Luonnon hyvinvointivaikutukset

Luonto vaikuttaa myönteisesti myös sitä kautta, että se saa ihmiset liikkumaan ja tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssa käymiseen. Luontoympäristöllä on kuitenkin ulkoiluseuraa suurempi merkitys emotionaaliseen hyvinvointiin.

Ihminen elpyy etenkin luonnossa sijaitsevissa mielipaikoissaan. Elpymiskokemukset mielipaikaksi mainituissa virkistysalueilla, kaupunkimetsissä ja ranta-alueilla ovat voimakkaampia kuin mielipaikaksi mainituissa puistoissa tai rakennetussa kaupunkiympäristössä.

Sopiva luontoannos on yhteydessä ympäristön laatuun

Luonnon elvyttävä vaikutus ilmenee, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla käydään kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa. Kaupunkien ulkopuoliset luontoalueet vaikuttavat mielialaan tehokkaammin kuin kaupunkien viheralueet.

Mitä suurempi osuus vapaa-ajasta käytetään luonnossa ulkoiluun, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan ja sitä vahvempaa on emotionaalinen hyvinvointi. Paljon ulkoilevat saavat myös ulkoilukerrasta suuremman hyödyn kuin vähän ulkoilevat: esimerkiksi onnellisuuden ja tyyneyden tuntemukset ovat voimakkaampia.

Luonnon elvyttävien vaikutusten kannalta on tärkeää, että riittävän isoja ja esteettisesti viehättäviä luontoalueita sijaitsee lähellä asutusta. Tutkimusten mukaan ulkoilukäynnit vähenevät sitä enemmän mitä kauempana ulkoilualueet sijaitsevat.
Välittömään elpymiseen riittää pienempi viheralue, jossa kasvillisuus luo erillisen tilan tunteen rakennetusta kaupunkiympäristöstä. Suuremman hyvinvointivaikutuksen saamiseksi tarvitaan isompia viheralueita, jotka sopivat pidempään oleskeluun.

Myös kaupunkipuistot voivat elvyttää

Helsingissä tutkittiin vuosina 2011–2012, miten erilaiset kaupunkiympäristöt elvyttävät työpäivän jälkeen. Kokeellinen tutkimus toteutettiin kolmessa eri kohteessa: metsässä (Helsingin Keskuspuisto), rakennetussa puistossa (Alppipuisto) ja tiiviisti rakennetussa ympäristössä (ydinkeskusta).

Stressistä palautuminen vaihteli eri kohteissa. Metsässä ja puistossa elvyttiin huomattavasti paremmin kuin kaupungin keskustassa. Eroja havaittiin jo 15 minuutin oleskelun – koehenkilöt istuivat – jälkeen. Psykologisten mittareiden perusteella ero kaupunkiympäristön ja viheralueiden välillä oli selvä, mutta viheralueiden keskinäiset erot olivat pieniä. Kokeen aikana tapahtunut elpyminen oli metsäympäristössä muita ympäristöjä hieman vahvempaa.

Viheralueiden pieniä eroja selittää se, että molemmat alueet ovat edustavia luontoalueita ja suosittuja käyntikohteita. Alppipuisto on yksi kaupungin vanhimmista ja kauneimmista puistoista, jota luonnehtivat isot puut, näyttävät koristeistutukset ja suihkulähteet. Keskuspuisto on Helsingin laajin yhtenäinen metsäinen ulkoilualue. Vaikka molemmilla viheralueilla on melua ja ilmansaasteita, ydinkeskusta oli selvästi heikoimmin rentouttava ympäristö.

Tutkimustieto auttaa kehittämään palveluita

Luonnonvarakeskus tutkii luonnon hyvinvointivaikutuksia. Miten luontoympäristöt lisäävät terveyttä ja hyvinvointia? Miten luontoalueita saadaan lähelle ihmisiä myös kaupungeissa? Millaisia ovat eri väestöryhmien tarpeet ja toiveet? Luonnon hyvinvointivaikutuksia tutkitaan myös osana virkistyskäytön yhteiskunnallista merkitystä, metsien monikäyttöä ja luontoon pohjautuvan liiketoiminnan kehittämistä. Hyvinvointiin liittyvää tutkimusyhteistyötä tehdään kotimaassa etenkin Tampereen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Tutkimuksen kansainväliset yhteydet ovat laajat.

Aihepiirin tiedolle on suuri yhteiskunnallinen tarve. Tietoa tarvitaan Kansallista metsäohjelman ja Valtakunnallista matkailustrategian 2020 toteuttamista varten, valtion ja yksityismetsien suunnittelua ja hoitoa varten, kuntien ja maakuntien maankäytön suunnitteluun sekä matkailu- ja luontopalveluyrittäjyyden edistämiseen.

Yläreunan kuva: Erkki Oksanen, Luke

Save

Save