kieliä

Finnish

Etymology 1

kieli +‎ -iä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liæˣ/, [ˈk̟ie̞̯liæ(ʔ)]
• Rhymes: -ieliæ
• Syllabification^(key): kie‧li‧ä

Verb

kieliä

1. (intransitive) to inform, snitch, gossip about [with elative]
2. (intransitive, figuratively) to indicate, suggest [with elative]

Conjugation

Inflection of kieliä (Kotus type 61/sallia, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kielin	en kieli	1st sing.	olen kielinyt	en ole kielinyt
2nd sing.		kielit	et kieli	2nd sing.	olet kielinyt	et ole kielinyt
3rd sing.		kielii	ei kieli	3rd sing.	on kielinyt	ei ole kielinyt
1st plur.		kielimme	emme kieli	1st plur.	olemme kielineet	emme ole kielineet
2nd plur.		kielitte	ette kieli	2nd plur.	olette kielineet	ette ole kielineet
3rd plur.		kielivät	eivät kieli	3rd plur.	ovat kielineet	eivät ole kielineet
passive		kielitään	ei kielitä	passive	on kielitty	ei ole kielitty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kielin	en kielinyt	1st sing.	olin kielinyt	en ollut kielinyt
2nd sing.		kielit	et kielinyt	2nd sing.	olit kielinyt	et ollut kielinyt
3rd sing.		kieli	ei kielinyt	3rd sing.	oli kielinyt	ei ollut kielinyt
1st plur.		kielimme	emme kielineet	1st plur.	olimme kielineet	emme olleet kielineet
2nd plur.		kielitte	ette kielineet	2nd plur.	olitte kielineet	ette olleet kielineet
3rd plur.		kielivät	eivät kielineet	3rd plur.	olivat kielineet	eivät olleet kielineet
passive		kielittiin	ei kielitty	passive	oli kielitty	ei ollut kielitty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kielisin	en kielisi	1st sing.	olisin kielinyt	en olisi kielinyt
2nd sing.		kielisit	et kielisi	2nd sing.	olisit kielinyt	et olisi kielinyt
3rd sing.		kielisi	ei kielisi	3rd sing.	olisi kielinyt	ei olisi kielinyt
1st plur.		kielisimme	emme kielisi	1st plur.	olisimme kielineet	emme olisi kielineet
2nd plur.		kielisitte	ette kielisi	2nd plur.	olisitte kielineet	ette olisi kielineet
3rd plur.		kielisivät	eivät kielisi	3rd plur.	olisivat kielineet	eivät olisi kielineet
passive		kielittäisiin	ei kielittäisi	passive	olisi kielitty	ei olisi kielitty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kieli	älä kieli	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kieliköön	älköön kielikö	3rd sing.	olkoon kielinyt	älköön olko kielinyt
1st plur.		kielikäämme	älkäämme kielikö	1st plur.	—	—
2nd plur.		kielikää	älkää kielikö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kielikööt	älkööt kielikö	3rd plur.	olkoot kielineet	älkööt olko kielineet
passive		kielittäköön	älköön kielittäkö	passive	olkoon kielitty	älköön olko kielitty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kielinen	en kieline	1st sing.	lienen kielinyt	en liene kielinyt
2nd sing.		kielinet	et kieline	2nd sing.	lienet kielinyt	et liene kielinyt
3rd sing.		kielinee	ei kieline	3rd sing.	lienee kielinyt	ei liene kielinyt
1st plur.		kielinemme	emme kieline	1st plur.	lienemme kielineet	emme liene kielineet
2nd plur.		kielinette	ette kieline	2nd plur.	lienette kielineet	ette liene kielineet
3rd plur.		kielinevät	eivät kieline	3rd plur.	lienevät kielineet	eivät liene kielineet
passive		kielittäneen	ei kielittäne	passive	lienee kielitty	ei liene kielitty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kieliä		present	kielivä	kielittävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kieliäkseni kieliäksemme 2nd kieliäksesi kieliäksenne 3rd kieliäkseen kieliäksensä		past	kielinyt	kielitty
2nd	inessive2	kieliessä	kielittäessä	agent4	kielimä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kieliessäni kieliessämme 2nd kieliessäsi kieliessänne 3rd kieliessään kieliessänsä		negative	kielimätön
	instructive	kielien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kielimässä	—
	elative	kielimästä	—
	illative	kielimään	—
	adessive	kielimällä	—
	abessive	kielimättä	—
	instructive	kielimän	kielittämän
4th3	verbal noun	kieliminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kielimäisilläni kielimäisillämme 2nd kielimäisilläsi kielimäisillänne 3rd kielimäisillään kielimäisillänsä

Derived terms

• kielijä

 

Further reading

• “kieliä”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liæ/, [ˈk̟ie̞̯liæ]
• Rhymes: -ieliæ
• Syllabification^(key): kie‧li‧ä

Noun

kieliä

1. partitive plural of kieli