(Translated by https://www.hiragana.jp/)
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010 – Wikipedia
Wikipedia

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

19. jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut

Vuoden 2010 jalka­pallon maailman­mestaruus­kilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa[2] 11. kesä­kuuta − 11. heinä­kuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännet­toista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa loppu­turnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppu­ottelussa Alankomaat jatko­ajalla lukemin 1–0. Loppu­ottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppu­ottelua seurasi maailman­laajuisesti tele­vision välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa.[3] Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.

2010 FIFA World Cup
South Africa 2010
Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo.
Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo.
Joukkueet 32
  204[1] karsijasta
Isäntämaa  Etelä-Afrikka
Ajankohta 11. kesäkuuta –
11. heinäkuuta 2010
Mitalistit
– Kultaa Espanja
– Hopeaa Alankomaat
– Pronssia Saksa
Ottelut 64
Maalit 145 (2,27 ottelua kohti)
Yleisö 3 178 856 (49 670 ottelua kohti)
Maalintekijä Saksa Thomas Müller (5)
Uruguay Diego Forlán
Alankomaat Wesley Sneijder
Espanja David Villa
Paras pelaaja Uruguay Diego Forlán
← 2006 2014 →

Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisa­isännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maa­joukkuetta, joista 32 pääsi loppu­turnaukseen.

Kilpailujen parhaaksi pelaajaksi valittiin uruguaylainen Diego Forlán. Loppu­turnauksen parhaat maalin­tekijät olivat Forlán sekä saksalainen Thomas Müller, espanjalainen David Villa ja alankomaalainen Wesley Sneijder. Müller oli kisojen paras nuori pelaaja.

Hakuprosessi

muokkaa
 
Kannattajat juhlivat vuoden 2010 MM-kilpailujen järjestämistä Etelä-Afrikassa.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt tilapäisestä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen vuorottelusta maanosaliittojen kesken[4], minkä seurauksena 2002 MM-kilpailut pidettiin Aasiassa.[5] Koska Afrikassa on lähes neljännes FIFAn jäsenmaista[6] ja monet Afrikan maat olivat esittäneet varsin hyviä suorituksia kansainvälisissä arvoturnauksissa[7], FIFA ilmoitti, että vuonna 2010 MM-kilpailut järjestettäisiin kyseisellä mantereella.[4] Päätöksen syynä oli myös, että ilman vuorottelujärjestelmää Afrikka tuskin olisi saanut kisoja vielä vuosikymmeniin.[8]

Kun päätös kisojen järjestämisestä 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010 oli tehty, viisi maata esitti hakemuksen. Ne olivat Etelä-Afrikka, Egypti, Marokko, Tunisia ja Libya. Kaikki viisi hakijaa kuuluvat Afrikan vauraimpiin valtioihin.[9][10] Tunisia ja Libya vetäytyivät kilpailusta keväällä 2004 ennen lopullista äänestystä, sillä ne pyrkivät järjestämään kisat yhdessä, mitä FIFA ei hyväksynyt.[11] Jäljelle jääneistä maista Marokko oli vahvoilla, sillä se on ainoana Afrikan maana hakenut aiemminkin kisoja.[12] Marokko on hakenut kisoja peräti kolmesti: 1994, 1998 ja 2006.[12] Äänestyksessä 15. toukokuuta 2004 Etelä-Afrikka voitti kuitenkin kisat järjestettäväkseen 14 äänellä. Marokko sai 10 ääntä ja Egypti jäi ilman ääniä.[2]

Järjestelyt

muokkaa

Etelä-Afrikassa rakennettiin turnausta varten viisi uutta stadionia. Niistä kolme on ottelustadionia ja kaksi harjoituskenttää.[13] Viidelle muulle jo valmiina olevalle stadionille tehtiin kunnostustöitä.[13] Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kunnostustyöt olisivat valmistuneet viimeistään lokakuussa 2009.[14] Rakennuskustannuksiksi arvioitiin hieman yli miljardi Yhdysvaltain dollaria.[15] Kisapaikkojen rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi Etelä-Afrikan joukkoliikenneinfrastruktuuria sekä turistien turvallisuutta täytyi parantaa FIFAn vaatimalle tasolle.[13] Britannian ulkoministeriön mukaan Etelä-Afrikassa on erittäin paljon rikollisuutta, mutta suurimmat ongelmat ovat kuitenkin turistialueiden ulkopuolella. Etelä-Afrikan hallinto vakuutti hoitavansa järjestelyt kuntoon ennen kisojen alkamista.[13] Jo pelkästään poliisivoimien tehostamiseen Etelä-Afrikan hallinto varasi 138 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[14]

Heinäkuussa 2009 Etelä-Afrikka ilmoitti, että kisojen järjestämiseksi tarvitaan 15 000 vapaaehtoistyöntekijää.[16] Apulaisia tarvittiin 16 eri osa-alueella, muun muassa myynnissä, tietoliikenneyhteyksissä, logistiikassa, terveydenhuollossa ja kuljetuksissa.[16] Ainoat vaatimukset vapaaehtoistyöntekijäksi pyrkivälle olivat täysikäisyys ja hyvä englannin kielen taito.[16] Kisojen jälkeen FIFA ilmoitti vapaaehtoisten määräksi 18 449 henkilöä.[17]

Huhut tapahtumapaikan siirtämisestä

muokkaa

Tiedotusvälineissä epäiltiin Etelä-Afrikan kykyä järjestää kisat ja pohdittiin, olisiko ne pitänyt siirtää johonkin toiseen maahan.[18] FIFAn edustajat pitivät kiinni kannastaan, että kisat pysyisivät Etelä-Afrikalla.[19] FIFAn pääsihteeri Sepp Blatter kuitenkin myönsi myöhemmin, että suunnitelmia varakisaisännän suhteen tehtiin, mutta kertoi niiden koskevan lähinnä tilannetta, jossa sattuisi esimerkiksi luonnonkatastrofi.[20][21]

Huolimatta FIFAn virallisesta kannasta huhut kisojen siirtämisestä toiseen maahan jatkuivat.[22] Syyskuussa 2008 Blatter kävi Etelä-Afrikassa vierailulla ja totesi järjestelyjen olevan hyvässä vaiheessa.[23] Kesäkuussa 2009 esiturnauksen aikana kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan ilmoitti lopullisesti, että Etelä-Afrikka on valmis järjestämään kisat.[24]

Pelipaikat

muokkaa

17. maaliskuuta 2006 FIFA julkaisi lopullisen listan pelipaikoista. Pelipaikoista viisi rakennettiin MM–kilpailuja varten ja muita viittä peruskorjattiin.[25] Etelä-Afrikka käytti stadioneihin noin 13 miljardia randia[26] (noin 1,37 miljardia euroa). On myös esitetty väitteitä, että stadionit tuottavat jatkossa vain suuria kuluja (Valkoinen norsu).[27]

Kymmenestä stadionista kuusi sijaitsee yli kilometrin korkeudesta merenpinnasta, ja korkeimmalla olevat Soccer City ja Ellis Park ovat 1 753 metrin korkeudessa.[28] Korkealla pelaaminen muun muassa nopeuttaa pallon liikettä sekä vaikuttaa pelaajien terveyteen.[29][30] FIFAn johtavan lääkärin Jiri Dvorakin mukaan vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä.[31]

Johannesburg Durban Kapkaupunki Johannesburg Pretoria
Soccer City Durban Stadium Cape Town Stadium Ellis Park Stadium Loftus Versfeld Stadium
Kapasiteetti: 94 141 Kapasiteetti: 70 000 Kapasiteetti: 69 070 Kapasiteetti: 62 567 Kapasiteetti: 51 760
         
Port Elizabeth Bloemfontein Polokwane Rustenburg Nelspruit
Nelson Mandela Bay Stadium Free State Stadium Peter Mokaba Stadium Royal Bafokeng Stadium Mbombela Stadium
Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 46 000 Kapasiteetti: 44 530 Kapasiteetti: 40 929
         
 
Lähes neljän miljoonan asukkaan Johannesburg on Etelä-Afrikan suurin kaupunki.
 
Kapkaupunki on yksi Etelä-Afrikan kolmesta pääkaupungista. Muut ovat Pretoria ja Bloemfontein.

Esiturnaus

muokkaa
Pääartikkeli: Maanosaliittojen cup 2009

Etelä-Afrikassa järjestettiin 14.−28. kesäkuuta 2009 maanosien mestarien välinen esiturnaus, johon osallistui 8 maata. Turnaukseen pääsivät kunkin maanosaliiton mestari, isäntämaa ja hallitseva maailmanmestari. Näin ollen Euroopasta ja Afrikasta pääsi mukaan kaksi maata, Euroopasta Espanja ja maailmanmestari Italia sekä Afrikasta Egypti ja isäntämaa Etelä-Afrikka.[32] Molemmat Euroopan maat joutuivat kuitenkin pettymään turnaukseen, sillä Pohjois- ja Väli-Amerikan mestari Yhdysvallat pudotti ensin Italian alkulohkossa voittamalla maan maalein 3–1 ja välierissä Espanjan tuloksella 0–2 ja selvitti näin tiensä loppuotteluun Brasiliaa vastaan.[33] Loppuottelua Yhdysvallat johti ensimmäisen puoliajan jälkeen 2–0, mutta toisella puoliajalla puolustava mestari Brasilia nousi kolmella maalillaan voittoon.[34] Merkittävässä roolissa oli kaksi maalia tehnyt Luís Fabiano[34], joka myös voitti turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.[35]

Karsinnat

muokkaa
Pääartikkeli: Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Yhteensä 204 maata kuudelta eri mantereelta kilpailivat Etelä-Afrikan kisojen paikoista, joita oli yhteensä 32.[1] Etelä-Afrikka isäntämaana pääsi kisoihin ilman karsintaa, joten paikkoja oli jaossa 31.[1] Osassa maanosista karsinnat alkoivat jo vuoden 2007 puolella, ja ne päättyivät marraskuussa 2009. Vain Euroopan ja Afrikan paikkojen määrä oli varmaa, sillä Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian neljäs ja Etelä-Amerikan viides ratkaisivat yhden paikan karsintaotteluilla. Myös Oseanian karsintojen voittaja joutui kohtaamaan Aasian karsintojen viidennen.[1]

Serbia ja Slovakia selvisivät kisoihin ensimmäistä kertaa, joskin molemmat olivat olleet aikaisemmin mukana osana isompaa valtiota.[36][37] Serbia oli aiemmin osa Jugoslaviaa ja Serbia ja Montenegron valtioliittoa sekä Slovakia Tšekkoslovakiaa.

Karsinnoista selvinneet joukkueet

muokkaa

[1]

Pääartikkeli Pvm Joukkue Karsintatapa Ranking (e)[38] Ranking (j)[39]
Eurooppa (UEFA) 13 paikkaa
Pääartikkeli 6.6.2009   Alankomaat 9. lohkon voittaja 4. 2.
9.9.2009   Englanti 6. lohkon voittaja 8. 7.
9.9.2009   Espanja 5. lohkon voittaja 2. 1.
10.10.2009   Saksa 4. lohkon voittaja 6. 4.
10.10.2009   Tanska 1. lohkon voittaja 36. 29.
10.10.2009   Serbia 7. lohkon voittaja 15. 13.
10.10.2009   Italia 8. lohkon voittaja 5. 11.
14.10.2009   Sveitsi 2. lohkon voittaja 24. 18.
14.10.2009   Slovakia 3. lohkon voittaja 34. 27.
18.11.2009   Ranska 7. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 9. 21.
18.11.2009   Kreikka 2. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 13. 12.
18.11.2009   Portugali 1. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 3. 8.
18.11.2009   Slovenia 3. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 25. 19.
Afrikka (CAF) 5 + 1 paikkaa
Pääartikkeli 15.5.2004   Etelä-Afrikka isäntämaa 83. 66.
6.9.2009   Ghana D-lohkon voittaja 32. 23.
10.10.2009   Norsunluurannikko E-lohkon voittaja 27. 26.
14.11.2009   Nigeria B-lohkon voittaja 21. 30.
14.11.2009   Kamerun A-lohkon voittaja 19. 40.
18.11.2009   Algeria C-lohkon voittaja 30. 33.
Pääartikkeli Pvm Joukkue Karsintatapa Ranking (e)[38] Ranking (j)[39]
Etelä-Amerikka (CONMEBOL) 5 paikkaa
Pääartikkeli 5.9.2009   Brasilia ensimmäinen sija 1. 3.
9.9.2009   Paraguay kolmas sija 31. 16.
10.10.2009   Chile toinen sija 18. 10.
14.10.2009   Argentiina neljäs sija 7. 5.
18.11.2009   Uruguay viides sija, voitti jatkokarsinnan 16. 6.
Aasia (AFC) 4 paikkaa
Pääartikkeli 6.6.2009   Australia A-lohkon voittaja 20. 20.
6.6.2009   Japani A-lohkon toinen 45. 32.
6.6.2009   Etelä-Korea B-lohkon voittaja 47. 44.
17.6.2009   Pohjois-Korea B-lohkon toinen 105. 103.
Pohjois- ja Väli-Amerikka (CONCACAF) 3 paikkaa
Pääartikkeli 10.10.2009   Meksiko toinen sija 17. 24.
10.10.2009   Yhdysvallat ensimmäinen sija 14. 13.
14.10.2009   Honduras kolmas sija 38. 46.
Oseania (OFC) 1 paikka
Pääartikkeli 14.11.2009   Uusi-Seelanti lohkovoittaja, voitti jatkokarsinnan 78. 54.

*Ranking (e) on joukkueen ranking ennen kilpailuja (26.5.2010)
*Ranking (j) on joukkueen ranking kilpailujen jälkeen (14.7.2010)

Lohkoarvonta

muokkaa

Kisoihin päässeet 32 joukkuetta jaettiin neljään arvontakoriin. Ensimmäisessä korissa oli isäntämaa Etelä-Afrikka ja lokakuun 2009 FIFA-rankingin seitsemän parasta joukkuetta, toisessa korissa Aasian, Pohjois- ja Väli-Amerikan ja Oseanian joukkueet, kolmannessa korissa muut Afrikan ja Etelä-Amerikan joukkueet sekä neljännessä korissa muut Euroopan joukkueet.

Etelä-Afrikka sijoitettiin automaattisesti lohkon A ensimmäiseksi joukkueeksi, ja muut ensimmäisen korin joukkueet arvottiin lohkojen B–H ensimmäisiksi joukkueiksi. Tämän jälkeen arvottiin kori kerrallaan loput joukkueet ja niiden paikat lohkoihin A–H. Samasta maanosasta ei voinut tulla kahta joukkuetta samaan lohkoon lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka joukkueita voi olla samassa lohkossa korkeintaan kaksi.

Lohkot arvottiin 4. joulukuuta 2009 Kapkaupungin International Convention Centressä.[40]

Kori 1 Kori 2 Kori 3 Kori 4
  Etelä-Afrikka
  Brasilia
  Espanja
  Alankomaat
  Italia
  Saksa
  Argentiina
  Englanti		   Australia
  Japani
  Pohjois-Korea
  Etelä-Korea
  Honduras
  Meksiko
  Yhdysvallat
  Uusi-Seelanti		   Algeria
  Kamerun
  Norsunluurannikko
  Ghana
  Nigeria
  Chile
  Paraguay
  Uruguay		   Tanska
  Ranska
  Kreikka
  Portugali
  Serbia
  Slovakia
  Slovenia
  Sveitsi

Tuomarit

muokkaa

FIFA valitsi kuudesta eri maanosasta seuraavat 29 erotuomaria tuomitsemaan MM-kilpailuihin:[41]

[42]

Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut      
CONCACAF (P- ja V-Amerikka sekä Karibia)   Benito Archundia 1966 3 13 – –
  Carlos Batres 1968 3 12 1 –
  Marco Rodríguez 1973 2 7 1 1
  Joel Aguilar 1975 0 – –
AFC (Aasia)   Ravshan Irmatov 1977 5 16 – –
  Yūichi Nishimura 1972 4 15 1 1
  Khalil Al Ghamdi 1970 2 15 – 1
  Subkhiddin Mohd Salleh 1966 0 – – –
CONMEBOL (E-Amerikka)   Héctor Baldassi 1966 4 12 1 1
  Jorge Larrionda 1968 4 14 – –
  Pablo Pozo 1973 2 9 – –
  Óscar Ruiz 1969 2 5 – 2
  Carlos Simon 1965 2 8 – –
  Martín Vázquez 1969 0 – – –
Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut      
OFC (Oseania)   Michael Hester 1972 1 1 – –
  Peter O'Leary 1972 0 – – –
CAF (Afrikka)   Jerome Damon 1972 2 8 – –
  Eddy Maillet 1967 2 7 – –
  Koman Coulibaly 1970 1 5 – –
UEFA (Eurooppa)   Viktor Kassai 1975 4 9 – –
  Howard Webb 1971 4 29 1 –
  Olegário Benquerença 1969 3 12 – 1
  Frank De Bleeckere 1966 3 14 1 –
  Wolfgang Stark 1969 3 9 – –
  Alberto Undiano Mallenco 1973 3 12 1 –
  Stéphane Lannoy 1969 2 6 1 –
  Roberto Rosetti 1967 2 5 – 1
  Massimo Busacca 1969 1 2 – 1
  Martin Hansson 1971 0 – – –

Algerialaisen Mohamed Benouzan ja paraguaylaisen Carlos Amarillan avustavat erotuomarit eivät läpäisseet ennen MM-kilpailuja järjestettyjä kuntotestejä, minkä seurauksena kolmikot pudotettiin turnauksesta. Heidät korvasi uruguaylainen Martín Vázquez avustavineen.[43]

Tuomarivirheet

muokkaa

Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Slovenian välillä malilainen erotuomari Koman Coulibaly teki kaksi virhettä, jotka herättivät julkista huomiota: 40 minuutin kohdalla hän varoitti yhdysvaltalaista Robbie Findleytä, kun pallo pelattiin hänen käteensä, ja näin Findley oli pelikiellossa lohkon päätöspelistä Algeriaa vastaan. Samassa ottelussa Coulibaly hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona, mikä todettiin hidastuksista myöhemmin virheelliseksi päätökseksi.[44][45]

Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Algerian välillä algerialainen Antar Yahia sai toisen keltaisen kortin lisäajalla siitä syystä, että hän yritti estää muita algerialaisia valittamasta tuomarille.[46]

Neljännesvälierissä uruguaylainen Jorge Larrionda ei huomannut englantilaisen Frank Lampardin tekemää maalia. Lampard laukoi pallon, joka kimposi ylärimasta maaliviivan yli ja maasta taas kentälle. Myöhemmin muun muassa The Daily Telegraph julkaisi kuvasarjan[47], josta nähdään pallon ylittäneen maaliviivan. Englanti hävisi Saksalle ottelun lopulta 4–1 ja putosi näin jatkopeleistä.[48][49]

Neljännesvälieräottelussa Argentiinan ja Meksikon välillä Carlos Tévez teki maalin paitsioasemasta. Italialainen Roberto Rosetti ei huomannut tätä ja hyväksyi maalin. Maalin jälkeen meksikolaiset piirittivät avustavan erotuomarin, ja puoliajalla argentiinalaisilla ja meksikolaisilla oli pientä sanaharkkaa.[50][51]

Tuomarivirheet herättivät keskustelua siitä, tarvitaanko jalkapalloon esimerkiksi maalilinjalle kamera, joka kertoisi ylittääkö pallo maalilinjan. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA kuitenkin kommentoi asiaa, että pelin keskeyttäminen videotarkistuksen ajaksi hidastaisi peliä liikaa.[50]

Kokoonpanot

muokkaa
Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 kokoonpanot

Samoin kuin vuoden 2006 MM-kilpailuissa, mukana olleet joukkueet nimesivät 23 pelaajaa kokoonpanoonsa. Joukkueiden lopullinen kokoonpano piti olla vahvistettuna viimeistään 1. kesäkuuta 2010 mennessä. Loukkaantumisten sattuessa joukkueilla oli mahdollisuus korvata pelaaja 24 tuntia ennen ensimmäistä peliään.[52]

Lohko A
Lohko B
Lohko C
Lohko D
Lohko E
Lohko F
Lohko G
Lohko H

Symbolit

muokkaa

Maskotti

muokkaa
Pääartikkeli: Zakumi

FIFAlla on ollut tapana käyttää maskottia vuoden 1966 Englannin kisoista lähtien. Etelä-Afrikan kisojen virallinen maskotti oli nimeltään Zakumi (s. 16. kesäkuuta 1994). Tämä vihreähiuksinen leopardi julkaistiin 22. syyskuuta 2008. Nimensä se sai Etelä-Afrikan maatunnuksesta ZA ja sanasta kumi, joka tarkoittaa monella Etelä-Afrikan kielellä kymmentä. Zakumin kuvitteellisena syntymäpäivänä 16. kesäkuuta Afrikassa vietetään nuorten päivää (engl. Youth Day) ja syntymävuonna 1994 Etelä-Afrikka julistettiin demokraattiseksi valtioksi. Hahmon kehitti kapkaupunkilainen Andries Odendaal.[53]

Pelipallo

muokkaa
Pääartikkeli: Adidas Jabulani

Jabulani oli turnauksen virallinen pelipallo. Sana jabulani on zulua ja tarkoittaa juhlimista.[54] Pallossa oli 11 eri väriä, jotka edustivat jalkapallon 11:tä pelaajaa, Etelä-Afrikan 11:tä virallista kieltä sekä Etelä-Afrikan 11:tä heimoa.[55] Pallo koostui kahdeksasta toisiinsa kuumasaumatusta 3D-paneelista, minkä väitettiin tekevän pallosta täydellisen pyöreän sekä entistä tarkemman.[55] Kilpailujen loppuottelu pelattiin erillisellä Adidas Jo'bulani -pallolla. Jo'bulanissa oli kultaisilla kuvioinnit ja sen nimi oli kunnianosoitus Johannesburgille, jota kutsutaan myös Jo'burgiksi.[56] Jabulani sai kritiikkiä ja FIFA myönsi "ettei kisapallo ole täydellinen".[57] Muun muassa pallon lentorataa[58] ja käyttäytymistä ilmassa[59] arvosteltiin.

