiset olivat maanviljelijöitä jo ennen indoeurooppalaisten kielten tuloa, ja indoeurooppalainen kieli levisi muista syistä. On kiistanalaista, mitä kieliä puhuttiin Euroopassa ennen indoeurooppalaisuutta. On myös epävarmaa, miten tämän alkueurooppalaisuuden kulttuurilliset ja kielelliset jäänteet näkyvät nykyeurooppalaisissa. Baskin kieltä pidetään yleisesti indoeurooppalaisuutta vanhempana Euroopassa, ja muita vastaavaan asemaan asetettuja kieliä olivat esimerkiksi muinaisten roomalaisten tuntema etruskin kieli. Jos suomensukuisen asutuksen jatkuvuusteoria pitää paikkansa, ovat suomalais-ugrilaiset kielet ainakin Fennoskandiassa ja Baltiassa vanhempia kuin indoeurooppalaiset kielet. Indoeurooppalaisuuden kehitysvaiheita Euroopassa:Euroopassa on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä. Eräinä vanhakantaisimpina euroopassa puhuttavina indoeurooppalaisina kielinä pidetään lättiä ja liettuan kieltä. Indoeurooppalaiset kelttiläiskielet olivat vielä rautakaudella maanosan ehkä laajin kieliryhmä, johon kuuluvia kieliä puhuttiin Britanniasta Balkanille ja Espanjasta nykyiseen Saksaan. Kansainvaelluksista alkoi kelttikielten nopean kutistumisen vaihe. Germaaniset kielet syntyivät jonkin verran nykyisiä pääasiallisia puhuma-alueitaan idempänä, ja levisivät sieltä Länsi-Euroopan ja Etelä-Euroopan rannikoille asti, paikoin jopa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Mukana oli paljon myös suoranaista ihmisten muuttoliikettä, eikä vain kielenvaihtoja. Kansainvaellusten jälkeen kelttiläiskielet ovat edelleen hitaasti syrjäytyneet kielenvaihtojen kautta lähes kaikkialta varsinkin germaanisten ja romaanisten kielten vallattua alaa.
6. Neoliittinen vallankumous Indoeurooppalaiset kielet ja väestö sekä maanviljelykulttuuri Etelä- Eurooppaan ja pohjoiseeen 5500- 1000 eaa, metsästäjät aloittivat etelästä alkaen, maanviljelyä Colin Renfrw, metsästäjäkulttuurien väestön kielenvaihto (ei kokonaan vrt. Suomi, Viro ja Venäjän alueet)?

KIELET, uralilaiset kielet, suomalais- ugrilaiset kielet,indoeurooppalaiset kielet

1. Uralilaiset kielet Alkuperäisten Cro Magnon metsästäjien kieli Euroopassa, josta myöhemmin Hampuri/Swidrry kultturien välityksellä viimeistään kampakeramiikan aikoina muodostui ns. metsästäjien suomalais-ugrilainen kieli, Museovirasto.

Suurinta osaa uralilaisista kielistä puhutaan nykyisin Euraasian havumetsävyöhykkeellä, tämä olisi peräisin laajan kampakeraamisen alueen puhutusta kielestä, joka on voinut olla vanhaa suomalais-ugrilaista kantakieltä . On arvoitu, että kampakeramiikan ajan uralilainen kieli Pohjois - Euroopan metsäalueilla olisi peräisin aikaisemmasta suurriistan metsästäjien laajan alueen kivikautisesta 7 000 - 12 000 eaa. uralilaisesta kantakielestä . Aikaisemmin paljon keskustelua on käyty myös siitä, tuleeko uralilaisten kielten alkukodin olettaa olleen suhteellisen suppea vai melko laaja. Laajaa aluetta puoltavana väitteenä on esitetty, että Uralilta Itämerelle ulottuva kampakeraaminen kulttuuripiiri olisi ollut kieleltään suomalais-ugrilainen. Jotkut fennougristit kannattavat kuitenkin suppeaa alkukotia perusteenaan ennen kaikkea se, että kaikki historiasta tunnetut kielelliset alkukodit Euroopan ulkopuolelta ovat melko pieniä (ks. ongelma). ---Suppean alkukodin teoriaa vastustetaan joidenkin tutkijoiden piirissä . Euroopan Veiksel-jääkauden edelleen kylmeneminen (LGM-aika) saattoi vaikuttaa väestön kerääntymiseen yhteen lämpimille alueille ja mahdollisesti muodostui yhteinen kieli. Jääkauden jälkeen tundra-alueiden suurriistan metsästys todennäköisesti edellytti yhteistä kieltä ja laajaa metsästysaluetta. Kivikauden hidas muutoksen kausi on voinut kestää lähes mesoliittisen kivikauden lopun suuriin muutoksiin asti Euroopassa. Migraation voimistuessa ja uusien maanviljelys elinkeinojen saapuessa kielien muutosvauhti ja lainasanojen käyttö lisääntyi ja aiheutti kielenvaihtoja myös uralilaiskielisille väestöille.

Suomalais-ugrilainen aika Euroopassa, Suomen esihistoria, Kampakeramiikan laaja-alue, Nauhakeramiikka eli vasarakirves kulttuurit --------JATKUVUUSTEORIA--

1. Suomalais-ugrilaiset kielet. Suomalaisten kieli on Euroopan alkuperäisiä kieliä, Ural, uralilainen kantakieli , suomalais-ugrilainen kantakieli, itämerensuomi. Suomalais-ugrilaisten- väestöjen kieli laajalla alueella Euroopassa ks. tästä [[28]]. Suomalais-väestöjen kieli (ural) on peräisin suurriistan metsästäjien laajalta alueelta Alpeilta- Uralille, Koskenkin- , Hampurin - ja Kundan kultuurin välityksellä mm. Volgan mutkasta -Urlin taakse ja Viroon/Suomeen. Ks. myös A.Marcantonio [[29]]. Suomalais-ugrilainen kieli ei voi olla suppealta alueelta n. 4000 eaa, koska kampakeraamiikan alueet ja myöhempikin ko. alue on ollut suomalais-ugrilainen. Laaja -alue on ollut jo suomalais-ugrilaisen kantakielen aikoihin n. 5000 vuotta eaa. Suomalais-ugrilaiset väestöt ja ko. kieli on nykyisinkin samalla laajalla alueella, hieman etelästä Veikseliltä pohjoiseen siirtyneenä (Myös balttiasta ja Moskovan eteläpuolilta hävinneet kielet kuten merja, muroma, metserä, Liivi jne..). Mordvalaiset ovat eteläisin Moskovasta etelään ja Samaraan, mordvalaiset ovat myös miltein sulautuneet venäläisiin. Ei ole mitään viitteitä miksi su-väestö olisi levinnyt nykyiselle laajalle alueelle joskus myöhemmin, eikä sellaiseen olisi ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Tämä on suomalaisen historiallis-vertailevan kielen tutkimuksen ongelma. Myös pohjoissaamelaisten samanlainen kieli mutta ei geenisukulaisuus. Kuitenkin germaanien kieliset kansat ovat lähimpänä suomalaisten genetiikkaa (Cavalli-Forza suuri genomitutkimus 1994).
2. Suomen esihistoria . Suomen tutkittu esihistoria voidaan katsoa alkaneeksi jo ennen viimeistä Veiksel jääkautta noin 130.000 vuotta sitten. Karijoen Susiluolassa on mahdolliseti Eem-kauden 130 000 eaa - 40.000 eaa välisenä aikana ennen jääkauden maksimia asunut Neandertalin ihminen. Viimeisen jääkauden jälkeinen esihistoria alkaa noin 8900 eaa, kun nykyisen Suomen alueelle saapuivat ensimmäiset tunnetut nykyihmiset heti jääkauden jälkeen Kundan kulttuurista (jatkuvuusteoria <-Swidry <-Hampuri<-Kostenkin), joka on ollut mahdollisesti väestöltään ja kieleltään uralilainen (suomalais-ugrilainen) metsästyskieli, lähde mm. Jouko Vahtola Suomen Historia 2003 s.10.
3. Kampakeraaminen kulttuuri. Metsästäjien - kampakeraamiset kulttuurit 5200-2000 eaa, Veikseliltä-Uralille, joka olivat su-väestöjen aluetta, lähde Museovirasto; Kampakeramiikan laaja-alue Euroopassa Veikseliltä-Uralille 5200-2000 eaa saattoi olla suomalais-ugrilainen, ks. tästä [[30]]). Museovirasto on opetusministeriön alainen laitos ja sen monien arkeologien tämän hetkinen määritelmä on , että Kampakeramiikan alue oli olemassa ja sen kieli on mahdollisesti ollut jokin suomalais-ugrilainen kieli ks. tästä [[31]]. Tämä laaja suomalais-ugrilainen alue on sama kuin kampakeramiikan aikana on ollut. Tämä laaja suomalais-ugrilainen -alue on NYT lähes sama kuin mitä kamapkeramiikan alue on ollut. On siinä miettimistä mitenkä muutoin ko.ajan jälkeen suomalais-ugrilaiset olisivat voineet levitä näin suurelle alueelle. Vastaus on, ne olivat jo 4000 BC ko. alueilla ja alue ovat sen jälkeen vain supistunut, kuten merjan,muroman, metserän kielien sulautuminen/sammuminen osoittaa ja mm. vanhan Novgorodin suomalais-ugrilaisen väestön sulautuminen venäläisiin osoittaa.
4. Nauhakeramiikka Sota- eli vasarakirves-kulttuuri Suomen alueelle metsästäjien kaskiviljely-maanviljelyn aloitus 3000- 2000 eaa, Suomessa ei tapahtunut kielen vaihtoa, germaani/baltti saapujia Kokemäen alueelle mahd. kantasuomea puhuneita ja toivat tullessaan germ/baltti lainasanoja n. tuhat, jotka sekoittuivat suomalaisiin, kieli muuttui hieman. Tiedoksi,olemassa oleva määritelmä: "Vasarakirveskulttuureiksi kutsutaan neoliittisia kulttuureja, jotka levisivät laajalle alueelle Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa 3000- ja 2000-luvuilla eaa. Nämä olivat ns. indoeurooppalaisia sotakirveskulttuureja, jotka levisivät kansainveallusten avulla. Suomessa nuorakeraaminen kulttuuri, jota täällä kutsutaan myös vasarakirveskulttuuriksi, vallitsi noin vuosina 3200 - 2600 eaa. Nuorakeraamiset kulttuurit levisivät myös Etelä-Ruotsiin, Tanskaan, Baltiaan ja Venäjälle". Suomalais-ugrilainen kieli vaihtui ko. kulttuurin vaikutuksesta Ruotsissa, Saksassa, Puolassa, Balttian - ja Venäjän etelä osissa jo n. 1000 eaa. mutta muualla Suomi , Viro ja Pohjis Ruotsi kieli ei vaihtunut, Venäjällä muutosta tapahtuu edelleen.

Vasarakirveskulttuurit olivat indoeurooppalaista mm. GERMAANIKIELET ovat muodostuneet näiden alueilla ja -pohjalta. Näiden kulttuuri levisi suomalais-ugrilaisten alueelle, mutta pääasiassa kieleksi jäi kuten Suomessa ja Virossa ja laajalla -alueella Venäjälle suomalais-ugrilaiset kielet kuten hyvin tiedämme nykyisinkin olemassa olevat suomensukuiset kielialueet laajalla alueella, KOSKA SUOMALAIS- UGRILAISET VÄESTÖT OLIVAT JO KO. LAAJALLA ALUEELLA (siis ennen). No niin, jos suomalais-ugrilaisia ei olisi ko. laajalla- alueilla ollut, kieli olisi ollut heti, joko germaani-kieliä (baltti) tai venäjän alueella slaavia, - mutta kun siellä oli ennestään su-kielet, muutos tapahtuikin hitaasti- vasta 1300-1700 luvun aikana Merjalaiset (muroma,metserä) ja tapahtuu edelleen kuten hyvin pitäisi tietää (marit, mordva ja vepsäläiset ). Suomessa ei kieli vaihtunut indoeuroopplaiseksi. Tämä on se pointti, jos ko. indoeurooppalaiset vasarakirveskulttuurin kieli olisi tullut "tyhjälle alueelle (- siis jossa ei olisi puhuttu su-kieliä), niin sinne olisi juurtunut ko. vasarakirveskulttuurin indoeurooppalainen kieli, joista pääasiassa muodostui germaanikieliä. Suom-ugrilaiset eivät olisi sen jälkeen mitenkään voineet syrjäyttää ko. vasarakirveskulttuurin kieliä, siihen su-väestöillä ei ole ollut mitään voimaa tai mahdollisuuksiakaan. Vielä kerran, kun su- väestöt olivat laajalla-alueella viimeistään jo kampakeramiikan ajoista alkaen ei ko. kieli päässytkään leviämään (vrt. Suomi). Mot. suomalais-ugrilainen väestö on ollut jatkuvuusteorian mukaisesti alueella ennen kuin vasarakirveskulttuurit ja niistä muodostuneet germaani-slaavinkieliset olivat alueella= JATKUVUUSTEORIA --Seppoilmari-suomalainen 20. helmikuuta 2007 kello 09.10 (UTC)

Suomalaiset kielet eivät ole levinneet minkään toisen kielen päälle ko. väestöjen kielen vaihdolla. Sellaisia superstraatteja ei ole missään ns. reuna-alueilla. Toisekseen suomen kielessä ei ole substraattia jostain vanhasta kielestä, joka todistaisi onko suomenkieliset tulleet ammoin väistyneen väestön tai TUNTEMATTOMAN kielen tilalle. ----------Lainaan tässä auktoriteettia, suomen kielen professoria, Pauli Saukkosta, ko. asiaan liittyen: kirja on Suomalais-ugrilaisten kasojen ja kielten alkuperäisongelma, 2006, s. 107: "Baltia , Suomi, Venäjän Karjala ja Skandinavia ovat ainoita maita, jotka ovat saaneet koko väestöpohjansa varmasti vasta jääkauden jälkeen, ja se näkyy myös saamelais-itämerensuomalaisessa kielellisessä erillisyydessä (Viitso 2000). Eivät sinne rynnänneet ensimmäisinä eteläisen Euroopan ihmiset, vaan heidän edellään jään reunan läheisyydessä eläneet. Alkuperäisväestö on ja elää tutkituissa geenilinjoissa ja sen alkuperä voidaan jäljittää. "Tuntematonta" väestöä ei ole enää olemasssakaan, ei siihen voida vedota, sillä genetiikka on antanut kaikille nimet. Ei ole myöskään hyväksyttävää sanoa, ettei alkuperäisten asukkaiden tai yleensä esihistoriallisten ihmisten kielestä voi päätellä mitään ja että on voinut tapahtua mitä tahansa. Ei ole voinut tapahtua mitä tahansa, kuntiedetään perusfaktoja väestöistäja niiden ajallis-maantieteellisestä ja kultturillisista suhteista. ....Tutkimuksen velvollisuus on käsitellä nämä asiat, vaikka tiedetään, että varmuutta ei koskaan saavuteta, vaan ainoastaan todennäköisyys". JATKUVUUSTEORIA- jääkaudesta nykyisyyteen: Jääkauden jälkeinen aika on kohtuullisen lyhyt aika.

