Blogit

Hep, juttelin tiistaina kulttuuritoimituksen Esa Mäkisen kanssa Radio Helsingin Norsuradiossa Hesari-kritiikista nyt ja kautta aikojen.

Ohjelman voi kuunnella täällä.

Jos johonkin Hesarissa töissä ollessa tottuu, niin kritiikkiin. Mutta niin sen pitää ollakin. Mistä sitä ihminen muusta puhuisi kapakassa, päiväkodin pihalla, sukulaisten juhlissa tai Mediatorilla kuin siitä, miten Hesarin olisi pitänyt mikäkin asia hoitaa. Kritiikki pitää virkeänä - ja sitten sitä ilahtuu valtavasti, kun joskus jokin asia on mennyt niin että kiitetään.

“Älkää ymmärtäkö meitä kriittisiä ääniä väärin. Emme sinänsä vastusta muutosta. Pienikin muutos voi olla virkistävä jos se ehostaa tai nostaa tasoa.”

Näin kirjoittaa tuolla kommenteissa nimimerkki Seppo entinen lukija. Ei hätää, emme ymmärrä väärin, antaa palaa vain. Otamme kaiken kritiikin vastaan mielenkiinnolla ja arvioimme omaa tekemistämme joka päivä. Edelliset lehtiuudistukset ovat opettaneet, että palautetta tulee, että sitä kannattaa kuunnella ja että muutosvaiheessa nousee esiin monenlaisia tunteita.

Kommenteista löytyy myös kiinnostava huomio: ”Otsikoinnit usein negatiivisia. Vaikka jutussa olisi positiivinen fiilis, otsikkoon etsitään se negatiivinen näkökulma.”

Tämä tiedostetaan toimittajien keskuudessa kyllä laajasti. Jostain syystä huono uutinen tuntuu usein helpommin uutiselta kuin hyvä uutinen. Tai liittyisikö tämä etäisesti jopa tähän lehtiuudistuskeskusteluun: koska uutinen on usein muutos (poikkeama normaalista, asioiden tilan muuttuminen), ja koska muutokseen suhtaudutaan usein lähtökohtaisesti varautuneesti, epäillen tai jopa negation kautta, syntyy muutoksesta kertoviin uutisiinkin salakavalasti negatiivinen sävy tai näkökulma?

En usko, että tämä on leimallisesti Hesarin ongelma, mutta kiinnostava havainto kommentoijalta tuo otsikoiden sävy.

Tänä aamuna Sanomatalon Mediatorin aamukahveilla kohtasivat Alexander Stubb ja Erkki Tuomioja. Ulkoministeri Stubb antoi ennen keskustelua palautetta lehtiuudistuksesta toimitukselle: yleis- ja ensivaikutelma on kuulemma positiivinen, erityisesti ministerin lempisivu A2 eli pääkirjoitussivu on kehittynyt hyvään suuntaan, mutta osin uusi lehti tuntuu liian ahtaalta, täyteen ahdetulta.

Erkki Tuomioja totesi, että tärkeintä on kuitenkin sisältö. Varsinaisessa aamukahvikeskustelussa Tuomioja arvioi, että Hesari on kautta aikojen myötäillyt taitavasti ajan henkeä.

Onko näin?

Näyttää siltä, että lukijoita mietityttävät lähinnä Hesarin uudistuksen ulkoasu ja rakenne. Kiitos hyvistä huomioista ja ehdotuksista!

Mutta lehtiuudistuksissa ei ole kysymys vain siitä, minkä värinen on taloussivujen yläpalkki, mikä fontti on valittu tv-ohjelmalistauksiin tai minkä kokoinen on Oma kaupunki -logo. Uudistus ei tiivisty edes siihen, missä sääsivu sijaitsee.

Nämä asiat on toki päätettävä, kun lehteä uusitaan. Miltä tämän leikkauksen g-kirjain näyttää? Onko yläotsikoiden pistekoko tarpeeksi jytäkkä näin? Montako riviä urheilun kolumnissa saa enimmillään olla? Voiko palstajakoa rikkoa myös kulttuurin jatkosivuilla? Pitäisikö uutisetusivun alakulmassa olla aina teemasivujen sisältöjä? Miten hoidetaan uuden lehden rahasivu?

Kun ulkoasu on kasassa ja rakenteesta päästy yksimielisyyteen, on käsillä lehden ranka.

Mutta entä se sisältö?

Lehden tekeminen alkaa joka päivä alusta, tyhjiltä sivuilta. Kaikissa mediataloissa tehdään joka päivä suuri sisältöuudistus.  

Se ei tapahdu julistamalla, että nyt me on uudistuttu, ja ollaan parempia kuin ennen.

Hesarin uudistusprojektin aikana on pengottu, analysoitu, kritisoitu, tutkittu, jäsennelty ja pähkätty loputtomasti, millaista sisältöä lehti tarjoaa - verkon rinnalla. On löydetty sellaisiakin asioita, jotka toimivat hyvin jo nyt. Ja sitten paljon parannettavaa.

