Millä merkillä paras vakionopeudensäädin?

 Ilta-Sanomat tutki yhdeksän eri automerkin vakionopeussäätimien toimivuutta ja eroja käytännön tilanteissa. Testasimme muun muassa säätimiin asetettujen ja todellisten nopeuksien eroja, jarrutuskykyä, yleistä käyttömukavuutta sekä ergonomiaa.

Testiin valitsimme suomalaisille tuttuja merkkejä edullisista perusautoista urheilullisiin luksusmerkkeihin. Tuloksista on selkeästi havaittavissa, että mukavuusvarusteeksi suunnitellun vakionopeussäätimen käyttäminen voi olla täyttä juhlaa - tai turhaa näpräämistä. Vaikka säätimet on hinnoiteltu yllättävän lähelle toisiaan, on käytössä eroja kuin yöllä ja päivällä.

Käyttöä tien päällä edesauttavat selkeät, helposti löydettävät ja nopeasti omaksuttavat ratkaisut. Vakionopeussäätimen kytkimiä ei saisi joutua haparoimaan, vaan niiden tulisi sijaita luonnollisella paikalla.

Periaatteessa voi todeta, että mitä vähemmän kytkimiä sen parempi. Sekä ohjauspyörään että viikseen sijoitettu ratkaisu voi olla sekä huono että hyvä: käytön loogisuus on avainasemassa. Säätimen hallintaa helpottaa hyvä nopeusnäyttö, joka kertoo sekä asetetun että senhetkisen nopeuden. Tätä ominaisuutta ei kaikilla merkeillä ole, vaan asetettu nopeus täytyy muistaa itse. Nopeutta laskiessa näissä merkeissä on odotettava kunnes vauhti hidastuu oikealle tasolle, tai jarrutettava itse haluttuun nopeuteen ja asetettava nopeus uudelleen.

Toisilla merkeillä saman asian voi hoitaa hetkessä parilla sormenliikkeellä! Sama pätee kiihdytykseen.

Mukana oli myös yksi aktiivinen vakionopeussäädin, M-B:n Distronic. Sen avulla ajaminen on todella rentouttavaa, sillä auto pitää etäisyyden edellä ajavaan haluttuna vaikka tämä jarruttaisi. Auto siis jarruttaa (ja kiihdyttää) itse tarpeen mukaan, vaikka aivan pysähdyksiin saakka.

Varusteella on tosin myös hintansa. Aktiivisia vakionopeudensäätimiä on saatavana esimerkiksi Hondalta, Jaguarilta, Mercedekseltä ja Porschelta.