Tilastot M74-nimellä kutsutaan Itämeressä syönnösvaelluksensa tehneitä lohia vaivaavaa lisääntymishäiriötä. M74 ilmenee vastakuoriutuneiden poikasten eli ruskuaispussipoikasten oireina ja kuolemisena. Ruskuaispussipoikasten kuolleisuutta aiheuttaa mädin tiamiinin puutos.
Luonnonvarakeskuksen tutkimukset ovat osoittaneet, että tiamiinin puutos syntyy, kun ravinnon rasvapitoisuus on suuri ja ravinnosta saatava tiamiinipitoisuus liian pieni energian ja tyydyttymättömien rasvahappojen määrään nähden.
Syynä runsas, rasvainen kilohailiravinto
Nuorten kilohailien ylenpalttinen määrä lohen ravinnossa lisää M74-oireyhtymän esiintymistä ja voimakkuutta ja heikentää Itämeren lohen lisääntymistä. Kilohailit ovat lähes kaksi kertaa niin rasvaisia kuin silakat. Kilohaileista rasvaisimpia ovat nuoret yksilöt. Silloin kun meressä on paljon nuorta kilohailia, lohi saa eniten rasvaista, energiapitoista ravintoa. Mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö, sitä suurempi sen tiamiinin tarve on. Silloin, kun ravinnossa on paljon kilohailia, ja erityisesti silloin, kun siinä on paljon nuorta kilohailia, lohen tiamiinin saanti on tarpeeseen nähden pienimmillään.
Runsas tyydyttymättömien rasvahappojen ja vähäinen tiamiinin määrä lisäävät molemmat alttiutta rasvojen hapettumisreaktioille, joissa tiamiinia kuluu. Tiamiinin varastot vähenevät siten liikaa lohen pitkän kutuvaelluksen ja kutua edeltävän paaston aikana. Mätiin siirtyy emosta liian vähän tiamiinia, jotta se riittäisi jälkeläisille ruskuaispussipoikasvaiheen loppuun asti eli siihen asti, kun poikaset alkavat ottaa itse ulkopuolista ravintoa.
M74 on yhteydessä turskan vähyyteen ja kilohailin runsaisiin nuoriin vuosiluokkiin. Kilohailikanta on runsastunut kilohailia ravinnoksi käyttävän turskan kantojen taantuessa. Oireyhtymän laantuminen on puolestaan seurausta itäisen turskakannan vahvistumisesta ja kilohailikannan tasaantumisesta. M74-oireyhtymän esiintymistä voidaan ehkäistä pitämällä turskakannat vakaina ja vahvoina ja kilohailikanta kohtuullisena.
Luonnonlohikantojen elpyminen M74-oireyhtymästä 1990-luvulla edellytti mittavia taloudellisia panostuksia
Pahimmillaan M74-oireyhtymä oli 1990-luvun alku- ja keskivaiheilla. Oireyhtymä vaaransi tuolloin 1980-luvun liikakalastuksen vuoksi heikentyneet Itämeren luonnonlohikannat, joita Suomen puolella Pohjanlahtea on jäljellä Tornionjoessa ja Simojoessa. Lohikannat saatiin säilymään ja elpymään tiukentamalla rannikkokalastuksen rajoituksia ja lisäämällä väliaikaisesti istutuksia. Vähien luonnonlohikantojen palauttaminen vaati nykyrahassa yli 10 miljoonan euron panostukset. 2000-luvulla M74-kuolleisuus on pysynyt alle 30 prosentin. Vuosina 2003‒2005 ja 2010-luvun alkuvuosina M74-kuolleisuutta oli vain nimeksi tai ei lainkaan.
Luonnonvarakeskus ennustaa ja seuraa M74:n esiintymistä
Oireyhtymän ennustaminen ja sen vuosittainen seuranta ovat tärkeitä, koska M74-oireyhtymä voi voimistua äkillisesti milloin tahansa. Tätä varten Luke pyytää vuosittain Simojokeen kudulle pyrkiviä lohia, joiden mäti haudotaan poikasiksi Keminmaan kalanviljelylaitoksessa. Hedelmöittämättömän mädin tiamiinipitoisuus määritetään M74:n ennustamiseksi ja ruskuaispussipoikasten kuolleisuuden todentamiseksi M74-kuolleisuudeksi. Tilanteen mukaan myös Tornionjokeen ja Kymijokeen nousevia lohia voidaan ottaa seurantaan. Luke kehittää ja yhtenäistää Ruotsin kanssa M74-seurantaa ja ohjeistusta tiamiinin puutoksen havaitsemiseksi. Tätä varten myös Ruotsin puoleisiin Pohjanlahden jokiin nousevista lohista otetaan mätiä Suomessa tehtäviin tiamiinimäärityksiin.
Tietoa M74:n vuosittaisesta voimakkuudesta tarvitaan luonnonlohikantojen tilan arvioinnissa, lohen kalastuksen suunnittelussa ja säätelyssä sekä vesiviljelyssä emokalaparvien perustamista ja vaelluspoikasten tuottamista varten.
Luken vastuulla on turvata luonnonvaraisten lohikantojen säilyminen mm. pitämällä yllä emokalastoja ja tuottamalla poikasia luonnonkantoja vahvistaviin istutuksiin tai kotiutusistutuksiin. M74:n voimistuessa mätiä/ruskuaispussipoikasia pitää hoitaa tiamiinilla poikastappioiden välttämiseksi emokalastoja uusittaessa sekä tuotettaessa poikasia jatkokasvatukseen muun muassa istutuksia varten.
Kansainvälisen merentutkimusneuvoston lohi- ja meritaimentyöryhmä (ICES WGBAST) tarvitsee vuosittain tiedon M74:n aiheuttamasta kuolleisuudesta lohikantojen tilan arvioinnissa ja sen pohjalta tehtävässä suosituksessa lohen kalastuskiintiöksi. Työryhmä on käyttänyt Suomen M74-seurantatietoja mallintaessaan M74:n vaikutusta Pohjanlahden kaikkien eri jokien lohikannoissa. M74-tietoa voitaneen käyttää taannehtivasti kuvaamaan Itämeren kalakantojen runsaussuhteita.
Yläreunan kuva: Pekka Vuorinen