(Translated by https://www.hiragana.jp/)
Assuan – Wikipedia

Assuan

kaupunki Egyptissä

Assuan (arab. أسوان‎, Aswān; muinaisegyptiksi Swenet; kopt. ⲥⲟⲩⲁⲛ, Swān; kreik. Συήνη, Syene), joskus myös Aswan, on kaupunki eteläisessä Egyptissä. Kaupunki sijaitsee Niilin itärajalla lähellä ensimmäistä kataraktia. Siellä on noin 543 000 asukasta, ja se on vilkas kaupan ja matkailun keskus sekä Assuanin kuvernementin pää­kaupunki. Kaupunkiin on liitetty myös Niilissä oleva Elefantinen saari.

Assuan
أسوان

Aswān, egyptiksi Swenet,
kreik. Συήνη, Syene, kopt. Swān
Assuan
Assuan

Assuan
أسوان

Koordinaatit: 24°5′20″N, 32°53′59″E

Valtio Egypti
kuvernementti Assuanin kuvernementti
Väkiluku (2010) 543 396[1]
Aikavyöhyke UTC2

















Katu Assuanissa.

Kaupungin eteläpuolella on Niilin ensimmäisen kataraktin kohdalle vuosina 1899–1902 rakennettu vanha Assuanin pato sekä muutamaa kilo­metriä etelämpänä suuri, vuonna 1970 valmistunut uusi Assuanin pato.

Assuan on yksi maailman kuivimmista asutuista paikoista. Vuoden 2001 alussa edellisestä sateesta oli kulunut noin kuusi vuotta. Toukokuussa 2006 Assuanissa kuitenkin sattui ukkosmyrsky. Vähäsateisuuden vuoksi kaupungin nubialais­väestö ei aina edes pidä välttämättömänä, että asunnoissa on oltava katto.

Historia

muokkaa

Assuan tunnettiin antiikin aikana nimellä Swenet, ja se oli muinaisen Egyptin eteläinen raja­kaupunki. Swenetin nimi johtuu toden­näköisesti samannimisestä egyptiläisestä jumalattaresta, jonka kreikkalaiset myöhemmin samastivat synnytyksen jumalatar Eileithyiaan ja roomalaiset Lucinaan. On kuitenkin mahdollista, että nimi johtuu egyptin kielen kauppaa tarkoittavasta sanasta.[2]

Muinainen kaupunki sijaitsi niemellä Niilin itärannalla välittömästi ensimmäisen kataraktin pohjoispuolella. Niili on vanhoista ajoista ollut purjehdus­kelpoinen suistosta Assuaniin saakka, mutta kataraktien vuoksi ei sen etelä­puolella.

Assuanin läheisyydessä sijaitsivat muinaisen Egyptin tärkeimmät kiven­louhimot, joista saatiin syeniitiksi kutsuttua graniitti­laatua. Siitä veistettiin suuret egyptiläiset patsaat ja obeliskit, ja sitä käytettiin rakennus­kivenä myös pyramidien rakentamiseen. Kiveä louhittiin Niilin molemmilta puolilta, ja suurimmasta kiven­louhimosta johti noin kuuden kilometrin pituinen tie Syenen pohjoispuolella sijainneeseen Filaihin.

Rajakaupunkina Syenellä oli myös suuri sotilaallinen merkitys, ja muinaisen Egyptin kaikkien dynastioiden sekä myös Rooman valta­kunnan aikana se oli tärkeä varuskuntakaupunki. Kaupungista kertoivat monet antiikin ajan kirjoittajat kuten Herodotos[3], Strabon[4], Stefanos Byzantionlainen[5], Klaudios Ptolemaios[6] ja Plinius vanhempi[7], ja se mainitaan myös Vitruviuksen teoksessa Arkkitehtuurista (De architectura)[8] sekä Itinerarium Antonini Augustissa.[9] Egyptin eteläisenä rajana se mainitaan myös Raamatun Hesekielin kirjassa.[10]

