TilastotKalakantoihin ja kalavesien tilaan vaikuttavat kalastuksen lisäksi monet muutkin ihmistoimintaan liittyvät tekijät. Luonnonvarakeskus tuottaa monipuolista seuranta- ja tutkimustietoa kalavesien ja kalakantojen tilasta sekä kunnostusmenetelmistä. Tavoitteena on edistää kalavarojen kestävän käytön edellytyksiä.
Maatalousvaltaisten alueiden järvi- ja jokivesistöt samoin kuin Suomenlahti ja Saaristomeri ovat voimakkaasti rehevöityneitä. Rehevöityminen yleensä lisää kalantuotantoa, mutta samalla kalaston rakenne on sisävesissä ja saaristoalueilla muuttunut särkikalojen runsastuessa. Toisaalta myös kalastus vaikuttaa rehevöitymistilanteeseen. Ammattikalastuksen kalansaaliiden mukana poistuu Itämerestä huomattavia määriä rehevöittäviä ravinteita ja hoitokalastusta on käytetty nopeuttamaan rehevöityneiden järvien toipumista.
Vuosikymmeniä sitten toteutettu laajamittainen jokien valjastaminen sähköntuotantoon romahdutti vaelluskalakannat sekä merialueella että myös monin paikoin sisävesialueella. Menetettyä luonnonpoikastuotantoa on pyritty kompensoimaan lohi-, vaellussiika- ja taimenistutuksilla. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota rakennettujen jokien poikastuotantomahdollisuuksien ennallistamiseen kalateitä rakentamalla ja kutupaikkoja kunnostamalla. Samalla jäljellä olevien luonnonkantojen suojelua on tehostettu kalastuksen säätelyllä.
Ilmastonmuutoksen seurauksena useat kylmissä vesissä viihtyvät kalalajit tulevat vähenemään eteläisestä Suomesta. Toisaalta lämpimän veden lajit runsastuvat ja leviävät pohjoisemmaksi. Pitkällä aikavälillä mahdollisilla suolapitoisuuden muutoksilla voisi olla huomattavia vaikutuksia Itämeren kalalajien elinolosuhteisiin. Ilmastonmuutos todennäköisesti myös edistää rehevöitymistä ja sen vaikutuksia kalastoon.
Alunamaiden kuivatuksesta johtuvat keväiset happamoitumisongelmat haittaavat edelleen ajoittain kalojen lisääntymistä Pohjanlahden alueen joissa ja jokisuistoissa. Sekä merialueen että sisävesialueen kaloihin kertyy sekä paikallisista lähteistä että kaukokulkeumasta peräisi olevia ympäristömyrkkyjä ja vierasaineita kuten metyylielohopeaa, orgaanisia tinayhdisteitä tai dioksiineja, joiden pitoisuudet kaloissa voivat joissakin tapauksissa ylittää elintarvikkeille asetetut raja-arvot.
Vesien eliöyhteisöissä tapahtuu jatkuvasti muutoksia, jotka ainakin välillisesti voivat vaikuttaa kalastukseen ja kalastoon. Esimerkiksi harmaahylkeiden runsastuminen on vaikeuttanut ammattimaista verkko- ja rysäkalastusta koko rannikkoalueella. Merimetson runsastumisen on esitetty vaikuttavan rannikon kalakantoihin. Vieraslajien – niin kalojen kuin selkärangattomienkin – runsastuminen voi tulevaisuudessa muodostaa riskin myös talouskalalajeille. Välilliset vaikutukset voivat tulla kauempaakin -esimerkiksi Itämeren pääaltaan kilohailikantojen tila vaikuttaa Pohjanlahden joissa lohen poikasten kohonneen kuolleisuuden eli ns. M-74 ilmiön esiintymiseen.
Luke seuraa ja tutkii kalakantojen ja -vesien tilaa
Luke seuraa monipuolisesti kalakantojen ja kalavesien tilaa sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Merkittävimmät seurantavelvoitteet perustuvat EU:n meristrategiadirektiiviin ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin. Meristrategiadirektiivin edellyttämiin kaloihin liittyviin seurantoihin tarvittavista tiedoista suurin osa tuotetaan EU-tiedonkeruuohjelmassa. Vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämiä kalaseurantoja tehdään järvi- ja jokivesistöissä. Luken lakisääteisiin tehtäviin kuuluu myös osallistua edellä mainittuihin direktiiveihin perustuvaan merenhoidon ja vesienhoidon kansalliseen suunnitteluun ja toteutukseen. Seurantoihin liittyy olennaisena osana seurantamenetelmien jatkuva kehittäminen, jota toteutetaan kansainvälisenä yhteistyönä.
Seurannan ohella Lukessa tehdään myös kalakantojen ja kalavesien tilaan sekä kunnostamiseen liittyvää tutkimusta. Uusi kalastuslaki edellyttää, että kalavaroja käytetään kestävästi eikä kalastus uhkaa kalojen luontaista lisääntymistä tai luonnon monimuotoisuutta. Ison kokonaisuuden muodostavat rakennettujen jokivesistöjen kunnostukseen liittyvät tutkimukset, joissa haetaan ratkaisuja vaelluskalojen luonnonpoikastuotannon elvyttämiseen. Muita ajankohtaisia tutkimusaiheita ovat mm. rehevöityneiden järvien kalakantojen hoito sekä kalojen poikatuotantoalueiden kartoittaminen, vesialueiden resurssitehokas käyttö ja näiden tekijöiden huomioiminen merialuesuunnittelussa.
Yläreunan kuva: Plugi.fi