Kalevalainen kulttuuri, 600-luvulta anglosaksinen muinaisruno WIDSITH: "ja Caelic hallitsi finnejä"

1. Kalevala Kalevalainen määritelmä ei ole yksistään ko. Kalevala- kirja / eepos kalevalasta 1835.

Turun yliopiston Kalevala-instituutin johtaja Lauri Honko on kirjassaan Eepoksia ja eepostutkimuksia Itämereltä Intiaan SKS,2001 s.26:" Kalevala on perinne eepos, s.69 maininnut, että: "Joka tapauksessa itämerensuomalainen eeppinen perinne on vanhakantainen. Kuinka Euroopassa on voinut säilyä näin vanhaa kalevalaisen runouden perinnettä. Meidän perinteemme on todella vanhaa, eikä Kalevalakaan ole niin nuori kuin sen ilmestymisvuodesta voisi päätellä. Se on yksi arkaaisemmista eeppoksista mitä on. Se kuuluu myyttisen eepoksen tyyppiin, jossa yhteiskunnan rakenne ja maailmankuva ovat hyvin varhaiskantaisella tasolla. Niinpä ikivanhana mainittu sumerilaisten Gilgames-eepos on tässä suhteessa uudenaikaisempi kuin Kalevala. Vaikka kalevalassakin esiintyy taistelua ja väkivaltaa, niin sen tapahtumat ovat kuitenkin enemmän henkisen mahdin , tietämisen ja riittitekniikan ohjauksessa. s.35: "Kalevalaa ei saa millään kirjallisuuden tuotteeksi.. ja s.53 Kaelvalassa on loitsuja peräti viidesosa Kalevalan säkeistä. Kalevala tulee aina jäämään vertailevassa eeppostutkimuksessa loitsueepokseksi. ja s.62:" On selvää, ettei Lönnrot halunnut vahvistaa suomalaisen kansanuskon vanhoja suomalais-ugrilaisia piirteitä, joille on löydetty kiintoisia paralelleeja itäisiltä sukulaiskansoilta. Pertti Anttonen ja Matti Kuusi, Kalevala lipas, SKS, 1999, s.81,:Kalevalan kokonpanoa helpotti se, että vanha epiikka ja lyriikka, häätarusto, loitsut ja arvoitukset on sepitetty samaa kalevalaista runomittaa. Kalevalakielen normit ovat suunnilleen samat suomalaisilla,karjalaisilla, inkeriläisillä, vatjalaisilla ja virolaisilla. Se näyttää syntyneen myöhäiskantasuomalaisena aikana, kantabalttilaisen kulttuurin runokulttuurin vaikutteista, 2500-3000 vuotta sitten. Kalevala noudattaa ns. klassista kalevalamittaa, joka on vallitsevana Suomenlahden pohjoispuolella ja Inkerissä. Tohtori Juha Pentikäinen Kalevalan Maailma, Yliopistopaino, 1989 s. 18 Mytologia on varsin lähellä "muinaisuskoa" tai "kansanuskoa", sisältäen myös myyttien ohella, esikristillistäuskontoa valaisevaa folkloreaja tietoutta. s.19 :" Ennen 1700-lukua kirjallisuudessa esiintyneiden harvalukuisten kansanrunouttaja kansanuskoa koskeneiden mainintojen tavoitteena on usein ollut pakanuuden poisjuuriminen ja siitä varoittaminen uskonpuhdistuksen hengessä. Tunneituin näistä maininnoista on Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksensa esipuheeseen liittämä "suomalaisten jumalien luettelo" 1551. s.218:" 1700-luvulla kansanrunoutta oli tutkittu etupäässä juuri kansanrunouden näkökulmasta. Porthanin oppilas Lencquvist hahmotti kuvaa suomalaisesta tietäjästä, joka hallitsi ektaasitekniikan. Jo 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat olivat kertoneet suomalaisista tietäjistä ja heidän varautumissanoistaan, joita sittemin on merkitty eri puolilla Suomea, Karjalaa ja Inkeriä. ja s.223: " Noituutta on pidetty etenkin Etelä-ja Keski-Euroopassa nimenomaan suomalaisten erityisoikeutena" ja s. 224:"Kalevalaisen shamaaniepiikan eräs keskeisteema on vuorovaikutus ja kilpailu suomalaisten ja lappalaisten noitien välillä. 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat osoittavat , että monet parantajat ja tietäjät kävivät nimenomaan Lapissa noidan opissa". " s.225:" Historiallisesti on joka tapauksessa selvää, että lappalaiset ja suomalaiset elivät ja liikkuivat vuosituhansia toistensa tuntumassa Suomenniemellä. Kielentutkijat ovat osoittaneet, että sana "hämäläinen" ja saamelaisten omakielinen nimitys "sabmelâs" tarkoittaa samaa. Ehkäpä Hämeen seutu olikin se paikka jossa nämä usein toisensa kohtasivat".

Katso myös SKVR [32] artikkelissa suomen kansan Kalevala kulttuurihistoriaa ja eepoksen tapahtumat. Kalevalaisen kulttuurin syntyä ei tunneta, mutta kalevalaisen runoperinteen ja kalevalamittaisten runouden on kirjoitettu Kalevala Eepos 1835. Kalevalainen kulttuuri tarkoittaa suomalaisten tai suomensukuisten väestöjen mytologiaa, josta on maininta anglosaksisessa muinaisrunossa WIDSITH, joka on muistiinmerkitty 600 -luvulta "Ja Caelic hallitsi finnejä". "Widsith-runon säkeessä 20 mainittu Caelic, nimi on perinteisesti yhdistetty Kalevalaan (Krohn 1932, Mikkola 1934, Toivonen 1955, Pekkanen 1984 ja 2002, Huurre 2003)". .Puhdasoppisuuden ajan ja uuden lainsäännöstön merkitys talonpoikaisväestön harjoittamaan kalevala kulttuuriKansanusko , Suomalainen mytologia , Suomalaisten muinaisuskoon. Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus ja loitsut selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahigolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia (Väinämöinen, Ilmarinen , Rongoteus jne.) tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota. Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta . Vuosina 1627-52 puhdasoppisuutta edusti Turun piista Iisak Rothovius, joka oli ankaran kurin ja järjestyksen kannattaja. .Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Suomessa talonpoikien kansanusko oli tärkein noitavainojen kohde 1600-luvulla. Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja pääasiassa talonpoikien oma kansanusko. Näiden avulla myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristön kalevalainen noituuden ja taikuuden harrastaminen, koska sen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta. Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla, taikuus oli pahempaa kuin noituus, sillä noituutta esivalta ei pelännyt, mutta puhdasoppista uskoa ei voinut ylläpitää taikojen tekijöiden joukossa. 1700- luvulla Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthan ja hänen oppilaansa Kristfrid Ganander keräsivät Kalevalaista sanastoa piispa Mikael Agricolan aineistosta ja suomalaisista taikarunoista Mythologia Fennica kirjaan, jota mm. Lönnrot käytti teoksissaan.(ref) Juha Pentikäinen, s.19, Mythologia Fennica, 1995, Tampere.

1. Kalevalan maantiede. Voit lukea asiaa myös näistä artikkeleista ja varsinkin niiden keskustelusivuilta: Kalevala, Kalevalan maantiede, Noitavainot, Suomen talonpoikaislevottomuudet,myös Ruotsin vallan aika ja Puhdasoppisuuden aika Suomessa kertovat eri kanteilta ko. ruotsin vallan suomalaisen kulttuurin kitkentä menetelmistä.----- Suomalaisen mytologian historiallisen ajan alueet Suomessa ks. Kalevalainen runous. Kalevalaista runoutta harjoitettiin koko Suomessa jo ennen ruotsin vallan aikoja aina 1500-luvulle saakka. Ruotsinvallan aikana Kalevala usko muuttui maanalaiseksi uskoksi ja se oli kiellettyä Kalevalainen runous hiipui uskonpuhdistuksen jälkeen Länsi-Suomesta alkaen, kun luterilainen kirkko kielsi noituuden, taikuuden pakanallisena. Suomen historian kirjoittaja prof. Jouko Vahtola kirjoittaa: "Kristinusko ei juurinut perinteistä kansanuskoa suinkaan yhdellä kertaa" . Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahigolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota. Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta . Vuosina 1627-52 puhdasoppisuutta edusti Turun piista Iisak Rothovius, joka oli ankaran kurin ja järjestyksen kannattaja. .Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Suomessa talonpoikien kansanusko oli tärkein noitavainojen kohde 1600-luvulla. Kansanusko väistyi Varsinais-Suomesta Hämeen ja Satakunta alueelle ja myöhemmin syvemmälle Itä-Suomeen: Raja-Karjalaan ja Vienaan, josta Kalevalan runojen kokoaminen pääasiassa tapahtui
2. Kalevalainen runous, Kalevalainen runous kristillisenä aikana. Kalevalaisessa runoudessa kuvatut myytit saivat uutta sisältöä kristinuskon tullessa Suomeen. Runojen vanhoihin motiiveihin kudottiin kristillisiä muotoja . Kalevalamittaisen runouden muuttumista heijastavat esimerkiksi Piispa Henrikin surmavirsi 1200-1300-luvulta ja Elinan surmaruno 1400-1500-luvulta. Mikael Agricolan ja myöhempienkin oppineiden mukaan Hämeessä kuitenkin vallitsi vielä 1500-luvulla täydellisesti taito sepittää ja esittää pakanuudenaikaisia kalevalamittaisia runoja.. 1600-luvun puhdasoppisuuden aikana kirkko pyrki kitkemään ja sammuttamaan kaikki epäkristillisinä pidetyt perinteiset runot ja tavat.. Kalevalainen runous hiipui uskonpuhdistuksen jälkeen Länsi-Suomesta alkaen. Idässä väestön lukutaidottomuus ja ortodoksisen kirkkon sallivampi tai passiivisempi asenne mahdollisti sen, että Karjalassa monet kansanuskoon liittyneet tavat säilyivät aina 1800- ja 1900-luvulle asti. Kalevalaan liittyvät runot on koottu enimmäkseen 1800-luvun Vienan-Karjalasta. Elias Lönnrot itse otaksui, että kalevalaisen runoperinteen Vienan seudulle olivat tuoneet 1600-luvulla Savosta ja Pohjanmaalta tulleet siirtolaiset, joiden joukossa oli myös nuijasodan kapinallisten- ja tietäjien sukuja, jotka olivat etsintäkuulutettuja tai noituudesta syytettyjä. Vienan alueella talletetun runouden juuret ovat tästä johtuen osittain Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, vaikka siinä on myös Karjalasta ja Savosta saatuja vaikutteita. .Matti Pöllä 1/99 Hiidenkivi/ väitöskirjasta:"

Vuonna 1870-luvulla tallennettuihin tietoihin tutustuttuaan Lönnrot päätyi ajatukseen, että kalevalaisen runoperinteen Vienan seudulle olivat tuoneet Suomesta tulleet siirtolaiset" Pohjalaisten ja savolaisten sukujen muutto alueelle alkoi heti 1600-luvun alkuvuosina. ...Vienan suomalaislähtöisen väestön joukossa on myös nuijasodan (1596-97) jälkiselvittelyjä paenneiden kapinallisten jälkeläisiä, Ruotsin valtakunnassa etsintäkuulutettuja "rikollisia" tai noituudesta syytettyja tietäjä sukuja. Otsikko "Kalevalaisen runouden säilymisen edellytykset": Suomalaislähtöiset asukkaat ja heidän jälkeläisensä muodostivat 1600-1800-luvulla huomattavan osan ..Vienan väestöstä...Eri puolilta Pohjamaalta ja Pohjois-Suomea ja Savosta kalevalanmittaisen runouden jäänteitä on tavoitettu 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Vienassa tallennetun kertomarunouden juuret palautuvatkin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla aiemmin tunnetuun traditioon, joskin siinä on selvästi havaittavissa myös Suomen Karjalasta ja Savosta saatuja vaikutteita. Kun on pohdittu syitä, jotka mahdollistivat kalevalaisen runokulttuurin säilymisen Vienassa aina 1900-luvulle asti, on tärkeimmäksi esitetty väestön lähes täydellinen lukutaidottomuus sekä ortodoksinen kirkko. Nämä seikat...loivat pohjan Vienan henkisen kulttuurin säilymiselle sisällöltään puhtaasti esikristillisenä ja muodoltaan kalevalaisena 1900-luvulle asti" Kalevalalaiseen runouden muuttumiseen ja miksi se muuttui tai melkein hävisi. a) Kalevalaisessa runoudessa kuvatut myytit saivat uutta sisältöä kristinuskon tullessa Suomeen. Runojen vanhoihin motiiveihin kudottiin kristillisiä muotoja . Kalevalamittaisen runouden muuttumista heijastavat esimerkiksi Piispa Henrikin surmavirsi 1200-1300-luvulta ja Elinan surmaruno 1400-1500-luvulta. Mikael Agricolan ja myöhempienkin oppineiden mukaan Hämeessä kuitenkin vallitsi vielä 1500-luvulla täydellisesti taito sepittää ja esittää pakanuudenaikaisia Kalevalan mittaisia runoja. 1600-luvun puhdasoppinen kirkko pyrki muun muassa noitavainojen avulla kitkemään ja sammuttamaan kaikki epäkristillisinä pidetyt perinteiset runot ja tavat.

Suomensukuisten historiaa ja esihistoriaa

1. Novgorod, Itämeren suomalaisten nimitys on vanhin nimi on Uusilinna, huomattavasti sen jälkeen Slaavien Novgorod ja vielä varjaagien Holmgord. Nestorin kronikan mukaan Venäjän maan perustivet suomalais-ugrilaiset (tsuudit, merjalaiset, vatja/vepsäläiset/inkeriläiset) sekä slaavilaiset(sloveenit ja kirivitsit) kansat. Novgorod ja sen ympäristö jaettiin em. viiden kansan kesken viidenneksiin, esim. vatjan viidennes Vastaavasti Uusilinna, kalevalaisessa runoudessa esiintyy ainakin 5 kohtaa ja saattaa aina olla eri su-väestön hirsivarusteinen mäkilinna. Kampakeramiikan ajoilta saakka ollut alkuperäisen su-väestön rakensi Ilmajärven/Olhavanjoen alueelle uuden mäkilinnan (=Uusilinna) se oli su-väestöjen alkuperäinen nimi, jonka sloveenit nimittivät Novgorodiksi (uusikaupunki) jota viikingit nimittivät Holmgordiksi. Nämä saattavat olla eri osia Novgorodista..? Uusilinna löytyy Novgorodista Suomen kansan vahat runot teksteistä (Larin Paraske inkeriläinen): [[33]] ja Novgorodiin /Uusilinnaan viittaava viidennes, joka tarkoittaa nimenomaan Uusilinna/Novgorodin ympäristön jakoa viidenneksiin (perustajia viisi kansaa, joista 3 su-väestöä ja 2 slaaveja. Uusilinna/ Mereva/ Nerevan/Novgorodin alueet olivat ennen slaavien tuloa suomalais-ugrilaisen väestöjen aluetta, ainakin kampakeramiikan ajasta 5300 eaa alkaen. Tämä väestö näyttää olevan Kundan, Swidryn ja Hampurin kulttuurien väestön perimää Kundan kulttuurin keskus on = Novgorodin alue- Kunda Virosssa. Tässä runossa mainitaan kaikki suuret kaupungit Novgorodin ympärillä mutta ei Novgorodia, tämän sijalla mainitaan mahdollisesti Uusilinna (Novgorodin nimi vanhan suomensukuisen asutuksen nimeämänä. Asiasta ei ole muuta historiallista näyttöä.

Takoa Tanilan linnan,

Ulkopuolen Uuenlinnan:

Vinku Viipurin veräjät,

Ulvoit ukset Uuenlinnan

Keräsi Moskovan molotsat,

Uuen-linnan liyhtihatut,

Pietarin pistykabiat,

Terve Moskovan molotsat,

Uuenlinnan isvossikat,

Narvan kaaren kaupanmiehet!

"Viiennet omilta mailta":

Tulliit kosjot Kuippinalta,

Uuen-linnan uhka puljut,

Itä-linnan isvosikat,

Etsin Suomet, etsin Saaret,

Etsin Petterin perukset,

Uuen-linnan uulitsalta,

Vanhan linnan vainiolta,

Moskovat molommin puolin.

Moskovan molemmin puolin. Vanha suom-ugrilainen asutus on ollut molemmin puolin Moskovaa. Merjalaiset Moskovan itäpuolella ja länsipuolella vatjalaiset ja tsuudit , jotka ::Nestorin kronikan mukaan olivat perustamassa Venäjän maata Nodgorodissa tai Vanhan laatokan linnassa (riippuu lähteestä).

Nestorin kronikan Novgorodissa puhutaan perustajien viidenneksistä, joihin Novgorod oli jaettu Vanhan linnan puoli siis Vanhan Laatokan linna oli vatjan viidenneksessä, tsuudien länteen Peipsjärvi.., merjalaisten Moskovaan ja kirivitsien kaakkoon ja Sloveenien etelään . Novgorodia edeltävä uusilinna oli olemassa (ja vanha oli Vanha Laatokan linna eli Stradaja Ladoka). Moskovan tällä puolella oli aikaisempi pääkaupunki Novgorod (sloveenien kielellä). Itämerensuomalaisten mäkilinna Novgorodin Uusilinna on perustettu Vanhan Laatokanlinnan jälkeen (yksi niistä monista suomensukuisten uusista mäkilinnoista), ovat kansanrunoustiedettä

Kiistan lopputulos: Novgorodia on nimitetty UUDEKSILINNAKSI, ennen slaavien ja viikinkien tuloa. Ks. tässä, lähteineen, Martti Haavio, Suomalainen mytologia, 1967, s. 230 :" Karjalaiset ovat ilmeisesti joskus kutsuneet Novgorodia "Uudeksilinnaksi" .--Seppoilmari-suomalainen 13. helmikuuta 2007 kello 15.12 (UTC)

1. Tuohikirjeet Slaavien Novgorodin /Suomalaisten Uusikaupunki (Vanhan Laatokanlinnan jälkeen) on nereva-merjalaiseten kaupunki? - Tuohikirjeet mm. nro 292 on suomensukuisten karjalaisten/vepsäläisten kirjoittamana salamaloitsu ja toinen on tuohiraamattu. Vanhin suomalainen kirjoitettu teksti (1200 luvulta, itämeren-) suomenkielellä- kyrillisin kirjaimin.

Aikakausi 0- 1000 jKr.

