(Translated by https://www.hiragana.jp/)
Namibia – Wikipedia
Wikipedia

Namibia

valtio eteläisessä Afrikassa

Namibian tasavalta eli Namibia on noin 2,7 miljoonan asukkaan valtio Lounais-Afrikassa, Atlantin rannalla. Namibian naapurimaita ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja etelässä Etelä-Afrikan tasavalta, jonka alaisuudesta Namibia itsenäistyi vuonna 1990.[3] Namibian on sanottu olleen viimeinen siirtomaa, joka itsenäistyi.[4] Etelä-Afrikan vallan aikaisesta sissijärjestö SWAPO:sta on kehittynyt maan nykyinen hallitseva puolue. Kuivassa ja kuumassa Namibiassa on useita luonnonpuistoja, jotka houkuttavat matkailijoita. Maan vientituloista puolet saadaan kaivostoiminnasta: timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania.

Namibian tasavalta
Republic of Namibia
Namibian lippu
lippu vaakuna

Namibian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Namibian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto hallitsevan puolueen puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Nangolo Mbumba
Saara Kuugongelwa
Pääkaupunki Windhoek
Muita kaupunkeja Walvis Bay, Swakopmund
Pinta-ala
– yhteensä 824 292 km² [1] (sijalla 34)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2022) 2 727 409 [1] (sijalla 144)
– väestötiheys 2,5 as. / km²
– väestönkasvu 1,82 % [1] (2022)
Viralliset kielet englannin kieli
Lukutaito 81,9 %
Valuutta Namibian dollari (NAD)
BKT (2020)
– yhteensä 22,6 mrd. USD  (sijalla 136)
– per asukas 8 900 USD [1]
HDI (2019) 0,646[2] (sijalla 130)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6,7 %
– teollisuus 26,3 % [1]
– palvelut 67 %
Aikavyöhyke UTC+2
Itsenäisyys
 – Etelä-Afrikasta
21. maaliskuuta 1990
Lyhenne NA
– ajoneuvot: NAM
Kansainvälinen
suuntanumero		 +264
Tunnuslause Unity, Liberty, Justice (Yhtenäisyys, vapaus, oikeus)
Kansallislaulu ”Namibia, Land of the Brave”

Maantiede

muokkaa
 
Okavangojoki aivan Angolan rajan tuntumassa.
 
Maisema Dead Vleistä.
 
Tammikuinen Namibia satelliittikuvassa

Namibian pinta-ala on 824 292 km2[3] Maanpinnan muodostumista keskeinen on pohjois-eteläsuuntainen, 1 000–2 000 metriä korkea keskusylänkö, jonka rannikon puoleisella kaistaleella avautuu maailman vanhimpiin kuuluva Namibin autiomaa, itäpuolella Kalaharin autiomaa. Namibialle kuuluva pitkän ja kapean kielekkeen muotoinen Sambesin alue on perua siirtomaa-ajalta, jolloin saksalaiset uskoivat Sambesin olevan purjehduskelpoinen mereltä sisämaahan asti. Namibian korkein vuori Brandberg kohoaa 2 606 metrin korkeuteen.[3]

Namibian ilmasto vaihtelee aavikkoilmastosta subtrooppiseen ja on suurimmaksi osaksi hyvin kuivaa ja kuumaa. Keskusylängöllä sadetta saadaan vähän ja epäsäännöllisesti, joten siellä kasvillisuus koostuu pääasiassa hyvin kuivuutta kestävistä, pensassavannille tyypillisistä kasvilajeista. Pohjoisessa Ambomaalla sadetta saadaan enemmän, joten siellä tavataan myös makalani-palmumetsikköjä.[5] Namibian ilmatieteellisen palvelun (engl. Namibia Meteorological Service) julkaisemien pitkäaikaisten säätilastojen mukaan keskimäärin kuivinta on touko–syyskuussa, jolloin sademäärä on lähellä nollaa koko maassa. Sateisin kausi osuu suuressa osassa maata marras- ja maaliskuun väliin, jolloin keskimääräinen kuukausisademäärä voi useilla seuduilla kohota yli 100 millimetrin.[6]

Rannikon ilmastoa viilentää sen tuntumassa virtaava Benguelan merivirta.[7]

Namibian pohjoisosassa sijaitseva Etoshan kansallispuisto on eteläisen Afrikan suurimpia luonnonsuojelualueita ja tärkeä luontomatkailukohde.[8] Kaikkiaan Namibiassa on seitsemäntoista kansallispuistoa ja riistansuojelualuetta.[9] Niistä suosituimpiin matkakohteisiin kuuluvat:

  • Etosha, jota hallitsee valtava kuiva suolajärvi. Etosha oli aikanaan kooltaan noin 100 000 km², mutta on kutistunut noin neljännekseen alkuperäisestä koostaan. Täyttyessään vedellä luonnonpuiston suolakuoppa houkuttelee paikalle paljon lintuja sekä muiden muassa uhanalaisia mustia sarvikuonoja.[10]
  • Namib-Naukluftin kansallispuisto, joka sijaitsee Namibin aavikolla. Namibin uskotaan olevan maailman vanhin aavikko. Namib-Naukluft on Afrikan suurin villieläinpuisto,[11]
  • Waterbergin kansallispuisto – historiallisen merkittävyytensä lisäksi Waterbergistä on tullut myös merkittävä eläinten suojelun alue. Koska alue on erittäin vaikeapääsyinen, Waterbergiin on sijoitettu harvinaisia eläimiä, jotta niiden kuoleminen sukupuuttoon estyisi. Alueella elää jopa 200 lintulajia. Waterberg sijaitsee Keski-Namibiassa Waterbergin tasangolla.[12]
  • Fish River Canyon on Afrikan ja mahdollisesti koko maailman toiseksi suurin rotko: 160 kilometriä pitkä ja paikoin jopa 550 metriä syvä.[13]

Twyfelfonteinin kalliopiirrosalue on Unescon maailmanperintöluettelossa.[14]

Historia

muokkaa

Varhaiset vaiheet

muokkaa

Namibian alkuperäisasukkaat kuuluvat keräilyllä ja metsästyksellä elävään, myös busmannien nimellä tunnettuun san-kansaan, joka yhdessä Khoi-paimentolaisten kanssa muodostaa etnisen Khoisan-kieliryhmän maan keski- ja eteläosassa. Maan nykyinen pääväestö koostuu lähinnä pohjoisesta tulleista, bantukieliä puhuvista hereroista, ovamboista ja kavangoista.[15]

Arvellaan, että nykyisen Namibian alueella on ollut asutusta jo noin 20 000 vuotta sitten[16]. Sanien lisäksi alkuperäisasukkaina pidetään namoja. Namat saapuivat etelästä paetakseen sortoa Hyväntoivonniemellä. Namojen perinteistä asuinaluetta on nykyisen Windhoekin pohjoispuoli. Keskiafrikkalaiset damarat asettuivat myös nykyisen Namibian alueelle. Kansanvaellus toi bantut Namibiaan noin 400 vuotta sitten.[17] Maan keskiosa on perinteistä hereroiden aluetta,[18] Namibian pohjoisosissa sijaitsevat owambojen asuttama Ambomaa (englanniksi ja saksaksi Ovamboland) ja Kavangon alue.[19]

