(Translated by https://www.hiragana.jp/)
Eläinten rehut ja ruokinta - Luonnonvarakeskus
The Wayback Machine - https://web.archive.org/web/20160803220230/https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/maatalous-ja-maaseutu/elainten-ruokinta/

Kotieläimet muuntavat rehut lisäarvotuotteiksi, kuten maidoksi, lihaksi ja kananmuniksi. Tasapainoinen ruokinta edistää kotieläinten hyvinvointia, parantaa kotieläintuotannon taloudellista tulosta ja tehostaa ravintoaineiden hyväksikäyttöä, jolloin myös tuotannon ympäristövaikutukset pienenevät.

Valtaosa kotieläintuotannon muuttuvista kustannuksista on rehukustannusta. Osa rehuista tuotetaan itse kotieläintiloilla, jolloin muun muassa lannan ravinteet saadaan tehokkaasti kiertämään. Kotieläin- ja kasvintuotantotilat tekevät myös yhteistyötä joko suoraan tai kaupan ja rehutehtaiden välityksellä. Jonkun verran rehuja tuodaan myös ulkomailta.

Kotieläimet ovat merkittäviä erilaisten sivuvirtojen kierrättäjiä sillä esimerkiksi elintarviketeollisuudesta ja bioenergiantuotannosta tulevia jakeita voidaan käyttää ruokinnassa.

Suomen omavaraisuus runsaasti valkuaista sisältävien täydennysrehujen osalta vain noin 15 prosenttia, sillä käytämme runsaasti ulkomaisia soija- ja rapsipohjaisia rehuja. Tutkimuksen avulla valkuaisomavaraisuutta pyritään parantamaan.

Nurmirehua syödään eniten

Märehtijöiden eli nautojen ja lampaiden vahvuus on niiden kyky käyttää kuitupitoisia rehuja, joka eivät sovellu yksimahaisten eläinten kuten sikojen ja siipikarjan ruokintaan – tai ihmisille. Laitumet ja talven varalle korjatut nurmirehut ovat nautojen ja lampaiden pääasiallista rehua. Suomella on vahvat perinteet nurmirehujen säilönnässä sillä A.I.Virtaselle myönnettiin aiheeseen liittyen Kemian Nobelin palkinto vuonna 1945.

Lukessa jatketaan nurmensäilöntätutkimusten perinnettä, mutta tehdään lisäksi hyvin monipuolista rehujen tuotantoon ja käyttöön liittyvää tutkimusta. Rehuntuotanto lähtee maaperästä, kasvien ravitsemuksesta ja ravinteiden hallitusta kiertämisestä. Rehuksi käytetään monenlaisia kasveja, mutta tärkeimpiä ovat nurmet, viljat, rypsi, härkäpapu ja herne.

Jokaisella kotieläinlajilla on ruokinnan suhteen omat vaatimuksensa, jotka vielä vaihtelevat tuotantovaiheen mukaan. Tutkittavaa riittää korjuumenetelmissä, logistiikassa, taloudessa, ravitsemuksellisessa laadussa jne.

Rehutaulukot ja ruokintasuositukset -verkkopalvelu kokoaa tiedon

Rehuarvot ovat oleellisia rehujen hinnoittelun perusteena ja kotieläinten ruokinnansuunnittelun lähtötietoina. Ruokinnalla vaikutetaan myös eläintuotteiden laatuun ihmisravitsemuksessa (mm. kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinipitoisuudet, rasvahappokoostumus).

Rehuarvotyön tavoitteena on kuvata rehujen suhteellinen tuotantovaikutus mahdollisimman oikein. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset -verkkopalvelussa esitetään viralliset Suomessa käytettävät tuotantoeläinten rehujen rehuarvot, niiden laskentaperusteet ja ruokintasuositukset. Rehulain mukaan rehuaineista ja rehuseoksista ilmoitettavien energia- ja valkuaisarvojen tulee perustua Luken julkaisemiin laskentaperusteisiin.

Katso myös