1. Kansainvaellukset n. 375-900 jaa (jälkeen ajanlaskun, su-väestöt eivät osallistuneet kansainvaelluksiin, slaavien ekspansio Karpaattien laaksosta pohjoiseen suomalais-ugrilaisten alueille 600-800 jaa)
2. Kansainvaellusaika (turkinsukuiset hunnit Itä-Eurooppaan, germaanit liikkeelle ja sen jälkeen slaavit, työntyivät laajalle suomalais-ugrilaisten kampakeramiikan alueelle)
3. Riimukivet, Joidenkin väitteiden mukaan joissakin riimukivikirjoituksissa on myös suomalais-ugrilaista sanastoa.[Sveriges Radio Sisuradio 26.2.2004.].
4. Riimukirjoitus (Suomalaisten merkitys Ruotsin esihistoriaan, ks. tutkimus [[34]].
5. Venäjän esihistoria (Euroopan esihistoriaa- Kiovan Venäjään n. 1000 luvulle) -toinen oma artikkeli pohjaksi
6. Kiovan Venäjä . Venäjän perustaminen; 862 jaa,Vanhan Laatokan linna, Novgorod ja Kiova ->Moskova (moskovan perustaja Juri Dolgorug on marilaisen Rostovin hallitsija 200 km Moskovasta pohjoiseen (Yrjö Pitkäkäsi) Alkuperäinen Nestorin kronikka Venäjän perustaminen suomalaiset (3)-ja slaavi(2) heimot.
7. Venäläiset (su- väestöjen ja skyytti/sarmaatti jne. (=vanhat slaavit- kirivitsit?) väestöjen "naapurisulautuminen" on alkanut n. 400 ekr. alkaen, varsinaisesti sulautuminen alkanut n. 600 jkr., sloveenien eli eteläslaavien ekspansiosta alkaen ks. Nestorin kronikka)
8. Venäläisten alkuperä (su-ja slaaviheimot perustivat= isovenäläiset) -kolmas oma versio pohjaksi 20.5.2006
9. Nestorin kronikka (kirjoitettu n. 1100 jaa, että suomalais-ugrilaiset (tsuudit, merjalaiset, vepsäläiset) sekä slaavilaiset(sloveenit ja kirivitsit) eli suomalais (3) ja slaaviheimot (2) perustivat "Venäjän maan", ja Novgorod ja ympäristö jaettiin em. kansojen kesken viidenneksiin. Tämä osoittaa /todistaa suomalaisheimojen olemassaolon kampakeramiikan ajan jälkeen ja edelleen mm. Novgorodin ja Keski-Venäjän alueilla ennen slaavien nousua- PS. sellaista ei edes mainittaisi slaavilaisessa maassa, jos siinä ei olisi totuutta).

Aikakausi 1000-nykyaika

1. Suomen historia, Suomen esihistoria ja suomalaisten alkuperä, ks. fennofiili H.G. Porthan, Suomen Historian isä ks. tästä [[35]].
2. Suomi , Esihistoriasta nykypäivään.Suomen alkuperäisasukkaat, nykyinen määritelmä tarkistettava ja muutoksia (keskusteluun), suomalaisugrilaiset (uralilaiset-kielet jo 8900 eaa heti jääkauden jälkeen).
3. Venäjän historia . Alkaen n. 1000- nykyaika, on Novgorodin ja Kiovan, Moskovan historiaa, Kultaisen odran hallintoa 200vuotta ja Moskovan saadessa apua Tsinggiskaanelilta /odralta valloittivat mm. Novgorodin, Rostovin jne.. ja IivanaIII , Vasili sokea ja Iivana Julma hyökkäsivät oman maansa enemmistön suomensukuisten kimppuun näiden suurissa kaupungeissaan ja paljon suomensukuisia lopetettiin ja kansan kieli heitettiin sivuraiteelle... Siitä alkoi n. 1300- 1500-luvulla Venäjän slaavilaistuminen ja entinen tasavertainen kansallisuus osa jäi slaavien jalkoihin ja kieli hävisi. Kansa on olemassa utta kieleltään slaavilaisena, eivät tunne vanhaa histriallista perimäänsä (näin käy yleensä kielenvaihdossa).
4. Venäjä (ks. historia ja venäjän alueet/kokonaan venäläisiin sulautuneet su-väestöt, mm. vielä 1300-1600 luvulla olleet (historiallinen tieto) merja, muroma, metserä ja su-väestöjen nykyiset alueet nykyisen Venäjän alueella)
5. Suomen kirjallisuus, esihistoria, ensimmäinen suomenkielinen kirjoitus [[36]].
6. Vantaa , Historia, esihistoria, kampakeramiikan aika, kaivaukset v.1990 mukana mm. Seppoilmari. Löydös Pohjois Euroopan vanhin (n. 5000 vuotta) ihmistä esittävä figuuri, ks. Museovirasto [[37]]).
7. Suomen sota 1808, artikkelissa olisi mainittava mm. Sprengtportenin osuus Venäjän sotasuunnitelmissa ja mm. Anjalan liiton merkitys ennen Suomen sotaa sekä suomalaisen Yrjö Maunu Sprengtporten n muistio Venäjän lähettiläälle 1786 nimenomaan Suomen itsenäisyys ajatuksen ensimmäisetä viralliseta asiakirjasta
8. Sortokausi, Seppoilmari-suomalaisen teksti osittain lyhennetty; Suomalaisten sortokaudet -nimitystä käytetään ajanjaksoista 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1909–1917, (toinen sortokausi) jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899 keisari Nikolai II:n antamalla Helmikuun manifestilla, jolla keisari muutti itsevaltaisesti Suomen suuriruhtinaskunnan lainsäädäntöjärjestystä. Suomen valtiopäivät menettivät lainsäädäntövallan. Tärkeimmät virat venäläistettiin. Ensimmäinen sortokausi huipentui Eugen Schaumanin ampuessa Bobrikovin 1904 ja suurlakkoon 1905, jonka jälkeen ensimmäinen sortokausi päättyi. Vuoden 1914 ohjelman mukaan Suomen autonomia piti lopettaa täydellisesti ja tehdä Suomesta keskusvallan alainen maakunta, mutta maailmansodan vuoksi sitä ei pantu täytäntöön. Suomi muuttui suomalaisten vastustuksen, Bobrikovin murhan, suurlakon ja ensimmäisen maailmansodan aikana käytännössä yhä autonomisemmaksi ja suomalaiset julistautuivat itsenäiseksi 6.12.1917 .
9. Suomalaiset , esihistorian tarkastelua ja suomenmielisyyden alkaminen ruotsin - ja venäjänvallan aikana. ----

Suomen kielen ja suomalaisten geneettisten esivanhempin tutkimuksista ovat erikseen artikkelit Suomalaisten alkuperä ja Suomen esihistoria sekä Eurooppalaisten alkuperä, joissa on ns. arkeologia jatkuvuusteorian mukainen suomalaisuuden kehittyminen havaittavissa, Kostenkin-Hampuri-Swidry-Kunda- Suomusjärven- kulttuurit-> nykypäivä . On kuitenkin jokseenkin varmaa, että suomen kielen esimuotoja puhuttiin Suomessa ja sen lähialueilla kivikaudella laajalla alueella jo kampakeramiikan aikana ks. museovirasto [[38]]. Muinaisuudessa eläneitä ihmisiä voidaan kuitenkin nimittää metsästäjä suomalaisiksi geneettisesti, ja kielitieteessä suomalais-ugrilainen merkityksessä.

Ensimmäiset maininnat, joiden uskotaan tarkoittavan suomen tai saamen kielten varhaisten muotojen puhujia, löytyvät antiikin kirjallisuudesta. Noin 200 eaa Phyteas ja vuonna 97 jaa. Tacitus kertoo Germania-teoksessaan pohjoisesta ja alkeellisesta fennit-heimosta: nimi tarkoittaa ilmeisesti Fennoskandian metsästyksen ja kalastuksen varassa elävää väestöä, mutta ei porotalodessa elävää (ks. Jouko Vahtola Suomen Historia s. 57) Fennit tarkoittivat siis ns. eteläsaamelaisia lappalaistalouden mukaisesti (ei vielä maanviljelyllä) eläviä hämäläisiä ja karjalaisia.

Suomen esihistoriaa tutkitaan ennen kaikkea arkeologian keinoin.--------------

Suomalaisen kansallistunnon nousu ja perusteet (mistä se kumpuaa- tässä kieli tärkein/ Snellman)

Suomenmielisyys (fennomania, fennofilia myöhemmin aitosuomalaisuus) tarkoittaa voimakkaan suomalaisen kansallishengen osoittamista. Ensimmäisiä julkisesti suomenmielisiä fennofiilejä olivat suomalaiset Juslenius jo 1600 luvulla ks. tästä [[39]] ja Suomen historian isä G. Porthan1700 luvulla ks. tästä [[40]]. Tutkija Juha Mannisen mukaan Juslenius ja Porthan olivat siis varhaisnationalisteja(ks. keskustelu ja lähde [4][41]]). Suomessa Turun yliopiston piirissä kehittyi ns. varhaisnationalistien toimesta suomalaisuuden ja vanhan suomalaisen esihistorian tutkimus. Suomalaiset Daniel Juslenius ja Henrik Gabriel Porthan, mainitaan ensimmäisinä ns. varhaisnationalisteina Suomessa. "Heillä oli tutkimuksissaan suomalainen näkökulma ja he osoittivat tutkimuksillaan Suomen ja suomalaisuuden eroavan Ruotsista ja ruotsalaisista alkuperältään, historialtaan, kieleltään ja kulttuuriltaan, mutta ei poliittis-valtiollisesti. Heidän perintöään jatkoivat 1800-luvulla huippuinaan Elias Lönnrot ja ja M.A.Castren ja mm. snellmannilainen nationalismi". Potrhan ja Juslenius olivat siis herättäjiä Suomessa, josta jatkui pitkä prosessi itsenäisyyteen. Suomen itsenäisyydestä Ruotsiin nähden on myös kaksi dokumenttia 1700 luvulta: Keisarinna Elisabet julkaisi 1742 manifestin, jota levitettiin suomalaisten keskuuteen (jolla oli vaikutus seuraaviin tapahtumiin, suomalaiset esittivä saksalaista herttuaa kuninkaaksi 1742-43), mutta merkittävämpiä olivat :[Yrjö (George) Maunu Spengtporten] G.M. Sprengtportenin muistio Venäjän lähettiläälle 1786 (jo ennen Liikkalan noottia ja Anjalan liittoa) suora sitaatti, lainaus (Suomen historian dokumentteja):

"...Sen sijaan asianmukainen itsenäisyys, joka paljon paremmin soveltuu tämän maakunnan (Suomi) kriittisen asemaan, lakkauttaa nämä riidat ainiaaksi ---- Suomen itsenäisyyssuunnitelmasta ei siis saa antaa Ruotsille mitään tietoa ja on oltabva selvillä siitä, että sen onnistuminen riippuu kokonaan Venäjästä ja niistä rohkeista ponnisteluista, joihin Suomen kansa itse voi ryhtyä sen toteuttamiseksi"--

1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Turun akatemiassa heräsi erityisesti Henrik Gabriel Porthanin, "Suomen historian isän", vaikutuksesta mielenkiinto Suomen historiaa ja suomalaista kansanrunoutta kohtaan.

Porthania (Karjalalaisen kauppias Purtasen pojanpoikaa) on sanottu Daniel Jusleniuksen lisäksi varhaisnationalistiksi.

Suomalaista separatismia edustivat Ruotsin vallan aikana suomalaiset upseerit 1742, kun nämä olivat valitsemassa jo omaa kuningasta Suomeen (Hollsteinin herttua Karl Ulrik), Venäjän kesarinna Elisbetin itsenäitymisesityksen jälkeen. Ja uudelleen suomalaisten upseerien separatismia esiintyi 1780- luvulla, Anjalan liitoon kuuluvien (113) upseerien lähettämä Liikkalan nootti, jonka allekirjoitti 7 suomalaista upseeria. "Kirjeessä allekirjoittajat kertovat kääntyneensä rauhan asiassa Katariina II:n puoleen" Katariina II. Liittolaisten johtajaksi kohosi Carl Gustaf Armfelt(nuorempi) (1724–1792). Näitä toimia oli tukemassa myös kenraalikuvernööri Yrjö Maunu Sprengtporten, joka liittyi Venäjän armeijaaan 1778.

Tässä on selkeä dokumentteihin perustuva näyttö, että Suomen itsenäisyydestä (oli separatismia, eroon Ruotsista) puhuttiin jo 1700 luvulla (Prosessi alkoi jo Nuijasodasta, fennofiileistä, Sprengtportenista, Anjalan liitosta Suomen sotaan 1808 ja Suomen autonomiaan 1809. Suomalaisuuden vastapainona syntyi jyrkempien suomenruotsalaisten toimesta svekomania.

Suomalaisten kansallistunne, identiteetti- ja kieliriidat sekä jatkuvat sodat olivat suomalaisuutta, josta osittain johtui suomalaisten liittyminen Venäjään 1809. Ks. myös Anjalan liitto ja tästä[[42]] Liikalan nootti 1788.

Alunperin 1800-luvun suomalainen ruotsinkielinen sivistyneistö Lönnrot, Runeberg, Topelius jne. eivät olleet ns. suomenruotsalaisia, vaan suomalaisia, jotka tavoittelivat suomen kielen- ja kulttuurin kehitystä, esim. suomenmielisyydestä on Sakari Topelius, joka oli ajoittain jyrkkä suomalaisuusmies; suomenkieli tärkeintä. Kansallistunteen lopulliseksi heräämiseksi tarvittiin Suomen taiteen/kirjallisuuden kultakauden alussa suomalaisten (suomalais-ugrilaisten) väestöjen muinaistarusto Elias Lönnrotin Kalevala Eepos jne. Venäläistämisen aikana poliittista suomalaisuutta olivat suurlakko 1905, Bobrikovin murha jne. ---

Toisaalta suomalaisten sanotaan kärsivän heikosta kansallisesta itsetunnosta. Oman kansallistunteen kehityksen syitä lienevät ainakin Suomen entisten hallitsijavaltioiden toimet ja suomalaisten alistaminen maaomistuksen ja kielen perusteella mm. Ruotsin vallan aikana 1300-1800 luvun alkuun sekä kansallisten oikeuksien rajoittaminen Venäjän toimesta Suomen sortokausina 1899-1914 (-17). Nämä seikat ovat lisänneet suomalaisten suomenmielisyyttä jo 1500 luvulta (myös Nuijasota 1596) alkaen ja lisäksi sortotoimet innoittivat taiteilijoita erityisesti ns. kultakauden1800 -luvun aikana. Esim Albert Edefelt 1878 maalaama Kaarle-Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (Nuijasodassa ruotsinvallan edustajien, aateliston ja niiden sotaväen taistelu talonpoikia vastaan Suomessa 1956-1599) -- josta on sanottu: Edefelt ei aikalaisten toiveista huolimatta suostunut maalaamaan teokseensa poliittista (suomenmielistä) sanomaa.

Suomalais-ugrilaisen kielen suuri levinneisyys ja pieni alkukoti on jotenkin probleema (Volgan mutka?)

Seuraava määritelmä ei oikein nykyisessä artikkelin versiossa? Nykyisin useimmat fennougristit kannattavat kuitenkin suppeaa alkukotia perusteenaan ennen kaikkea se, että kaikki historiasta tunnetut kielelliset alkukodit ovat melko pieniä. Ajatus on peräisin Afrikan, Etelä-Amerikan ja esim. Indonesiasta-Australiaan olevilla saarilla ja vaikeakulkuisissa viidakoissa.

Eurooppa on ollut erilainen kuin em. fennougristien suppeiden kielialueiden olosuhteet. Euroopaassa oli JÄÄKAUSI, se muutti olosuhteet. Sellaista ei ole ollut em. fennougristien vertailukohta alueilla Sumatralla ja Afrikassa.

"Laajan alueen suurriistan metsästys ja sen kieli olivat laaja-alaista, ennenkuin mammutti kuoli sukupuuttoon n. 11.000 eaa. Mutta ko. uralilainen kieli oli jo levinnyt Alppien pohjoispuolisten alueiden ja jäänsulamisreunan ympäri. Ja sietä myös jäänsulamisen jälkeen Suomeen Hampurin- ja Kundan kulttuurista ja Komsaan Hampurin -Brommen kulttuurista n. 10-12.000 vuotta sitten....JATKUVUUSTEORIA.....

Ajatus, että yksittäisten pyyntikulttuurien asuttamat alat ovat pieniä, on virheellinen- ei perustu arkeologiseen tietoon. Alueet suppenivat suurriistan metsästyksen loputtua, mutta kielet olivat jo levinneet laajalla alueelle Euroopassa Alppien pohjopispuolella ural/suomalais-ugrilainen kieli.

Väite että myös uralilaisen kielikunnan täytyy olla alkuaan peräisin joltain maantieteellisesti suppealta alueelta (Volgan mutkasta) on virheellinen, koska määritelmä ei sovi Eurooppaan. Tämä määritelmä sopii vaikeakulkuisiin viidakoihin (ei laajoille venäjän aroille ja balttian suomen tasaisille maastoalueille.

