Get Back

”Get Back” The Beatles

Singlen tiedot
Albumilta	Let It Be
B-puoli	”Don’t Let Me Down”
Äänitetty	27.–28. tammikuuta 1969, Apple Studios, Lontoo
Julkaistu	11. huhtikuuta 1969 5. toukokuuta 1969
Formaatti	7", CD^[1]
Tekijä(t)	John Lennon, Paul McCartney
Tuottaja(t)	George Martin
Tyylilaji	rock and roll, rock, blues rock
Kesto	03.09
Levy-yhtiö	Apple Records
Listasijoitukset
Yhdistynyt kuningaskunta – 1. Yhdysvallat – 1. Kts. lisää listasijoituksia
The Beatlesin muut singlet
”Hey Jude” 1968	”Get Back” 1969	”The Ballad of John and Yoko” 1969

Get Back on brittiläisen The Beatles -yhtyeen vuonna 1969 julkaistu kappale ja single. Laulun nimi viittaa yhtyeen tuolloin suunnittelemaan samannimiseen elokuvaan sekä paluusta musiikillisille juurille. Suoraviivaisen rock and roll -kappaleen^[2] kirjoitti yksin Paul McCartney, vaikka toiseksi tekijäksi mainittiin tavan mukaan myös John Lennon.^[3] ”Get Backissa” vierailee yhtyeen ulkopuolisena muusikkona kosketinsoittaja Billy Preston.^[4]

Kappale ilmestyi myös vuoden 1970 studioalbumilla Let It Be hieman erilaisena versiona.^[4] Monia erilaisia harjoitusversioita kappaleesta kuullaan liki kahdeksantuntisessa televisiodokumentissa The Beatles: Get Back (2021), joka kuvaa Let It Be -albumin tekovaihetta perusteellisemmin kuin samasta materiaalista koostettu elokuva Let It Be (1970).

Kappaleen työstö

Get Back oli työnimenä sekä elokuvalle että albumille, joista molemmista tuli kuitenkin lopulta Let It Be -nimisiä. Get Back -albumin oli tarkoitus olla nimensä mukaisesti yhtyeen musiikillinen paluu juurilleen – esimerkiksi studiotyöskentely ei olisi ollut yhtä hiottua kuin edellisalbumeilla.^[4]

Kappaletta on epäilty sanoituksiltaan rasistiseksi,^[4] mutta todellisuudessa laulu ei ollut missään vaiheessa sen enempää rasistinen kuin rasismin vastainenkaan. Kappaleen varhainen versio oli nimeltään ”No Pakistanis” (suom. Ei pakistanilaisia), ja kyseessä oli satiiri maahanmuuttajia kohtaan kohdistuvista rasistisista puheista.^[5] Toisen tarinan mukaan kappale satirisoi ihmisiä, jotka halusivat muuttaa laittomina siirtolaisina pois Britanniasta. Lopulliseen sanoitukseen Paul McCartney lisäsi useita hahmoja, jolloin alkuperäinen satiirinen sanoma katosi.^[4] Tekstissä mainitaan muun muassa Tucson, Arizona, koska McCartneyn vaimo Linda McCartney oli asunut siellä jo jonkin aikaa. ”Jo Jo” -hahmon on puolestaan väitetty viittaavan niin The Moody Blues -basisti Denny Lainen vaimoon Jo Jo Laineen^[5] kuin tucsonilaiseen baariin ja Linda McCartneyn ensimmäiseen aviomieheenkin.^[3] John Lennon puolestaan epäili, että kappaleessa oli hänen vaimoonsa, Yoko Onoon, kohdistettu taka-ajatus.^[2] Lennon kuitenkin piti kappaleesta kutsuen sitä ”Lady Madonnan paremmaksi versioksi”.^[6]

Nauhoitus

Kappaleen äänityksessä oli mukana 22-vuotias yhdysvaltalainen kosketinsoittaja Billy Preston, joka nuoresta iästään huolimatta oli pitkän linjan muusikko, joka oli jo 10-vuotiaana säestänyt muun muassa gospel-laulaja Mahalia Jacksonia. The Beatlesin kitaristi George Harrison oli kiinnittänyt Prestonin yhtyeen omalle Apple Recordsille alkuvuodesta 1969 ja hänen oli tarkoitus osallistua myös itse Get Back -albumin työstöön.^[2]

”Get Back” levytettiin Applen studioilla Lontoon Savile Row -kadulla 27.–28. tammikuuta 1969. Ensimmäisenä päivänä kappaleesta otettiin kaikkiaan 14 ottoa, joista 11. ottoa pidettiin parhaana, ja se päätyikin sekä singlelle että tulevalle Let It Be -albumille. Seuraavana päivänä yhtye palasi studioon äänittääkseen toisen version, mutta ei saanut kuin kappaleen loppua toimimaan haluamallaan tavalla. Niinpä lopullinen versio yhdistettiin kahdesta eri otosta, joista ensimmäinen päättyy McCartneyn ”wooo-ooh” -falsettiin.^[3]