 
Assuan nähtynä ylimystön haudoilta Niilin länsipuolelta

Useat antiikin maan­tieteilijät olivat erityisen kiinnostuneita Syenestä, koska sen uskottiin sijaitsevan tarkalleen Kravun kääntöpiirin kohdalla. Väitettiin, että keskipäivällä kesä­päivän­seisauksen aikana Aurinko paistoi sinne suoraan ylhäältä päin, taivaan korkeimmalta kohdalta eli zeniitistä. Näin ollen maahan pystysuoraan pystytetyllä kepillä ei olisi lainkaan varjoa. Tiedettiin myös, että tuohon aikaan vuodesta Auringon kuva heijastui siellä olleen kaivon veden pinnasta. Eratosthenes käytti tätä seikkaa hyväkseen määrittääkseen Maan ympärysmitan.[11] Itse asiassa kaupunki sijaitsee hieman kääntöpiirin pohjoispuolella, 24° 5′ 23″ astetta pohjoista leveyttä. Niinpä kesäpäivänseisauksena pystysuoran kepin varjon pituus on vain 1/400 kepin pituudesta ja tuskin havaittavissa, ja Auringon kiekon pohjoisreuna on lähes suoraan ylhäälläpäin.

Assuanin kohdalla Niili on yli kahden kilometrin levyinen. Niilin alajuoksun pituus sieltä Välimereen on noin 750 kilometriä, eikä matkan varrella ole patoja tai koskia. Antiikin aikana laivamatka Assuanista Aleksandriaan kesti edullisella säällä 21–28 päivää.

Ilmasto

muokkaa
Assuanin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 23 26 31 36 39 42 41 41 39 37 31 26 ka. 34,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 10 11 14 19 23 26 26 26 24 22 18 12 ka. 19,3
Sademäärä (mm) 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Σしぐま 0
Sadepäivät (d) 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Σしぐま 12
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
23
10
26
11
31
14
36
19
39
23
42
26
41
26
41
26
39
24
37
22
31
18
26
12
S
a
d
a
n
t
a
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0


Lähde: [12]

Koulutus

muokkaa

Vuonna 1999 perustettiin Eteläisen laakson yliopisto, joka jakautuu kolmeen osastoon, jotka sijaitsevat Assuanissa, Qenassa ja Hurghadassa. Assuanissa yliopisto oli toiminut jo vuodesta 1973 saakka. Nykyään yliopiston Assuanin osastossa toimivat luonnontiedeiden, kasvastustieteiden, insinööritieteiden, taiteiden ja sosiaalitoimen tiedekunnat sekä energiainstituutti. Luonnontieteellisessä tiedekunnassa on kemian, geologian, fysiikan ja eläintieteen laitokset.

Liikenne

muokkaa

Assuanin läheisyydessä on Assuanin kansainvälinen lentoasema. Kaupunkiin on myös rautatie- ja linja-autoyhteys.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  2. Suʻād Māhir: Muhafazat Al Gumhuriya Al Arabiya Al Mutaheda wa Asaraha al baqiah fi al asr al islami. Majlis al-Aʻlá lil-Shuʼūn al-Islāmīyah, 1966. Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  3. Herodotus Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.9.2018.
  4. Explorers and Exploration, s. 716–. Marshall Cavendish, 2005. ISBN 978-0-7614-7544-6 Teoksen verkkoversio.
  5. Shaw, Ian: Ancient Egypt: A Very Short Introduction, s. 12–. OUP Oxford, 22.7.2004. ISBN 978-0-19-285419-3 Teoksen verkkoversio.
  6. (vii. 5. § 15, viii. 15. § 15)
  7. (ii. 73. s. 75, v. 10. s. 11, vi. 29. s. 34)
  8. (book viii. ch ii. § 6)
  9. (p. 164)
  10. Hes. 29:10
  11. Peter Lancaster Brown: Jokamiehen tähtitiedettä, s. 12–13. Suomentanut Pertti Jotuni. Otava, 1975. ISBN 951-1-01879-5
  12. Conditions Aswan, Egypt BBC Weather. Arkistoitu 31.1.2009. Viitattu 7.11.2010.