Tällaista:

Lähemmäs ihmistä. Mitä tämä merkitsee lukijan kannalta?

Kuka lehdessä puhuu? Taho - ministeri, laitos, taloudellinen ja poliittinen eliitti - vai kansalainen? 

Yllättyykö lukija aamulla lehteä lukiessa?

Maailmanselitystä! Mistä on kyse, ja miten tämä liittyy mihinkään tässä maailmassa?

Katvealueet: onko meillä tarpeeksi juttuja teknologiasta, lemmikeistä, Ruotsista tai vaikka suomalaisen perheen muutoksesta?

Onko lehti tarpeeksi helppolukuinen, selkeä ja kiinnostava arkiaamujen kiireeseen? Tarjoavatko viikonvaihteen lukupaketit riittävästi taustaa, järjestystä kaaokseen? Erotammeko isot asiat pienistä? Millainen on se maailma, joka sivuilta välittyy? Kenen näkökulmasta tätä elämää tarkastellaan? Lisääkö lehti lukijan ymmärrystä maailmasta? Onko se ihan kamalan tylsä!?

Kun lukijat ja tekijät ovat tottuneet uuteen ulkoasuun, on aika tarkastella sitä, mitä jutut ja kuvat kertovat.

Miltä vaikuttaa uudistuneen Hesarin sisältö?

Suomi on maa, jossa kirjoitetaan lehtijuttuja siitä, että aurinko paistaa ja ihmiset ovat ulkona kävelyllä.

Me kerromme lumisateista, rännästä, raekuuroista ja hellerajan ylittymisestä.

Sää on uutinen.

Hesarin sääsivu on seilannut lehdessä vuosien varrella eri paikoissa. Miksi? Lehti on kokonaispaketti, jonka rakennetta määrittelevät monenlaiset reunaehdot. Jos lehden rakenteeseen ei kajota radikaalisti, kovin montaa liikkuvaa osaa ei ole ilman että paketti hajoaa. Sääsivu on yksi niistä sivuista, jolla ei ole kotia. Se sai nyt siirtyä, kun haluttiin esimerkiksi kotimaan uutisille nykyisenkaltainen yhden sivun näyttävä avaus (vanhassa lehdessähän avattiin aukeamalla, joka tuntui välillä aika raskaalta).

Ihan suoraan sanoen toimituksessa on mietitty enemmän sitä, mitä sääsivulla kerrotaan kuin sitä, missä sivun pitäisi sijaita. Uudistuneella sääsivulla kerrotaan vähemmän eilisen säästä, enemmän tulevasta. Uudessa lehdessä sääsivu sai to-del-la näyttävän paikan, heti uutisetusivun jälkeen. Eiköhän se opita tältäkin paikalta etsimään.

Ja voi liikutus, avasin juuri postissa tulleita kirjeitä. Lukijat - sieltä vanhemmasta päästä, arvaan - ovat lähettäneet toimitukseen onnittelukortteja. Esimerkiksi näin, kirjoituskoneella kirjoitettuna:

Juhlavasti uuteen. Onnitteluja. Muutos on tervetullut, positiivinen asia.  

Hurjasti tulee viestejä, kiitos niistä!

Eräs lukija lähestyi sähköpostitse ja toivoi lehteen nykyistä tarkempaa sisällysluetteloa. Nythän sisällysluettelon virkaa toimittaa pääuutissivu A3, mutta on ihan totta, ettei sille lehden koko sisältö mahdu.

Täällä blogissa puhuttavat erityisesti sääsivu ja shakkipalsta. Sääsivun uutta paikkaa on kritisoitu paljon - mutta taisi joukossa olla pari kehuakin. Uuteen fonttiin joutuu moni totuttelemaan. Toisin kuin moni uumoilee, tämä uusi leipätekstifontti ei kuitenkaan ole pienempi kuin edellinen.

“Vieläkö saisi politiikan osion SISÄLLÖN kuntoon!”, vaati yksi kommentti. ”Sellaista kritiikitöntä kokoomuspropagandaa täynnä että lopetin lehden tilauksenkin.. Millä perusteella palkkaatte toimittajia? Puoluekirjan perusteella?”

Samasta teemasta keskusteltiin myös Sanomatalon Mediatorin aamukahveilla tänään, kun Janne Virkkunen, Rosa Meriläinen ja Paavo Arhinmäki debatoivat politiikanjournalismista ja Hesarin linjasta. Virkkunen totesi, että kaikki on hyvin niin kauan kun kaikilta suunnilta tulee kritiikkiä. Hesariahan pidetään kokoomuspropagandan ohella myös esimerkiksi demari- ja vihervasemmistolaispropagandana, lukijasta riippuen.