Eurooppalaisten aika

muokkaa
 
Lähetyskoulu Namibiassa 1898

Namibian historiassa joutuminen kiinteään eurooppalaiseen valtaan ajoittuu paljon myöhemmäksi kuin monen muun Afrikan maan historiassa. Eurooppalaiset kiinnostuivat laajemmin Namibian alueesta vasta vuosisatoja sen jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaiset olivat saapuneet alueelle. Ensimmäinen eurooppalainen Namibian alueella oli portugalilainen Diogo Cão, joka saapui Namibian rannikolle, nykyiseen Cape Crossiin vuonna 1486. Samoihin aikoihin Bartolomeu Dias pystytti ristin nykyiseen Lüderitziin. Rannikon kuiva autiomaa ei houkutellut eurooppalaisia. Vasta 1700-luvulla Kapmaasta tehtiin vähitellen tutkimusmatkoja Namibiaan. Tämän jälkeen lähetyssaarnaajia ja kauppiaita alkoi saapua alueelle. Lüderitzista, joka silloin oli Angra Pequena, tuli suosittu satama kun laivat matkasivat Hyväntoivonniemeltä Eurooppaan.[20]

Vuonna 1883 bremeniläinen kauppias Adolf Lüderitz perusti Angra Pequenaan kauppapaikan, jonka hän nimesi Lüderitzbuchtiksi. Hän osti myös viereisen rannikkoalueen, jonka hän nimesi Lüderitzlandiksi. Näistä alueista muodostettiin 24. huhtikuuta 1884 Saksan siirtomaa.[21]

Berliinissä vuonna 1884 pidetyssä Euroopan mahtimaiden konferenssissa nykyisen Namibian alue annettiin Saksan hallintaan, ja vähitellen saksalaiset ottivat koko maan haltuunsa, lukuun ottamatta Britannialle kuuluvaa Walvis Bayn aluetta rannikolla. Alueen rajat määriteltiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1890. Namibiasta tuli virallisesti Saksan siirtomaa. Siirtomaa sai näin nimekseen Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika).[22]

Hererot ja namat kapinoivat saksalaisten valtauksia vastaan 1904–1907. Kostona tästä 80 prosenttia hereroista ja puolet namoista surmattiin järjestelmällisesti hererojen ja namojen kansanmurhassa.[23][24]

Lüderitzin timanttilöydösten (1908) seurauksena Saksa vahvisti otettaan Namibiasta. Vuoteen 1913 mennessä Namibiaan oli valittu täysin valkoinen (whites-only) parlamentti. Saksan tiukka ote ei pitänyt kauan, sillä vuonna 1915 Etelä-Afrikka (Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta) hyökkäsi maahan, ja siihen päättyi Saksan siirtomaavalta. Ensimmäisen maailmansodan aikana Etelä-Afrikka piti Namibiaa hallussaan Kansainliiton mandaatilla. Versailles’n rauhassa vuonna 1919 Saksa luopui kaikista siirtomaaoikeuksistaan.[25]

Yhdistynyt kuningaskunta hallitsi Namibiaa toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Etelä-Afrikka otti maan täysin hallintaansa Yhdistyneen kuningaskunnan vaatimuksesta. Namibiasta tuli näin käytännössä Etelä-Afrikan unionin viides maakunta. Kun Kansainliitto lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen, mandaattialueet siirrettiin YK:n huoltohallintoalueiksi 1966. Etelä-Afrikan tasavalta kuitenkin torjui tämän ja jatkoi läsnäoloaan alueella.[26]

Itsenäistyminen

muokkaa

Vastarintaa alkoi kehittyä 1940-luvulta lähtien. South African Labour Association välitti YK:lle tietoa maan sisäisistä erimielisyyksistä. Vuonna 1952 perustettu Owamboland's People's Organization, myöhemmin "Lounais-Afrikan kansanjärjestö" (SWAPO) -nimellä kulkeva marxilainen sissiryhmä käynnisti alueella itsenäisyyssodan 1966. Tämän seurauksena Etelä-Afrikan tasavalta lisäsi miehitysjoukkoja ja sääti tiukat terrorismin vastaiset lait tuomiten niillä SWAPOlaisia ankarasti. Jopa 40 000 namibialaista pakeni tuolloin naapurimaihin. Maan nimi muutettiin virallisesti Namibiaksi vuonna 1968. YK julisti Etelä-Afrikan tasavallan edelleen jatkuneen läsnäolon Namibiassa laittomaksi vuonna 1971 ja vuonna 1972 YK:n yleiskokous tunnusti SWAPOn ainoaksi autenttiseksi edustajaksi Namibian kansalle.[23]

