The Pretenders

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Pretenders
The Pretenders
The Pretenders
Tiedot
Toiminnassa 1978– 
Tyylilaji uusi aalto, punk, rock and roll
Jäsenet

* Chrissie Hynde

  • Martin Chambers
  • James Walbourne
  • Kris Sonne
  • Dave Page

Entiset jäsenet

* James Honeyman-Scott

  • Pete Farndon
  • Robbie McIntosh
  • Malcolm Foster
  • Blair Cunningham
  • T.M. Stevens
  • Johnny Marr
  • Adam Seymour
  • Carwyn Ellis
  • Nick Wilkinson
  • Eric Heywood
  • Andy Hobson

Levy-yhtiö

Sire Records, Warner Records

The Pretenders on brittiläis-amerikkalainen uuden aallon rockyhtye, joka perustettiin vuonna 1978 Lontoossa. Yhtyeen keulakuva on sen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Chrissie Hynde. Hän on nykyään yhtyeen ainoa alkuperäinen jäsen.

Muita alkuperäiskokoonpanon jäseniä olivat kitaristi James Honeyman-Scott, basisti Pete Farndon ja rumpali Martin Chambers.Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”I'll Stand by You”, ”Brass in Pocket” albumilta Pretenders (1980) ja ”Don't Get Me Wrong” albumilta Get Close (1986).[1]

Yhtyeen perustaminen Lontoossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Pretenders syntyi kun laulaja kitaristi Chrissie Hynde muutti Lontooseen vuonna 1973. Hynde toimi musiikkitoimittajana musiikkilehti NME:ssä.Vuonna 1976 hän oli aktiivinen tarkkailija brittiläisen punkrockin räjähdyksessä. Hän hengaili usein Sex Pistolsin jäsenten kanssa saatuaan työpaikan Vivienne Westwoodin ja Malcolm McLarenin SEX-vaate- ja asusteputiikista King's Roadilla. Hän myös seurusteli hetken aikaa Pistolsin Steve Jonesin kanssa.[2]

Hynde halusi epätoivoisesti soittaa omassa punk-bändissä, ja hän soitti jopa The Clashin Mick Jonesin ja myöhemmin The Damnedin kanssa ennen kuin hän perusti oman The Pretenders -yhtyeensä 1970-luvun lopulla, The Plattersin vuoden 1955 ”The Great Pretender” -hitin mukaan. Alkuperäisen kokoonpanon muodostivat Hynden lisäksi basisti Pete Farndon, kitaristi James Honeyman-Scott sekä rumpali Martin Chambers.[2][1]

Pretendersin alkuperäinen kokoonpano 1978-1982:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäistä kokoonpanoa kehuttiin mediassa yhdeksi kitarapohjaisen rockmusiikin pelastajista. Honeyman-Scottia pidetään edelleen yleisesti yhtenä rockin kaikkien aikojen kitarasuuruuksista. Farndon ja Chambers puolestaan muodostivat erittäin tiukan rytmisektion. Kaiken täydensi Hynden sielukas laulu.[1] Yhtueen ensimmäinen single, cover-versio Ray Daviesin ”Stop Your Sobbing” -kappaleesta, oli Nick Lowen tuottama, ja se pääsi alkuvuodesta 1979 Britannian Top 40 -listalle.[3]

The Pretenders -yhtye julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 1979. Albumi nousi Britannian listaykköseksi, ja sitä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista debyyttialbumeista.[3] Vuoden 1980 single ”Brass in Pocket” nousi listaykkösiksi Britanniassa ja menestyi lähes yhtä hyvin Amerikassa. Maaliskuussa 1981 julkaistiin EP, jonka nimi oli yksinkertaisesti Extended Play, samalla kun Pretenders viimeisteli tuottaja Chris Thomasin kanssa toista albumiaan. Sire Records julkaisi Pretenders II -albumin saman vuoden elokuussa. Se sisälsi toisen Ray Daviesin kappaleen (”I Go to Sleep”)[3]. Sitä seurasivat singlet ”Talk of the Town” ja ”Message of Love”.[2]

Chrissie Hynde

1980-luvun alkuun mennessä yhtyeen kokoonpano koki merkittäviä muutoksia. Pete Farndon heroiinin käytöstä tuli nopeasti este yhtyeen menestyksen jatkumiselle, ja kesäkuussa 1982 Hynde erotti hänet ulos yhtyeestä huumeongelman vuoksi. Päiviä myöhemmin Honeyman-Scott kuoli huumeiden yliannostukseen. Farndon kuoli samanlaisiin syihin 10 kuukautta myöhemmin.[2]

Hynde jatkoi Pretendersiä vaihtuvilla kokoonpanoilla, ja yhtyeestä on vuosien saatossa Chrissie Hynden sooloprojekti. Vuonna 1984 Hynde oli tuore äiti Natalie-tyttärelleen, kun yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Learning to Crawl. Albumi sisälsi The Pretendersin hitin ”Back on the Chain Gang”, joka oli kunnianosoitus Hynden kuolleille bänditovereille. Se ylsi Yhdysvalloissa pop-listan top 10:een.[2]