Euroopassa jääkauden maksimin vuoksi kaikki väestöt joutuivat "kokoontumaan" yhteen jään alta pois. Sellaiset arkeologisten kulttuurien alueet ovat oleet olemassa, jotka määrittelevät tämän hypoteesin. On Ukraina /Kostenkin kulttuuri (ja löydöksert-suurriistan metsästäjiä) ja Iberia/ Solutren kulttuuri . Nämä olivat ainoat Alppien pohjoispuolella ja vieresä Pyreneitten (Solutren) jääkauden maksimin aikoihin, siksi näiden alueiden väestöjen kieleksi muodostuivat (suurristanmetsästäjien ural / peuranmetsästäjien baski) vahvimmat kielet. Muut kielet hävisivät, eivät olleet prestiisikieliä.

Tässä Eurooppa eroaa viidakoista, täällä oli jääkausi.

Euroopan Alppien pohjoispuolisten alueiden jääkauden jälkeisiksi kielikisi jäivät todennäköisimmin nykyiset 3%:n osuudella ural/suomalais-ugrilaiset ja 0,3% osuudella nykyisistä Euroopan kielistä oleva baski.

Indoeurooppalaiset kielet ovat nousseet n. 5-6000 vuotta eaa. Alpien pohjoispuolelle, joista on muodostunut ko. jääkauden jälkeisten "alkuperäiskielten" vaikutuksesta baltti-germaani-slaavi kieliksi. Euroopassa ei ole ollut suppeaa alkukotia millekään kielelle jääkauden maksimin LGM jälkeen --Seppoilmari-suomalainen 7. maaliskuuta 2007 kello 17.26 (UTC)

HUOM! Nykyisistä unkarilaiset ja saamelaiset ovat harvinaisen kaukana toisistaan. Koska ne ovat oleet jo ainakin 10.000 vuotta nykyisillä alueillaan.

Vaikka unkarilaiset ovat ainoa tunnettu su-kielinen kansainvaelluskansa (375- 900 jkr), niin kuitenkin alkuperä on todettu olleen hanti, mansi, unkarilaisten alkuperäiset alueet ennen slaavien tuloa olivat Uralin itäpuolella (ei länsipuolella). Saamelaiset ovat harvinaisen kaukana tästä alueesta, ja sekin on vanhaa asutusta , kuten suomalaisten Suomessa (8.700ekr.). Niin miksi sanotaan (nyk. artikkelin tekstissä) - uralailaisen (tai suomalais-ugrilaisten) kielikunnan TÄYTYY olla (miten niin täytyy olla) alkuaan peräisin suppealta alueelta. Suppea alkukoti todettiin jo Twärminnen sumpoosiumissa aikansa eläneeksi väitteeksi, mutta täällä Wikipediassa se on edelleen "täytyy olla..."?

Nythän on riittävästi tietoa, että slaavit ovat tulleet Venäjän alueelle suomalais-ugrilaisten kansojen alueelle pääasiassa kansojenvaelluksen jälkeen, hunnien ja germaanien jälkeen n. 600 -800 jkr:n. Jos (ja kun) uralilainen kieli oli cromagnonin kieli ja siten suurriistan metsästäjien kieli, on laajat alueet todennäköisempi kuin suppea alue (sitä pitäisi painottaa myös Wikipediassa vähintään yhtä paljon kuin kiistanalaista suppeaa aluetta). Suurriistan metsästyksen loppuessa n.12.000 ekr jälkeen nämä laajan alueen väetöt jäivät "yksittäisiksi pyyntikulttuureikseen", mutta tunnistettava kieliryhmä uralilaisiin on säilynyt. Siksi suomalais-ugrilaista kieltä puhuvia on erityisen laajalla alueella vieläkin, vaikka osa on kielelliseti sulautunut mm. slaaveihin 1300-1900 aikana.

Tämä eteläslaavien (ks. tarkemmin mm. Nestorin kronikka ja prof. Heikki Kirkinen 2004 Venäjän Historia s.36) muutto on sirpaloinut suomalais-ugrilaisten laajat- alueet volgalla, marit, mordva, komi jne.koko pohjois Venäjä, muutosta slaaviin tapahtuu parhaillaan. Ja historiallisesti tiedossa on hävinneitä suomensukuisia kieliä merja, vepsä, muroma,metserä jo 1300-1600-lukujen aikana. Se tarkoittaa, että su-kieliä on puhuttu jo paljon ennen IE/slaavien tuloa (, eikä su- väestön alue ole voinutkaan olla suppea, kun ympäri Venäjän maan on vahaa ja uutta historiatietoa nykyisestäkin tilanteesta, saati sitten ennen slaavien tuloa.

Kieliterminä su on OK, mutta tämä ei tarkoita , että unkarilaiset olisivat etnisesti enää suomalaisia (ks. Eurooppalaisten alkuperä). Siksi väestöstä puhuttaessa ei ole oikein, että sanotaan su- väestö, jos samaan määritelmään otetaan kaikki suomalaiset, virolaiset, vepsäläiset, marilaiset jne.. ja unkarilaiset ja saamelaiset..

" Jatkuvuusteoria on ristiriidassa suppean alkukodin käsitysten kanssa. Jos siis täällä ja jopa lännempänä, Skandinavian saamelaisten keskuudessa, on puhuttu su-kieltä, niin samaan aikaan su-kielet eivät ole voineet rajoittua pelkästään volgan mutkan seutuville".(Tuohirulla). No nythän olemme samaa mieltä. Tätä juuri tarkoitin. (Seppoilmari).

Museovirasto, Kampakeramiikan laaja-alue Euroopassa 4200-2000 eaa saattoi olla suomalais-ugrilainen, ks. tästä [[43]] ja tästä kampakeramiikan ja suomalais-ugrilaisen kielen samanaikaisuus ja perustelu [[44]].

Arkeologi Ch. Carpelan toteaa väestöarkeologisten ja kielen tutkimuksen seuraavasti: "Kielihistoriallisten rinnastusten osalta oletan, että 1) arkeologisesti havaittavat vaikutusaallot ovat välittäneet myös kielellisiä vaikutteita ja että 2) kielellisiä vaikutteita välittäneet vaikutusaallot ovat myös arkeologisesti havaittavissa." .

Prof. Pauli Saukkonen 2006 Yliopistopaino /Su-kansojen kielten ja alkuperäisongelma mm. s. 101.

Suomalais-ugrilaisten (Su)-kielten professori Pauli Saukkonen, kirja 7/2006 su- (suomalaisugrilaisten)kielten ongelma suomalaisessa kielentutkimuksessa ja on kielitieteilijän mielipide esihistoriasta ja puhutusta kielestä, arkeologian ja genetiikan perusteilla sekä kirjaan kohdistuneeseesta arvostelusta vastine Tieteessä Tapahtuu lehdessä on nro 7/2006, ks. tässä [[45]].--suomalainen 20. lokakuuta 2006 kello 16.21 (UTC)

Kielentutkimuksen ongelma määrittää 6000 vuotta vanhempien väestöjen puhuma kieli: Kyse on kielen tutkijoiden itsensä esittämästä rajoituksesta, joka on tässä seuraavana: " Kuvaavaa eri tieteenalojen mahdollisuuksista liikkua ajassa taaksepäin on se, että esimerkiksi ilmastohistoria. paleoekologia ja arkeologia kykenevät ongelmitta jaksottamaan koko jääkauden jälkeisen ajan. Kielentutkijattaas katsovat yleisesti, ettei kielen kautta päästä kuin korkeintaan noin 6000 vuoden taakse (n. 4000 eKr ). Sitä kauemmas esihistoriaan menevä aika on useimpien tutkijoiden mukaan kielihistorian tavoittamattomissa." Lähde Riho Grunthal, Ennen, muinoin, Miten menneisyyttämme tutkitaan, Tietolipas 180/SKS.

Ainostaan arkeologit ja väestögeneetikot voivat esittää löydöksiinsä, kulttuureihin ja genettiseen perimään perustuen hypoteesinsa mahdollisesta puhutusta kielestä 4000 eaa- 16.000 eaa. Mm. Museovirasto on todennut (yllä) kampakeramiikan ajan laajan suomalais-ugrilaisen kielialueen olleen n. 5300 BC alkaen, Veikseliltä -Uralille ja sieltä pohjoiseen mm. Suomeen / Viroon saakka.

Volgan mutka teoriaa on muutettu ks. Museovirasto [[46]], koska on suom-ugril. väestön/kielen todettu jatkuvasti olleen laajalla - alueella Euroopassa. Sen tiedetään olleen jo ainakin kampakeraamiikan ajasta 5200 BC alkaen Veikseliltä- Uralille ja Suomeen, ja edelleenkin hieman supistuneena etelästä, kuten tiedetään Novgorodin aikana Nestorin kronikan mukaan marit, vepsäläiset, ja tsuudit sekä nykyisinkin laajoilla-alueilla nyk. Venäjän alueilla ja Balttiasta Suomeen.

Suppean alkukodin teoriaa vastustetaan joidenkin tutkijoiden piirissä . Euroopan Veiksel-jääkauden edelleen kylmeneminen (LGM-aika) saattoi vaikuttaa väestön kerääntymiseen yhteen lämpimille alueille ja mahdollisesti muodostui yhteinen kieli. Jääkauden jälkeen tundra-alueiden suurriistan metsästys todennäköisesti edellytti yhteistä kieltä ja laajaa metsästysaluetta. Kivikauden hidas muutoksen kausi on voinut kestää lähes mesoliittisen kivikauden lopun suuriin muutoksiin asti Euroopassa. Migraation voimistuessa ja uusien maanviljelys elinkeinojen saapuessa kielien muutosvauhti ja lainasanojen käyttö lisääntyi ja aiheutti kielenvaihtoja myös uralilaiskielisille väestöille.

Prof. Saukkosen viimeinen vastine, Geneettinen ja kielellinen jatkuvuus, Jaakko Häkkiselle Tieteessä Tapahtuu nro 1/2007 s.43 ( tästä: [[47]] ). Siinä Oulun yliopiston suomen kielen professorina 1967-1995 ja Kotimaisten kieleten tutkimuskeskuksen johtajana 1995- 1998 toiminut asiantuntija toteaa: " Jaakko Häkkinen toistaa abstraktin yleisellä tasolla liikkuvassa ja kehää kiertävässä repliikissään (TT8/2006) neljään kertaan ajatusta, että geneettinen jatkuvuus ei todista kielellistä jatkuvuutta.... ..Geneettinen jatkuvuus ja kielellinen jatkuvuus vastaavat tällöin toisiaan." ja myöhemmin:" ... ei kai hän sentään tarkoita sitä, että Volgan mutkasta jokin ryhmä 4000 vuotta sitten päätti tyhjästä keksiä kokonaan uuden kielikunnan kantauralin!". Lainaus päättyy. Pauli Saukkonen sen totesi jo kirjassaan, Yliopistopaino , 2006, Suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten alkuperäisongelma, esim. s.101: " Kuoppa -ja kampakeramiikkaa pidetään suomalais-ugrilaisen kulttuurin ilmentymänä, ja sitä se nimenomaisesti on, mutta ei silloin suomalais-ugrilainen kantakieli "syntynyt" ja levinnyt (Se oli levinnyt jo huomattavasti aikaisemmin- Vahtola). Uskottava selitys on se, että tyypillinen kamapakeramiikka edustaa itämerensuomalaista emäkulttuuria (Meinander 1984: 36).

Muut suomalaisiin liittyvät eritys artikkelit, joiden sisältö on ollut puutteellinen

Allaolevista artikkeleista on puuttunut suomalainen tieteellinen näkökulma ja tosiasiat lähdetietoihin perustuen. Seppoilmari suomalaisen, muokkaukset ko.artikkeleissa ks. muokkaus historia ja ko. keskustelusivut.

Ruotsin vallan aika

Ks. tästä [[48]] suomalaisen tutkijan näkemys ja liitä artikkellin Suomi osaksi Ruotsin valtakuntaa, suomalaisten erikoispiirteet verrattuna ruotsalaisiin. Nykyisestä artikkelista 1.1.2007 puuttuu suomalainen lähtökohta, mihin ruotsinvallan toimenpiteet kohdistuivat ja miksi? Tarvitaan perustelu. Ruotsalaisten noustua Suomea hallitsemaan (keskiajalla 1100-1200 alkaen), oliko vastustusta ja miksi? Suomessa on ollut omaa kulttuurista kansallistunnetta, ennen ruotsin vallan aikaa. Kansallistunteeksi voidaan lukea vieraan vallan (kruunun ja kirkon)- ja vieraskielisen vallanpitäjän vastustus. Tällaista tapahtui Lallin jälkeen mm. 1171 tai 1172: Suomalaiset mainitaan paavi Aleksanteri III:n bullassa kirstinuskon kieltäjinä,jotka "halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia". ja talonpoikaiskapinoita 1335, Paavi julisti Rapolan muinaislinnoituksen "päällikön" niskoittelusta kirkonkiroukseen , mikä on kirjattu bullaan nimeltä "Cuningas de Rapalum" sekä mm. 1300-1600- luvuilla, kun suomalaisten vanhaa Kalevala kulttuuria väkisin muutettiin mm. noitavainojen avulla. Suomesta kitkettiin (kiellettiin) lähes kokonaan hyvin vanha, vuosituhantinen kalevalausko, suomalainen oma kulttuuri 1600- luvun loppuun mennessä...ks. kalevalan kulttuurin alueet Suomessa (ks. oma kulttuuri, oma kieli Porthan/J.Vahtola Suomen historia s.238) -----Kun Kalevala tyyppistä kansanuskoa / kulttuuria ei Ruotsissa ollut, ruotsalaiselle vallan pitäjälle oli tärkeää poistaa suomalaisten omat vuosituhantiset kansallistunteen merkit Suomesta. Lainaus Vesilahden historiasta:"Viimeinen suuri mullistus tapahtui 1250-luvulta alkaen, jolloin ruotsalaisen valloituksen tuloksena vanhat päälliköt teloitettiin ja tilalle tuli kristittyä ja Ruotsille uskollista päällikköväkeä. Näitä kansa sanoi mm. munkkilaisiksi. Keskiajan alussa Suomessa oli siis kansantarinoidenkin mukaan lappalaisia, hiisiä ja munkkilaisia. Hiidet eli rannikolta tulleet vanhemmat uudisasukkaat vähitellen tietenkin "munkkilaistettiin". Hämeen vanhat lappalaiset (ei saamelaiset) sen sijaan pitivät itsepintaisesti vanhat uskomuksensa - mm. noituuden harjoittamisen -, ja lopulta koko väestö hävisi hieman pohjoisemmaksi tai sulautui valtaväestöön. "Suomi osaksi Ruotsin valtakuntaa??? Kalevala kansanusko:[[49]]. Talonpojille 1500-luvun kapinoiden jälkiselvittelyt olivat raskaita. Kapina oikeudenkäyntien lisäksi 1600-luvulla talonpoikaislevottomuutta lisäsi laajat puhdasoppisuuden ajan noitavainot, jotka aiheuttivat syytettyjen sukujen pakolaisuutta pois Länsi-Suomesta. Esivalta pyrki kitkemään ja sammuttamaan kaikki epäkristillisinä pidetyt suomalaisten perinteiset tavat. Tässä Ruotsin vallan ajasta.

Hiidenkivi 1/99 s.21-22, Matti Pöllä: Artikkelin otsikko: "Siirtolaisuus Suomesta Vienaan ja kalevalainen runokulttuuri. ---Vienan suomalaislähtöisen väestön joukossa saattoi olla myös nuijasodan (1596-1597) jälkiselvittelyjä paenneiden kapinallisten jälkeläisiä, Ruotsin valtakunnassa etsintäkuuluttettuja rikollisia tai NOITUUDESTA syytettyjä TIETÄJÄSUKUJA.." .

Suomen historian isäksi sanotaan H.G. Porhania (1739-1804) ja aikaa 1770-1808 Porthanin ajaksi.

" Henrik Gabriel Porthania voidaan pitää varhaisnationalistina. Hänellä oli tutkimuksissaan suomalainen näkökulma ja hän osoitti tutkimuksillaan Suomen ja suomalaisuuden eroavan Ruotsista ja ruotsalaisista alkuperältään, historialtaan, kieleltään ja kulttuuriltaan, mutta ei poliittis- valtiollisesti. Hänen perintöään jatkoi huippuinaan Elias Lönnrot ja ja M.A.Castren ja mm. snellmannilainen nationalismi".

Suomalaiset eroavat ruotsalaisista alkuperältään, historialtaan, kieleltään ja kulttuuriltaan, tällaista tietoa oli olemassa jo H.G. Porthanin aikana Suomessa 1700-luvulla ja tämä tieto periytyi mm.Elias Lönnrotille ja ns. snellmanilaiselle nationalismille.