Tunnusmusiikki

muokkaa
Pääartikkeli: Waka Waka (This Time for Africa)

MM-kilpailujen virallinen tunnuskappale oli kolumbialaisen Shakiran ja eteläafrikkalaisen yhtyeen Freshlygroundin yhdessä esittämä ”Waka Waka (This Time for Africa)", joka laulettiin englanniksi ja espanjaksi.[60] Kappaleen kertosäe perustui kamerunilaiseen ”Zangalewa”-kappaleeseen.[61] Kappale on myös kilpailujen virallisella kisalevyllä, Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album.[62] MM-kilpailujen hymni on R. Kellyn esittämä ”Sign of a Victory”.[63]

Vuvuzela

muokkaa
Pääartikkeli: Vuvuzela
 
Vuvuzela

Esiturnauksen aikana katsojat olivat suurimmalta osalta eteläafrikkalaisia kannattajia, jotka ovat tottuneet käyttämään vuvuzelaa, muovista puhallinsoitinta, jalkapallo-otteluissa.[64] Soitin aiheutti kuitenkin paheksuntaa varsinkin eurooppalaisten pelaajien ja valmentajien keskuudessa, sillä siitä lähtevä kova sireenimäinen ääni häiritsi keskittymistä otteluun.[65][66] Järjestäjät harkitsivat sen kieltämistä varsinaisen turnauksen aikana, mutta päättivät kuitenkin sallia sen vedoten siihen, että varsinaisessa turnauksessa eteläafrikkalaisia faneja on huomattavasti vähemmän kuin esiturnauksen aikana.[67][68]

Turnauksen alussa katsomossa soitettavien vuvuzela-torvien äänestä tuli televisiokatsojilta negatiivista palautetta. Torvien kieltämistä harkittiin, mutta paikalliseen kulttuuriin kuuluvina niiden käyttö sallittiin.[69] Useat televisiokanavat Yleisradio mukaan lukien ilmoitti ottavansa käyttöön määrättyjen taajuuksien suodattamisen, jotta torvien ääni saatiin hieman hiljaisemmiksi.[70] Turnauksen aikana mm. Patrice Evra ja Lionel Messi kritisoivat vuvuzeloja.[71][72]

Ottelut

muokkaa

Kellonajat Etelä-Afrikan normaaliaikaa (UTC+2).

Alkulohkot

muokkaa

[73]

Sijoitusten määräytyminen alkulohkoissa

muokkaa

Lohkosijoitukset ratkaistiin seuraavasti:[74]

  1. joukkueiden kaikkien otteluiden pisteet;
  2. joukkueiden kaikkien otteluiden maaliero;
  3. joukkueiden kaikkien otteluiden tehdyt maalit;
  4. joukkueiden keskinäisten otteluiden pisteet;
  5. joukkueiden keskinäisten otteluiden maaliero;
  6. joukkueiden keskinäisten otteluiden tehdyt maalit;
  7. FIFAn komitean suorittama arvonta.

Lohko A

muokkaa

MM-kilpailut alkoivat isäntämaa Etelä-Afrikan ja Meksikon välisellä ottelulla. Eteläafrikkalainen Siphiwe Tshabalala teki myös kilpailujen ensimmäisen maalin Meksikoa vastaan.[75] Ranskan Nicolas Anelka lähetettiin kesken turnauksen kotiin hänen arvosteltuaan päävalmentaja Raymond Domenechia.[76] Huolimatta tappiosta Uruguaylle lohkon viimeisellä kierroksella Meksiko pääsi myös pudotuspeleihin yhdessä Uruguayn kanssa.[77] Kisojen jälkeen Ranskan hyökkääjä Thierry Henry tapasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn keskustellakseen Ranskan epäonnistumisesta MM-kisoissa.[78]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Uruguay 3 2 1 0 4 0 4 7
  Meksiko 3 1 1 1 3 2 1 4
  Etelä-Afrikka 3 1 1 1 3 5 −2 4
  Ranska 3 0 1 2 1 4 −3 1
  Etelä-Afrikka 1–1   Meksiko
  Uruguay 0–0   Ranska
  Etelä-Afrikka 0–3   Uruguay
  Ranska 0–2   Meksiko
  Meksiko 0–1   Uruguay
  Ranska 1–2   Etelä-Afrikka
11. kesäkuuta Etelä-Afrikka   1–1   Meksiko Soccer City, Johannesburg
16.00
Dikgacoi   27'
Tshabalala   55'
Masilela   70' 		(0–0)
Raportti 		Juárez   18'
Torrado   57'
Márquez   79' 		Yleisömäärä: 84 490
Tuomari:   Ravshan Irmatov
11. kesäkuuta Uruguay   0–0   Ranska Green Point, Kapkaupunki
20.30
Victorino   59'
Lodeiro   65'
Lodeiro    81'
Lugano   90+3' 		(0–0)
Raportti 		Evra   12'
Ribéry   19'
Toulalan   68' 		Yleisömäärä: 64 100
Tuomari:   Yūichi Nishimura
16. kesäkuuta Etelä-Afrikka   0–3   Uruguay Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Pienaar   6'
Dikgacoi   42'
Khune   76' 		(0–1)
Raportti 		Forlán   24', 80' (rp.)
Á. Pereira   90+5' (huom) 		Yleisömäärä: 42 658
Tuomari:   Massimo Busacca
17. kesäkuuta Ranska   0–2   Meksiko Peter Mokaba, Polokwane
20.30
Toulalan   45+1'
Abidal   78' 		(0–0)
Raportti 		Franco   4'
Juárez   48'
Moreno   49'
Hernández   64'
Blanco   79' (rp.)
Rodríguez   82' 		Yleisömäärä: 35 370
Tuomari:   Khalil Al Ghamdi
22. kesäkuuta Meksiko   0–1   Uruguay Royal Bafokeng, Rustenburg
16.00
Hernández   77'
Castro   86' 		(0–1)
Raportti 		Suárez   44'
Fucile   68' 		Yleisömäärä: 33 425
Tuomari:   Viktor Kassai
22. kesäkuuta Ranska   1–2   Etelä-Afrikka Free State, Bloemfontein
16.00
Gourcuff   25'
Malouda   70'
Diaby   71' 		(0–2)
Raportti 		Khumalo   20'
Mphela   37' 		Yleisömäärä: 39 415
Tuomari:   Óscar Ruiz

Lohko B

muokkaa

Eteläkorealainen Park Ji-sung teki MM-kisahistoriaa tehdessään maalin Kreikkaa vastaan: hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin kolmella eri mantereella MM-kilpailuissa.[79] Argentiinalainen Gonzalo Higuaín teki MM-kilpailujen ensimmäisen ja ainoan hattutempun Etelä-Koreaa vastaan.[80] Kreikka teki omaa jalkapallohistoriaa Nigeriaa vastaan ottamalla ensimmäisen pisteensä ja tehden ensimmäisen maalinsa MM-kilpailuissa.[81] Lohkosta jatkoon menivät kolme voittoa saavuttanut Argentiina sekä päätöskierroksella Nigerian kanssa tasapelin pelannut Etelä-Korea.[82][83]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Argentiina 3 3 0 0 7 1 6 9
  Etelä-Korea 3 1 1 1 5 6 −1 4
  Kreikka 3 1 0 2 2 5 −3 3
  Nigeria 3 0 1 2 3 5 −2 1
  Etelä-Korea 2–0   Kreikka
  Argentiina 1–0   Nigeria
  Argentiina 4–1   Etelä-Korea
  Kreikka 2–1   Nigeria
  Nigeria 2–2   Etelä-Korea
  Kreikka 0–2   Argentiina
12. kesäkuuta Etelä-Korea   2–0   Kreikka Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
13.30
Lee Jung-soo   7'
Park Ji-seong   52' 		(1–0)
Raportti 		Torosidis   56' Yleisömäärä: 31 513
Tuomari:   Michael Hester
12. kesäkuuta Argentiina   1–0   Nigeria Ellis Park, Johannesburg
16.00
Heinze   6'
Jonás   41' 		(1–0)
Raportti 		Haruna   77' Yleisömäärä: 55 686
Tuomari:   Wolfgang Stark
17. kesäkuuta Argentiina   4–1   Etelä-Korea Soccer City, Johannesburg
13.30
Park Ju-yeong   17' (om.)
Higuaín   33', 76', 80'
Jonás   54'
Mascherano   55'
Heinze   74' 		(2–1)
Raportti 		Yeom Ki-Hun   10'
Lee Chung-Yong   34'
Lee Chung-Yong   45+1' 		Yleisömäärä: 82 174
Tuomari:   Frank De Bleeckere
17. kesäkuuta Kreikka   2–1   Nigeria Free State, Bloemfontein
16.00
Papastathopoulos   15'
Salpingidis   44'
Tziolis   59'
Torosidis   71'
Samaras   88' 		(1–1)
Raportti 		Uche   16'
Kaita   33'
Obasi   89' 		Yleisömäärä: 31 593
Tuomari:   Óscar Ruiz
22. kesäkuuta Nigeria   2–2   Etelä-Korea Durban, Durban
20.30
Uche   12'
Enyeama   31'
Obasi   37'
Yussuf   42'
Yakubu   69' (rp.) 		(1–1)
Raportti 		Lee Jung-soo   38'
Park Ju-yeong   49'
Kim Nam-il   68' 		Yleisömäärä: 61 874
Tuomari:   Olegário Benquerença
22. kesäkuuta Kreikka   0–2   Argentiina Peter Mokaba, Polokwane
20.30
Katsouranis   30' (0–0)
Raportti 		Bolatti   76'
Demichelis   77'
Palermo   89' 		Yleisömäärä: 38 891
Tuomari:   Ravshan Irmatov

Lohko C

muokkaa

C-lohkon ottelut aloittivat Englanti sekä USA, jotka pelasivat 1–1 tasapelin; ottelussa Englannin maalivahti Robert Green epäonnistui Clint Dempseyn kaukolaukauksen torjunnassa, mikä aiheutti keskustelua mediassa.[84][85] Slovenian ja Yhdysvaltain välisen ottelun jälkeen suurimmaksi puheenaiheeksi nousi erotuomari Koman Coulibaly, joka hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona.[86] USA ratkaisi jatkopaikkansa Algeriaa vastaan vasta lisäajalla Landon Donovanin maalilla.[87] Toisena maana jatkoon meni Englanti.

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Yhdysvallat 3 1 2 0 4 3 1 5
  Englanti 3 1 2 0 2 1 1 5
  Slovenia 3 1 1 1 3 3 0 4
  Algeria 3 0 1 2 0 2 −2 1
  Englanti 1–1   Yhdysvallat
  Algeria 0–1   Slovenia
  Slovenia 2–2   Yhdysvallat
  Englanti 0–0   Algeria
  Slovenia 0–1   Englanti
  Yhdysvallat 1–0   Algeria
12. kesäkuuta Englanti   1–1   Yhdysvallat Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Gerrard   4'
Milner   26'
Carragher   59'
Gerrard   61' 		(1–1)
Raportti 		Cherundolo   39'
Dempsey   40'
DeMerit   47'
Findley   74' 		Yleisömäärä: 38 646
Tuomari:   Carlos Simon
13. kesäkuuta Algeria   0–1   Slovenia Peter Mokaba, Polokwane
13.30
Ghezzal   59'
Ghezzal    73'
Yebda   90+5' 		(0–0)
Raportti 		Radosavljevič   35'
Koren   79'
Komac   90+3' 		Yleisömäärä: 30 325
Tuomari:   Carlos Batres
18. kesäkuuta Slovenia   2–2   Yhdysvallat Ellis Park, Johannesburg
16.00
Birsa   13'
Cesar   35'
Ljubijankič   42'
Šuler   69'
Kirm   72'
Jokić   75' 		(2–0)
Raportti 		Findley   40'
Donovan   48'
Bradley   82' 		Yleisömäärä: 45 573
Tuomari:   Koman Coulibaly
18. kesäkuuta Englanti   0–0   Algeria Green Point, Kapkaupunki
20.30
Carragher   58' (0–0)
Raportti 		Lacen   85' Yleisömäärä: 64 100
Tuomari:   Ravshan Irmatov
23. kesäkuuta Slovenia   0–1   Englanti Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Jokić   40'
Birsa   79'
Dedič   81' 		(0–1)
Raportti 		Defoe   23'
Johnson   48' 		Yleisömäärä: 36 893
Tuomari:   Wolfgang Stark
23. kesäkuuta Yhdysvallat   1–0   Algeria Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Altidore   62'
Beasley   90'
Donovan   90+1' 		(0–0)
Raportti 		Yebda   12'
Yahia   76'
Lacen   83'
Yahia    90+3' 		Yleisömäärä: 35 827
Tuomari:   Frank De Bleeckere

Lohko D

muokkaa

Loukkaantumisista kärsinyt Saksa, jonka menestymismahdollisuuksia epäiltiin[88], aloitti kisat voittamalla Australian 4–0 ja nousi näin MM-kilpailujen suosikkijoukkueisiin.[89] Saksan jatkopaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun se voitti Ghanan Mesut Özilin maalilla 1–0.[90] Myös Ghana pääsi jatkoon, kun Australia voitti Serbian 2–1.[91] Ghana oli ainoa Afrikan maa, joka selviytyi pudotuspeleihin.[92]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Saksa 3 2 0 1 5 1 4 6
  Ghana 3 1 1 1 2 2 0 4
  Australia 3 1 1 1 3 6 −3 4
  Serbia 3 1 0 2 2 3 −1 3
  Serbia 0–1   Ghana
  Saksa 4–0   Australia
  Saksa 0–1   Serbia
  Ghana 1–1   Australia
  Ghana 0–1   Saksa
  Australia 2–1   Serbia
13. kesäkuuta Serbia   0–1   Ghana Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Žigić   18'
Luković   54'
Luković    74'
Kuzmanović   83' 		(0–0)
Raportti 		Vorsah   26'
Gyan   84' (rp.)
Tagoe   89' 		Yleisömäärä: 38 833
Tuomari:   Héctor Baldassi
13. kesäkuuta Saksa   4–0   Australia Durban, Durban
20.30
Podolski   8'
Özil   12'
Klose   27'
Müller   68'
Cacau   70'
Cacau   90+2' 		(2–0)
Raportti 		Moore   24'
Neill   46'
Cahill   56'
Valeri   58' 		Yleisömäärä: 62 660
Tuomari:   Marco Rodríguez
18. kesäkuuta Saksa   0–1   Serbia Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
13.30
Klose   12'
Khedira   22'
Lahm   32'
Klose    37'
Schweinsteiger   73' 		(0–1)
Raportti 		Ivanović   18'
Kolarov   19'
Jovanović   38'
Subotić   57'
Vidić   59' 		Yleisömäärä: 38 294
Tuomari:   Alberto Undiano Mallenco
19. kesäkuuta Ghana   1–1   Australia Royal Bafokeng, Rustenburg
16.00
Gyan   25'
Addy   40'
Jonathan   79'
Annan   84' 		(1–1)
Raportti 		Holman   11'
Kewell   24' 		Yleisömäärä: 34 812
Tuomari:   Roberto Rosetti
23. kesäkuuta Ghana   0–1   Saksa Soccer City, Johannesburg
20.30
Ayew   40' (0–0)
Raportti 		Müller   43'
Özil   60' 		Yleisömäärä: 83 391
Tuomari:   Carlos Simon
23. kesäkuuta Australia   2–1   Serbia Mbombela, Nelspruit
20.30
Beauchamp   49'
Wilkshire   50'
Emerton   67'
Cahill   69'
Holman   73' 		(0–0)
Raportti 		Luković   18'
Ninković   59'
Pantelić   84' 		Yleisömäärä: 37 836
Tuomari:   Jorge Larrionda

Lohko E

muokkaa

Japani aloitti kisat pienoisella yllätyksellä voittamalla Kamerunin 1–0.[93] Alankomaat selvitti alkulohkon toisena joukkueena ilman pistemenetyksiä.[94] Lohkon toisessa päätöspelissä Japani teki kaksi vapaapotkumaalia Tanskaa vastaan ja jatkoi 3–1 voiton turvin jatkoon.[95]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Alankomaat 3 3 0 0 5 1 4 9
  Japani 3 2 0 1 4 2 2 6
  Tanska 3 1 0 2 3 6 −3 3
  Kamerun 3 0 0 3 2 5 −3 0
  Alankomaat 2–0   Tanska
  Japani 1–0   Kamerun
  Alankomaat 1–0   Japani
  Kamerun 1–2   Tanska
  Tanska 1–3   Japani
  Kamerun 1–2   Alankomaat
14. kesäkuuta Alankomaat   2–0   Tanska Soccer City, Johannesburg
13.30
de Jong   44'
Agger   46' (om.)
van Persie   50'
Kuyt   85' 		(0–0)
Raportti 		Kjær   63' Yleisömäärä: 83 465
Tuomari:   Stéphane Lannoy
14. kesäkuuta Japani   1–0   Kamerun Free State, Bloemfontein
16.00
Honda   39'
Abe   90+1' 		((1–0)
Raportti 		N’Koulou   72' Yleisömäärä: 30 620
Tuomari:   Olegário Benquerença
19. kesäkuuta Alankomaat   1–0   Japani Durban, Durban
13.30
van der Wiel   36'
  53' 		(0–0)
Raportti 		Yleisömäärä: 62 010
Tuomari:   Héctor Baldassi
19. kesäkuuta Kamerun   1–2   Tanska Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Eto'o   10'
Bassong   49'
Mbia   75' 		(1–1)
Raportti 		Bendtner   33'
Rommedahl   61'
Sørensen   86'
Kjær   87' 		Yleisömäärä: 38 704
Tuomari:   Jorge Larrionda
24. kesäkuuta Tanska   1–3   Japani Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Krøldrup   29'
C. Poulsen   48'
Bendtner   66'
Tomasson   81' 		(0–2)
Raportti 		Endō   12'
Honda   17'
Nagatomo   26'
Endō   30'
Okazaki   87' 		Yleisömäärä: 27 967
Tuomari:   Jerome Damon
24. kesäkuuta Kamerun   1–2   Alankomaat Green Point, Kapkaupunki
20.30
N’Koulou   25'
Eto'o   65' (rp.)
Mbia   81' 		(0–1)
Raportti 		Kuyt   17'
van Persie   36'
van der Vaart   65'
van Bronckhorst   70'
Huntelaar   83' 		Yleisömäärä: 63 093
Tuomari:   Pablo Pozo

Lohko F

muokkaa

Ennen lopputurnausta Uuden-Seelannin menestymismahdollisuuksia epäiltiin,[96] mutta Uusi-Seelanti ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan.[97] Myös hallitseva maailmanmestari Italia putosi jatkopeleistä jäätyään lohkonsa viimeiseksi.[98]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Paraguay 3 1 2 0 3 1 2 5
  Slovakia 3 1 1 1 4 5 −1 4
  Uusi-Seelanti 3 0 3 0 2 2 0 3
  Italia 3 0 2 1 4 5 −1 2
  Italia 1–1   Paraguay
  Uusi-Seelanti 1–1   Slovakia
  Slovakia 0–2   Paraguay
  Italia 1–1   Uusi-Seelanti
  Slovakia 3–2   Italia
  Paraguay 0–0   Uusi-Seelanti
14. kesäkuuta Italia   1–1   Paraguay Green Point, Kapkaupunki
20.30
De Rossi   63' (rp.)
Camoranesi   70' 		(0–1)
Raportti 		Alcaraz   39'
Cáceres   62' 		Yleisömäärä: 62 869
Tuomari:   Benito Archundia
15. kesäkuuta Uusi-Seelanti   1–1   Slovakia Royal Bafokeng, Rustenburg
13.30
Lochhead   42'
Reid   90+2'
Reid   90+3' 		(0–0)
Raportti 		Vittek   50'
Štrba   55' 		Yleisömäärä: 23 871
Tuomari:   Jerome Damon
20. kesäkuuta Slovakia   0–2   Paraguay Free State, Bloemfontein
13.30
Ďurica   42'
Šesták   47'
Weiss   84' 		(0–1)
Raportti 		Vera   27'
Vera   45'
Riveros   86' 		Yleisömäärä: 26 643
Tuomari:   Eddy Maillet
20. kesäkuuta Italia   1–1   Uusi-Seelanti Mbombela, Nelspruit
16.00
Iaquinta (rp.)   29' (rp.) (1–1)
Raportti 		Smeltz   7'
Fallon   14'
Smith   28'
Nelsen   87' 		Yleisömäärä: 38 229
Tuomari:   Carlos Batres
24. kesäkuuta Slovakia   3–2   Italia Ellis Park, Johannesburg
16.00
Štrba   18'
Vittek   25', 73'
Vittek   40'
Mucha   82'
Kopúnek   89' 		(1–0)
Raportti 		Cannavaro   31'
Chiellini   67'
Pepe   76'
Di Natale   81'
Quagliarella   90+2' 		Yleisömäärä: 53 412
Tuomari:   Howard Webb
24. kesäkuuta Paraguay   0–0   Uusi-Seelanti Peter Mokaba, Polokwane
16.00
Cáceres   10'
Santa Cruz   41' 		(0–0)
Raportti 		Nelsen   56' Yleisömäärä: 34 850
Tuomari:   Yūichi Nishimura

Lohko G

muokkaa

G-lohko oli ennalta nimetty kisojen kuolemanlohkoksi, joskin Pohjois-Korea oli arvioitu sen heikoimmaksi joukkueeksi.[99] Toisella kierroksella Portugali voitti Pohjois-Korean peräti 7–0; ottelu näytettiin myös poikkeuksellisesti Pohjois-Koreassa.[100] Huolimatta Norsunluurannikon voitosta Pohjois-Koreaa vastaan, lohkosta jatkoon pääsivät Brasilia ja Portugali, jotka pelasivat maalittoman tasapelin viimeisellä kierroksella.[101][102]

Pian kisojen päättymisen jälkeen lähti liikkeelle huhu, jonka mukaan Pohjois-Korean päävalmentaja Kim Jong-Hun sekä pelaajat olisi lähetetty heikkojen esitysten vuoksi kotimaassaan työleireille. FIFA ryhtyi tutkimaan asiaa, ja lopulta elokuun lopulla totesi väitteet nöyryyttämisestä ja työleireille lähettämisestä perusteettomiksi. Oletus ei perustunut FIFAn edustajan henkilökohtaiseen tapaamiseen pelaajien tai valmentajan kanssa, vaan haastatteluihin sekä Pohjois-Korean liiton lausuntoon.[103]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Brasilia 3 2 1 0 5 2 3 7
  Portugali 3 1 2 0 7 0 7 5
  Norsunluurannikko 3 1 1 1 4 3 1 4
  Pohjois-Korea 3 0 0 3 1 12 −11 0
  Norsunluurannikko 0–0   Portugali
  Brasilia 2–1   Pohjois-Korea
  Brasilia 3–1   Norsunluurannikko
  Portugali 7–0   Pohjois-Korea
  Portugali 0–0   Brasilia
  Pohjois-Korea 0–3   Norsunluurannikko
15. kesäkuuta Norsunluurannikko   0–0   Portugali Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Zokora   7'
Demel   21' 		(0–0)
Raportti 		Ronaldo   21' Yleisömäärä: 37 034
Tuomari:   Jorge Larrionda
15. kesäkuuta Brasilia   2–1   Pohjois-Korea Ellis Park, Johannesburg
20.30
Maicon   55'
Elano   72'
Ramires   88' 		(0–0)
Raportti 		Ji Yun-Nam   89' Yleisömäärä: 54 331
Tuomari:   Viktor Kassai
20. kesäkuuta Brasilia   3–1   Norsunluurannikko Soccer City, Johannesburg
20.30
Luís Fabiano   25', 50'
Elano   62'
Kaká   85'
Kaká    88' 		(1–0)
Raportti 		Tiéné   31'
Keïta   75'
Drogba   79'
Tioté   86' 		Yleisömäärä: 84 455
Tuomari:   Stéphane Lannoy
21. kesäkuuta Portugali   7–0   Pohjois-Korea Green Point, Kapkaupunki
13.30
Meireles   29'
Mendes   38'
Simão   53'
Almeida   56', 70'
Tiago   60', 89'
Liédson   81'
Ronaldo   87' 		(1–0)
Raportti 		Pak   32'
Hong   47' 		Yleisömäärä: 63 644
Tuomari:   Pablo Pozo
25. kesäkuuta Portugali   0–0   Brasilia Durban, Durban
16.00
Duda   25'
Tiago   31'
Pepe   40'
Coentrão   45' 		(0–0)
Raportti 		Fabiano   15'
Juan   25'
Melo   43' 		Yleisömäärä: 62 712
Tuomari:   Benito Archundia
25. kesäkuuta Pohjois-Korea   0–3   Norsunluurannikko Mbombela, Nelspruit
16.00
(0–2)
Raportti 		Touré   14'
Romaric   20'
Kalou   82' 		Yleisömäärä: 34 763
Tuomari:   Alberto Undiano Mallenco

