Pikkumusta on iätön klassikko

Pikkumustan hurmauskyky joutuu koetukselle. Kelmeässä studiovalossa kolmisenkymmentä tämän sesongin pikkumustaa yrittää kukin erottua edukseen: osa paljeteilla, osa virkkauksilla, osa kahisevalla helmalla.

Kolme eri-ikäistä naista seisoo mekkorivistön edessä tarkkasilmäisinä. Heille on annettu tehtävä: Valitse esillä olevista pikkumustista suosikkisi. Älä katso hintaa tai mieti, mitä pukeutumisoppaissa lukee ikäistesi naisten pukeutumisesta – valitse se, mikä eniten miellyttää.

Stefanie Plyhm, 33, Emmi Kantola, 16, ja Katriina Malmivaara, 60, plaraavat rekkiä yksi toisensa jälkeen. Joku tarttuu heti mekkoon, toinen empii ja tutkii vaatteiden materiaaleja ja pituuksia. Jonkun käsi tarttuu kaikkeen, missä on paljetteja, toinen ei edes katso sellaisia.

Stefanie Plyhm työskentelee vaatekaupan myymälänhoitajana. Se näkyy hänen varmoissa otteissaan ja tinkimättömissä mielipiteissään.

Pikkumustan pitää olla ajaton ja laadukas, eikä sellaisesta 500–600 euroa ole liikaa. Vaikka Plyhm suosii yksinkertaisia malleja, yksinkertaisuus ei tarkoita tylsyyttä: vaatteessa pitää olla jokin juju, kuten hauska leikkaus tai paljetteja.

"Jos vaate istuu hyvin, kankaalla ei ole niin suurta merkitystä. Aina en voi seurata trendejä. Pitää katsoa, miten vaate sopii minulle."

Rekin vaihtoehdoista Lindexin yksiolkaimellisessa mekossa Plyhmiä miellyttää sen selkeälinjaisuus, kapea helma ja polven tuntumaan jäävä pituus. Plyhmin toivomaa jujua mekolle annetaan näyttävillä koruilla ja punaisilla kengillä.

Emmi Kantola tutkii mekkoja hiljaa. Pitkän harkinnan jälkeen hän vilkaisee Stefanie Plyhmin valitsemaa mekkoa sillä silmällä.

Riitaa pikkumustasta ei kuitenkaan tule: "Pidän tästä, mutta se on liian pitkä, aivan kuin suurin osa esillä olevista mekoista", Kantola sanoo äänessään pienoista pettymystä.

Liian pitkähelmaisten lisäksi Kantola karsii mekoista pois liian tätimäiset tekeleet. Polven alapuolelle ulottuvat säkkimäiset mekot eivät ole hänen tyylisiään.

Viime vuonna Kantola osti ensimmäisen pikkumustansa: 40 euroa maksaneen olkaimettoman, puolireiteen ulottuvaan mekon, jossa on myös pitsiä. Hän on sonnustautunut siihen koulun joulujuhliin, bileisiin ja pikkujouluihin, yhteensä "ehkä seitsemän kertaa".

Lopulta Kantola nappaa rekistä B-Youngin lyhyen mekon. Puettuaan sen päälleen hän vaikuttaa lähes huojentuneelta. Löytyihän se!

"Tämä on sopivan nuorekas ja aivan erilainen kuin nykyinen pikkumustani. Asusteet ovat vähän liian rock-henkiset, mutta kokonaisuus on silti todella juhlava."

Räväkkää ja rocktyyliä kaihtaa myös toimistosihteeri Katriina Malmivaara, joka nimittää itseään klassikkopukeutujaksi. Hän ei halua erottua vaatteillaan liikaa.

"Suosin maanläheisiä värejä ja vältän röyhelöitä."

Nykyisin Malmivaaran vaatekaapista löytyy kaksi pikkumustaa, toinen Amiksen mallia vuodelta 1985. Jonain vuonna hän käyttää pikkumustaa kerran, jonain viisi kertaa.

"Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen viettänyt itsenäisyyspäivää ystävieni kanssa pohjoisessa jossain ravintolassa. Pyydämme pöytäämme Suomen lipun, pukeudumme pikkumustiin ja laitamme kunniamerkit rintaan. Milloin muuten käyttäisin Suomen Kuntaliiton 20-vuotisansiomerkkiäni?"

Klassiselle tyylilleen uskollisena Malmivaara kantaa sovituskoppiin perinteisen kotelomekon. Sen hän kuitenkin hylkää. Tavallisuus ei sittenkään pure. Malmivaara valitsee hulmuhelmaisen Ril'sin mekon.

"Tämä on oikein bubbiduu-mekko, kevytmielisempi kuin omat pikkumustani. Mekko vaatii ehdottomasti korkokengät. Tämä ei ole tanttavaate, vaan aivan ihana!"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi