(Translated by https://www.hiragana.jp/)
Albania – Wikipedia
Wikipedia

Albania

valtio Etelä-Euroopassa

Tämä artikkeli käsittelee Albanian valtiota. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.

Albania (alb. Shqipëria, ’Kotkien maa’) eli Albanian tasavalta (alb. Republika e Shqipërisë) on valtio Euroopassa Balkanilla. Sen rajanaapureita ovat Montenegro, Pohjois-Makedonia, Kreikka ja Kosovo. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen. Maa on vuoristoinen, viljelyä harjoitetaan vain kapealla rannikkokaistaleella, jolla sijaitsee myös pääkaupunki Tirana. Albanian noin 2,86 miljoonasta asukkaasta vähän yli puolet on muslimeja.

Albanian tasavalta
Republika e Shqipërisë
Albanian lippu Albanian vaakuna
lippu vaakuna

Albanian sijainti Euroopan kartalla
Albanian sijainti Euroopan kartalla

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Bajram Begaj
Edi Rama
Pääkaupunki Tirana (419 000 as.)
41° 20' N, 19° 48' E
Muita kaupunkeja Elbasan (123 270 as.)
Durrës (116 275 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 28 748 km² [1] (sijalla 140)
– josta sisävesiä 4,7 %
Väkiluku (2013) 2 862 427 [2] (sijalla 137)
– väestötiheys 109,9 as. / km²
– väestönkasvu 0,29 % [1] (2013)
Viralliset kielet albania
Valuutta 1 lek = 100 gindarkaa (ALL)
BKT (2018)
– yhteensä 15,3 mrd. USD [3]  (sijalla 118)
– per asukas 5 319 USD [3]
HDI (2019) 0,795 [4] (sijalla 69)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20 % [1]
– teollisuus 18,7 % [1]
– palvelut 61,3 % [1]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
– Osmanien valtakunnasta
28. marraskuuta 1912
Lyhenne AL
– ajoneuvot: AL
– lentokoneet: ZA
Kansainvälinen
suuntanumero		 +355
Tunnuslause Ti Shqipëri, më jep nder, më jep emrin Shqipëtar
Kansallislaulu ”Hymni i Flamurit (Rreth Flamurit Të Për Bashkuar)”

Edeltäjä(t) Albanian sosialistinen kansantasavalta
Maan pääkaupunki Tiranan keskustan Skanderbegin aukio yöllä.
2 694 metriä korkea Jezerski Vrhn huippu.
Rannikkoa Etelä-Albaniassa.
Moskeija Tiranassa. Hieman yli puolet Albanian asukkaista on muslimeja.

Nykyinen Albania kuului antiikin aikana Illyriaan. Sen jälkeen maata ovat hallinneet Rooma, Bysantti ja Osmanien valtakunta. Albania itsenäistyi vuonna 1912. Toisen maailmansodan jälkeen maata hallitsivat kommunistit Enver Hoxhan johdolla, ja maa eristäytyi. Se luopui kommunismista viimeisenä Euroopan maana, ensimmäiset monipuoluevaalit järjestettiin vuonna 1991.

Albania on Yhdistyneiden kansakuntien, Naton, ETYJin sekä WTO:n jäsen. Euroopan unioni hyväksyi Albanian jäsenehdokkaakseen kesäkuuta 2014 ja aloitti jäsenyysneuvottelut vuoden 2020 maaliskuussa.[5][6]

Maantiede

muokkaa

Suurin osa Albaniasta on vuoristoista. Maan pohjoisosassa on Albanian Alpit -vuoristo, ja myös etelä- ja keskiosat ovat korkeaa ylänköä. Ylängöiltä saavat alkunsa monet Adrianmereen laskevat joet, joista tärkeimmät ovat Semani, Drini ja Vijose. Maan suurin järvi on Shkodër, ja korkein kohta on Maja e Korabit (2 753 metriä). Rannikkoalangot ovat Albanian ruoka-aitta, sillä vain kapea rannikkokaistale on viljelyskelpoista aluetta. Osa rannikosta on soistunutta.[7]

Maan vuoristoisuudesta johtuen sen alueella on monia eri ilmastonaloja. Rannikolla on tyypillinen välimerenilmasto, kun taas vuoristossa on mantereinen viileämpi ilmasto.[7]

Alankoalueilla on leudot talvet ja keskilämpötila on 7 °C. Kesällä vastaava lämpötila on 24 °C, ja silloin kosteusprosentti on korkea. Eteläisillä alangoilla vastaavat lämpötilat ovat noin 5 °C korkeampia läpi vuoden. Ero on hieman suurempi kuin 5 °C kesäisin ja hieman pienempi talvisin.[8]

Sisämaassa pinnankorkeus vaikuttaa voimakkaasti ilmastoon. Vuoriston viileän lämpötilan aiheuttaa mantereen päällä oleva ilmamassa, joka hallitsee Itä-Euroopan ja Balkanin säätä. Kesälämpötilatkin ovat keskimäärin matalampia vuoristossa kuin rannikolla, mutta paikalliset erot ovat suuria.[8]

Sademäärät vaihtelevat: rannikolla sataa 1 000–1 500 mm ja vuoristossa 1 800–2 500 mm vuodessa. Rannikon sateesta 95 prosenttia tulee talvella. Vuoristossa vuodenaikojen erot eivät ole yhtä suuret.[8]

Albanian luonto on monimuotoista: maassa on tavattu 3 200 putkilokasvilajia ja 15 600 eläinlajia. Luonnonsuojelua on lisätty 2000-luvulla. Vuonna 2005 maan pinta-alasta 5 prosenttia oli suojeltu, vuonna 2014 jo 16 prosenttia.[9]

Vuonna 2012 maassa oli 15 ehdotettua kansallispuistoa ja kaksi näitä tiukemmin suojeltua aluetta.[10]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Albanian historia

Varhaishistoria, osmanit ja italialaiset

muokkaa

Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albaanit polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.[11]

1300-luvun lopulla Osmanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skanderbeg yhdisti 1400-luvulla albaanit vastarintaan vuosiksi 1443–1478. Skanderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Osmanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islamin.[12]

1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat herätä, ja ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä 1912 Albania itsenäistyi.[13]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi, ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. Vuonna 1928 maa muuttui kuningaskunnaksi, kun konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Ahmed Zogu julistettiin maan kuninkaaksi nimellä Zogu (Zog) I. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin vahvistui yhä. Huhtikuussa 1939 Italian joukot miehittivät maan ja liittivät sen protektoraattina Italian alaisuuteen.[14] Italian huonon sotamenestyksen takia Saksa lähetti keväällä 1941 Balkanille joukkoja, ja Albanian miehittäjiksi tuli saksalaisia.

Toinen maailmansota ja Hoxhan kausi

muokkaa

Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja kansallismieliset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan.

Titon Jugoslavian tuella Enver Hoxhan johtamat kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. Sodan jälkeen ideologiset ristiriidat Jugoslavian kanssa syvenivät, ja maa haki tukea ensin vuodesta 1948 alkaen Stalinin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1962 alkaen Maon Kiinasta. Albania tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen ja erosi syksyllä 1968 Varsovan liitosta. Sosialististen maiden talousyhteisöstä SEVsta maa oli eronnut jo aiemmin.[15] Lopulta Maon kuoltua ja niin sanotun neljän koplan kukistuttua 1970-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.[16] Albania ja Andorra olivat ainoat eurooppalaiset valtiot, jotka eivät osallistuneet Helsingissä kesällä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen ETYKiin.[17]

Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti, ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia tai Kiinan Mao Zedongia.[18] Vuonna 1967 toteutettiin aggressiivinen uskontojen vastainen kampanja, ja maa julistettiin ateistiseksi valtioksi. Kirkot ja moskeijat suljettiin ja otettiin muuhun käyttöön tai purettiin.[19]

Hoxha pelkäsi vainoharhaisesti Varsovan liiton tai Naton hyökkäystä maahan. Vuoden 1968 jälkeen rakennettiin maan rajoille, rannikoille ja sisämaahan kahdeksan vuoden aikana 700 000 teräsbetonista bunkkeria torjumaan mahdollista hyökkäystä.[20]

Vuonna 1984 julkaistun Amnesty Internationalin uraauurtavan raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana huono. Ilmaisu-, uskonharjoittamis-, liikkumis- ja järjestäytymisvapaus oli rajoitettua, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi oikeudet.[21] Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehu teki itsemurhan.[16]

Hoxhan jälkeen

muokkaa
Katso myös: Albanian kommunistihallinnon sortuminen

Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua vähän myöhemmin Itä-Euroopassa myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.[19]

Albanian presidentti Ramiz Alia allekirjoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan Helsingissä syyskuussa 1991.[22]

Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi entisen presidentin Sali Berishan johtama Demokraattipuolue.[19] Demokraattipuolue säilytti aseman vuoden 2009 vaaleissa, joiden jälkeen opposition aktivistit vaativat pitkään äänenlaskennan uusimista vaalivilppiväitteiden vuoksi.[23] Tammikuussa 2011 hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa Tiranassa mielenosoittajat vastustivat hallituksen korruptiota. Kolme ihmistä kuoli.[24]

Presidentinvaaleissa 2012 uudeksi presidentiksi valittiin sisäministeri Bujar Nishani. Vuonna 2017 hänen seuraajakseen tuli Ilir Meta.[25]

Kesäkuun 2013 parlamenttivaaleissa sosialistit saivat murskavoiton, ja Edi Rama aloitti pääministerinä syyskuussa.[26]

Albaniassa oli vuoden 2019 alkupuolella kuukausia jatkuneita mielenosoituksia, joissa vaadittiin vuodesta 2013 lähtien vallassa olleen sosialistipääministeri Edi Raman eroa ja ennenaikaisia vaaleja. Pääoppositiopuolue keskustaoikeistolainen demokraattinen puolue syytti Ramaa ja tämän hallitusta yhteyksistä järjestäytyneesen rikollisuuteen ja korruptioon. Oppositio myös kyseenalaisti vuoden 2017 parlamenttivaalien tuloksen ja syytti sosialisteja vaalivilpistä. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit kuitenkin sujuivat enimmäkseen hyvin. Albania oli jättänyt EU-jäsenhakemuksen vuonna 2009 ja hakijamaastatuksen se sai vuonna 2014. EU on kuitenkin halunnut Albanialta lisänäyttöjä ennen varsinaisten jäsenneuvottelujen aloittamista; haasteina on pidetty erityisesti hallinnon ja oikeusvaltiorakenteiden kehittämistä, korruptiota sekä ihmis- ja huumekauppaa.[27]

Politiikka

muokkaa

Albania on parlamentaarinen tasavalta, jossa valtionpäämiehenä on parlamentin viisivuotiseksi kaudeksi (korkeintaan kahdeksi kaudeksi) valitsema presidentti. Yleisesti ottaen presidentin valta Albaniassa ei ole kovin suuri, mutta presidentti nimittää pääministerin, joka puolestaan ehdottaa hallitusta, jonka presidentti nimittää ja parlamentti hyväksyy. Parlamentissa (alb. Kuvendi) on 140 kansanedustajaa, joista 100 valitaan suoralla vaalilla, 40 suhteellisella tavalla. Parlamenttivaalikausi on neljä vuotta.[1]

Kommunismin kaatumisen jälkeen Albanian poliittista kenttää ovat hallinneet kaksi puoluetta: demokraattinen puolue (PD) ja sosialistinen puolue. Valta on vaihdellut näiden välillä: SP on ollut valtapuolue vuodesta 2013 ja DP oli vuodet 2005–2013. DP on keskusta-oikeistolainen ja keskittynyt antikommunistiseen politiikkaan, kun taas SP syntyi vanhan kommunistisen puolueen raunioille.[28] Kolmantena puolueena on useissa vaaleissa ollut SP:stä eronnut Sosialistinen integraatioliike (LSI).[29] Vuoden 2017 vaaleissa SP sai 74 paikkaa eli enemmistön 140-paikkaiseen parlamenttiin. Tuloksen perusteella SP:n johtaja Edi Rama jatkoi pääministerinä. DP sai 43 paikkaa, LSI 19 paikkaa ja kaksi pienempää puolueetta yhteensä neljä paikkaa.[30][31]

Albania anoi Naton jäsenyyttä jo 1992, Nato torjui sen ja sen sijaan tarjosi yhteistyötä Albanian puolustusvoimien kehittämiseksi.[32] Sitten vuonna 2008 Nato kutsui Albanian ja Kroatian jäsenikseen.[33] Euroopan unioni hyväksyi kesäkuussa 2014 Albanian jäsenehdokkaakseen.[34]

