Saiturin logiikka

Maailman väestön rikkain sadasosa on vauraampi kuin köyhin 95 prosenttia yhteensä, kertoo ohjaaja Michael Moore uudessa elokuvapamfletissaan. Se suututtaa helposti. Toisaalta: tutkimuksissa on yhä uudelleen todettu, että tietyn perustoimeentulon yli mentäessä ei lisätulo tuo onnea. Miksi sitä sitten haalitaan?

Veikkaan: koska kaikki raha on jotakin tunnetta. Turvallisuuden, vapauden, vallan, pelon tai kateuden tunnetta – tunnetta yhtä kaikki.

Nuorena tapasin hukata avaimiani. Ne olivat arvokkain yksittäinen omaisuuteni lähinnä siksi, että lukkojen vaihtaminen ja uusien avainten teettäminen oli työläs ja hintava operaatio. Jossain vaiheessa jännitin avainten hukkaamista niin, että hukkasin avaimet kolme kertaa yhden viikon aikana.

Aikuistuttuani aloin maksaa lukkojen vaihtoa omasta kukkarosta, ja opiskelijan taloudessa tuollainen kuluerä on valtava. Mutta itse maksaessa kustannuksesta katosivat negatiiviset tunteet syyllisyys ja häpeä. Ystävän kehotuksesta päätin lopulta, että lukkojen vaihto on normaali kulu siinä missä sähkölasku – ja samalla avaimet saivat ymmärrettävän arvon.

En hukannut niitä enää koskaan. Kun ottaa huomioon, miten kehittyneet ihmisaivot ovat, ne toimivat usein melko omituisesti.

Mutta ei ihme. Esineiden omistaminen on monella tapaa monimutkaista. Niiden arvosta seuraa, että niitä pitäisi jotenkin varjella: ne voivat mennä rikki, ne voidaan varastaa ja ne voivat menettää arvonsa.

Pankkitiliä on vaikeampi rikkoa tai hukata. Mutta siihenkin liittyy ongelmia. Tämä selvisi, kun olin hiljattain saanut ensimmäistä kertaa elämässäni säästettyä hiukan rahaa. Aiemmin kaikki meni heti, mutta minulla oli monia näkemyksiä siitä, mitä tekisin, jos saisin säästettyä: matkustaisin, ottaisin vapaata töistä, sen sellaista.

Huomasin kuitenkin, että säästämistä alkoi nyt motivoida yksi asia yli muiden: säästäminen. En halunnutkaan ottaa vapaata, sillä tilin saldo olisi pienentynyt. Sen vaalimiseksi minun taas piti tehdä töitä. Alkoi vaikuttaa siltä, että säästäminen on eräänlainen verrattain tylsä ja kallis päihdeaine.

Arvelin ymmärtäväni, miksi rikkaat antavat hyväntekeväisyyteen suhteessa vähemmän kuin köyhät. Rikkaat ovat kitsaita, koska rikkaus tekee kitsaaksi.

Moni miettii, mitä tekisi, jos voittaisi lotossa. Minä saattaisin latoa setelit vitriiniin ja tuijotella niitä käsiäni hieroskellen.

Ang Leen ihastuttavassa elokuvassa Taking Woodstock muuan köyhä siirtolaisnainen kerää rahaa pahan päivän varalle – ja kerää sitä niin paljon, että on lopulta rikas. Nainen ei vain voi käyttää rahaa mihinkään, sillä sitä on säästettävä. Paha päivä ei tule. Se on koko ajan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi