Kuomintang

Kuomintang
中國ちゅうごく國民黨こくみんとう
Perustettu	10. lokakuuta 1919
Johto	Wu Den-yih; Tsen Yung-chuan;
Ideologia	nationalismi; konservatismi; Kansan kolme periaatetta
Poliittinen kirjo	keskusta-oikeisto
Toimisto	Taipei, Taiwan
Jäsenmäärä	1 090 000 (2017)
Taiwanin parlamentti	52 / 113
Kansainväliset jäsenyydet	–IDU
Kotisivu	http://www.kmt.org.tw
	Infobox OKNimi-testi OK

Hakusana ”KMT” ohjaa tänne. Lehtien levikintarkastuksesta kertoo artikkeli Kansallinen mediatutkimus

Kuomintang tai Guomindang (perint.: 中國ちゅうごく國民黨こくみんとう; yksink.: 中国ちゅうごく国民党こくみんとう; pinyin: Zhōngguó Guómíndǎng, lyhenteenä KMT tai GMD), suomennettuna Kiinan kansallispuolue, on Kiinan tasavallassa (Taiwan) toimiva puolue. Taiwanissa suositun Wade–Giles-latinisaation mukaan nimi kirjoitetaan Kuomintang, kun taas pinyin-järjestelmän mukaisesti Guomindang. Puolueen virallisena tavoitteena on Kiinan yhdistäminen.^[2]

Kuomintang perustettiin tasavallan alkuvuosina hajonneen Tongmenghui-puolueen tilalle. Yuan Shikain kiellettyä KMT se palasi Kiinaan vuonna 1920 ja alkoi taistella sotapäälliköitä vastaan. Se onnistui yhdistämään maan 1928, mutta alkoi samalla taistella kommunisteja vastaan. Kommunistien vastainen taistelu väheni Kiinan–Japanin sodan ajaksi, mutta jatkui tämän jälkeen KMT:n tappioksi. Vuonna 1949 KMT pakeni Taiwanin saarelle, jossa se oli yksi kolmesta laillisesta puolueesta (hallitseva) ennen vuotta 1991 ja hallitsi maata yhtäjaksoisesti vuoden 2000 presidentinvaaleihin saakka.^[2]

Alkuvuodet

Sun Zhongshan (Sun Yat-Sen) perusti Kuomintangin yhdessä Song Jiaorenin (Sung Tšiao-Jen) kanssa 25. elokuuta 1912. Se oli usean vallankumouksellisen liikkeen yhdistymä, niistä tärkeimpänä Tongmenghui, ja poliittiselta suuntaukseltaan kansallismielinen, vallankumouksellinen ja vasemmistolainen.

Ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1913 KMT sai enemmistön parlamentissa, mutta kun silloinen presidentti Yuan Shikai toimi diktaattorin ottein ja puolueen johtaja Song Jiaoren murhattiin hämärissä oloissa muutamaa viikkoa vaalien jälkeen, KMT julisti toisen vallankumouksen alkaneeksi, minkä seurauksena Yuan Shikai kielsi puolueen ja se joutui maanpakoon Japaniin.

Puolue teki paluun valloittamalla Guangzhoun (Kanton) ja perustamalla sinne separatistihallituksen vuonna 1920. Tämän jälkeen se yritti yhdistää maan sotaretkellä vuonna 1922, mutta tämä epäonnistui ja johtoryhmä pakeni Shanghaihin. Komintern halusi tuohon aikaan Kommunistiselle puolueelle liittolaisen, jollaiseksi valittiin KMT. Puolue järjestäytyi uudelleen Kominternin ja Neuvostoliiton tuella sekä poliittisesti että sotilaallisesti ja perusti uudelleen separatistihallituksen Guangzhouhun vuonna 1925. Näihin aikoihin puolueen ideologiana toimi Sun Zhongshanin Kansan kolme periaatetta (三さん民主みんしゅ義よし, mikä on myös Taiwanin kansallislaulun nimi): nationalismi, demokratia ja elanto kansalle.

Sota-aika

Sun Zhongshanin kuoltua vuonna 1925 Kuomintangin johtoon jäi valtatyhjiö, sillä ketään muiden yli erottuvaa seuraajaa ei ollut näköpiirissä. Kenraali Tšiang Kai-šek toimi sovittelijana ääriryhmien välissä ja omaksui puolueen johtohahmon roolin, johdattaen sen pohjoisen sotaretkelle sotapäällikköhallintoa vastaan, tarkoituksena yhdistää Kiina. Sotaretkelle lähdettiin kahtena rintamana, puolueen vasemmistosiipi (mukaan lukien kommunistit) lähti sisämaanreittiä kohti Wuhania ja oikeistosiipi Tšiang Kai-šekin johdolla kulki rannikkoa pitkin. Aluksi eteneminen sujui sutjakasti molemmilla rintamilla. Shanghaissa työläiset olivat jo ottaneet vallan KMT:n saapuessa paikalle, ja kaikkien yllätykseksi Tšiang Kai-šek järjestikin salaseuratuttavuuksiensa avulla siellä verilöylyn, hävittäen kaupungin työväenliikkeen ja puolueensa kommunistit.