1990-luku: Packed, Last of the Independents, Isle of View ja Viva El Amor

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Packed-albumi julkaistiin vuonna 1990, ja Pretendersistä oli tullut Hynden sooloprojekti; albumi tehtiin kokonaan sessiomuusikoiden avulla. Se ei onnistunut sytyttämään listoja sen enempää Amerikassa kuin Britanniassakaan.[3] Vuonna 1994 ilmestynyt Last of the Independents -albumi sisälsi rock-klassikoksi nousseen rockballadin ”I'll Stand by You”.[3] ja monet lehdistön edustajat pitivät yhtyeen paluuna. Levyllä esiintyivät uusi kitaristi Adam Seymour ja basisti Andy Hobson, ja alkuperäinen rumpali Chambers palasi rumpujen soittajaksi. Tämä The Pretenders -kokoonpano teki vuonna 1995 julkaistun akustisen live-albumin The Isle of View.[3]

Samana vuonna Hynde johti ystävänsä Linda McCartneyn muistokonserttia Here, There and Everywhere - A Concert for Linda. The Pretenders toimi taustayhtyeenä sellaisille vieraille kuin Paul McCartney, George Michael, Elvis Costello ja Tom Jones, joista jälkimmäinen kutsui heidät tekemään yhdessä coverin Iggy Popin ”Lust for Life” -kappaleesta syyskuussa julkaistulle Reload-albumilleen.[3]

2000-luku: Loose Screw ja Break Up the Concrete

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stevie Nicks ja Chrissie Hynde

2000-luvulla Hynde muokkasi kokoonpanoa jälleen kerran uudelleen lisäämällä James Walbournen ja Eric Heywoodin kitaristeiksi, Nick Wilkinsonin basistiksi, samalla Pretendersin tuotanto hidastui, vaikka vuoden 2002 lopulla julkaistu reggae-sävytteinen Loose Screw[3] ja vuoden 2008 Break Up the Concrete -levy menestyivät edelleen hyvin Ison-Britannian listoilla, eikä Hynden laulu menettänyt koskaan elinvoimaisuuttaan.[3] Jim Keltner soitti rumpuja Break Up the Concrete -albumilla, vaikka alkuperäinen rumpali Martin Chambers jatkoi Pretendersin kiertuerumpalina.[3]

Vuonna 2012 Hynde jätti yhtyeen tauolle. Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Stockholm, jota seurasi vuonna 2015 hänen muistelmateoksensa Reckless: My Life as a Pretender.[3]

Kun yhtye kokoontui uudelleen vuotta myöhemmin kiertueelle Stevie Nicksin kanssa, edellinen kokoonpano pysyi ennallaan, vaikka se ei osallistunutkaan vuoden 2016 Alone-albumin tekemiseen. Tuota albumia varten Hynde työskenteli Black Keysin laulajan Dan Auerbachin ja hänen palkkaamiensa studiomuusikoiden kanssa.[3]

Hate for Sale ja Relentles

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Walbournen, Wilkinsonin ja Chambersin muodostama kokoonpano julkaisi Pretendersin yhdennentoista albumin Hate for Sale. Sen lisäksi, että se oli Chambersin ensimmäinen studioesiintyminen sitten vuoden 2002, se merkitsi Walbournen nousua Hynden pääasialliseksi lauluntekijäkumppaniksi; hänet merkittiin Hynden kanssa säveltäjäksi jokaiseen kappaleeseen. Levy, jota pidettiin jonkinlaisena ”back-to-basics” -levynä, oli arvostelumenestys, ja se nousi myös Ison-Britannian listoille sijalle 29. Kolme vuotta myöhemmin Hynde-Walbournen luova yhteistyö jatkui Relentlessilla (2023).[3]

The Pretendersin merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chrissie Hynde, 2013

Chrissie Hyndesta on tullut merkittävä feministinen ikoni näyttämällä naisille esimerkkiä rock-muusikkona. Silti hän on itse suhtautunut tällaiseen imagoon parhaimmillaankin ristiriitaisesti ja keskittynyt sen sijaan juhlistamaan alkuperäisen Pretendersin saavutuksia.[1]

The Pretenders otettiin Rock & Roll Hall of Fameen vuonna 2005.[2]

Muualla populaarikulttuurissa:

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pretendersin kappaleet ”Where Has Everybody Gone” ja ”If There Was a Man” soivat elokuvassa 007 vaaran vyöhykkeellä.

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nyman, Jake: ”The Pretenders”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 96. Soundi-kirja 16. Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d Peake, Steve: The Pretenders Artist Profile 26.11.2017. Live About. Viitattu 22.8.2024.
  2. a b c d e f Benitez-Eves, Tina: The London Punk Origins of the Pretenders 15,1 2024. American Songwriter. Viitattu 22.8.2024.
  3. a b c d e f g h i j k l m Monger, Timothy: The Pretenders Biography All Music. Viitattu 22.8.2024.