Aluejako

muokkaa

Vuodesta 2000 alkaen Albania on jaettu kahteentoista maakuntaan (qark). Tätä ennen maakuntia vastasivat prefektuurit (prefekturë), jotka jakautuivat edelleen 36 piirikuntaan (rrethe). Yhdessä prefektuurissa oli siten 2–4 piirikuntaa. Piirikunnat jakautuivat edelleen kuntiin, joita oli kahta eri tyyppiä (maalaiskunnat, komunë, ja kaupunkikunnat, bashki). Esimerkiksi vuonna 2000 maalaiskuntia oli 309 ja kaupunkikuntia 65. Vuoden 2015 kuntauudistuksessa kuntien määrää vähennettiin 61:een ja jaottelu maalais- ja kaupunkikuntien välillä lakkautettiin. Samalla aiemmat kunnat jäivät uusien kuntien osa-alueiksi.[35][36][37]

Talous

muokkaa
 
Durrësin sijainti Adrianmeren ja Joonianmeren tuntumassa tekee sen satamasta yhden Albanian vilkkaimmista.

Albania on kommunismista siirtymisen jälkeen siirtynyt markkinatalouteen, ja sen talous on kasvanut nopeasti vuoden 1990 jälkeen. Vuonna 2009 maa luokiteltiin keskitulotason valtioksi. Ennen 2000-luvun lopun finanssikriisiä Albania oli Euroopan nopeimmin kasvava talous.[38] Maailmanpankin mukaan Albanian talous kasvoi vuonna 2018 noin 4,2 prosenttia. Siihen vaikuttivat erityisesti hydrologiset olosuhteet, jotka edistivät vesivoiman käyttöä, ja kotitalouksien kulutuksen kasvu.[3]

Vuonna 2018 palvelut tuottivat 47,9 prosenttia bruttokansantuotteesta, teollisuus ja rakennusala 21,3 prosenttia ja maa- ja metsätalous 18,4 prosenttia.[39] Työvoimasta puolestaan 42,9 prosenttia oli palvelualoilla, 37,4 prosenttia maataloudessa ja 19,8 prosenttia teollisuudessa.[40] Työttömyysaste oli 12,3 prosenttia.[41] Sukupuolten välillä on iso ero työllistymisasteessa, sillä miehistä 66,7 prosenttia ja naisista 52,4 prosenttia oli työelämässä. Iso osa naisista oli lisäksi palkattomia työntekijöitä perhetiloilla.[40]

Noin neljännes Albaniasta on viljeltyä. Tärkeimpiä maatalouden tuotteita ovat vehnä, maissi, sokerijuurikas ja vesimeloni. Lampaat, vuohet, nauta ja siat ovat puolestaan tärkeimmät karjaeläimet. Kommunistiaikana hallinto panosti erityisesti maan teollistumiseen, mutta silloin kukoistanut kemianteollisuus on sittemmin rappeutunut. Tärkeimpiä teollisuustuotteita on ruoat ja juomat, rakennusmateriaalit, maaöljy, tekstiilit ja sementti. Albanian luonnonvarat ovat suhteellisen laajat: maan lounaisosasta löytyy maaöljyä ja maakaasua sekä koillis- ja keskiosasta muun muassa kromia, kuparia ja rauta–nikkeliä. Kaivosteollisuuden merkitys on kuitenkin laskenut kommunistihallinnon jälkeen, koska kaivosteollisuus on jäänyt alikehittyneeksi. Palveluala on kehittynyt voimakkaasti 2000-luvulla, kun maan muinaisjäännöksiä ja muistomerkkejä on restauroitu ja rannikolle on rakennettu hotelleja sekä muuta matkailuinfrastruktuuria.[42]

Albanian rahayksikkö on lek, jota on vuodesta 1992 hallinnoinut Albanian keskuspankki. Kreikka, Saksa ja Turkki ovat Albanian suurimmat investoijat, ja niiden osuus ulkomaalaisista investoinneista on 2000-luvulla ollut kolme neljäsosaa. Albanian vaihtotase on alijäämäistä, ja sen tärkeimmät kauppakumppanit ovat Italia, Kreikka, Turkki, Saksa ja Kiina. Sen keskeisimpiin vientituotteisiin kuuluvat tekstiilit, jalkineet ja perusmetallit.[42]

Liikenne

muokkaa

Albaniassa on noin 18 000 kilometriä teitä. Siitä noin 7 450 kilometriä pidetään pääteinä. Vaikka tiestöön on kiinnitetty 2000-luvulla huomiota, se on edelleen paikoin huonossa kunnossa.[43] Osa teistä on kuitenkin korkealaatuisia, kuten valtatie Tiranasta Kosovaan ja rantatie Montenegrosta Butrintiin. Linja-autot ja minibussit ovat keskeisimmät julkiset kulkuvälineet.[44] Durrës on puolestaan junaliikenteen tärkein solmukohta.[43] Pääkaupungissa Tiranassa ei ole omaa rautatieasemaa, vaan junat pysähtyvät sen esikaupunkialueella.[44]

Nënë Terezan kansainvälinen lentoasema on Albanian ainoa lentoasema, ja se sijaitsee 17 kilometriä Tiranasta luoteeseen.[45] Durrës on maan tärkein satama.[42]

Väestö

muokkaa
Väestötiedot
vuonna 2018
 
Väestönkasvu −0,3[46] %
Syntyvyys 10,1[47] / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 7,6[47] / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 8,9[47] / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -3,32 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 <0,2[48] %
Lukutaitoisia 96,8 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 31,2 vuotta
0–14-vuotiaat 17,2[46]
15–64-vuotiaat 62,4 (15–59)[46]
65 vuotta täyttäneet 20,4 (yli 59)[46]

Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nimellä albanialainen.[49] Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.

Albanian tilastokeskuksen arvion mukaan maassa oli vuoden 2019 alussa 2 862 427 asukasta, noin 0,3 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2018 alussa.[2][50] Albanian väestönkasvu on negatiivinen, ja väestö myös ikääntyy nopeasti. Kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2018 vain 1,37, mikä on selvästi alle nettouusiutumisluvun 2,1.[47] Syntyneitä oli vuonna 2018 noin 7 000 enemmän kuin kuolleita, mutta nettomuuttoluku oli tappiollinen noin 15 000 henkilöllä.[50] Maailmanpankin arvion mukaan Albanian väkiluku voi vähentyä vuosittain noin 40 000 ihmisellä. Syntyvyys oli vuonna 2018 matalin sitten vuoden 1948, ja maastamuutto vaikuttaa edelleen jatkuvan. Kaikista pessimistimmän arvion mukaan Albaniassa olisi vuonna 2100 enää 860 000 asukasta.[51]

Albaanit muodostivat vuoden 2011 väestönlaskennassa 82,6 prosenttia albanialaisista. Albaanit voidaan jakaa kahteen ryhmään, ghegeihin, jotka asuvat maan pohjoisosassa, ja toskiin, jotka elävät etelässä.[52] Monet vähemmistöryhmät ovat kritisoineet vuoden 2011 väestönlaskentaa, sillä peräti 14 prosenttia ei halunnut ilmoittaa kansallisuuttansa. Virallisesti Albaniassa tunnustetaan kolme vähemmistöryhmää, kreikkalaiset, makedonialaiset ja montenegrolaiset, ja kaksi kulttuurivähemmistöä, aromanialaiset ja romanit. Romaneita oli vuoden 2011 väestönlaskennassa noin 1 300, mutta joidenkin lähteiden mukaan heitä olisi maassa jopa 120 000.[53] Albanian kreikkalaisten oman väestönlaskennan perusteella he muodostavat noin kymmenesosan Albanian väestöstä, vaikka virallisessa väestönlaskennassa osuus oli alle prosentti.[54]

Albania on muslimienemmistöinen valtio, mutta pitkän kommunistisen ateismin vaikutuksesta iso osa albanialaisista on sekulaareja. Sunnimuslimien osuus oli vuonna 2011 noin 56,7 prosenttia. Bektashi-muslimeita oli puolestaan 2,1 prosenttia väestöstä. Suurimmat kristityt ryhmät olivat katoliset, joita oli 10,0 prosenttia, ja ortodoksiset, joita oli 6,8 prosenttia väestöstä.[52]

Kulttuuri

muokkaa

Albanian kansallinen symboli on kautta aikain ollut kotka. Kotka on kuvattu kivikaiverrukseen vuodelta 1190. Sen jälkeen kotka on ollut monen hallitsijasuvun vaakunassa, ja nykyisinkin albanialaiset viittaavat itseensä "kotkanpoikina".[55]

Perinteinen arkkitehtuuri hävisi lähes tyystin kaupunkikuvasta stalinistisen diktatuurin vuosina, jolloin kaupunkien keskustat täyttyivät sosialistisen realismin betonilaatikoista, ja kirkot ja moskeijat purettiin tai muutettiin urheiluhalleiksi ja elokuvateattereiksi. Poikkeuksena ovat Berat ja Gjirokastra, jotka onkin julistettu sittemmin museokaupungeiksi ja Unescon maailmanperintökohteiksi.[55][56]

Stalinismi ja sitä seurannut köyhyys tuhosi myös ruokakulttuurin, ja perinneruokia valmistavatkin nykyisin innokkaimmin ulkomailla asuvat albanialaissiirtolaiset. Juhla-ateriaan kuuluu paljon lihaa ja rakia, paikallista viinaa. Uskonnollisten juhlapäivien perinneleivonnaiset ovat säilyneet jotenkuten: ortodokseilla pääsiäispaaston aloittava laskiaisvanukas tai löysä pannukakku eli qumështor ja muslimeilla paaston päättävä mausteinen vanukas ashura.[55]

Gjergj Fishta (1871–1940) oli aikansa kansallisrunoilija, mutta hänen työnsä kiellettiin kommunistiaikoina. Uusista kirjailijoista kansainvälistä mainetta on saanut Ismail Kadare (s. 1936).[55]

Albanialainen musiikki on monipuolista ja monikulttuurista. Maan eteläosassa on kehittynyt erityinen moniääninen laulutapa, joka muistuttaa bysanttilaista kirkkomusiikkia. Pohjoisosan laulut ovat yleensä yksiäänisiä.[57] Çifteli eli ciftelia on kaksikielinen kielisoitin.[58] Maa on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2004.[59]

Albanialainen elokuva on saanut alkunsa 1940-luvulla.

Urheilu

muokkaa

Albanian suosituin urheilulaji on jalkapallo[60], jota pelaa yli 150 000 maan asukasta[61]. Maan miesten edustusjoukkue oli elokuussa 2014 FIFA-rankingissa sijalla 70.[62] Tunnettuja albanialaisia jalkapalloilijoita ovat muun muassa Dritan Stafsula, Alban Bushi ja Foto Strakosha.

