uurtaa

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *uurtadak, possibly derived from Proto-Finno-Permic *owre (“groove”). Possibly cognate to Erzya варя (vaŕa, “hole”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuːrtɑːˣ/, [ˈuːrt̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uːrtɑː
• Syllabification^(key): uur‧taa

Verb

uurtaa

1. (transitive) to groove, furrow

Conjugation

Inflection of uurtaa (Kotus type 54*K/huutaa, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		uurran	en uurra	1st sing.	olen uurtanut	en ole uurtanut
2nd sing.		uurrat	et uurra	2nd sing.	olet uurtanut	et ole uurtanut
3rd sing.		uurtaa	ei uurra	3rd sing.	on uurtanut	ei ole uurtanut
1st plur.		uurramme	emme uurra	1st plur.	olemme uurtaneet	emme ole uurtaneet
2nd plur.		uurratte	ette uurra	2nd plur.	olette uurtaneet	ette ole uurtaneet
3rd plur.		uurtavat	eivät uurra	3rd plur.	ovat uurtaneet	eivät ole uurtaneet
passive		uurretaan	ei uurreta	passive	on uurrettu	ei ole uurrettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		uursin	en uurtanut	1st sing.	olin uurtanut	en ollut uurtanut
2nd sing.		uursit	et uurtanut	2nd sing.	olit uurtanut	et ollut uurtanut
3rd sing.		uursi	ei uurtanut	3rd sing.	oli uurtanut	ei ollut uurtanut
1st plur.		uursimme	emme uurtaneet	1st plur.	olimme uurtaneet	emme olleet uurtaneet
2nd plur.		uursitte	ette uurtaneet	2nd plur.	olitte uurtaneet	ette olleet uurtaneet
3rd plur.		uursivat	eivät uurtaneet	3rd plur.	olivat uurtaneet	eivät olleet uurtaneet
passive		uurrettiin	ei uurrettu	passive	oli uurrettu	ei ollut uurrettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		uurtaisin	en uurtaisi	1st sing.	olisin uurtanut	en olisi uurtanut
2nd sing.		uurtaisit	et uurtaisi	2nd sing.	olisit uurtanut	et olisi uurtanut
3rd sing.		uurtaisi	ei uurtaisi	3rd sing.	olisi uurtanut	ei olisi uurtanut
1st plur.		uurtaisimme	emme uurtaisi	1st plur.	olisimme uurtaneet	emme olisi uurtaneet
2nd plur.		uurtaisitte	ette uurtaisi	2nd plur.	olisitte uurtaneet	ette olisi uurtaneet
3rd plur.		uurtaisivat	eivät uurtaisi	3rd plur.	olisivat uurtaneet	eivät olisi uurtaneet
passive		uurrettaisiin	ei uurrettaisi	passive	olisi uurrettu	ei olisi uurrettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		uurra	älä uurra	2nd sing.	—	—
3rd sing.		uurtakoon	älköön uurtako	3rd sing.	olkoon uurtanut	älköön olko uurtanut
1st plur.		uurtakaamme	älkäämme uurtako	1st plur.	—	—
2nd plur.		uurtakaa	älkää uurtako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		uurtakoot	älkööt uurtako	3rd plur.	olkoot uurtaneet	älkööt olko uurtaneet
passive		uurrettakoon	älköön uurrettako	passive	olkoon uurrettu	älköön olko uurrettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		uurtanen	en uurtane	1st sing.	lienen uurtanut	en liene uurtanut
2nd sing.		uurtanet	et uurtane	2nd sing.	lienet uurtanut	et liene uurtanut
3rd sing.		uurtanee	ei uurtane	3rd sing.	lienee uurtanut	ei liene uurtanut
1st plur.		uurtanemme	emme uurtane	1st plur.	lienemme uurtaneet	emme liene uurtaneet
2nd plur.		uurtanette	ette uurtane	2nd plur.	lienette uurtaneet	ette liene uurtaneet
3rd plur.		uurtanevat	eivät uurtane	3rd plur.	lienevät uurtaneet	eivät liene uurtaneet
passive		uurrettaneen	ei uurrettane	passive	lienee uurrettu	ei liene uurrettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		uurtaa		present	uurtava	uurrettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st uurtaakseni uurtaaksemme 2nd uurtaaksesi uurtaaksenne 3rd uurtaakseen uurtaaksensa		past	uurtanut	uurrettu
2nd	inessive2	uurtaessa	uurrettaessa	agent4	uurtama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st uurtaessani uurtaessamme 2nd uurtaessasi uurtaessanne 3rd uurtaessaan uurtaessansa		negative	uurtamaton
	instructive	uurtaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form uurtaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	uurtamassa	—
	elative	uurtamasta	—
	illative	uurtamaan	—
	adessive	uurtamalla	—
	abessive	uurtamatta	—
	instructive	uurtaman	uurrettaman
4th3	verbal noun	uurtaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st uurtamaisillani uurtamaisillamme 2nd uurtamaisillasi uurtamaisillanne 3rd uurtamaisillaan uurtamaisillansa

Derived terms

• uraauurtava
• uranuurtaja
• uurre
• uurros
• uurtaja
• uurto

 

Further reading

• “uurtaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuːrtɑː/, [ˈuːrt̪ɑ̝ː]
• Rhymes: -uːrtɑː
• Syllabification^(key): uur‧taa

Verb

uurtaa

1. third-person singular present indicative of uurtaa

Anagrams

• uuraat