Lohko H

muokkaa

Voittaessaan Hondurasin Chile katkaisi 48 vuoden voitottoman kautensa jalkapallon MM-kilpailujen lopputurnauksessa.[104] Sveitsi teki kilpailujen siihen mennessä suurimman yllätyksen voittaessaan mestarisuosikki Espanjan.[105] Chile jatkoi viimeisen kierroksen tappiostaan huolimatta jatkoon yhdessä Espanjan kanssa.[106]

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Espanja 3 2 0 1 4 2 2 6
  Chile 3 2 0 1 3 2 1 6
  Sveitsi 3 1 1 1 1 1 0 4
  Honduras 3 0 1 2 0 3 −3 1
  Honduras 0–1   Chile
  Espanja 0–1   Sveitsi
  Chile 1–0   Sveitsi
  Espanja 2–0   Honduras
  Chile 1–2   Espanja
  Sveitsi 0–0   Honduras
16. kesäkuuta Honduras   0–1   Chile Mbombela, Nelspruit
13.30
W. Palacios   33' (0–1)
Raportti 		Carmona   4'
Fernández   19'
Beausejour   34' 		Yleisömäärä: 32 664
Tuomari:   Eddy Maillet
16. kesäkuuta Espanja   0–1   Sveitsi Durban, Durban
16.00
(0–0)
Raportti 		Grichting   30'
Fernandes   52'
Ziegler   73'
Benaglio   90+1'
Yakın   90+4' 		Yleisömäärä: 62 453
Tuomari:   Howard Webb
21. kesäkuuta Chile   1–0   Sveitsi Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Suazo   2'
Carmona   23'
Ponce   25'
Fernández   60'
Medel   61'
González   75'
Valdivia   90+2' 		(0–0)
Raportti 		18'   Nkufo
31'   Behrami
48'   Barnetta
60'   Inler 		Yleisömäärä: 34 872
Tuomari:   Khalil Al Ghamdi
21. kesäkuuta Espanja   2–0   Honduras Ellis Park, Johannesburg
20.30
Villa   17', 51' (1–0)
Raportti 		Turcios   8'
Izaguirre   38' 		Yleisömäärä: 54 386
Tuomari:   Yūichi Nishimura
25. kesäkuuta Chile   1–2   Espanja Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Medel   15'
Ponce   19'
Estrada   21'
Estrada   37'
Millar   47' 		(0–2)
Raportti 		Villa   24'
Iniesta   37' 		Yleisömäärä: 41 958
Tuomari:   Marco Rodríguez
25. kesäkuuta Sveitsi   0–0   Honduras Free State, Bloemfontein
20.30
Fernandes   34' (0–0)
Raportti 		Thomas   4'
Suazo   58'
Chávez   64'
Palacios   88' 		Yleisömäärä: 28 042
Tuomari:   Héctor Baldassi

Pudotuspelit

muokkaa

Pudotuspeleissä (pronssi- ja loppuottelut mukaan lukien) ottelun ollessa tasatuloksessa varsinaisen peliajan jälkeen, pelattiin kaksi 15 minuutin jatkoaikaa. Jos tilanne oli tasan jatkoaikojen jälkeen, ottelun tulos ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.[74]

[107]

 
NeljännesvälierätPuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
              
 
26. kesäkuuta – Port Elizabeth
 
 
  Uruguay2
 
2. heinäkuuta – Port Elizabeth
 
  Etelä-Korea1
 
  Uruguay (rp.)1 (4)
 
26. kesäkuuta – Rustenburg
 
  Ghana1 (2)
 
  Yhdysvallat1
 
6. heinäkuuta – Kapkaupunki
 
  Ghana (ja.)2
 
  Uruguay2
 
28. kesäkuuta – Durban
 
  Alankomaat3
 
  Alankomaat2
 
2. heinäkuuta – Johannesburg
 
  Slovakia1
 
  Alankomaat2
 
28. kesäkuuta – Johannesburg
 
  Brasilia1
 
  Brasilia3
 
11. heinäkuuta – Johannesburg
 
  Chile0
 
  Alankomaat0
 
27. kesäkuuta – Johannesburg
 
  Espanja (ja.)1
 
  Argentiina3
 
3. heinäkuuta – Kapkaupunki
 
  Meksiko1
 
  Argentiina0
 
27. kesäkuuta – Bloemfontein
 
  Saksa4
 
  Saksa4
 
7. heinäkuuta – Durban
 
  Englanti1
 
  Saksa0
 
29. kesäkuuta – Pretoria
 
  Espanja1 Pronssiottelu
 
  Paraguay (rp.)0 (5)
 
3. heinäkuuta – Johannesburg10. heinäkuuta – Port Elizabeth
 
  Japani0 (3)
 
  Paraguay0  Uruguay2
 
29. kesäkuuta – Kapkaupunki
 
  Espanja1   Saksa3
 
  Espanja1
 
 
  Portugali0
 

Neljännesvälierät

muokkaa

Ensimmäiseen jatkopelipäivään Uruguay lähti päästämättä yhtään maalia turnauksessa. Vaikka Etelä-Korea tekikin joukkueelle maalin, Uruguay pääsi passiivisella pelillään jatkoon Suárezin kahdella osumalla.[108] Samana päivänä pelattu USAn ja Ghanan välinen neljännesvelierä oli turnauksen ensimmäinen jatkoajalle mennyt peli. Ghanan Gyan teki jatkoajan ainoan maalin jo kolmen minuutin pelin jälkeen.[109]

Toisena pelipäivänä Saksan ja Englannin välisessä ottelussa koettiin dramatiikkaa. Vain minuutti Saksan 2−1-johtomaalin jälkeen Frank Lampard potkaisi pallon Saksan maaliin, mutta erotuomari Jorge Larrionda ei nähnyt pallon käyvän maalissa. Toisen puoliajan alussa Lampard laukoi vielä vapaapotkun ylärimaan, mutta Englanti hävisi ottelun ja sijoittui huonommin kuin kertaakaan aiemmin MM-tasolla.[110] Päivän toisessakin ottelussa tuomarivirhe ratkaisi maalitilanteen, sillä Argentiinan Carlos Tévezin paitsiomaali hyväksyttiin. Meksiko taisteli loppuun asti ja sai hyviä maalipaikkoja, mutta Diego Maradonan luotsaama Argentiina selvitti tiensä jatkoon.[111]

 
Brasilia ja Chile vastakkain neljännesvälierässä 28. kesäkuuta. Brasilia voitti ottelun 3–0.