KMT:n Wuhanin siipi irtisanoutui tästä politiikasta ja julisti Tšiang Kai-šekin pois viralta. Tšiang Kai-šek taas otti paikan uuden hallituksen päämiehenä Nanjingissa ja ilmoitti olevansa Sun Zhongshanin seuraaja KMT:ssä. Pääosin spontaanisti syntyneen Wuhanin kapinan jälkeen KMT:n Wuhanin siipi muutti mielensä kommunistien suhteen ja yhtyi Tšiang Kai-šekin linjalle. Tällä KMT sai myös liittolaisia pohjoisessa ja jatkoi sotaretkeään. Peking vallattiin 1928. KMT joutui kuitenkin toimimaan yhteistyössä sotapäälliköiden kanssa eikä voinut horjuttaa vallitsevaa järjestelmää tekemällä uudistuksia, olisi se sitten niitä halunnut tai ei. Puolue harjoitti kovaa politiikkaa pitäen kansaa kurissa ja kallistui vähitellen fasismin suuntaan. Suurin vastustuksen aihe oli kuitenkin se, että KMT jätti Japanin uhan lähes huomiotta. Tšiang Kai-šekin ajatus oli, että maan olisi oltava yhtenäinen ennen kuin se saattoi kohdata ulkoisen vastustajan, ja siksi oli ensin hävitettävä kotimaiset ongelmat kuten kommunistit ja japanilaisten suhteen piti olla niin myöntyväinen ettei aseelliseen yhteenottoon jouduttaisi. Niinpä Japanin perustaessa Mantšukuon nukkevaltion, KMT tyytyi tekemään valituksen Kansainliitolle, joka ei saanut mitään aikaan.

KMT:n sotilaita toisessa Kiinan-Japanin sodassa

Tšiang Kai-šek pakotettiin kuitenkin yhteisrintamaan kommunistien kanssa Japania vastaan kun hänet siepattiin joulukuussa 1936. Pian tämän jälkeen alkoi täysimittainen sota Japania vastaan. Kuitenkin Tšiang Kai-šek säästeli armeijansa valiojoukkoja sodanjälkeistä kommunistien vastaista yhteenottoa varten ja KMT järjesti pienempimuotoisia taisteluja sodan aikanakin kommunisteja vastaan.

Kun japanilaiset olivat saaneet haltuunsa Kiinan kehittyneet itäosat, jäi puolueen kannatuspohjaksi lähinnä Keski- ja Länsi-Kiinan maanomistajat sisämaassa, jotka olivat konservatiivisempia kuin Japanin haltuun jääneen alueen kiinalaiset. Sinnikkäällä taistelullaan japanilaisia vastaan alkoi Kiinan kommunistinen puolue nauttia kansallista arvostusta samaan aikaan kun Kuomintangin arvostus laski. Kommunisteille alkoi tulla kansallista uskottavuutta heidänkin kovista otteistaan huolimatta.

Sodan jälkeen syttyikin sitten sisällissota kommunistien kanssa. Tšiang Kai-šek määräsi joukkonsa puolustamaan kaupunkeja, mikä antoi kommunistien vallata maaseutua vapaasti. Vuoteen 1949 mennessä kommunistit olivat vallanneet lähes koko maan ja KMT joutui pakenemaan Taiwanille.

Kuomintang Taiwanissa

Kuomintangin diktatuuri ei miellyttänyt joitain 1945 Japanin vallasta vapautuneita taiwanilaisia, vaan he tekivät 1947 epäonnistuneen kapinan Kuomintangia vastaan. Tšiang Kai-šekin aikana ei Taiwanissa oppositiota sotatilan takia suvaittu. Myöhemmin demokratisoinnin yhteydessä Kiinan tasavaltaan muodostui liberaali Demokraattinen edistyspuolue (DPP), joka alkoi kannattaa Taiwanin itsenäisyyttä.

Kuomintang menetti ensimmäisen kerran vuoden 1928 jälkeen valta-asemansa vuoden 2000 vaaleissa DPP:lle ja Chen Shui-bianille. KMT voitti kuitenkin selvin luvuin tammikuun 2008 vaalit saaden parlamentissa 113:sta paikasta 81.^[3]

Kuomintang hävisi Taiwanin vaalit vuosina 2016 ja 2020, joissa molemmissa valittiin DPP:n Tsai Ing-wen Taiwanin presidentiksi.^[4]

Katso myös

Kiinan tasavallan historia

Lähteet

↑ ^a ^b Kansainvälisen keskusta-oikeistolaisen allianssin jäsenet idu.org. Viitattu 12.6.2020.
↑ ^a ^b Xi väläytti Taiwanille voimatoimia. Satakunnan Kansa, 4.1.2019, s. 16.
↑ Taiwan nationalists in huge win BBC. Viitattu 13.01.2008.
↑ Taiwan's Tsai wins second presidential term bbc.com. 11.1.2020. Viitattu 16.1.2020. (englanti)

Aiheesta muualla

http://www.kmt.org.tw/

[keskusta-oikeisto-1] Kansainvälisen keskusta-oikeistolaisen allianssin jäsenet idu.org. Viitattu 12.6.2020.

[sk-2] Xi väläytti Taiwanille voimatoimia. Satakunnan Kansa, 4.1.2019, s. 16.

[3] Taiwan nationalists in huge win BBC. Viitattu 13.01.2008.

[4] Taiwan's Tsai wins second presidential term bbc.com. 11.1.2020. Viitattu 16.1.2020. (englanti)

[2]

[1]

[3]

[4]