“Tabloid-koko olisi ollut positiivinen yllätys”, kirjoitti yksi kommentoija. Hän olisi sulattanut vielä radikaalimmankin lehtiuudistuksen. Hesarin sivukoosta keskustellaan täällä toimituksessakin aina toisinaan. Nyt päädyttiin pysymään vanhassa tutussa broadsheetissä.

Tänään tiistaina on täällä Nyt-liitteen toimituksessa pitkä päivä: teemme perjantaina ilmestyvän liitteen valmiiksi aina alkuviikosta. Työn iloa kaikille muillekin, muillakin työpaikoilla!

Iloinen yllätys ja helpotuksen huokaus: heti aamuseitsemältä Sanomatalon Mediatorilla alkoi pyöriä kahvittelijoita, ja kahdeksalta, kun kuplettiyhtye Sakilaiset aloitti, olivat kaikki istumapaikat jo täynnä.

Kiva että tulitte! Videon aamun keskustelusta voi katsoa täältä. Aamukahvia ja ohjelmaa on siis tarjolla perjantaihin asti. Huomenna keskustellaan politiikanjournalismista Paavo Arhinmäen, Rosa Meriläisen ja Janne Virkkusen kanssa.

Täällä toimituksessa vietetään syntymäpäivää työn merkeissä. Illalla juhlitaan. Päätoimittaja Reetta Meriläinen lähetti juuri koko toimitukselle sähköpostin, jossa varoitettiin, että illan bileiden ohjelma on “runsas mutta salainen”.

Kiitos myös runsaasta palautteesta! Puhelimitse, sähköpostitse ja tähän blogiin on aamusta asti tullut paljon yhteydenottoja. Yleissävyltään palaute on ollut rohkaisevaa ja aika positiivistakin.

Uusi fontti on maistunut monelle. Sääsivun uutta paikkaa ja shakkipalstan katoamista sen sijaan on kritisoitu. Joillekin teistä ulkoasu-uudistus toi mieleen muita suomalaisia sanomalehtiä.

Ja tällainen palaute on harvinaista herkkua: “Erinomaisen hyvä ja luettava oli ensimmäinen uusi lehti. Hyvää duunia!” Joten kiitos siitä.

Antakaa palaa edelleen. Kaikki palaute luetaan, ja korjausliikkeitäkin varmasti tehdään jos sellaisiin on aihetta.

“Uuden lehden ensimmäinen kokous klo 15 molskilla”, luki sunnuntai-iltapäivän sähköpostissa, joka kutsui ihmiset eri puolilta Hesarin kolmekerroksista toimitusta kokoukseen. Molski on Sanomatalon seiskakerroksen keskuspöytä, jossa pidetään joka päivä uutiskokous, yleensä tosin vasta viideltä.

Tänään oli toisenlainen päivä. Kokouksessa parveili enemmän ihmisiä kuin normaalisti, ja kankaalle heijastettu tyhjä kolmossivu näytti jo rankana erilaiselta kuin tämän aamun Hesarin uutisetusivu. Uudistuvan lehden uudet värit ja palstat näyttävät meistäkin oudoilta, tekijöidenkin pitää totutella uuteen. Lehtiuudistus on toimitukselle iso ja pitkään valmisteltu asia, monelle lukijalle varmaan paljon vähäpätöisempi. Ja hyvä niin. Ei lukijan tarvitsekaan miettiä lehden rakennetta tai typografiaa – kunhan lehti tuntuu sujuvalta, selkeältä ja miellyttää silmää. 

Edellisistä lehtiuudistuksista on kuitenkin opittu se, että moni lukija myös huomaa muutokset. Ja haluaa sanoa niistä sanansa. Juuri sitä toivommekin.

Toinen koko toimitukselle sunnuntaina lähetetty sähköposti oli otsikoitu: ”Lehtiuudistuksen palaute – mihin ohjataan meilit ja puhelut.”

“Hei kollegat! Voi hyvinkin olla, että lukijoilla on sanottavaa lehtiuudistuksesta”, viestissä ounasteltiin.

Olemme siis yrittäneet valmistautua lukijapalautteen vastaanottamiseen, siihen vastaamiseen ja reagoimiseen. Ottakaa yhteyttä ja kertokaa mielipiteenne tässä blogissa tai vaikka meilillä: palaute@hs.fi. Sanomatalon ikkunan takana Elielinaukiolla on jo pilkkopimeää, vaikka kello ei ole edes kuutta. Sisällä Sanomatalossa kuhina kasvaa. Kulttuurin sivut ovat valmiit, samoin D-niskan teemasivujen. Ulkoasupäällikkö Heikki Hankimo näyttää molskilla pyöriessään poikkeuksellisen vakavalta. HS.fi:n tekijät puolestaan voivat jo huokaista helpotuksesta: aiemmin tänään ajettiin läpi HS.fi:n iso päivitys (verkkojuttuihin muun muassa ilmestyi toimittajien pienet kuvat), ja kaikki meni kuten pitikin.

Hyvä lukijat, meidän on syytä alkaa töihin. Uutta päin mennään, vähän jännittää.