E

Tämä artikkeli kertoo E-kirjaimesta ja sen käytöstä lyhenteenä tai tunnuksena. Katso myös E (täsmennyssivu).

E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain. E-kirjaimen nimi on suomen kielessä ee ja äännearvo [e].

Latinalaista E-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain epsilon (Εいぷしろん, εいぷしろん), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Е. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa

E-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta epsilon (Εいぷしろん). Sen taustalla on muinaisseemiläinen hē, joka äännearvoltaan oli [h] ja ulkoasultaan oikealta vasemmalle -kirjoitussuunnan takia E:n peilikuva.^[1] Se esiintyi nykykirjaimen peilikuvana myös muinaiskreikkalaisessa samoin kuin etruskien kirjaimistossa, koska varhaisessa kreikassa kirjoitussuunta vielä vaihteli ja etruskissa oli useimmiten oikealta vasemmalle.^[2] Myöhemmässä kreikassa samoin kuin latinalaisessa kirjoituksessa kirjain kääntyi nykyiseen asentoonsa, kun kirjoitussuunnaksi vakiintui vasemmalta oikealle.^[1]^[3]

E suomen kielessä

E-kirjaimella merkitään suomen kielessä laveaa puolisuppeaa etuvokaalia [e].^[4]

Vokaalisoinnun kannalta e on suomessa neutraalivokaali (kuten i) eli voi, vaikka onkin etuvokaali, esiintyä samoissa sanoissa takavokaalien kanssa, esimerkiksi kela, alentaa. Pelkkiä neutraalivokaaleja sisältävä sana saa sitä taivutettaessa kuitenkin etisen soinnin mukaiset päätteet, esimerkiksi vene : venee-ssä (ns. suffiksisointu).^[5] e:n kanssa samassa sanassa olevat takavokaalit saattaa kuitenkin saada e:n ääntymään taempana, jolloin esim. partikkelissa kera e yleensä ääntyy hieman taempana kuin substantiivissa kerä.^[6]

Vanhassa kirjasuomessa e-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: e saattoi edustaa ä:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.^[7]

E muissa kielissä

E-kirjaimella merkitään useissa kielissä suomen e:n tai ä:n tapaista laveaa etuvokaalia, mutta (yleensä äänteenmuutosten seurauksena) myös ö:n tai i:n tapaisia äänteitä samoin kuin ns. neutraalivokaalia [ə] (sanan toisessa merkityksessä kuin vokaalisoinnun yhteydessä: vokaali, joka on artikulatorisesti mahdollisimman neutraali, ääniväylän lihakset ovat maksimaalisesti lepotilassa).^[3]

E-kirjain kuuluu useiden kielten tekstitaajuudeltaan yleisimpiin kirjaimiin. Yleisin kirjain se on tiettävästi ainakin englannissa, espanjassa, ranskassa, ruotsissa, saksassa ja tanskassa.^[8]

Muita esitystapoja

Morseaakkosissa E merkitään: .
Radioaakkosissa E on suomalaisen standardin mukaan Eemeli ja NATO-standardin mukaan Echo
Pistekirjoituksessa (Braille) E merkitään:

Tietokoneissa E koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

	E	e
ASCII	69	101
Unicode	U+0045	U+0065

E-kirjaimen merkityksiä

Pienen e:n merkityksiä

e on matematiikassa Neperin luku, transsendenttinen luku (noin 2,718), joka toimii kantalukuna luonnollisille logaritmeille.
e on fysiikassa alkeisvarauksen tunnus.
e on rakennustehokkuuden tunnus.
e-alkuisissa sanoissa e-kirje, e-asiointi ja e-palvelu e-etuliite tarkoittaa sitä, että asiakas käyttää tietoverkkoa sellaisessa toiminnassa, johon sitä ei aikaisemmin käytetty.
e-pilleri merkitsee ehkäisypilleriä.

Ison E:n merkityksiä

E (eksa-) on SI-järjestelmässä etuliite, joka tarkoittaa kerrointa 10¹⁸.
Fysiikassa
- E on energian tunnus.
- ${\overrightarrow {E}}$ on sähkökentän voimakkuuden tunnus.
Matematiikassa
- E tarkoittaa usein kymmenen potenssia, esimerkiksi 7E8 = 7×10⁸.
- E on heksadesimaaliluku neljätoista.
- E tai $\mathbb {E}$ (nk. liitutaulu-E)^lähde? tarkoittaa todennäköisyyslaskennassa odotusarvoa.
E tarkoittaa ajoneuvon kansallisuustunnuksena Espanjaa.
E ilmansuunnan lyhenteenä merkitsee itää.^[3]
E on musiikissa C-duuriasteikon kolmas sävel.
E on E-duurisoinnun lyhenne.
E on lyhenne suomen sanoista En tai Ei.
E on ylioppilastutkinnossa arvosana Eximia cum laude approbatur.
$\exists$ (E takaperin) on logiikassa eksistenssikvanttori, joka merkitsee ”on olemassa (ainakin yksi)...”.
€ on euron symboli, joka toisinaan korvataan pienellä e-kirjaimella.
E-koodi ilmaisee lisäaineen kuuluvan Euroopan unionin alueella hyväksyttäviin ruoan lisäaineisiin.

Lähteet

Viitteet

↑ ^a ^b Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 261–270.
↑ Bonfante, Giuliano & Bonfante, Larissa: The Etruscan language: An introduction (uudistettu laitos), s. 55. Manchester University Press, 2002.
↑ ^a ^b ^c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. (Hakusana E) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
↑ Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
↑ Karlsson, Fred: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne, s. 99. WSOY, 1983.
↑ Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.
↑ Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4
↑ Letter Frequencies for Various Languages practicalcryptography.com. Viitattu 22.8.2014.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta E Wikimedia Commonsissa

[:0-1] Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 261–270.

[2] Bonfante, Giuliano & Bonfante, Larissa: The Etruscan language: An introduction (uudistettu laitos), s. 55. Manchester University Press, 2002.

[tietosanakirja-3] Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. (Hakusana E) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.

[savolainen-4] Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.

[5] Karlsson, Fred: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne, s. 99. WSOY, 1983.

[6] Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.

[häkkinen-7] Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4

[8] Letter Frequencies for Various Languages practicalcryptography.com. Viitattu 22.8.2014.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]