Ruotsin vallan viimeiset sodat 1721-1809: Suureen Pohjan sotaan liittyen Venäläiset miehittivät Ruotsin vallan ajan Suomen, tämä miehitysaika on nimeltään Isoviha. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopettaa Ruotsin suurvalta-aseman. Pikkuviha 1741-43. Suomi miehitettettiin uudelleen Venäjän toimesta, nyt "ystävällismielisesti". Venäjän keisarinna Elisabet kannustaa suomalaisia itsenäistymään Ruotsista. Suomalaiset upseerit valitsivat jo kuninkaakseen Hollsteinin herttuan, mutta se ei johtanut tulokseen. Turun rauhassa Venäjä saa alueita Suomen kaakkoisosasta (ns. Vanha Suomi).Kustaa III:n sota 1788-90. Ruotsin Kustaa III:n aloittama sota Venäjää vastaan. Ruotsi saa vastaansa myös Tanskan. Sotaa vastustettiin voimakkaasti Suomessa mm. Yrjö Maunu Sprengtporten ja Anjalan liittoon kuuluneet upseerit yhteensä 113 upseeria( separatismia). Kirjeessä allekirjoittajat kertovat kääntyneensä rauhan asiassa Katariina II:n puoleen. Porrassalmen ja Ruotsinsalmen voitoista huolimatta Ruotsi ei saa Värälän rauhassa lisäalueita. Suomen sota1808-09: Venäjä valloittaa Suomen Ruotsilta miellyttääkseen liittolaistaan Napoleonia. Suomenlinnan antautuminen romahduttaa Ruotsin puolustusstrategian. Suomi saavuttaa autonomian, joka on tie itsenäisyyteen.

Lainaus: Lisätietoa 1700-luvun itsenäisyysajattelusta: Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun (yliopistotaso muuten) julkaisu, 1/2007 s. 29 Sotahistorian laitoksen johtaja evl. Jarmo Nieminen: " Todelliset syyt Viaporin antautumiseen on kuitenkin löydettävissä Suomen itsenäisyysliikkeestä. Jo vuonna 1772 Viaporin linnoituksen upseerit olivat liittyneet Kustaa III:n vallankaappaukseen. Yksi sen pääarkkitehdeistä oli suomalainen vapaaherra Yrjö Maunu Sprengtporten. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Viaporin upseeriston keskuudessa oli entisestään vahvistunut ajatus irrottaa alue Ruotsin valtakunnasta. Tähän tarjoutui tilaisuus Suomen sodassa, jonka venäläisten hyökkäysoperaation pääsuunnittelijana oli Y.M. Sperngtporten."

Talonpoikaislevottomuudet Suomessa

Uudelleen ohjauksessa kokonaan muutettu Ks. tässä vanha teksti:[[50]]. Tässä artikkelissa tuodaan esiin suomalaisen itsenäisen talonpojan näkemys, ruotsinvallan (kruunun ja kirkon) toiminta kansanuskon ja talonpojan itsenäisyyden rajoittamiseksi (ks. talonpojan vapaus). Suomalainen vapaa talonpoika oli erikoisasemassa muihin verrattuna, siksi kapinat ovat eri kontektissa kuin muualla. Meillä oli lisäksi vahva kalevalainen talonpoikaiskulttuuri, joka on ilmeiseti ollut kaikkein yhtenäisin Euroopassa. Talonpoikainen vapaus kävi Suomessa uhatuksi vasta 1500-luvulla esimodernin valtion syntymisen myötä. Aatelisarvo säädettiin perinnölliseksi 1569, Heikki Ylikangas: Eroja ja yhtenäisyyksiä Suomen ja Viron kohtaloissa helsinki.fi. February 20, 2006.. Ja kuinka voimakkaita ruotsinvallan toimet olivat sen kitkemiseksi. Tämä oli aluksi mukana kapinoiden perusteissa, mutta 1600-luvulla kuolemanrangaistukset osoittivat kansalle, että vastustaminen ei kannata. kapinointi väheni selkeästi 1600-luvulla. Suomalainen kansankulttuuri oli sangen vahvaa, koska talonpojat Suomessa olivat vapaita, eikä maaorjia, kuten yleensä talonpoikaislevottomuuksien yhteydessä muualla. Kansanuskon kitkeminen oli kovin vaikeaa, kuten paavin bullat jo 1100-1200-luvuilta osoittavat. Noitavainoja käytettiin talonpojan rauhoittamiseksi nuijasodan jälkeen. Noidaksi sai syttää mm. Kustaa vaasan 1528 säädösten mukaan kuka vain, ja vaikea oli "noidan" tai noitamiehen puolustautua. Kansanusko oli kalevalaista tai kalevalaisten jumalien Väinämöinen tai Ukko, Ilmarinen, Rongoteus jne. palvontaa sekä siihen liittyvää noituutta, loitsuja, taikoja, joka oli kruunulle ja kirkolle suuri ongelma. Nuijasodan ja noitavainojen seurauksena talonpoikaisväestöä joutui lähtemään pois kotikonnuiltaan, ensin Savoon ja sieltäkin kauemmaksi: Matti Pöllän Hiidenkivi 1/99 lehdessä s.20-21 mainitsema tutkimus osoitti, että Nuijasotaa ja kansanrunouden noituus- ja taikuussyytteitä (kuolemantuomio tai liian suuret sakot- talot jäivät tyhjilleen) paenneita TIETÄJÄSUKUJA on tosisasiassa ollut VIENAN- KARJALASSA, josta Lönnroth keräsi Suomen kansan kulttuurin Kalevala- eepoksen runot, loitsut ja manaukset. Hiidenkivi 1/99 s.21-22, Matti Pöllä: Artikkelin otsikko: "Siirtolaisuus Suomesta Vienaan ja kalevalainen runokulttuuri. ---Vienan suomalaislähtöisen väestön joukossa saattoi olla myös nuijasodan (1596-1597) jälkiselvittelyjä paenneiden kapinallisten jälkeläisiä, Ruotsin valtakunnassa etsintäkuuluttettuja rikollisia tai NOITUUDESTA syytettyjä TIETÄJÄSUKUJA.." . Vasta ns. puhdasoppisuuden ajan Suomessa jälkeen noitavainot kiellettiin "virheellisinä" vasta 1750-luvulla (viimeisimpinä Euroopassa) ja valistuneemmat suomalaiset kirkonmiehet (fennofiilit) alkoivat kiinnostua (tai tiesivät ko. asian jo Mikael Agrigolan perusteella) suomalaisten vanhoista muinaiskertomuksista, runoista, loitsuista, taioista ja kansanuskosta. Mm. Daniel Juslenius ja H.G.Porthan olivat ns. varhaisnationalisteja, jotka toivat julkisuuteen suomalaisen näkökulman, erot ruotsalaisiin; Suomen oman muinaishistorian, suomalaisten oman alkuperän, oman kielen ja oman kulttuurin (JV s. 238).

Noitavainot Ruotsin valtakunnassa

Noitavainot: Kustaa Vaasa sääti mm. 1528 ja määräsi vielä erikseen 1530, että kaikenlainen noituus ja taikuus on hengen asia (kuolemantuomio), mikäli Mooseksen lakia rikotaan. Suomessa noituudesta syytettiin ja tuomittiin pääasiassa miehiä, lähinnä suurehkojen maatilojen omistajia (2/3 manttaalia) (Nenonen Kirja noituus, taikuus ja noitavainot s. 220). Naisia syytettin myös, koska noitavainojen säätäminen perustui Raamatun opetuksiin: "Velhonaisen älä salli elää." (2.Mooseksen kirja, 22:17). Noitavainot ovat kristinuskon kilpaileviin kansanuskoihin kohdistamaa valtaa. Englantilaisen tutkijan Margaret Murrayn mukaan noitavainoilla haluttiin hävittää kristinuskon tieltä, vielä olemassa olleita pakanallisia kulttimenot ja uskomukset, joita vanhaan kansanuskoon tukeutuneet harjoittivat.. Kansanuskon Kalevalainen runous oli loitsuja, taikoja , manauksia ja noituutta suomalaisessa yhteiskunnassa vallalla jo ennen Ruotsin vallan aikaa satoja ellei tuhansia vuosia. Ruotsin valta yritti kitkeä sitä pois, kristinuskon tieltä. Kitkeminen liittyy talonpoikaislevottomuuksiin Lallista alkaen. Talonpoikien harrastama kalevalainen kansanusko haluttiin kitkeä jo 1171 mainitaan Paavin bullat, jossa vaikeroitiin kuinka suuressa määrin suomalaiset uskovat jumaliinsa, eikä sopua ole saatu ruotsinvallan kirkon kanssa. Ruotsinvalta yritti kitkeä kansanuskoa niin, että prof. Jouko Vahtola sanoo kansanuskon olleen keskiajalla ns. maanalaista uskoa. Eli rahvas sai varoa tekemisiään, josta Ruotsin kuninkaat tekivät tiukkoja säädöksiään, jopa kuolemanragaistuksen uhalla kiellettiin noituus ja taikuus (eli kalevalan loitsut ja taiat. Nuijasodan jälkeen säädökset kiristyivät ja kirkko sai kuritus oikeuksia Noitavaino lait, joilla nuijasodan aikainen kapinahenki saatiin kitkettyä tehokkaasti. Suomessa ei 1600-luvulla enää ollutkaan ns. kapinoita. Noijasotiin osallistuneet saivat syytteitä ja sakkoja ja ajettiin ahdinkoon, ja lopulta nämä ja noitavainojen syytetyt ns. tietäjäperheet (parntajat noituus ja loitsuajat, joutuivat jättämään asuinsijansa ja pakenemaan Varsinais-Suomen Ympäristöstä, Satakunta/Häme /Pohjanmaa ensin Savoon ja sieltä Karjalaan (Väitös Pöllä Hiidenkivi)------Talonpoikainen yhteisö oli 1400-luvulla vielä varsin vanhakantaisella ja yhteisörakenteeltaan suppea ja hatara. Talonpoikien vastavoimana oli vahva eurooppalaistyyppinen sotilasvaltio, valtiounionin aikainen Ruotsi. . Keskiaikainenkin talonpoikainen yhteisö koostui ihmisistä, joilla oli kulttuurissa, tavoissa ja kansan uskossa samanlainen tuntemus. _------Suomalaisten enemmistö (talonpojat 95% koko väestöstä, Vahtola s.59), joka harjoitti kalevalaista kansanuskoa koki kirkon rajoitukset itsenäisen talonpojan uhkana. Keskiajalla suomalaista muinaisuskoa harjoitettiin edelleen, mutta sen sanottiin olevan maanalaista uskoa. . Myös Mikael Agricola syytti rahvasta kalevalaisiin jumaliinsa turvautumisesta. Tässä hänen luettelonsa vuodelta 1551 (Psalttari), luettelon alkuosa hämäläisten ja karjalaisten Kalevalaiset eli suomalaisten muinaiset jumalat, liittyen kalevalaiseen kansanrunouteen : "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh. Ilmarinen Rauhan ja ilman tei ja Matkamiehet edhes-wei. Turisas annoi Woiton Sodhast Cratti murhen piti Tavarast. Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi. Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit." Ks. tarkemmin tästä: Kustaa Vaasa sääti mm. 1528 ja määräsi vielä erikseen, että kaikenlainen noituus ja taikuus on hengen asia (kuolemantuomio), mikäli Mooseksen lakia rikotaan. Suomessa noituudesta syytettiin ja tuomittiin pääasiassa miehiä. lähinnä suurehkojen maatilojen omistajia (2/3 manttaalia). Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota. Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta . Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Kuninkaan valta ja kruunun säädökset määräsivät papiston valvomaan puhdasoppisuutta Suomessa. Luterilainen kirkko oli Ruotsissa katollista kirkkoa selvemmin maallisen vallan työkalu. Papisto sai tehokkaammat ja pelottavammat aseet uskonnollisen poikkeavuuden vastaisessa kamppailussa. .Suomessa talonpoikien kansanusko kalevalan runous oli keskiajalla maanalaista uskoa, siihen kuuluvien loitsujen ja manausten sekä taikojen kitkeminen oli tärkein noitavainojen kohde 1600-luvulla. Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja niiden avulla myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristön noituuden ja taikuuden harrastaminen, koska sen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta. Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla siten, että taikuutta pidettiin pahempana kuin noituutta, sillä puhdasoppista uskoa ei voinut ylläpitää taikojen tekijöiden joukossa.

Puhdasoppisuuden ajan

Ruotsin vallan uuden lainsäännöstön merkitys talonpoikaisväestöön. Puhdasoppisuuden aika oli 1580 - 1750-luvulle saakka vaikuttanut suomalaisen alkuperäisen kulttuurin Kalevala ruonouden ja noituuden ja taikuuden kitkentä Ruotsin vallan lainsäädännön avulla. Uskonpuhdistus:Kustaa Vaasan 1500-luvun alussa aloittama reformaatio teki Ruotsin valtakunnan mukana Suomesta luterilaisen maan. Samassa yhteydessä Mikael Agricola loi suomen kirjakielen perustan. Kirkko köyhtyi kruunun takavarikoidessa kirkon omaisuutta laajalti. Kirkon määräysvalta Suomessa loppui käytännössä, kun Kustaa Vaasa tuhosi Kuusiston vanhan piispanlinnan, jossa paloi paljon Suomeen liittyvää vanhaa historiatietoa.(ref). Kuninkaan vallan kasvu ja luterilaiseen uskoon siirtyminen oli Kustaa Vaasan, Kaarle IX:n , Juhana ja Kaarle Herttuan kuninkaan vallan käyttöä, johon kruunu pakotti kirkonmiesten osallistumaan. Laissa määrättiin kirkon toimenpiteet, joita oli noudatettava. Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahigolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota [[51]]. Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Suomessa talonpoikien kansanusko oli tärkein noitavainojen kohde 1600-luvulla. Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja pääasiassa talonpoikien oma kansanusko. Näiden avulla myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristön kalevalainen noituuden ja taikuuden harrastaminen, koska sen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta. Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla, taikuus oli pahempaa kuin noituus, sillä noituutta esivalta ei pelännyt, mutta puhdasoppista uskoa ei voinut ylläpitää taikojen tekijöiden joukossa. * Noidat oli uhka yhteisölle, noitavainoja tarvittiin myös yhteiskuntarauhan takaamisen.Jari Eilola Väitös 15.11.2003: Noidat uhka yhteisölle, Jyväskylä.Hiidenkivi 1/99 s.21-22, Matti Pöllä: Artikkelin otsikko: "Siirtolaisuus Suomesta Vienaan ja kalevalainen runokulttuuri. ---Vienan suomalaislähtöisen väestön joukossa saattoi olla myös nuijasodan (1596-1597) jälkiselvittelyjä paenneiden kapinallisten jälkeläisiä, Ruotsin valtakunnassa etsintäkuuluttettuja rikollisia tai NOITUUDESTA syytettyjä TIETÄJÄSUKUJA.." .