Etelä-Afrikka suostui lopettamaan hallintonsa alueella YK:n alueellisen rauhansuunnitelman mukaisesti. Maassa järjestettiin perustuslakia säätävän kokouksen vaalit vuonna 1989. Itsenäistymistä ajavan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 435 toteuttamista valvoivat Martti Ahtisaari YK:n pääsihteerin erityisedustajana sekä YK:n rauhanturvaajat. Itsenäisyyden Namibia sai 21. maaliskuuta 1990, ja Walvis Bayn alue luovutettiin Namibialle vuonna 1994.[23]

SWAPO sai ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1989 eniten paikkoja. Namibia itsenäistyi maaliskuussa 1990 ja SWAPOn johtajasta Sam Nujomasta tuli Namibian ensimmäinen presidentti. SWAPOn johtama hallitus vannoi virkavalansa itsenäistymispäivänä. Nujoma vetäytyi kolmen kauden jälkeen. Vuonna 2004 valittiin presidentiksi hänen kannattamansa ehdokas Hifikepunye Pohamba ja vuonna 2009 Pohamba valittiin toiselle kaudelle.[23] Marraskuussa 2014 Pohamban seuraajaksi valittiin pääministeri Hage Geingob.[27] joka aloitti virkakautensa maaliskuussa 2015.[27][28]

Marraskuun 2019 vaaleissa presidentti Hage Geingob valittiin uudelleen, mutta maan parlamentissa hallitseva SWAPO-puolue menetti aiemman kahden kolmaosan enemmistönsä, vaikka sai edelleen selkeän enemmistön. Työttömyys ja korruptio-skandaalit sekä pahan kuivuuden aiheuttamat taloudelliset ongelmat olivat vähentäneet hallitsevan puolueen suosiota. Presidentti Geingob sai nyt 56 prosenttia äänistä, kun edellisissä vaaleissa hän oli saanut äänistä 87 prosenttia. SWAPO on hallinnut maata koko sen itsenäisyyden ajan vuodesta 1990 lähtien ja kaikki maan presidentit ovat olleet SWAPOn edustajia. Geingob on maan kolmas presidentti.[29][30]

Pääministerinä on toiminut presidentti Hage Geingobin ensimmäisen virkakauden alusta maaliskuusta 2015 lähtien SWAPO-puolueen Saara Kuugongelwa-Amadhila[31]joka on Namibian ensimmäinen naispuolinen pääministeri.[32]

Politiikka

muokkaa
 
Namibian parlamentin ja hallituksen rakennus.

Namibia on periaatteessa monipuoluedemokratia.[33] Puolueeksi järjestäytynyt SWAPO on saanut vaaleissa hallitsevan aseman. Presidentti ja parlamentin 96-jäseninen kansalliskokous (National Assembly) valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Sama presidentti voidaan valita toiselle kaudelle. Parlamentin toisella kamarilla, alueita edustavalla kansallisneuvostolla (National Council) on lähinnä neuvoa-antava rooli.[34]

Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa SWAPO sai yli 74 prosenttia äänistä ja 54 paikkaa kansalliskokoukseen.[35] Tärkeimmät oppositiopuolueet ovat vuonna 2007 perustettu Rally for Democracy and Progress RDP, joka sai vuonna 2009 11,3 prosenttia äänistä ja 8 paikkaa, konservatiivinen Demokraattinen Turnhall-allianssi (DTA), vuonna 2004 9,5 prosenttia ja seitsemän paikkaa, mutta vuonna 2009 vain kaksi paikkaa sekä sosiaalidemokraattinen Demokraattien kongressi (CoD), joka sai vuonna 2004 9,9 prosenttia ja seitsemän paikkaa, vuonna 2009 vain yhden paikan.[36]