Albania osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972, mutta ei ole saanut kisoista mitaleita.[63] Maalla on ollut eniten edustajia painonnostossa, jossa on ollut mukana yhdeksän eri albanialaiskilpailijaa.[63][64]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Albania The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Popullsia më 1 Janar / Population on January 1st (XLSX) Instat. Arkistoitu 21.8.2019. Viitattu 21.8.2019. (albaniaksi) (englanniksi)
  3. ↑ a b c Country Snapshot PDF. 4/2019. The World Bank Group. Viitattu 20.8.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Gardner, Andrew: Albania officially recognised as candidate for EU membership Politico. 24.6.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Pohjois-Makedonian ja Albanian EU-jäsenyysneuvottelut alkuun, Albanialle tuli vielä kotiläksyjä ennen neuvottelupöytään pääsyä hs.fi. 26.3.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.3.2020.
  7. ↑ a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 263. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  8. ↑ a b c Country Studies > Albania > Climate (Archive.org) the Library of Congress. Arkistoitu 21.9.2008. Viitattu 28.4.2008. (englanniksi)
  9. ↑ Initial assessment of protected areas in Albania IUCN. 2016. Arkistoitu 21.3.2022. Viitattu 19.8.2019.
  10. ↑ List of Protected Area Categories and Proposed Protected Areas Trans Adriatic Pipeline – TAP. Arkistoitu 9.5.2016. Viitattu 18.8.2019.
  11. ↑ The Ancient Illyrians Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  12. ↑ Ottoma Domination Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  13. ↑ The Balkan Wars and Creation of Independent Albania Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  14. ↑ Albania's Reemergence after World War I Italian Occupation Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  15. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1970, s. 93. Helsinki: Otava, 1969.
  16. ↑ a b The Break with China and Self-Reliance Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994.
  17. ↑ Helsinki Final Act signed by 35 participating States OSCE. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Albania, Religions Encyclopedia of the Nations. (englanniksi)
  19. ↑ a b c Albania Timeline, BBC News (englanniksi)
  20. ↑ Small step to get rid of communist-era bunkers in Albania Web Archive. 28.7.2009. SETimes. Arkistoitu 27.12.2011. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Domestic Repression under Hoxha and Alia Albania: A Country Study. Library of Congress, 1994. (englanniksi)
  22. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1993, s. 13. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X.
  23. ↑ Tens of thousands attend Albania election protest, BBC News
  24. ↑ Kolme mielenosoittajaa kuoli Albaniassa, (Archive.org) Helsingin Sanomat 20.1.2011
  25. ↑ Ilir Meta elected as new President of Albania European Western Balkans. 29.4.2017. E. W. B. Archives. Viitattu 20.2.2020. (englanti)
  26. ↑ Albania names Socialists' Edi Rama as new prime minister Fox. Viitattu 24.10.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Kyynelkaasua, polttopulloja ja opposition ulosmarsseja mtvuutiset.fi. 1.6.2019. Viitattu 20.2.2020.
  28. ↑ BTI 2018 Country Report — Albania, s. 16.
  29. ↑ BTI 2018 Country Report — Albania, s. 17.
  30. ↑ Albania’s Socialists win ruling majority in parliamentary elections 27.6.2017. Deutsche Welle. Viitattu 19.8.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Tabelë pëmbledhëse e rezultateve në rang vendi 2017. Central Election Commission. Viitattu 28.2.2020. (albaniaksi)
  32. ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1994 s. 46. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  33. ↑ Nato to back US missile defence 3.4.2008. BBC. (englanniksi)
  34. ↑ Albania pääsi EU:n jäsenehdokkaaksi. Helsingin Sanomat, 25.6.2014, s. A 24.
  35. ↑ Counties of Albania Statoids. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  36. ↑ A Brief History of the Administrative-territorial Organization in Albania Reforma Administrative Territoriale. Arkistoitu 9.6.2017. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  37. ↑ Report on the Bill “On Administrative and Territorial Division of Local Government Units in the Republic of Albania” Republic of Albania – The Parliament. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 2.8.2015. (englanniksi)
  38. ↑ Political and Economic Situation Eurydice. 6.12.2018. Viitattu 20.8.2019. (englanniksi)
  39. ↑ Albania in Figures 2018, s. 25.
  40. ↑ a b Albania in Figures 2018, s. 20.
  41. ↑ Albania in Figures 2018, s. 21.
  42. ↑ a b c Prifti & Biberaj: Albania: Economy Encyclopædia Britannica. (englanniksi)
  43. ↑ a b Internal Public Transport Albania.al. Albanian National Tourism Agency. Arkistoitu 20.8.2019. Viitattu 20.8.2019. (englanniksi)
  44. ↑ a b Getting Around Lonely Planet. Viitattu 20.8.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Flights & getting there Iexplore. Viitattu 20.8.2019. (englanniksi)
  46. ↑ a b c d Albania in Figures 2018, s. 6.
  47. ↑ a b c d Albania in Figures 2018, s. 7.
  48. ↑ Albania: Adult HIV/AIDS Prevalence Rate (2007) The Henry J. Kaiser Family Foundation. Arkistoitu 15.8.2009. Viitattu 15.8.2009. (englanniksi)
  49. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet; Kotus (Arkistoitu – Internet Archive)
  50. ↑ a b Albania in Figures 2018, s. 5.
  51. ↑ World Bank foresees massive emigration by 2050 18.7.2019. Tirana Times. Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)
  52. ↑ a b Prifti & Biberaj: Albania: People Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Albania: Minority ethnic groups (PDF) 14.11.2014. UNHCR. Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  54. ↑ OMONIA’s Census: Greek minority constitutes 10% of population in Albania 11.12.2013. Independent Balkan News Agency. Arkistoitu 18.5.2021. Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)
  55. ↑ a b c d Albania Countries and their cultures
  56. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 13.4.2010. (englanniksi)
  57. ↑ Vocal Traditions of Albania Musical Traditions
  58. ↑ Ciftelia (Arkistoitu – Internet Archive) String Instruments Database
  59. ↑ Albania at the Eurovision song contest Eurovision Covers
  60. ↑ Albania - Sports and recreation - Britannica Online Encyclopedia Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  61. ↑ FIFA.com - Albania: country information FIFA. Arkistoitu 6.10.2011. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  62. ↑ Fifa.com - Albania: FIFA/Coca-Cola World Ranking Fifa. Arkistoitu 7.5.2010. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  63. ↑ a b Albania - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 20.2.2009. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  64. ↑ Albania Summer Sports - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 13.12.2012. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albania&oldid=22709473”