Alankomaat sai otteluun Slovakiaa vastaan loukkaantumisesta kärsineen Arjen Robbenin kentälle avauskokoonpanoon. Jo vartin pelaamisen jälkeen hän upotti kaukolaukauksen Slovakian verkkoon. Ottelu päättyi Alankomaan voittoon 2–1, kun Slovakia oli kaventanut lopussa rangaistuspotkusta[112] Illan toisessa ottelussa Brasilia voitti helposti Chilen, joka oli ensimmäinen kisoista pudonnut eteläamerikkalainen joukkue.[113]

Viimeisenä neljännesvälieräpäivänä ottelussa Japani−Paraguay tehtiin historiaa, sillä kumpikaan joukkue ei ollut aiemmin päässyt puolivälieriin asti.[114] Ottelussa päädyttiin maalittomaan tasapeliin, ja rangaistuspotkukilpailussa Paraguay varmisti Etelä-Amerikalle jo neljännen puolivälieräpaikan.[115] Päivän toisessa ottelussa alkusarjassa ilman päästettyjä maaleja pelannut Portugali kohtasi naapurimaansa Espanjan. Portugali ei lukuisista yrityksistä huolimatta saanut ottelussa maalia, joten Espanja voitti David Villan maalilla 1–0. Portugalin tähden Cristiano Ronaldon hermojen sanottiin pettäneen tappion vuoksi, ja hän käyttäytyi sopimattomasti kameramiestä kohtaan sylkäisemällä tätä päin.[116]

26. kesäkuuta Uruguay   2–1   Etelä-Korea Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Suárez   8', 80' (1–0)
Raportti 		Kim Jung-Woo   38'
Lee Chung-Yong   68'
Cha Du-Ri   69'
Cho Yong-Hyung   83' 		Yleisömäärä: 30 597
Tuomari:   Wolfgang Stark
26. kesäkuuta Yhdysvallat   1–2 ja.   Ghana Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Clark   7'
Cherundolo   18'
Donovan   62' (rp.)
Boganegra   68' 		(1–1)
Raportti 		Prince   5'
Jonathan 61'  
A. Ayew   90+2'
Gyan   93' 		Yleisömäärä: 34 976
Tuomari:   Viktor Kassai
27. kesäkuuta Saksa   4–1   Englanti Free State, Bloemfontein
16.00
Klose   20'
Podolski   32'
Friedrich   47'
Müller   67', 70' 		(2–1)
Raportti 		Upson   37'
Johnson   81' 		Yleisömäärä: 40 510
Tuomari:   Jorge Larrionda
27. kesäkuuta Argentiina   3–1   Meksiko Soccer City, Johannesburg
20.30
Tévez   26', 52'
Higuaín   33' 		(2–0)
Raportti 		Márquez   28'
Hernández   71' 		Yleisömäärä: 84 377
Tuomari:   Roberto Rosetti
28. kesäkuuta Alankomaat   2–1   Slovakia Durban, Durban
16.00
Robben   18'
Robben   31'
Sneijder   84'
Stekelenburg   90+3' 		(1–0)
Raportti 		Kucka   40'
Kopúnek   71'
Škrtel   81'
Vittek   90+4' (rp) 		Yleisömäärä: 61 962
Tuomari:   Alberto Undiano
28. kesäkuuta Brasilia   3–0   Chile Ellis Park, Johannesburg
20.30
Kaká   30'
Juan   67'35
Luís Fabiano   38'
Robinho   59'
Ramires   72' 		(2–0)
Raportti 		Vidal   47'
Fuentes   68'
Millar   80' 		Yleisömäärä: 54 009
Tuomari:   Howard Webb
29. kesäkuuta Paraguay   0–0   Japani Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Riveros   118' (0–0)
Raportti 		Matsui   58'
Nagatomo   72'
Honda   90+3'
Endō   113' 		Yleisömäärä: 36 742
Tuomari:   Frank De Bleeckere
    Rangaistuspotkut  
Barreto  
Barrios  
Riveros  
Valdez  
Cardozo   		5–3 Endō  
Hasebe  
Komano  
Honda   		 
29. kesäkuuta Espanja   1–0   Portugali Green Point, Kapkaupunki
20.30
Villa   63'
Alonso   74' 		(0–0)
Raportti 		Tiago   80'
Costa   89' 		Yleisömäärä: 62 955
Tuomari:   Héctor Baldassi

Puolivälierät

muokkaa

Puolivälierät alkoivat kahden mestarisuosikin, Brasilian ja Alankomaiden, välisellä ottelulla. Brasilia siirtyi ottelun alussa johtoon Robinhon maalilla. Felipe Melo syötti pystysyötön, jonka Robinho ohjasi ensimmäisellä kosketuksella Maarten Stekelenburgin ohi. Hollantilaiset tasoittivat ottelun toisella puoliajalla, kun Melo ohjasi Wesley Sneijderin keskityksen omaan maaliinsa. Vartti myöhemmin Sneijder puski Dirk Kuytin syötön maaliin ja vei Hollannin 2–1-johtoon. Melo sai noin viisi minuuttia maalin jälkeen punaisen kortin tallottuaan Arjen Robbenia. Ottelu päättyi 2–1, ja näin viisinkertainen maailmanmestari Brasilia tippui MM-kilpailuista toisen kerran peräkkäin puolivälierävaiheessa.[117]

 
Uruguay voitti Ghanan rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Alankomaiden välierävastustaja tuli ottelusta Uruguay–Ghana. Uruguay aloitti ottelun painostamalla, mutta ensimmäisen puoliajan lopulla Ghanakin sai muutaman vaarallisen maalintekopaikan. Ensimmäisen puoliajan lisäajalla nähtiin ottelun ensimmäinen maali, kun Sulley Muntari ohitti kaukolaukauksellaan Uruguayn maalivahdin Fernando Musleran. Uruguayn Diego Forlán tasoitti ottelun toisella puoliajalla vapaapotkusta. Koska varsinaisella peliajalla ei tehty enempää maaleja, haettiin ratkaisua jatkoajalta. Jatkoajan lopulla, Ghanan vapaapotkun jälkitilanteesta, Luis Suárez torjui käsillään Dominic Adiyiahin yrityksen ja sai punaisen kortin. Tilanteesta tuomitun rangaistuspotkun Asamoah Gyan laukoi ylärimaan, ja ottelu ratkaistiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Uruguay voitti 4–2.[118]

Puolivälierien kolmannessa ottelussa kohtasivat kaksi menestynyttä jalkapallomaata, Saksa ja Argentiina. Ottelun ensimmäinen maali tuli kolmannella minuutilla, kun Thomas Müller puski pallon Bastian Schweinsteigerin vapaapotkusta maaliin. Saksa ratkaisi pelin toisella puoliajalla, kun Müller riisti Argentiinan puolustukselta pallon ja muutaman syötön jälkeen Miroslav Klose teki ottelun toisen maalin. Muutama minuutti myöhemmin Schweinsteiger syötti Arne Friedrichille, joka teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa. Loppulukemat 4–0 viimeisteli Klose Mesut Özilin syötöstä.[119]

Viimeisessä puolivälieräottelussa kohtasivat Espanja ja Paraguay. Ensimmäisellä puoliajalla Espanja hallitsi pallollista peliä, mutta Paraguay painosti Espanjan pallollista pelaajaa sekä esti syöttösuunnat. Ottelun toisella puoliajalla nähtiin kahdessa minuutissa kolme rangaistuspotkua: ensin Gerard Piqué kaatoi Paraguayn Oscar Cardozon rangaistusalueella, mutta Iker Casillas torjui Cardozon yrityksen. Toisessa päässä Antolín Alcaraz kaatoi David Villan. Xabi Alonso laukaisi rangaistuspotkun maaliin. Ottelun erotuomari Carlos Batres hylkäsi kuitenkin maalin, koska espanjalaiset olivat juosseet liian aikaisin rangaistusalueelle. Alonso epäonnistui uusintayrityksessään. Ottelun ainoan maalin teki Villa, ja Espanja eteni näin välieriin.[120]

2. heinäkuuta Alankomaat