Lumihanhi
Lumihanhi (Anser caerulescens) on pohjoisamerikkalainen hanhilaji.
Lumihanhi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
Heimo: | Sorsat Anatidae |
Alaheimo: | Hanhet Anserinae |
Suku: | Harmaahanhet Anser |
Laji: | caerulescens |
Kaksiosainen nimi | |
Anser caerulescens |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLumihanhen pää on valkoinen ja nokka punainen. Linnun vartalo on talvella valkoinen, mutta kesällä harmaa ja sen käsisulat ovat mustat. Samannäköinen laji on pohjoisamerikkalainen eskimohanhi, josta ei tunneta luonnonvaraisia havaintoja Euroopasta.lähde? Pituus on 66–84 cm, siipiväli 132–165 cm ja paino 2,5–3,3 kg.
Levinneisyys
muokkaaLumihanhi pesii Alaskassa ja Kanadassa sekä Siperian itäkärjessä, ja muuttaa liki koko Pohjois-Amerikan mantereen poikki. Euroopassa lajia tavataan tarhakarkulaisena sekä joskus muuttoaikana harhailijana. Suomessa laji on vuosittainen suurharvinaisuus arktisten hanhien päämuuton aikaan toukokuussa ja syys–lokakuussa. Tarhakarkulaisten mahdollisuus näissä havainnoissa on suuri.
Lisääntyminen
muokkaaLintu saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana ja pesii neljästä viiteen munaa kesä–elokuun vaihteessa. Emo hautoo munia 24 vuorokautta.
Ravinto
muokkaaLumihanhi syö lähes ainoastaan kasvimateriaalia kuten siemeniä, lehtiä ja monien villiruohojen juuria sekä saroja, kaisloja ja korteita.[3]
Muuta
muokkaaLumihanhen pitkä muuttomatka inspiroi amerikkalaista kirjailijaa Paul Gallicoa. Hän kirjoitti teoksen The Snow Goose, yhden 1900-luvun suosituimmista kertomuksista englanninkielisessä maailmassa.
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Chen caerulescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
- ↑ IUCN
- ↑ Snow Goose Audubon. 13.11.2014. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)