Marilyn Mansonin esiintymistä vaivaa epätasaisuus

Helsingin Areenan keskiviikkoisen konserttinsa kalkkiviivoilla Marilyn Manson tuli kiteyttäneeksi itsensä liiankin hyvin. Ennen Beautiful Peoplea artisti vetäisi ivallisen pätkän Beatlesin Baby, You're a Rich Mania – ja muistutti samalla, ettei hän ole antiteesi elämälle itsessään, vaan asettuu kiltisti populaarimusiikin kartalle.

Aiemmin laulaja oli lausunut muun muassa, että "Tässä ei ole mitään hyvää, mutta tätä minä teen", ja aiheuttanut riemukkaita mielleyhtymiä punklegenda Johnny Rottenia kohti. Ei muusikkona vaan kaikkea vastaan asettuvana tympääntyneisyyden ruumiillistumana.

Yhtyeen tuorein albumi The High End of Low sai keikalla päähuomion, mutta levy ei ole bändin parhaimmistoa. Keveähkö Devour vakuutti, mutta muuten kappaleet olivat livenäkin tönkköä patsastelua, jota "Olet kaunis kuin hakaristi" -tyyliset provokaatiot eivät pelasta. Albumin ilmeisin hitti Arma-godd**n-motherf**kin-geddon jätettiin jostain syystä soittamatta.

Manson voisi kannatella esitystä omillaankin, mutta näin ei käynyt. Bändin tuotantoa ja keulakuvan esiintymistä vaivaa samanlainen epätasaisuus.

Laulajan sähäkässä hahmossa on yhtä mehukkaita aineksia kuin rockin parhaissa teatterikameleonteissa. Hän liikkui spastisesti, karjui antaumuksella ja mölisi paikoin välinpitämättömästi.

Toisaalta miehen niin sanottu arvaamattomuus johti usein esimerkiksi mikrofonin fallisten piirteiden esittelyyn. Silloin hän ei vaikuttanut vihaiselta vaan tavalliselta rocktähdeltä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi