Maatalouden ekosysteemipalvelut

Ekosysteemipalvelut voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Maailmanlaajuisesti on todettu, että ekosysteemipalveluiden tarjonta on heikentynyt viimeisten 50 vuoden aikana olennaisesti, ja palveluiden heikkenemisen odotetaan edelleen vähentävän myös ihmisten hyvinvointia.

Maatalousympäristöjen ekosysteemipalvelut

Maatalouden ekosysteemit tuottavat hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä palveluita, joilla on merkittäviä taloudellisia arvoja. Maatalousympäristöjen tuotantopalvelut, ruoka ja kuitu, sekä niiden arvo tunnetaan hyvin. Sen sijaan kuva sääntely- ja kulttuuripalveluista on vasta muotoutumassa. Useiden ekosysteemipalveluiden kysyntä ja arvo muodostuvat ihmisten kokemuksen kautta. Maatalousympäristön ekosysteemipalveluiden tuotannossa viljelijöiden rooli on keskeinen. Ekosysteemipalveluiden monipuolinen tuotanto voisi olla tulevaisuuden maatalouspolitiikan tavoite.

 

1. Tuotantopalvelut

Maataloustuotanto

Ravinnoksi kasvatettujen pelto- ja puutarhakasvien, liha- ja maitotuotteiden sekä hunajan taloudellinen arvo on Suomessa noin 2,7 miljardia euroa vuodessa.

Peltoriista

Elinympäristön laatu ja sopivan ravinnon, kuten viljan oraan sekä muiden kasvien, siementen, hyönteisten ja muiden selkärangattomien, saatavuus vaikuttavat maatalousympäristöjen riistakantoihin. Peltoriistasaaliin taloudellinen arvo on noin 6 miljoonaa euroa vuodessa.

Kasvien ja eläinten geenivarannot

Maatalouden kasvien ja eläinten geenivarantoja voidaan hyödyntää teollisiin tai lääketieteellisiin tarkoituksiin sekä jalostukseen. Geenivarantojen mahdollinen tuleva käyttöarvo (optioarvo) voi olla suuri, mutta niiden taloudellista merkitystä on vaikea arvioida. Lajikkeella tai rodulla voi olla ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka voivat olla tulevaisuudessa kysyttyjä tai joita voidaan hyödyntää muiden lajikkeiden tai rotujen jalostuksessa. Esimerkiksi lypsylehmän vuotuinen keskituotos on lisääntynyt vuodesta 1980 lähes 3 400 kg (keskituotos oli 4 478 kg vuonna 1980 ja 7 876 kg vuonna 2012), mikä osaltaan on jalostuksen ja monipuolisten geenivarantojen ansiota.

Kasvit ja eläimet energian lähteenä

Maatalouden tuotteista energiantuotantoon voidaan käyttää olkea, energiakasveja, lantaa, bioetanolia, biohiiltä, biokaasua, rasvoja, öljyjä ja eläinten ruhoja. Ruokohelpisadosta saatavan energian arvo on noin 8,8 miljoonaa euroa vuodessa. Olkisadosta hyödynnetyn energian arvo on noin 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Oljen energiapotentiaali on suuri, mutta valtaosa oljesta kynnetään takaisin peltoon tai käytetään tuotantoeläinten kuivikkeena karjataloudessa.

 

2. Säätelypalvelut

Haitallisten aineiden biopuhdistus

Mikro-organismien, levien, kasvien ja eläinten aikaansaaman jätteiden ja myrkyllisten aineiden suodatuksen, hajotuksen ja puhdistuksen ansiosta esim. torjunta-aineet hajoavat maaperässä eivätkä kerry ravinnon mukana elimistöön. Näin ekosysteemit mahdollistavat torjunta-aineiden käytön ja niiden avulla saatavan sadonlisän. Torjunta-aineista saatava hyöty vaihtelee paljon vuodesta toiseen ollen 0–50 prosenttia sadon arvosta.

Eroosion torjunta

Kasvillisuus torjuu eroosiota, estää maaperän kulumista, maanvyörymiä ja sortumia. Maataloudessa kiintoaineksen mukana kulkeutuvien ravinteiden päätyminen vesistöihin on erityinen ongelma.

Käytetyt varat kertovat epäsuorasti tämän palvelun tärkeydestä: esimerkiksi suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon käytettiin vuosina 2009–2013 ympäristötukivaroja keskimäärin 3,9 miljoona euroa vuodessa. Suojavyöhykkeet ovat peltojen ja vesistöjen välissä olevia alueita, jotka vähentävät pintamaan ja ravinteiden valumista pelloilta vesistöihin.

Pölytys

Mehiläisten ja muiden hyönteisten tekemä pölytys on tärkeä ekosysteemipalvelu maataloudessa. Pölyttäjälajiston runsauteen vaikuttavat kasvillisuus (pientareet ja viljelykasvi), maiseman rakenne ja esimerkiksi viljelykierto. Tarhamehiläisten pölytysarvo kaupallisille viljely- ja puutarhakasveille on vuosittain 18,3 miljoonaa euroa ja muiden pölyttäjähyönteisten 32,5 miljoonaa euroa.

Luonnontilaisten kasvi- ja eläinpopulaatioiden suoja- ja lisääntymispaikat

Maatalousympäristö tarjoaa elinympäristön huomattavan suurelle määrälle eliöitä. Esim. viljapelloilta ja pientareilta on tavattu yli 300 kasvilajia sekä satoja hyönteislajeja. Maatalousympäristön pesimälinnusto käsittää noin 40 lajia. Kuiville ja tuoreille niityille luonteenomaisia lajeja on noin 240. Suomen uhanalaisista lajeista 31 prosenttia elää perinnebiotoopeilla. Elinympäristöjen hoitoon käytetyt kustannukset kertovat omalta osaltaan asian tärkeydestä: perinnebiotooppien hoitoon ja riistapeltojen perustamiseen ja hoitoon käytettiin vuosina 2009–2013 ympäristötukivaroja keskimäärin noin 12,7 miljoonaa euroa vuodessa.

Tuholaisten ja kasvitautien säätely

Biologiset torjuntaeliöt ovat kasvintuhoojien luontaisia vihollisia. Biologista torjuntaa hyödynnetään etenkin puutarhataloudessa. Biologisia torjuntaeliöitä käyttämällä voidaan vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttömääriä ja viljelijän kasvinsuojelutyötä.

Maaperän muodostuminen sekä rakenne ja koostumus

Maaperäekosysteemien rapautumis-, hajotus- ja sitoutumisprosessit pitävät yllä ravinteiden kiertoa (mm. typensidonta), maaperän hedelmällisyyttä, ravinnevarastoa ja rakennetta sekä hajottavat kuollutta orgaanista ainesta. Tämä palvelu on keskeinen peltoviljelyn kannalta. Esimerkiksi biologista typensidontaa hyödyntämällä voidaan vähentää typpilannoitustarvetta. Biologisen typensidonnan potentiaalinen määrä on noin 25 kg/ha jokaista viljelyhehtaaria kohti laskettuna, jolloin typpilannoituksen vähenemisestä seuraava taloudellinen hyöty on noin 38 €/ha.

Veden laadun ylläpito

Maatalous aiheuttaa ravinne- (erityisesti typpi ja fosfori) sekä torjunta-ainepäästöjä vesistöihin. Näitä päästöjä voidaan torjua suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen ekosysteemeillä. Kansalaiset kokevat näiden ekosysteemipalveluiden tuottamat hyödyt parantuneena pintaveden laatuna. Maksuhalukkuustutkimuksissa on todettu yhden typpikilon päästövähennyksen hyödyksi 39–64 €/kilo ja fosforikilon 516–758 €/kilo. Laskelmissa olivat mukana Perämeri, Selkämeri, Saaristomeri, Itämeren pääallas ja Suomenlahti.

Maapallon ilmaston säätely

Varsinaisen maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2013 noin 10 prosenttia maamme kokonaispäästöistä. Eniten kasvihuonekaasuja vapautuu maaperästä (dityppioksidipäästöt) ja kotieläinten ruuansulatuksessa (metaanipäästöt), mutta myös lannankäsittely ja kalkitus aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä. Toisaalta maatalouden ekosysteemi sitoo hiiltä vähentäen ilmakehän kasvihuonekaasuja.

 

3. Kulttuuripalvelut

Luonnon virkistyspalvelut

Kansalaisista 57 prosenttia kokee peltojen ja perinnebiotooppien hoidon parantavan virkistysarvoja. Virkistyskäytön kannalta peltotiet ovat tärkeitä. Ulkoilukerran tuottaman hyödyn on todettu olevan maatalousympäristöissä 22 euroa ulkoilukertaa kohden. Maatalousympäristöön suuntautuva luontomatka on tuottanut 51 euron suuruisen hyvinvointilisän.

Maatalousmaisema

Maisema on kansalaisten käsityksen mukaan eräs tärkeimmistä maatalousympäristön ekosysteemipalveluista. Hoidettua maatalousmaisemaa arvostetaan metsitettyihin peltoihin verrattuna. Erityisesti laiduntava karja ja joidenkin tutkimusten mukaan suojavyöhykkeet lisäävät maiseman arvostusta. Kotiseudun maatalousmaiseman hoito-ohjelma voi vaikuttaa koettuun maisemahyötyyn noin 80 €/asukas/vuosi.

Olemassaoloarvot

Maatalousympäristöihin, kuten perinnebiotooppeihin ja niillä eläviin lajeihin, liittyy olemassaoloarvoja. Myös tuotantoeläinten ja kasvien geenivarojen säilyttäminen koetaan itsessään tärkeäksi. Maksuhalukkuus maatalouden geenivarat säilyttävästä ohjelmasta on 48 €/vuosi/veronmaksaja 10 vuoden ajan. Olemassaoloarvot vaikuttavat myös kuluttajien valintoihin. Noin 40 prosenttia kuluttajista on kiinnostunut ostamaan suomenkarjan lihaa ja maksamaan siitä keskimäärin 20 prosenttia enemmän kuin tavallisesta naudanlihasta.