Nuijasota

Suomalainen kansallistunto (suomalaisuutta osoittava), identiteetti, kirjallisuutta; Suomalainen Kapina dos. Kimmo Katajala [[52]]; Suomalaisuuden ensimmäiseksi "kansallisuus" tapahtumaksi voidaan katsoa Nuijasota, joka oli suomalaisten talonpoikien kapina aatelistoa ja sotaväkeä vastaan 1596–1597 ks. Heikki Ylikangas Nuijasota s.358 ja 362. Nuijasodan syyt: ks.myös: Ruotsin vallan aika. Nuijasotaa edeltäneet talonpoikaislevottomuudet Suomessa. Talonpoikaislevottomuudet ovat saaneet perusteita jo 1300- ja 1400 -luvulla, ennen nuijasotaa. Kyse oli aluksi kirkon kymmenyksien verosta, hämäläiset Sääksmäen talonpojat vastustivat veroja ja jopa julistettiin tästä kirkon pannaan (Jouko Vahtola, Suomen historia s. 84 ). Suomalaisten kansanuskonto oli oli keskiaikana maanalaista uskontoa (suomalaisten loitsut ja kalevala runot/laulut, josta 1500-1600 luvun noitavainot) J.Vahtola Suomen historia s. 76. Kirkon määräysvallan - ja samalla ruotsinvallan kasvu sekä linnaläänien vastustus aiheutti Suomessa myös 1400-luvun alussa talonpoikien kapinoita. Kapinoiden ylimysvastaisuuden voi selittää kruunun ja rälssin omistusten laajentuminen ( Kimmo Katajala, Suomalainen kapina s.136 ). Hämeessä kohdistui ns. Davidin kapina 1439 Viikin kartanoon (David oli Heikkilän-tilan isäntä) Vesilahden Anian kylässä ja sitä ennen Karjalan kapina 1438, (Viipurin Filippus). ( Heikki Ylikangas, Nuijasota s.174 ja Kimmo Katjala s. 124-137.) Talonpojilta vaadittiin erityinen alistumiskirje. (Kimmo Katjala, Suomalainen kapina s.128 ja 135.), Vesilahden Davidin kapinasta käytiin oikeutta vielä 1570 luvulla. Ennen nuijasotaa 1500-luvulla, vain Lappeeella rohkenivat talonpojat nousta 1551 vastustamaan kruunun rasituksia, mutta nokkamiehet teloitettiin nopeasti Kustaa Vaasan toimesta. -------Nuijasodan kulku: Ensimmäinen nuijasotaan liittynyt selkkaus tapahtui Etelä-Pohjanmaalla vuoden 1596 alussa rikkaan ratsutilallisen ja nimismiehen Jaakko Ilkan toimesta. Huovit löivät Ilkan ilmeisen vähälukuisen joukon ja Ilkka itse vietiin vangiksi Turun linnaan. Vuoden 1596 aikana Pohjanmaan linnaleirejä Flemingin toimesta edelleen vahvistettiin. Samaan aikaan Kaarle-herttua yritti saada valtiopäiviltä luvan aloittaa sota Klaus Flemingiä vastaan. Sen epäonnistuttua herttua vihjasi pohjalaisille, että nämä voisivat hakea oikeutta itsekin ("Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla!"). ------Nuijasodan syyt: Talonpoikailevottomuuksien syistä nykytutkijoista Heikki Ylikangas toteaa: "On kuitenkin väärin väittää, että Nuijasodan saivat aikaan Kaarle herttuan "ajattelemattomat sanat" pohjalaisille talonpojille syksyllä 1596 tai mikään ulkopuolinen kiihoitus. Kysymys ei ylipäätään ollut herttua Kaarlen ja marski Klaus Flemingin välisen köydenvedon murheellisesta sivujuonteesta. Nuijia oli alettu heilutella jo paljon ennen Sigismundin tuloa Puolan valtaistuimelle" (Heikki Ylikangas, Nuijasota s.100), jo 1400 -luvulla.------Aatelisto edusti Ruotsin valtaa, aateli oli saanut valtansa ja maansa Ruotsin kuninkaalta, ongelma oli siinä, että Ruotsin kunigan lahjoitteli aatelisilleen suomalaisen talonpojan maita, ja vei siten ko. maiden perintöoikeuden talonpojilta (lähde: näistä on oikeudenkäyntiasiakirjoja olemassa- oikeudenkäynnit eivät johtaneet mihinkään, koska Kuningas oli itse ollut osallisena, ks. mm. Davidin kapina Ylikangas s.174 Vesilahti, Anian kylä- 1560- luvulla ja Liuksiala jne...sekä Lappeen kapina n. 1550, Katajala s.486, sekä noitavainot ja ruotsinvallan vahvistuminen 1600 luvulla). Nuijasota 1596-97 , päättyi verisesti armeijan kukistaessa nuijin, keihäin ja jousin aseistetut talonpojat (katso myös artikkelin suomalaiset keskustelu sivut, kohta mm. Nuijasota ja Ruotsin vallan aika. ----Tämän jälkeen 1600 luvulla alkoi Suomen voimakas "ruotsalaisttuttaminen" ja noitavainot suomalaisten "kalevalaisen" kansanuskonnon hävittämiseksi(ks. dos. Kimmo Katajala kirjasta Suomalainen Kapina s. 76-77. 1700 ja 1800 luvulla vaadittiin jopa suomenkielen lopettamista.------Suomalaiset artikkelissa tulee kertoa suomalaisen talonpojan (n. 90%:n osuus suomalaisista) elämästä 1500- luvulla ja siis esimerkkinä Nuijasota, joka oli merkittävä tapahtuma, koska silloin talonpoika joutui vastustamaan "esivaltaa" ns. kapinalla tai nousulla (kuolleita n. 1% väestöstä eli n. 3000). Sisällisota oli vain osa valtataistelua, koska Fleming/Sigismund ja Kaarle hertttua olivat sen varsinaiset osapuolet. Pohjalaisten, hämäläisten ja savolaisten talonpoikien kapina liittyi osittain em. valtataisteluun, mutta samalla se vastusti aateliston sortoa ja kokemiaaan vääryyksiä. Vastustajana oli "vieraan vallan edustaja" aatelisto. Ruotsinvallalta oli määrännyt ns. sotilasvallan edustajiksi Suomeen aateliston, jonka osuus väestöstä oli n. 0,5% Suomen väestöstä. -----------Suomalaiset artikkeli tulisi esittää Nuijasodan Katajalan ja Ylikankaan perusteilla, koska heidän tutkimuksesa edustavat viimeisintä tietoa asiasta eli molempien määritelmän ja siis suorat lainaukset täyttää, tämä sanamuoto, jota esitän artikkeliin: Yleensä Nuijasotaa pidetään suomalaisten nousuna vierasta sortajaa edustanutta aatelista vastaan, talonpoikien liikehdintää (pienempiä kapinoita) esiintyi jo aikaisemmin 1300 ja 1400-luvulla" . Nuijasodan jälkeen oikeudessa syytettyjä talonpoikaissukuja siirtyi Häme/Satakunta alueelta Savoon /Kainuuseen ja sieltä Raja-Karjalaan, karkuun Ruotsin vallan etsintöjä ja rangaistuksia. Faktaa: Hiidenkivi 1/99 s.21-22, Matti Pöllä: Artikkelin otsikko: "Siirtolaisuus Suomesta Vienaan ja kalevalainen runokulttuuri. ---Vienan suomalaislähtöisen väestön joukossa saattoi olla myös nuijasodan (1596-1597) jälkiselvittelyjä paenneiden kapinallisten jälkeläisiä, Ruotsin valtakunnassa etsintäkuuluttettuja rikollisia tai NOITUUDESTA syytettyjä TIETÄJÄSUKUJA.." .

Suuret muutokset, artikkelien nimet muutettu ja keskustelusivut poistettu 1.2.2007 Joonasl:n toimesta:

• 1) Noitavainot Suomessa on poistettu, alkuperäinen on tässä:[[53]] ja uusi vertaa nimenomaan tekstiä ja lähteitä, jotka muutettu 1.2.2007 tähän uuteen ja virheellisesti, ei ole historiankirjoituksen mukainen ks. tästä: Noitavainot Ruotsin valtakunnassa. Tästä puuttuvat kaikki Seppoilmarin keskustelussa esiintuomat perusteet ja lähteet.
• 2) Alkuperäinen Talonpoikaislevottomuudet Suomessa ks.tästä [[54]] muutettu 1.2.2007 Talonpoikaislevottomuudet Ruotsin valtakunnassa, ei enää yksistään Suomessa ja teksti pyöristetty mm. noitavainot on poistettu ja muutettu uudelle nimelle,
• 3) Puhdasoppisuuden aika Suomessa alkuperäinen ennen kokonaan muuttamista on tässä: 22.1.2007 vielä alkuperäinen [[55]]. Uusi muutettu artikkeli on pehmennetty Ruotsin vallalle sopivaksi 1.2.2007 ks. tästä: Puhdasoppisuuden aika Suomessa.

Kommenttipyyntö: Mikäli artikkeliin tehdyt lähdeaineistoihin perustuvat muokkaukset jatkuvasti poistetaan ja poistot ovat puolueellisia tai kohtuuttomia tehty ilman perusteita ks. tästä menettelytapa: [[56]] ja toiseksi poisto äänestys[[57]]

Muut artikkelit muokkaukset tai seuranta:

1. Suomenruotsalaiset , Artikkelin suomenruotsalaisten alkuperä osioon lisätty historia, kuinka suomalaiset pääasiassa käsityöläiset 1700-1800 luvulla muuttivat, kaupunkiin mennessään (työ/sopeutuminen OK), sukunimensä ruotsinkieliseksi . Nykyisistä suomenruotsalaisista noin 80% on syntyperältään suomen suomalaisia ja migraation/muuton vaikutusta n. 20% . Kieliriidan aikana osa suomalaisista suomenruotsalaisista fennomaaneista vaihtoi nimensä suomenkieliseen sukunimeen. Kirjallisuuden tunnetut nimet Lönnrot /Kalevalan, J.L.Runeberg/Maamme kirja ja Helsingin Yliopiston Sakari Topelius olivat suomenmielisiä suomalaisen kansallistunteen nostajia. Erityisesti Topelius oli ajoittain jyrkkä fennomaani eli suomen kielen puolustaja, ajoi jopa yksinomaan suomenkielistä opetusta kouluissa.
2. Suomen kielipolitiikka, fennomanialla kieli oli kansallisuustunteen perusteena. Tämä on myös kirjoitettu hyvin voimakkaasti suomenruotsalaisesti, johon on saatava tasapuolisuutta.
3. Pakkoruotsi, Pakkoruotsi on kiistanalainen ja joillekin liiankin "pyhää". Kiihkeän väittelyn ja vandalisminkin vuoksi sivut on suljettu.

Viitteitä, lähteitä

Kommenttipyynnöt artikkeleista, Kalevalan maantiede, suomalaiset, ylläpitäjä Joonasl:n ja käyttäjä ML:n yhteistoiminta

Tästä Kommenttipyyntö, artikkelista [[58]] Kalevalan maantiede ML ja Joonasl:n yhteistyö ja Suomalaiset....artikkelista[[59]], Joonasl poistettavat ylläpitäjät [[60]]katso myös aikaisemmat Joonasl keskustelusivut [[61]] sekä Kommenttipyyntö Joonasl ja Ulrika [[62]] ja nurkkaanajo (Joonasl), Yllpitäjät keskustelusivu;[[63]] [[64]]

Ruotsin vallan aika ja ruotsalaisten historiatiedot Suomesta ja niiden luotettavuus ks. Ruotsin wikipedia tiedot mm. Suomen Novgorod ja Ruotsin vastaava ja erot [65] vertaile???? Suomensukuisista ei mainita varsinaisesti mitään???

Ruotsalainen historiantutkija: Henrik Amstad aiheutti sanasodan suomalaisten ja ruotsalaisten historiantutkijoiden välille. Väittäessään Suomen veljeilleen Saksalaisten kanssa. Suomalaisten vastareaktio: Ruotsalaiset eivät tunne tunne Suomen historiaa ja että ruotsalaisilla huonot tiedot Suomen sota-ajasta (to 18.1.) YLE Uutiset 20.30, tutkimus toi esiin, etteivät yliopistotutkinnonkaan suoritaneet ruotsalaiset eivät tunne Suomen historiaa. Tutkimukseen haastateltiin 1000 ruotsalaista. [[66]]. Koska ruotsalaisilla on "trauma" Suomesta ruotsin vallan aikana, on ko. artikkeli korjattava suomalaisen historiakirjoituksen mukaiseksi. Tässä esimerkki:

Suomalainen historiakirjoitus eroaa Peter Englundin näkemyksestä. Tässä Ruotsin vallan ajasta Suomen historia esim. H.G. Porhanista 1700-luvulta. Artikkelia on korjattava vastaavasti:

" Porthania voidaan pitää varhaisnationalistina. Hänellä oli tutkimuksissaan suomalainen näkökulma ja hän osoitti tutkimuksillaan Suomen ja suomalaisuuden eroavan Ruotsista ja ruotsalaisista alkuperältään, historialtaan, kieleltään ja kulttuuriltaan, mutta ei poliittis valtiollisesti. Hänen perintöään jatkoi huippuinaan Elias Lönnrot ja ja M.A.Castren ja mm. Snellmannilainen nationalismi". Lähde: Jouko Vahtola Suomen historia s. 238. Suomalaiset eroavat ruotsalaisista alkuperältään, historialtaan, kieletään ja kulttuuriltaan, tällaista tietoa oli olemassa jo Porthanin aikana Suomessa 1700-luvulla.

Ei ruotsin vallan aika ollut sellaista kuin historioitsija Peter Englund on todennut: " ettei Suomi Ruotsin vallan aikana ollut valtioliiton osa tai provinssi vaan ..sen valtakunnan itäinen puolikas, joka käytännössä tuhoutui vuonna 1809, minkä jälkeen molemmat osat lähtivät omille teilleen".

Seppoilmri -suomalainen: Suomessa esiintyi omaa kalevalaista kulttuuria, oli oma kieli, oli oma esihistoria. Suomessa esiintyi suomalaisuutta, talonpoikaisyhteisössä, varhaisnationalistusuutta yliopistopiireissä ja itsenäisyysajatuksia upseeristossa jo Ruotsin vallan aikana.

. . .

Uusi artikkeli

Palautusäänestys sivulla Wikipedia:Palautettavat sivut/Noitavainot Suomessa.

Kommenttipyyntö asiattomasta poistosta ja artikkelin Noitavainot Suomessa muuttamisesta ks. tästä:[[67]]. Joskus näkee rankkaa tekstiä, omalla keskustelusivulla, nyt se on poistettu: Johtuu kait noitavaino artikkelista???

"Perkeleen saatana, Haista vittu, saatanan yliopistoprofessori-paskanjauhaja". --P. Poppinen 7. helmikuuta 2007 kello 16.10 (UTC)

Noitavainot Suomessa

Tarvitaan uusi artikkeli Noitavainot Suomessa (ks. uutta tietoa alla)

Alkuperäinen Seppoilmarin muokkaus on poitettu uudelleen ohjauksella ja siksi sisältää puolitotuuden, ei esim kansanuskon kitkentää: ks. tästä *Toistetaan kommenttipyyntö artikkelista Noitavainot Suomessa. Ruotsin vallan toimien peittely jatkuu. Wikipediassa ei voi lähteisiinkään perustuen tuoda tosiasioita noitavainoista Suomessa ja miksi niiden avulla pyrittiin kansanuskon kitkemiseen Suomesta. Tässä artikkelin versio 6.2.2007 historiasta, joka on muutettu ja Noitavainot Suomessa osuus kokonaan poistettu [[68]]. Nyt Noitavainot Suomessa artikkeli uudelleen ohjauksen jälkeen korvattu Joonasl:n versiolla, joka ei ole ralevantti. Tässä viimeaikaista keskustelua [[69]]. 6. helmikuuta 2007 kello 10.40 (UTC)

Noitavainot Suomessa artikkeli käsittelee aikaa Ruotsin vallan aikana Suomessa 1500-1700 -luvulla.

Toisaalta syitä miksi ja miten suomalaisten kansanuskoa (ks. Matti Pöllä, Pietri Brahe ja Mikael Agricola jne.) siitä oliko kansanukso kalevala pohjaista kitkettiin nimenomaan noitavainojen avulla Suomesta ja mikä niiden tarkoituksena ja tavoitteena oli, tästä on väitöskirjoja ja tutkijoiden yhteenvetoja. Lopputulosta alettiin tutkia jo 1700-luvulla noitavainojen loputtua, Kervinen, Nenonen :[[70]] " ja tästä[[71]: Miksi Kalevalan runoja ei kerätty Vesilahdesta? Kalevalainen kulttuuri oli kristinuskon näkökulmasta pakanallinen kulttuuri, pakanauskonto, joka tuli kitkeä ja hävittää juuriaan myöten. Monet paavin bullat 1100-1200-luvuilta osoittavat, että pakanallinen uskonto säilyi Länsi-Suomessa sitkeästi ja pitkään. Vielä Mikael Agricola valitti 1550-luvulla hämäläisten palvovan pakanajumalia kuuluisassa psalttarin esipuheessaan. Kristinuskon tulo Vesilahteen oli monimutkainen tapahtumasarja, jossa juuri Vesilahti ymmärrettiin tärkeäksi alueeksi heti 1100-luvulla.... Kaikkia alioikeuksissa noitavainosyytteissä kuolemaantuomittuja (103) ei suinkaan mestattu. Hovioikeus muutti suurimman osan tuomioista lievemmiksi. Toisaalta kaikki annetut kuolemantuomiot eivät esiinny listassa. Lähde: Aineistossa on kaikkiaan 1 200 syytettyä vuosilta 1520-1750 ". Aineiston perustyöt ovat tutkimuksessa Kervinen, Timo, Noituus - aikansa rikos. Oikeuden yleistieteiden laitos: Helsingin yliopisto 1984 ja osa täydennyksistä on teoksessa Nenonen 1992. Nuijasodan ja noitavainojen seurauksena talonpoikaisväestöä joutui lähtemään pois kotikonnuiltaan, ensin Savoon ja sieltäkin kauemmaksi: Matti Pöllän Hiidenkivi 1/99 lehdessä s.20-21 mainitsema tutkimus osoitti, että Nuijasotaa ja kansanrunouden noituus- ja taikuussyytteitä paenneita TIETÄJÄSUKUJA on tosisasiassa ollut VIENAN- KARJALASSA, josta Lönnroth keräsi Suomen kansan kulttuurin Kalevala- eepoksen runot, loitsut ja manaukset.Hiidenkivi 1/99 s.21-22. Matti Pöllä: Artikkelin otsikko: "Siirtolaisuus Suomesta Vienaan ja kalevalainen runokulttuuri. ---Vienan suomalaislähtöisen väestön joukossa saattoi olla myös nuijasodan (1596-1597) jälkiselvittelyjä paenneiden kapinallisten jälkeläisiä, Ruotsin valtakunnassa etsintäkuuluttettuja rikollisia tai NOITUUDESTA syytettyjä TIETÄJÄSUKUJA.." .

