(Translated by https://www.hiragana.jp/)
kuja – Wikisanakirja Siirry sisältöön

kuja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Kuja [2]

Substantiivi

[muokkaa]

kuja (10)

  1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
    Talolle vei koivujen reunustama kuja.
  2. kapea, rakennusten reunustama katu
    Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkujɑ/, [ˈkʷujɑ̝]
  • tavutus: ku‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuja kujat
genetiivi kujan kujien
(kujain)
partitiivi kujaa kujia
akkusatiivi kuja;
kujan
kujat
sisäpaikallissijat
inessiivi kujassa kujissa
elatiivi kujasta kujista
illatiivi kujaan kujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kujalla kujilla
ablatiivi kujalta kujilta
allatiivi kujalle kujille
muut sijamuodot
essiivi kujana kujina
translatiivi kujaksi kujiksi
abessiivi kujatta kujitta
instruktiivi kujin
komitatiivi kujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kauppakuja, koivukuja, kujanjuoksu, kujatanssi, kunniakuja, lehmuskuja, nauhakuja, palokuja, poppelikuja, puistokuja, puukuja, sivukuja, umpikuja

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuja Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuja Tieteen termipankissa

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kȕja f. 

  1. narttu (naaraspuolinen koira)
  2. (halventava) naisesta, voidaan kääntää huora
    kujo jebena! – vitun huora!
    krepaj kujo! – kuole huora!
    sestra ti je kuja – siskosi on huora

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'kûja/
  • tavutus: ku‧ja

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivi kȕja kȕje
genetiivi kȕjē kȗjā
datiivi-lokatiivi kȕji kȕjama
akkusatiivi kȕju kȕje
vokatiivi kujo kȕje
instrumentaali kȕjōm kȕjama

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kȕja Hrvatski jezični portal
  • kȕja Školski rječnik hrvatskoga jezika

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.