Omrin kuningashuone

Omrin kuningashuone on arkeologisen käsityksen mukaan Israelin ensimmäinen kultakausi. Kuningashuoneelle aukesi mahdollisuus nousta suurvallaksi sen jälkeen, kun Egyptin faarao Shesonq I (mahdollinen Raamatun Siisak) oli hyökännyt Kanaanin maahan. Omrin kuningashuoneen aikaan Israelista tuli ensimmäistä kertaa täysin kehittynyt yhteiskunta, jolla oli monimutkainen hallinto, joka kykeni mittaviin rakennusprojekteihin ja joka ylläpiti pysyvää armeija.

Israel laajimmillaan Omrin kuningashuoneen aikaan

Omri (884–873)

Omrin kuningashuoneeseen kuului neljä hallitsijaa. Kuningashuoneen ensimmäinen kuningas, Omri (hallitsi 884–873), levitti valtakuntaa sekä pohjoiseen että itään, Moabiin. Laajentumisen vuoksi valtakuntaan kuului muun muassa kanaanilaisia ja moabilaisia, jotka eivät palvoneet Jahvea. Valtakunnan mahdin edellytys oli monikulttuurisuuden hyväksyminen ja niinpä sen alueella palvottiin monia pakanallisia jumalia. Tämä heijastuu Raamatussa, joka selittää Israelin kuningaskunnan vaikeudet Jumalan rangaistuksena.

Omri valitsi pääkaupungikseen Samarian ja pani alkuun sen massiivisen rakentamisen. Kuningashuoneen aikana varustettiin myös Megiddo ja Jisreel muureilla. Näiden kaupunkien mahtavuus on siis perua Omrin kuningashuoneen ajoilta eikä kuningas Salomon ajoilta, kuten Raamatussa kerrotaan.

Samaria oli valtakunnan israelilaisten keskus. Kanaanilaisten keskus taas oli Jisreel.

Ahab (873–852)

Omrin seuraaja oli hänen poikansa Ahab, joka hallitsi 873–852 Ahab on ensimmäinen Israelin kuningas, jonka historiallisuus Raamatun ulkopuolella on varma.

"Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Asan kolmantenakymmenentenäkahdeksantena hallitusvuotena. Hän oli Samariassa Israelin hallitsijana kahdenkymmenenkahden vuoden ajan.

Ahab, Omrin poika, teki enemmän kuin kukaan hänen edeltäjänsä sitä, mikä on väärää Herran silmissä.

Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia." (1. Kun 16:29–31.)

Raamattu kertoo Ahabin vihoittaneen Jumalaa enemmän kuin yksikään aiempi Israelin kuningas. Hän muun muassa rakensi Baalille pyhäkön Samariaan ja hänen vaimonsa Isebel surmautti suuren joukon Herran profeettoja. Ahabin aikana Israel kärsi kuivuudesta ja nälänhädästä, jotka päättyivät profeetta Elian kukistettua Baalin profeetat Karmel-vuorella.

Raamattu kertoo Jumalan antaneen Ahabin saavuttaa kaksi suurta voittoa sotajoukoiltaan ylivoimaisista syyrialaisista osoittaakseen Ahabille olevansa Herra. Ahab ei kuitenkaan totellut Jumalan käskyä surmata kuningas Ben-Hadad, jolloin profeetta ilmoitti Ahabin kuolevan Ben-Hadadin sijaan. Tämän jälkeen Ahab sai palatsinsa vieressä olleen viinitarhan omistukseensa Isebelin juoniteltua tarhan omistajan hengiltä. Kun Elia ilmoitti Jumalan hävittävän rangaistuksena Ahabin miespuoliset jälkeläiset, tämä katui syvästi, ja Jumala ilmoitti siirtävänsä rangaistuksen seuraavalle sukupolvelle.

Ahab kuoli taistellessaan Juudan kuninkaan Josafatin kanssa syyrialaisia vastaan. Ahab oli naamioitunut ettei häntä tunnettaisi, mutta sai osuman nuolesta, eikä pystynyt haavoittuneena lähtemään pois kiivaiden taisteluiden keskeltä.

Ahabin avioliitto foinikialaisen prinsessan Isebelin kanssa ja vieraiden jumalien palvominen sopii hyvin yhteen Israelin kuningaskunnan monikulttuurisen luonteen kanssa. Iisebeliä pidetään vallanhimoisen ja irstaan naisen perikuvana.

Ahabin ajalta on olemassa Omrin kuningashuoneen vallasta kertova assyrialainen teksti. Assyrian kuningas Salmanassar III lähti vuonna 853 länteen, jossa hän kohtasi pienempien syyrialaisten kuningaskuntien, foinikialaisten ja israelilaisten yhteisen rintaman (katso Qarqarin taistelu). Tähän rintamaan kuului myös kuningas Ahab, jota Shalmaneserin teksti piti vastustajista voimakkaimpana. Damaskoksen kuninkaan Ben-Hadad II:n mukaan Ahab oli yksinään vaarallisempi kuin suuri sotajoukko.^lähde?

Ahab Koraanissa?

On ehdotettu, että Niiniköyden suurassa (111) esiintyvä Abu Lahab olisi Kuningasten kirjan Ahab. Suurassa mainitaan myös Ahabin syntinen vaimo, joka siten olisi Isebel.

Ahasja (852–851)

Ahasja, Ahabin poika ja Juudan kuningattaren Ataljan veli, on Omrin kuningashuoneen huonoiten tunnettu kuningas. Hän hallitsi vain kaksi vuotta (852–851). Raamatun mukaan hän makasi sairaana pudottuaan yläsalinsa ristikon läpi.

"Hän lähetti silloin miehiä kysymään Ekronin jumalalta Baal-Sebubilta, toipuisiko hän vammastaan." (2. Kun 1:2)

Matkaan lähetetyt miehet palasivat ja kertoivat kuninkaalle:

"Eräs mies [Profeetta Elia] tuli meitä vastaan ja sanoi meille: 'Palatkaa kuninkaan luo, joka teidät lähetti, ja viekää hänelle tämä Herran sana: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun lähetät pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Tämän vuoksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.'" (2. Kun 1:6)

Joram (851–842)

Ahasjan seuraaja oli Ahabin toinen poika Joram, joka hallitsi vuosina 851–841. Hän oli Omrin kuningashuoneen viimeinen hallitsija.

Raamatun mukaan Joram, Juudean kuningas Josafat ja Edomin kuningas kävivät yhdessä voittoisan sodan Moabia vastaan.

Tel Danin pilarikirjoitukset vahvistavat Raamatun kertomuksen Joramin tappiosta Aram-Damaskon kuningasta, Hasaelia, vastaan. Hasael lienee tuhonnut monia Israelin pohjoisia kaupunkeja mukaan lukien Megiddo ja Jisreel.

Lähteet

• Richard Elliott Friedman, "Who Wrote the Bible?" Harper Collins 1997.
• Israel Finkelstein, Neil Asher Silberman, "The Bible Unearthed." Touchstone 2002.

Aiheesta muualla

• /Ahab Ahab uudessa raamatunkäännöksessä (1992)
• /Ahasja Ahasja uudessa raamatunkäännöksessä (1992)