TilastotKasvinjalostuksessa parannetaan kasvin ominaisuuksia, ja lopputuloksena syntyy uusi lajike. Parannettavia ominaisuuksia ovat muun muassa sadon määrä ja laatu, taudin- ja tuholaistenkestävyys sekä viljelyvarmuus.
Kasvinjalostus perustuu kasvien perinnöllisen vaihtelun hyödyntämiseen ja parhaiden yksilöiden valintaan. Kasvinjalostuksen alkuaikoina käytettiin pelkästään valintaan perustuvaa jalostusta, mutta sen mahdollisuudet ovat rajalliset, koska voidaan käyttää vain luonnossa esiintyvää vaihtelua. Vaihtelun määrää voidaan kuitenkin lisätä esim. risteyttämällä kasveja keskenään ja näin tuottamalla uusia perintötekijäyhdistelmiä.
Viljelykasvien geenivaranto koostuu jalostusaineistoista, lajikkeista, geenipankissa säilytetyistä maatiaiskannoista ja muusta aineistosta, viljelykasvien luonnonvaraisista populaatioista ja luonnonvaraisista sukulaislajeista. Jalostaja saa niitä mm. geenipankeista tai vaihtamalla muiden jalostajien kanssa. Niistä voidaan tuoda jalostusohjelmiin ominaisuuksia, joita ei jalostajan omasta aineistosta löydy.
Uuden lajikkeen jalostaminen kestää 10–15 vuotta lajista ja jalostustavoista riippuen.
Biotekniset menetelmät säästävät aikaa
1990-luvulta lähtien kasvinjalostajien apuna ovat olleet biotekniset menetelmät, joita ovat esimerkiksi kaksoishaploidien käyttö, merkkiavusteinen valinta ja geeninsiirtomenetelmä.
Kaksoishaploidit ovat haploideista soluista (sisältävät yksinkertaisen perimän) peräisin olevia kasveja, joiden perimä on kahdentunut spontaanisti tai kemikaalien vaikutuksesta. Siten kaksoishaploidit ovat perimältään täysin yhtenäisiä. Kaksoishaploidien käyttö jalostusohjelmissa säästää aikaa, koska vaihtelevasta risteytysjälkeläistöstä saadaan geneettisesti puhdas linja yhdessä sukupolvessa, kun se itsesiittoisella viljalla perinteisen jalostuksen keinoin vie useita vuosia. Kaksoishaploidit myös ilmentävät väistyvätkin ominaisuudet heti ilmiasussaan helpottaen jalostajan tekemää valintaa.
Merkkiavusteisessa valinnassa parhaat yksilöt löydetään DNA-valintamerkkien avulla. DNA-valintamerkki osoittaa, millä kasveilla on tietty jalostuksellisesti arvokas ominaisuus. Valintamerkin käyttö on perusteltua silloin, kun itse ominaisuuden havainnointi on kallista, hidasta ja työlästä.
Geeninsiirtomenetelmien avulla voidaan haluttuihin ominaisuuksiin vaikuttavia perintötekijöitä siirtää yksilöstä toiseen ja jopa lajista toiseen nopeammin kuin risteyttämällä. Luonnossa lajien välinen risteytyminen ei usein ole mahdollista. Geeninsiirtomenetelmien käyttäminen sopii vain silloin, kun ominaisuuteen vaikuttaa vain yksi tai muutama geeni. Koska esimerkiksi sadon määrään vaikuttavat useat geenit, geeninsiirtomenetelmistä ei ole hyötyä. Lisäksi GMO-kasveihin (genetically modified organism) liittyy kansalaishyväksyntään ja säädöksiin liittyviä ongelmia. Suomessa ei ole kaupallisessa viljelyssä GMO-kasveja.
Suomessa peltokasvilajikkeiden ainoa jalostuslaitos on Boreal Kasvinjalostus Oy. Luke toimii läheisessä yhteistyössä Borealin kanssa ja yhteisissä projekteissa Luke tuottaa tutkimustietoa ja apuvälineitä jalostukseen.