Kappale viimeisteltiin miksauksen muodossa useana eri päivänä maaliskuun ja huhtikuun aikana. Vaikka Get Back -nimisen albumin suunnittelu lopulta kaatuikin, oli yhtye itse kappaleesta niin vakuuttunut, että se päätettiin julkaista singlenä.^[3] Singlen B-puolelle valittiin John Lennonin laulama ”Don’t Let Me Down”, joka on peräisin samoista sessioista kuin ”Get Back”.^[5]

Kokoonpano

Paul McCartney – laulu, bassokitara
John Lennon – soolokitara, taustalaulu
George Harrison – rytmikitara
Ringo Starr – rummut

Billy Preston – sähköpiano

^[7]

Julkaisu ja vastaanotto

»The Beatles niin kuin luonto heidät loi. ”Get Back” on The Beatlesin uusi single. Se on ensimmäinen Beatles-levy, joka on niin live kuin tällä elektronisella ajalla voi olla. Siinä ei ole mitään elektronista tingeltangelia. ”Get Back” on keväänpuhdas rockbiisi.»
(Rolling Stone -lehdessä julkaistu mainos. Tekstissä korostuu yhtyeen paluu juurilleen sekä tuotannollinen pelkistys.^[5])

”Get Back” -single ilmestyi Britanniassa 11. huhtikuuta 1969 ja se oli listaykkösenä kuusi ensimmäistä listaviikkoaan.^[4]^[8] Kokonaismyyntiluvut saarivaltakunnassa nousivat yli puolen miljoonan kappaleen.^[5] Yhdysvalloissa single julkaistiin 5. toukokuuta^[4] ja myös siellä kappaleesta tuli ykköshitti – viiden viikon ajaksi. Kaikkiaan singleä myytiin Yhdysvalloissa 2 miljoonaa kappaletta, ja maailmanlaajuisesti arviolta neljä ja puoli miljoonaa kappaletta.^[5] Listaykköseksi se pääsi myös muun muassa Norjassa (6 viikkoa),^[9] Sveitsissä (4 viikkoa),^[10] Australiassa, Kanadassa,^[2] Länsi-Saksassa^[11] ja Itävallassa.^[12] Suomessa se ylsi listalla neljänneksi.^[2]

Kappaleesta on ilmestynyt kaikkiaan kolme eri versiota; singleversio, albumiversio sekä liveversio. Singleversiossa on hiotumpi miksaus ja lisäksi kappale päättyy häivytykseen albumiversion loppuessa Paul McCartneyn ”Thanks, Mo!” -huutoon^[5] sekä John Lennonin puheeseen, jotka oli molemmat poimittu Beatlesin viimeisestä julkisesta esiintymisestä, joka tapahtui Applen pääkonttorin katolla Lontoossa 30. tammikuuta 1969.^[3] Kolmas versio on liveäänite kyseisestä esiintymisestä, se julkaistiin kokoelma-albumilla Anthology 3.^[5] Singleversio on julkaistu myös kokoelma-albumeilla The Beatles 1967–1970 (1973), Past Masters, Volume Two (1988) ja 1 (2000).^[4]

Monissa yhteyksissä kappaleen esittäjäksi mainitaan The Beatles with Billy Preston.^[2]^[8]^[12]

”Get Backista” on tehty lukuisia cover-versioita. Sen ovat levyttäneet The Beatlesin lisäksi muun muassa Bee Gees, Dizzy Gillespie, Al Green, Elton John, Lontoon sinfoniaorkesteri, Paul Mauriat, Billy Preston, Kenny Rogers, Royal Philharmonic Orchestra, The Shadows, Status Quo, Rod Stewart, Ike & Tina Turner ja Sarah Vaughan.^[6]

Listasijoitukset

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Australia	1.			^[2]
Belgia	1.			^[2]
Espanja	1.			^[2]
Iso-Britannia	1.	17 (Top 50)	26.4.1969	^[8]
Itävalta	1.	12 (Top 20)	15.5.1969	^[12]
Kanada	1.			^[2]
Länsi-Saksa	1.			^[11]
Malesia	1.			^[2]
Norja	1.	13 (Top 10)	viikko 18/1969	^[9]
Ruotsi (Kvällstoppen)	1.	8	29.4.1969	^[13]
Ranska	1.			^[2]
Singapore	1.			^[2]
Sveitsi	1.	11 (Top 10)	22.4.1969	^[10]
Tanska	1.	6 (Top 10)	viikko 18/1969	^[14]
Uusi-Seelanti	1.			^[2]
Yhdysvallat	1.		1969	^[4]
Alankomaat	2.	6 (Top 20)	26.4.1969	^[15]
Suomi	4.		1969	^[2]
Ruotsi (Tio i topp)	6.	7	26.4.1969	^[13]