Oliko Ruotsin valtion noitavainojen tarkoituksena myös kansanuskon kitkentä Suomesta, lähteet ja viitteet

Koska Joonasl on aikaisemmista lähteistä ja perusteluista huolimatta, estänyt ja poistanut uudelleen ohjauksella kaikki muokkaukset artikkeliin (roskana), joissa perustellaan, että Ruotsin vallan säätämiä noitavainojen säädöksiä käytettiin myös kansanuskon /kalevala kulttuurin noituuden , taikojen ja loitsujen ja manausten kitkentään. Mainitaanko asistasellaista, että Ruotsin valtion taholta todella pyrittiin poistamaan suomalaisten kansanusko ja suomalaisten epäjumalien ja pakanallisten uhrausten, noituuden, taikuuden ja loitsujen sekä manausten kitkeminen. Olen kaivanut Joonasl:n vaatimuksen mukaisesti muutaman kymmenen sivua lähteitä (joista lyhennetyt viittaukset ala) ja tutkijoiden maininnat sanatarkasti ko. asiasta. Tässä vielä Joonasl:n esitys ja toivon että hänestä löytyy "miestä" sen toteuttamiseen, kun ko. asia lähteisiin perustuen esitetään: Ks. alla ainakin 10 kohtaa ja vielä Nenonen2006 kirja ja mahd. 2007 kirjasta.

Tämä oli Joonasl:n määritelmä:Artikkelin sisällöstä voidaan keskustella sen jälkeen kun löydät jonkin uskottavan lähteen jossa suorasanaisesti todetaan, että Ruotsin valtio järjesti noitavainot kitkeäkseen suomalaista muinaisuskoa valtakunnan alueelta. Ennen tällaisen lähteen esittämistä tätä väitettä ei tulla lisäämään artikkeliin. --Joonasl (kerro) 10. helmikuuta 2007 kello 07.28 (UTC)

Tässä niitä on: Se minkä Joonas jättää pois näkyy tässä lainauksessa. Nenosen 2006 kirjasta lainaus s. 103: " SUURIA NOITAVAINOJA EI VOINUT SYNTYÄ ENNEN KUIN KANSANOMAISET NOITA- JA TAIKATAVAT OLI SÄÄDETTY RIKOKSEKSI. ". Tämän perusmääritelmän Joonas jättää tahallaan mainitsematta. Koska Suomessa nimenomaan kansanusko ja kalevalaisuus olivat noituus- ja taikamenoja, käytti Ruotsin valta 1500-1600-luvulla MYÖS noitavainoja /puhdasoppisuuden aikaa suomalaisten kansanuskon kitkentään, kuten myös Jouko Vahtola Suomen Historia s. 75-77 mainitsee ks. ko sivu ja myös FAKTAA: alla.

:FAKTAA, historiasta ja tutkijoiden kirjoituksia:

Tohtori Marko Nenonen toteaa 2006 kirjassaan, että Suomen sisämaan ja Itä-Suomen noitaoikeudenkäyntejä vähäteltiin noitavainotutkimuksisien alkuvaiheessa mm. seuraavasti: " Myös perinteellinen noituus-ja taikausko jäivät merkitykseltään vähäiseksi. Suomessa oli asukaslukuun verrattuna syytettyjä enemmän kuin useimmissa maissa. Mitä luultavimmin yli kahtatuhatta (2000) ihmistä syytettiin Suomessa noituudesta ja taikuudesta vuosina 1520-1750. Se oli hämmentävän paljon verrattuna varhaisiin arvioihin. Tulokset muuttuivat, kun tutkittiin nekin noituus-ja taikuusoikeudenkäynnit, joissa ei puhuttu Paholaisesta - ja noitasapatista. Noitasapattiin liittyvästä noituuudestasyytettiin käytännöllisesti katsoen vain Ahvenanmaalla vuonna 16666 ja Pohjanmaalla 1670-ja 80-luvulla. Vain tuolloin enemmistö syytetyistä oli naisia". .

1. 1171 tai 1172: Suomalaiset mainitaan paavi Aleksanteri III:n bullassa kirstinuskon kieltäjinä, jotka "halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia".
2. Seuraavat uudet lainaukset ovat Marko nenonen ja Timo Kervinen; Synnin palkka on kuolema, Otava, 1994 kirjasta tai 2) merk. Marko Nenonen Noituus, taikuus , noitavainot, SHS 1992, sivunro on mainittu alussa ja aikaisemmin käytetyt prof. Jouko Vahtola kronologisessa järjestyksessä:
3. s.11. Tutkimuksen aineisto 1500-1700-luvun Suomesta: " Tänä aikana olivat voimassa Ruotsin lait, ruotsalainen hallintomalli, ja Ruotsin valtionuskonto eli luterilaisuus. Virkamieskunnan enemmistö koostui ruotsalaisperäisistä virkamiehistä". Suomalaisten uskomisesta: " Hyvin monet pitäytyivät esi-isiensä vanhoissa uskomuksissa, vaikka eivät aina sitä kysyttäessä tunnustaneet.
4. Kansanusko oli keskiajalla maanalaista uskontoa . Jouko Vahtola Suomen historia s. 76 (Kansanusko oli sis kiellettyä).
5. s.65. " Loitsut, joita mm. Elias Lönnrot käytti 1849 Kalevalansa pohjana ja joita on tuhansittain julkaistu Suomen kansan vanhoissa runoissa". "Ihmisiä parannettiin yleensä loitsuilla.
6. s.81. " Parantavat loitsut lienevät peräisin muinaisesta uskostamme.. Kristinuskon myötä loitsut saivat katollisia vaikutteita.."
7. s.71. " Taikoja kitkivät innokkaimmin kansan keskuudesta kirkko ja esivalta, joiden mukaan taiat olivat paitsi epäkristillisiä myös laittomia".
8. #s.45-46. 2)" Noituus ja Kalevala , suomalaisessa mytologiassa: "Suomalaiseen muinaisuskoon 1800-luvulla kerätyt kansanrunoutemme...kuuluneet katsomukset ovat likimain samanlaisia kuin ne uskomukset, joita 1600-luvulla ihmisillä oli noituudesta ja taikuudesta. Vaivojen synty loitsu: Elias Lönnrot julkaisi Kalevalassaan oman versionsa yhdeksän taudin synnystä.. mytologisia aineksia sisältävien kansanrunojen mukaan loitsuillaan parantajat ajoivat vaivat ja vastukset pois.. kansanrunoudessa kade tarkoittaa usein samaa kuin noita.."
9. s. 260 ja 264. 2) "Kustaa Vaasa sääti mm. 1528 ja määräsi vielä erikseen, että kaikenlainen noituus ja taikuus on hengen asia (kuolemantuomio), mikäli Mooseksen lakia rikotaan" Marko Nenonen Noituus, taikuus , noitavainot, SHS,1992 s.260 ja 264.
10. s. 73-74. " Uhraaminen oli yleistä vielä 1600-luvulla. Uhraaminen ei ollut vain Itä-Suomen tai sisämaan ilmiö. Piispa Gezelius nuorempi varoitti Olavinmessun juhlistamisesta, jota piispa piti epäjumalanpalvontana.
11. 1500-ja 1600-luvulla luterilaiselle kirkolle jäi paljon puhdistamista kansan taikamenoista ja uhraamistavoista. Mikael Agricola kykeni vielä 1500-luvulla saamaan selkoa vanhosta hämäläisten ja karjalaisten jumalista, Ukosta ja Ilmarisesta pellonpekosta, Rongoteuksesta ynnä muista. Jouko Vahtola Suomen historia s. 75
12. Kalevalaiset epäjumalat ja muinasiset Kalevala eepoksen henkilöt: " Mikael Agricola syytti rahvasta kalevalaisiin jumaliinsa turvautumisesta. Tässä hänen luettelonsa vuodelta 1551 (Psalttari), luettelon alkuosa hämäläisten ja karjalaisten Kalevalaiset eli suomalaisten muinaiset jumalat, liittyen kalevalaiseen kansanrunouteen:" "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi jne..[[72]]
13. s.239. "Kun syyttäjänä oli esivalta;- pappi, nimismies tai kruununvouti- langettava tuomio oli huomattavasti todennäköisempi ..Esivalta oli ahkera syyttäjä taikuus asioissa.."
14. s.240. " Esivallan rooli oli alistava siinä merkityksessä, että vallan haltijat katsoivat tietävänsä paremman .. elämäntavan kuin sen mihin alamaiset olivat valimiit ja mihin alamaiset, osin vuosisataisten perinteiden myötä olivat tottuneet."
15. s.224. 2) "Noituus poistettiin Ruotsin valtion rikoslaista 1772"
16. s.376. 2) "Esitetyn aineiston pohjalta on mahdollista arvioida, että noituus -ja taikuusoikeudenkäynneissä syytettyjö oli Suomessa vuosina 1500-1750 yli 1500, kenties enemmäm kuin 2000. Ko. aineistosta pohjalta on pääteltävissä, että Suomessa annetuista noin 150 kuolemantuomiosta hovioikeus jätti useimmat vahvistamaata."

Tässä perusteita artikkelin Noitavainot Ruotsin valtakunnassa tai Noitavainot Suomessa artikkelin tarkentamiseksi lähdeaineistoon perustuen--Seppoilmari-suomalainen 11. helmikuuta 2007 kello 18.40 (UTC)

LISÄÄ FAKTAA, KANSANUSKO / NOITAVAINOT JA KANSANUSKON KITKENTÄ:

1. Turun yliopiston Kalevala-instituutin johtaja Lauri Honko on kirjassaan Eepoksia ja eepostutkimuksia Itämereltä Intiaan SKS,2001 s.26:" Kalevala on perinne eepos, s.69 maininnut, että: "Joka tapauksessa itämerensuomalainen eeppinen perinne on vanhakantainen. Kuinka Euroopassa on voinut säilyä näin vanhaa kalevalaisen runouden perinnettä. Meidän perinteemme on todella vanhaa, eikä Kalevalakaan ole niin nuori kuin sen ilmestymisvuodesta voisi päätellä. Se on yksi arkaaisemmista eeppoksista mitä on. Se kuuluu myyttisen eepoksen tyyppiin, jossa yhteiskunnan rakenne ja maailmankuva ovat hyvin varhaiskantaisella tasolla. Niinpä ikivanhana mainittu sumerilaisten Gilgames-eepos on tässä suhteessa uudenaikaisempi kuin Kalevala. Vaikka kalevalassakin esiintyy taistelua ja väkivaltaa, niin sen tapahtumat ovat kuitenkin enemmän henkisen mahdin , tietämisen ja riittitekniikan ohjauksessa. s.35: "Kalevalaa ei saa millään kirjallisuuden tuotteeksi.. ja s.53 Kaelvalassa on loitsuja peräti viidesosa Kalevalan säkeistä. Kalevala tulee aina jäämään vertailevassa eeppostutkimuksessa loitsueepokseksi. ja s.62:" On selvää, ettei Lönnrot halunnut vahvistaa suomalaisen kansanuskon vanhoja suomalais-ugrilaisia piirteitä, joille on löydetty kiintoisia paralelleeja itäisiltä sukulaiskansoilta.
2. Pertti Anttonen ja Matti Kuusi, Kalevala lipas, SKS, 1999, s.81,: "Kalevalan kokonpanoa helpotti se, että vanha epiikka ja lyriikka, häätarusto, loitsut ja arvoitukset on sepitetty samaa kalevalaista runomittaa. Kalevalakielen normit ovat suunnilleen samat suomalaisilla,karjalaisilla, inkeriläisillä, vatjalaisilla ja virolaisilla. Se näyttää syntyneen myöhäiskantasuomalaisena aikana, kantabalttilaisen kulttuurin runokulttuurin vaikutteista, 2500-3000 vuotta sitten. Kalevala noudattaa ns. klassista kalevalamittaa, joka on vallitsevana Suomenlahden pohjoispuolella ja Inkerissä.
3. Tohtori Juha Pentikäinen Kalevalan Maailma, Yliopistopaino, 1989 s. 18 " Mytologia on varsin lähellä "muinaisuskoa" tai "kansanuskoa", sisältäen myös myyttien ohella, esikristillistäuskontoa valaisevaa folkloreaja tietoutta. s.19 : " Ennen 1700-lukua kirjallisuudessa esiintyneiden harvalukuisten kansanrunouttaja kansanuskoa koskeneiden mainintojen tavoitteena on usein ollut pakanuuden poisjuuriminen ja siitä varoittaminen uskonpuhdistuksen hengessä. Tunneituin näistä maininnoista on Mikael Agricolan Psalttarin suomennoksensa esipuheeseen liittämä "suomalaisten jumalien luettelo" 1551. s.218:" 1700-luvulla kansanrunoutta oli tutkittu etupäässä juuri kansanrunouden näkökulmasta. Porthanin oppilas Lencquvist hahmotti kuvaa suomalaisesta tietäjästä, joka hallitsi ektaasitekniikan. Jo 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat olivat kertoneet suomalaisista tietäjistä ja heidän varautumissanoistaan, joita sittemin on merkitty eri puolilla Suomea, Karjalaa ja Inkeriä. ja s.223: " Noituutta on pidetty etenkin Etelä-ja Keski-Euroopassa nimenomaan suomalaisten erityisoikeutena" ja s. 224: " Kalevalaisen shamaaniepiikan eräs keskeisteema on vuorovaikutus ja kilpailu suomalaisten ja lappalaisten noitien välillä. 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat osoittavat , että monet parantajat ja tietäjät kävivät nimenomaan Lapissa noidan opissa". " s.225:" Historiallisesti on joka tapauksessa selvää, että lappalaiset ja suomalaiset elivät ja liikkuivat vuosituhansia toistensa tuntumassa Suomenniemellä. Kielentutkijat ovat osoittaneet, että sana "hämäläinen" ja saamelaisten omakielinen nimitys "sabmelâs" tarkoittaa samaa. Ehkäpä Hämeen seutu olikin se paikka jossa nämä usein toisensa kohtasivat". Onko Kalevalan runoissa mainittu Kalevalasta ennen KIRJAA? On katso
4. Tohtori Juha Pentikäinen, Kalevalan Maailma s.191:. " Lönnroth pohtii aihetta seuraavasti: Paikkoja joissa Väinämöinen j.m. (ja muut) eleli kutsutaan usein Kalevalaksi, toisissa mainitaan Kalevalan kankahista, kaskista, kaivoista, koirista, käkösistä j.n.e. niinkuin vanhassa Karjalan laulussa tyttö kysyy sulholta: " Kävitkö Kalevalassa?" Sulho : Kävimpä Kalevalassa,"..Haukkuiko Kalevan koirat Kalevan kankahilla j.n.e."----- Tässä Lönroth on kuullut suomalaisten runonlaulajien määrittelevän muinaisen Suomen ja ympäristön alueen (- ennen Ruotsin valtaa) kuuluvan Kalevalaan alueeseen (Ja Caelic hallitsi finnejä) ja Kalevalaisen ajan Suomen esihistoriaksi, ennen kristinuskon tuloa (viittaus Mikael Agricolan 1551 Psalttari; Calevanpojat jne.).
5. Katso myös SKVR [55] artikkelissa suomen kansan Kalevala kulttuurihistoriaa ja eepoksen tapahtumat. Kalevalaisen kulttuurin syntyä ei tunneta, mutta kalevalaisen runoperinteen ja kalevalamittaisten runouden on kirjoitettu Kalevala Eepos 1835. Kalevalainen kulttuuri tarkoittaa suomalaisten tai suomensukuisten väestöjen mytologiaa, josta on maininta anglosaksisessa muinaisrunossa WIDSITH, joka on muistiinmerkitty 600 -luvulta "Ja Caelic hallitsi finnejä". "Widsith-runon säkeessä 20 mainittu Caelic, nimi on perinteisesti yhdistetty Kalevalaan (Krohn 1932, Mikkola 1934, Toivonen 1955, Pekkanen 1984 ja 2002, Huurre 2003)". [10].Puhdasoppisuuden ajan ja uuden lainsäännöstön merkitys talonpoikaisväestön harjoittamaan kalevala kulttuuri Kansanusko , Suomalainen mytologia , Suomalaisten muinaisuskoon. Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että Noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus ja loitsut selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahigolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia (Väinämöinen, Ilmarinen , Rongoteus jne.) tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota. Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta [11]. Vuosina 1627-52 puhdasoppisuutta edusti Turun piista Iisak Rothovius, joka oli ankaran kurin ja järjestyksen kannattaja. [12].Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla". Suomessa talonpoikien kansanusko oli tärkein noitavainojen kohde 1600-luvulla. Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja pääasiassa talonpoikien oma kansanusko. Näiden avulla myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristön kalevalainen noituuden ja taikuuden harrastaminen, koska sen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta. Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla, taikuus oli pahempaa kuin noituus, sillä noituutta esivalta ei pelännyt, mutta puhdasoppista uskoa ei voinut ylläpitää taikojen tekijöiden joukossa. [13]1700- luvulla Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthan ja hänen oppilaansa Kristfrid Ganander keräsivät Kalevalaista sanastoa piispa Mikael Agricolan aineistosta ja suomalaisista taikarunoista Mythologia Fennica kirjaan, jota mm. Lönnrot käytti teoksissaan.(ref) Juha Pentikäinen, s.19, Mythologia Fennica, 1995, Tampere.

