Haastava käytös

Haastava käytös on sosiaalisesti hyväksymätön yksilön stressin purkautumisen muoto, joka kestollaan, toistuvuudellaan ja voimakkuudellaan aiheuttaa turvallisuusriskin henkilölle itselleen tai muille, tai käytöstä, joka vakavasti rajoittaa tavanomaista yhteisöllistä toimintaa.^[1] Tyypillisiä haastavan käytöksen muotoja ovat itsetuhoinen käyttäytyminen (itsensä lyöminen, pään takominen, pureminen, viiltely), aggressiivinen käyttäytyminen (toisten lyöminen, huutaminen, sylkeminen, potkiminen), normeihin sopimaton käyttäytyminen (julkinen itsetyydytys, vastentahtoinen lähentely, yhteisön normien rikkominen), ilkivaltaisuus (omien tai toisten tavaroiden rikkominen, hävittäminen tai varastelu), kiusaaminen sekä joskus myös stereotyyppinen käytös, kuten matkiminen. Haastava käytös saattaa liittyä autismiin,^[2] kehitysvammaisuuteen, dementiaan, psykoosiin, uhmaikään^[3] tai murrosikään^[4]. Haastavaa käytöstä voi esiintyä stressin yhteydessä kaikissa ikäryhmissä ja yhteisöissä.

Haastavan käytöksen prosessi

Haastava käytös voidaan nähdä stressinpurkautumisprosessina, jossa on neljä vaihetta:

Laukaisuvaihe
Laajenemisvaihe
Kriisivaihe
Selviytymisvaihe

Usein tarvitaan monia stressitekijöitä laukaisemaan haastava käytös. Analysoimalla haastavaan käytökseen johtavan stressin syntyä ja prosessia voidaan ennakoida ja ehkäistä haastavan käytökseen johtavien tilanteiden kehittymistä. Käyttämällä tilanteeseen sopivia toimintatapoja laukaisuvaiheen ennakointiin, opettamalla ja käyttämällä sopivia stressinhallinta tekniikoita, korvaamalla laukaisuvaiheen käyttäytymistä sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla voi toimia palkitsemalla toivottua käytöstä. Käyttäytymisen hallintaan on kehitetty erilaisia erityiskasvatuksen menetelmiä. Näitä ovat haastavan käyttäytymisen korvaaminen merkityksellisellä käyttäytymisellä (ABA, applied behaviour analysis), seuraamuksellinen kasvatus (operant conditioning) ja positiivisen käyttäytymisen tukeminen (positive behaviour support).

Katso myös

Lähteet

Emerson, Eric: Challenging behaviour: analysis and intervention with people with learning difficulties. Cambridge, New York: Cambridge University Press, 1995. ISBN 0521404851 (englanniksi)

Viitteet

↑ Emerson, E. 1995. Challenging behaviour: analysis and intervention with people with learning difficulties. Cambridge: Cambridge University Press
↑ http://www.autismiliitto.fi/files/241/haastava_kayttaytyminen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/tahdon_en_tahdo/
↑ http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/

Kirjallisuutta

Björkqvist K., Lagerspetz K. & Kaukiainen A. (1992). Do Girls Manipulate And Boys Fight?: Developmental Trends In Regard To Direct And Indirect Aggression. Aggressive Behavior, 18, 117–127.
Bukowski W. & Sippola L. (2001). Groups, Individuals, And Victimization: A View Of The Peer System. In Juvonen J. and Sandra S (Toim.) (2001). Peer Harassment in School: *The Plight of the Vulnerable and Victimized. The Guilford Press. New York. p 355-377.
Flinck A. ja Iivari J. (2004) Lähisuhdeväkivalta sovittelussa. Sakes, Helsinki.
Hamarus P. (2006)  Koulukiusaaminen ilmiönä Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 288
Iivari J. (1991) Rikosten ja riitojen vaihtoehtosovittelu refleksiivisen oikeuden konseptiossa. Sosiaali- ja terveyshallitus. Tutkimuksia 12/1991. VAPK-kustannus. Helsinki
Kaukiainen A., Björkqvist K., Lagerspetz, K. Åsterman K., Salmivalli, C. Rothberg S. & Ahlbom A. (1999) The Relationships Between Social Intelligence, Empathy, And Three Types Of Aggression. Aggressive Behavior 25: 81–89. http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/fulltext/40005179/PDFSTART^{[vanhentunut linkki]}
Oksanen A. & Räsänen P. (2009) Yhteisöllisyydellä on keskeinen merkitys väkivaltatapauksien käsittelyssä teoksessa Hoikkala Tommi & Suurpää Leena (toim.) Kauhajoen jälkipaini Nuorisotutkijoiden ja ammattilaisten puheenvuoroja Nuorisotutkimusverkosto Nuorisotutkimusseura
Salmivalli C. (1998) Not only bullies and victims. Participation in harassment in school classes: some social and personality factors, Turun yliopisto, väitöskirja.
Salmivalli C. Lagerspetz K. Björkvist K. Åsterman K. & Kaukiainen A. (1996). Bullying As A Group Process: Participant Roles and Their Relations to Social Status Within The Group. Aggressive Behaviour, 22, 1, p1-15. http://www3.interscience.wiley.com/journal/64128/abstract?CRETRY=1&SRETRY=0^{[vanhentunut linkki]}
Solantaus T.i (2008), Kiusaamisen salatut muodot. Helsingin Sanomat 4.9.2008
Tolonen T. (2001) Nuorten kulttuurit koulussa  – ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Nuorisotutkimusseura. Helsinki.   
Vartia-Väänänen M. (2001) Workplace bullying – A study on the work environment, well-being and health People and Work. Research Reports 56. Finnish Institute of Occupational Health

Aiheesta muualla

Center for Evidence-Based Practice: Young Children with Challenging Behavior Raise the awareness and implementation of positive, evidence-based practices in managing challenging behaviors
Behaviour Support Services: Children and Young Adults with learning disabilities
Challenging Behaviour specifically related to individuals with severe learning disabilities The Challenging Behaviour Foundation supporting carers and professionals
Haastava käytös on lapsen viestintää^{[vanhentunut linkki]}

[1] Emerson, E. 1995. Challenging behaviour: analysis and intervention with people with learning difficulties. Cambridge: Cambridge University Press

[2] ttp://www.autismiliitto.fi/files/241/haastava_kayttaytyminen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)

[3] ttp://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/tahdon_en_tahdo/

[4] ttp://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/

[1]

[2]

[3]

[4]