Noitavainojen syyt Suomessa

Englantilaisen tutkijan Margaret Murrayn mukaan noitavainoilla haluttiin hävittää kristinuskon tieltä, vielä olemassa olleita pakanallisia kulttimenot ja uskomukset, joita vanhaan kansanuskoon tukeutuneet harjoittivat.. Kansanuskon Kalevalainen runous oli loitsuja, taikoja , manauksia ja noituutta suomalaisessa yhteiskunnassa vallalla jo ennen Ruotsin vallan aikaa satoja ellei tuhansia vuosia. Ruotsin valta yritti kitkeä sitä pois, kristinuskon tieltä. Suomalaisten enemmistö , joka harjoitti kalevalaista kansanuskoa koki kirkon rajoitukset itsenäisen talonpojan uhkana. Keskiajalla suomalaista muinaisuskoa harjoitettiin edelleen, mutta sen sanottiin olevan maanalaista uskoa.. Myös Mikael Agricola syytti rahvasta kalevalaisiin jumaliinsa turvautumisesta. Tässä hänen luettelonsa vuodelta 1551 (Psalttari), luettelon alkuosa hämäläisten ja karjalaisten Kalevalaiset eli suomalaisten muinaiset jumalat, liittyen kalevalaiseen kansanrunouteen : "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Tapio Metzest Pydhyxet soi ja Achti wedhest Caloja toi. Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh. Ilmarinen Rauhan ja ilman tei ja Matkamiehet edhes-wei. Turisas annoi Woiton Sodhast Cratti murhen piti Tavarast. Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi. Capeet mös heilde Cuun söit Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit." Kalevalainen kansanrunous lieveilmiöineen noituus, taikuus, loitsut ja manaukset oli kirkonmiesten kitkettävä kokonaan pois, Ruotsin kuninkaan määräyksestä Suomessa.

Noitavainojen historiaa Suomessa Vahtola, Pentikäinen, Kuusi ja Ruotsin vallan ajan noitavainot lakitieteellinen tutkimus ja noitavainoista yleensä ja kansanuskon kitkentä näkökulmasta Nenonen ja Kervinen [[73]].

Noitavainot Suomessa

Suomessa noitavainoja käytettiin kalevalaisen kansanrunoudenja taikuuden kitkemiseksi, joka oli suuresti maassa vallalla. Kalevalainen runous oli myös noituutta , taikuutta ja loitsuja sekä manauksia. Kustaa Vaasa sääti mm. 1528 ja määräsi vielä erikseen, että kaikenlainen noituus ja taikuus on hengen asia (kuolemantuomio), mikäli Mooseksen lakia rikotaan. Suomessa noituudesta syytettiin ja tuomittiin pääasiassa miehiä. Naisia syytettin myös, koska noitavainojen säätäminen perustui Raamatun opetuksiin: "Velhonaisen älä salli elää." (2.Mooseksen kirja, 22:17).

Kuninkaan valta ja kruunun säädökset määräsivät papiston valvomaan puhdasoppisuutta Suomessa. Luterilainen kirkko oli Ruotsissa katollista kirkkoa selvemmin maallisen vallan työkalu. Papisto sai tehokkaammat ja pelottavammat aseet uskonnollisen poikkeavuuden vastaisessa kamppailussa. Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota. Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta . Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla".

Tutkijat Timo Kervinen ja Marko Nenonen ovat löytäneet 1500-1700-luvun aineistosta 1200 noidiksi syytettyä suomalaista. Suurin osa lähteistä on kuitenkin tuhoutunut. 60 % syytetyistä ja 75 % tuomituista oli miehiä, pääasiassa suurehkon tilan (2/3 manttaalia) omistaneita talonpoikia. Yli puolet vapautettiin, joka viides sai sakkorangaistuksen ja 103 sai kuolemantuomion . Pääosa oikeudenkäynneistä oli Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä. Noitavainojen taustana on usein pidetty aikakauden sosiaalisia ja taloudellisia mullistuksia sekä niiden myötä kyläyhteisön kärjistyneitä sosiaalisia riitoja. Toisaalta on korostettu valtiollisen hallinnon, oikeushallinnon ja uskontopolitiikan muuttumista uuden ajan alussa, 1500-1600-luvulla, paremmin järjestetyiksi ja suurempia voimavaroja saaneeksi määrätietoiseksi kurinpito- ja valvontatoimeksi. Kuitenkin myös yksityiset ihmiset syyttivät toisiaan noitavahingoista ja esivallan rooli oli alistava vain siinä merkityksessä, että vallan haltijat katsoivat tietävänsä paremman ja kehittyneemmän elämäntavan kuin sen, mihin alamaiset olivat valmiit ja mihin alamaiset, osin vuosisataisten perinteiden myötä, olivat tottuneet.

Suomessa talonpoikien kansanusko kalevalan runous oli keskiajalla maanalaista uskoa, siihen kuuluvien loitsujen ja manausten sekä taikojen kitkeminen oli tärkein noitavainojen kohde 1600-luvulla. Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja niiden avulla myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristön noituuden ja taikuuden harrastaminen, koska sen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta. Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla siten, että taikuutta pidettiin pahempana kuin noituutta, sillä puhdasoppista uskoa ei voinut ylläpitää taikojen tekijöiden joukossa.

UUTTA TIETOA: Nenosen uudesta kirjasta 2006. Katso sivu 213-215 lainaukset: " Kuitenkin se, että noitasapatti tunnettiin vain Länsi-Suomessa ja aluilla, joilla Ruotsin vaikutus selvemmin tuntui, vahvisti noitavainotutkimuksen länsieurooppalaista paradigmaa" . ja s.214: " Niin oli sekin, että sisämaan ja Itä-Suomen noitaoikudenkäyntejä vähäteltiin. Ne jäivät niukalle huomiolle, ja myös perinteellinen noituus ja taikausko jäivät merkitykseltään vähäisiksi"... "Ja sittemmin kävi niin, että noitia löytyi lisää joka mkerta, kun joku käänteli paksujen tuomiokirjaniteiden sivuja. Suomessa oli paljon noituus-ja taikuusoikeudenkäyntejä. Asukaslukuun verrattuna syytettyjä oli enemmän kuin useimmissa maissa (Viro). Mitä luultavimmin yli kahtatuhatta ihmistä syytettiin Suomessa noituudesta ja taikuudesta vuosina 1520-1750 .. Se oli hämmentävän paljon verrattuna varhaisiin arvioihin. Tulokset muuttuivat, kun tutkittiin nekin noituus-ja taikuusoikeudenkäynnit, joissa ei puhuttu Paholaisesta - ja noitasapatista. s.215 Noitasapattiin liittyvästä noituuudestasyytettiin käytännöllisesti katsoen vain Ahvenanmaalla vuonna 16666 ja Pohjanmaalla 1670-ja 80-luvulla. Vain tuolloin enemmistö syytetyistä oli naisia". (ref) Marko Nenonen, Noitavainot Euroopassa, Otavan kirjapaino, 2006.-----Minä nyt vaan haluan että asiasta tehdään uusi artikkeli jossa em. historiankirjoitus tulee esiin. Nyt 8.3.2007 versiossa Noitavainot Ruotsin valtiossa ei ole esim. edellä mainittuja seikkoja. Sekä monta muuta seikkaa kuten kansanuskoon liittyvät maininnat Nenonen, Vahtola, Pentikäinen jne. on tuotava esiin.

Tarvitaan uusi artikkeli: Noitavainot Suomessa 1500-1700-luvulla, lähteitä asiaan on riittävästi

Tämä artikkeli keskittyy ainoastaan Noitavainoihin Suomessa, joka käsittelee aikaa Suomessa 1500-1700 -luvulla, jolloin olivat voimassa Kustaa Vaasan puhdasoppisuuden ajan Mooseksen lait eli noitavaino säädökset. Noituus ja taikuus oli kielletty. Toisaalta syitä miksi ja miten suomalaisten kalevala pohjaista kansanuskoa (ks. Matti Pöllä, Pietri Brahe ja Mikael Agricola, Punkari, jne.) kitkettiin nimenomaan noitavainojen avulla Suomesta ja mikä niiden tarkoituksena ja tavoitteena oli, tästä on väitöskirjoja ja tutkijoiden yhteenvetoja. Lopputulosta alettiin tutkia jo 1700-luvulla noitavainojen loputtua, Kervinen, Nenonen :[[74]] ja yhteys kalevalalaan mm. tästä:[[75] ja vielä tästä:Kansanuskon Kalevalainen runous oli nimenomaan noituutta ja taikuutta, loitsuja, taikoja ja manauksia suomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa, joka oli ollut vallala jo ennen Ruotsin vallan aikaa satoja vuosia. Ruotsin valta yritti kitkeä sitä pois, kristinuskon tieltä. Englantilaisen tutkijan Margaret Murrayn mukaan noitavainoilla haluttiin hävittää kristinuskon tieltä, vielä olemassa olleita pakanallisia kulttimenot ja uskomukset, joita vanhaan kansanuskoon tukeutuneet harjoittivat.. Suomalaisten enemmistö , joka harjoitti kalevalaista kansanuskoa koki kirkon rajoitukset itsenäisen talonpojan uhkana. Keskiajalla suomalaista muinaisuskoa harjoitettiin edelleen, mutta sen sanottiin olevan maanalaista uskoa.. Myös Mikael Agricola syytti rahvasta kalevalaisiin jumaliinsa turvautumisesta. Tässä hänen luettelonsa vuodelta 1551 (Psalttari), luettelon alkuosa hämäläisten ja karjalaisten Kalevalaiset eli suomalaisten muinaiset jumalat, liittyen kalevalaiseen kansanrunouteen : "Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset".

Tässä todistaa itse Mikael Agricola, että epäjumalia (pakanallisia epäjumalia) palvoivat hämäläiset ja Karjalaiset, ja jumalina ovat näköjään mm. Väinämöinen ja muut Calevan pojat. Näiden palvonta ja muut kalevalaiseen kulttuuriin liittyvät noituus, taikuus, manaukset olivat noitavainosäädösten perusteella kieletty. Nenonen; noituus, taikuus ja noitavainot. Noiatvainot alkoivat Kustaa Vaasasta alkaen 1528 ja säädöksissä noituus mainitaan- 1772 saakka (nenonen). Kalevalainen noituus oli määritelty kielletyksi Ruotsin valtion laissa (kansanusko oli maanalaista-Vahtola). Ruotsin valtion noitavaino säädökset olivat voimassa myös Suomessa ja niitä käytettiin MYÖS kansanuskon kitkemiseen (Vahtola ja Punkari sekä Pöllä -tietäjäsukujen pako Karjalaan). Tässä on riittävästi pohjaa artikkeliin, jossa kerrotaan lyhyesti kansankulttuurin kitkemisestä Suomessa 1500-1700-luvulla noitavainosäännösten avulla. Tästä saisi yhden kokonaisuuden, eikä tarvitsisi sotkea laajaan Noitavainot Ruotsin valatakunnassa artikkeliin, mikäli tätä uutta ei poisteta uudellenohjauksella taas, vai mitä?--Seppoilmari-suomalainen 12. helmikuuta 2007 kello 20.20 (UTC)

Kirjallisuutta suomeksi

• Nenonen, Marko & Kervinen, Timo: Synnin palkka on kuolema. Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500-1700-luvulla. Otava 1994, Helsinki. Toim. Anne-Riitta Isohella.

• Nenonen, Marko: Noituus, taikuus ja noitavainot. Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700. Suomen historiallinen seura 1992, Helsinki.

Katso myös

• Puhdasoppisuuden aika
• Talonpoikaislevottomuudet Suomessa
• Kalevalainen runous
• Kansanusko
• Suomalainen mytologia
• Ruotsin vallan aika

Aiheesta muualla

• Nenonen, Marko & Kervinen, Timo: Noituus. Taikuus ja noitavainot Suomessa
• Jari Eilola Väitös 15.11.2003: Noidat uhka yhteisölle, Jyväskylä.

Luokka:Kirkkohistoria]]

Viitteitä, lähteitä

Novgorod, artikkelin kiista

Novgorodin vaakuna

'Novgorod (ven. Но́вгород) Vepsäläisten kaupungista aikaisemmin käyttämä nimi oli Uusilinna, se on kaupunki Venäjällä, 150 km kaakkoon Pietarista. Vuodesta 1998 sen virallinen nimi on ollut Veliki Novgorod (Suuri Novgorod). Se on Novgorodin alueen pääkaupunki. Kaupungin väkiluku oli vuoden 2002 väestölaskennassa 216 856.

Kaupunkia ei tule sekoittaa 1,3 miljoonan asukkaan Nižni Novgorodin (Ala-Novgorod) kaupunkiin 300 km Moskovasta itään.

Historia

Novgorod oli keskiajalla kaupunki ja sen alaisuuteen syntynyt valtio, ensin ruhtinaskunta, sitten vuodesta 1136 kauppatasavalta. Novgorodin alueella asui esi- ja varhaishistoriassa suomensukuisia ryhmiä . Myöhäisrautakaudella, aikaisintaan 600-luvulta alkaen, sinne ilmaantui myös itäslaavilaisia väestöjä. Tulokkaiden kieli ja kulttuuri syrjäyttivät vähitellen suomalais-ugrilaisen kantaväestön vastaavat.

Novgorod 1800-luvulla.

Nestorin kronikan mukaan Novgorodin alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itseään. Ajauduttuaan riitoihin he kuitenkin kutsuivat viikingit ja näiden ruhtinaan Rurikin takaisin hallitsijakseen vuonna 862. Kertomuksen todenperäisyys on kuitenkin hyvin kiistanalainen: ainakaan Novgorodin kaupunkia ei Rurikin eläessä vielä ollut, sikäli kuin Rurik edes on todellinen henkilö. Kaupunki on ollu itämerensuomalaiselta nimeltään Uusilinna ja sloveenien nimitys kaupungista on Novgorod. Arkeologisten tutkimusten perusteella perustettu 900-luvulla, todennäköisesti kaupungin itämerensuomalaiset osat ovat sitäkin vanhempia. Novgorodia on myös myöhemmin nimitetty "Riurikovo Gorodištšeksi" eli Rurikin muinaislinnaksi nimitetty vanha mäkilinnoitus, joka oli käytössä jo 800-luvulla. Nimi Rurikinlinna on kuitenkin annettu vasta myöhempinä aikoina{{lähde}}. Kaivauksissa on löydetty sekä suomalais-ugrilaiseksi että slaavilaiseksi katsottua esineistöä. On arveltu, että skandinaavisissa lähteissä mainittu nimi Holmgård olisi myös tarkoittanut tätä kohdetta. Myös viikingeillä oli merkittävä rooli Novgorodin varhaishistoriassa. Vähitellen kaupungin itämerensuomalainen väestö, ympäristöineen slaavilaistui kielellisesti ja kulttuurisesti.

Keskiajalla Novgorod oli yksi Rutenian mahtavimmista kaupungeista. Kiovan rusien aikana se oli Venäjän toiseksi tärkein keskus Kiovan jälkeen ja kaupan keskus. Mongolien tuhottua Kiovan 1200-luvulla Novgorodin merkitys kasvoi; se oli ainoa mongoleilta valottamatta jäänyt venäläinen ruhtinaskunta. Siitä tuli myöhemmin yksi hansaliiton kaupan keskuksia ja se torjui sekä saksalaisten ritarikuntien että ruotsalaisten hyökkäykset Aleksanteri Nevskin johdolla 1240–1242.

Novgorodissa valtaa pitivät kauppiaat, jotka kutsuttiin koolle yleiseen kokoukseen kelloa soittamalla. Siellä oli myös luku- ja kirjoitustaito levinnyt varsin laajalle. Novgorodilaisia keskiaikaisia tuohikirjeitä tunnetaan arkeologisina löytöinä satoja. Näiden joukossa on myös kaksi itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettua kirjettä. Novgorodia onkin pidetty yhtenä sydänkeskiaikaisen Euroopan kehittyneimmistä yhteiskunnista.

Novgorod taantui myöhäiskeskiajalla. Iivana III liitti kaupungin Moskovan ruhtinaskunnan alaisuuteen vuonna 1478.

"Uusilinna"

Karjalaiset ovat ilmeisesti toisinaan kutsuneet Novgorodia "Uudeksilinnaksi", mikä vastaa suoraan kaupungin venäjänkielisen nimen merkitystä .

Katso myös

• Novgorodin tuohikirjeet
• Novgorodin alue
• Venäjän esihistoria

Lähteet