Entinen kolonialismin aikojen puolue Demokraattinen Turnhalle-allianssi on uudistunut, sen nimeksi on vaihdettu PDM (Popular Democratic Movement) ja se on noussut Namibian merkittävimmäksi oppositiopuolueeksi.[37] RDP on kutistunut ja muuttunut poliittiseksi pienryhmäksi, joita Namibiassa on useita. Aiemmista perinteisistä oppositiopuolueista Demokraattien kongressi (CoD) on vuonna 2019 pudonnut pois maan parlamentista. Uutena puolueena maan parlamenttiin nousi vuonna 2019 neljä paikaa saanut LPM (Landless People`s Movement, "maataomistamattomien ihmisten liike").[38]

Vuoden 2019 parlamenttivaleissa SWAPO sai maan 96-paikkaiseen parlamenttiin 63 paikkaa, kun se oli edellisissä vuoden 2014 valeissa oli saanut 77 paikkaa. Suurin oppositiopuolue PDM (Popular Democratic Movement) sai 16 paikkaa, kun McHenry Venaanin johtama PDM oli vuoden 2014 vaaleissa saanut vain viisi paikkaa.[30]

Poliittinen väkivalta on maassa harvinaista.[33]

Katso myös: Suomen ja Namibian väliset suhteet

Vapauksien kehitys

muokkaa

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Namibia on yksi neljästä Afrikan vapaasta maasta. Vaikka Namibia on monipuoluedemokratia, Lounais-Afrikan kansanjärjestö (SWAPO) on hallinnut itsenäistymisen jälkeen. Kansalaisvapauksien suoja on yleensä vankka. Etniset vähemmistöt syyttävät hallitusta Ovambon enemmistön suosimisesta palveluiden jakamisessa. Paimentolaissanit kärsivät köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Muita ihmisoikeuksiin liittyviä huolenaiheita ovat poliisin raakuus, samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteiden kriminalisointi ja naisten syrjintä.[39]

Alueet

muokkaa
 
Namibian aluejako.

Namibia jakautuu 13 alueeseen:

Namibian hallintoalueet
# Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (1.7.2015)[40]
1 Caprivi eli Lambezi Katima Mulilo 14 785 97 200
2 Erongo Swakopmund 63 539 175 900
3 Hardap Mariental 109 781 85 600
4 ǁKaras Keetmanshoop 161 514 84 100
5 Kavango eli Okavango Rundu 48 747 23 900
6 Khomas Windhoek 36 964 400 200
7 Kunene Opuwo 115 260 95 600
8 Ohangwena Eenhana 10 706 253 300
9 Omaheke Gobabis 84 981 74 000
10 Omusati Outapi 26 551 248 500
11 Oshana Oshakati 8 647 186 600
12 Oshikoto Tsumeb 38 685 192 500
13 Otjozondjupa Grootfontein 105 460 152 300

Talous

muokkaa
 
Rössingin uraanikaivos.

Namibia on keskitulotason maa, mutta tuloerot ovat erittäin suuret.[33]

Kaivostoiminta on tärkeässä roolissa Namibian taloudessa. Maa tuottaa muun muassa timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania. Kaivosteollisuus tuottaa kahdeksan prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta lähes puolet vientituloista.[3] Vuonna 2010 Namibia oli maailman neljänneksi suurin uraanin tuottaja, ja sen arvioitiin voivan kasvaa lähivuosina suurimmaksi ja tuottamaan kolmanneksen maailman uraanista.[41] Rössingin uraanikaivos on lajissaan maailman kolmanneksi suurin.[42]

Noin puolet namibialaisista työskentelee maataloudessa, mutta sen osuus bruttokansantuotteesta on suhteellisen pieni, alle kymmenen prosenttia. Kotitarveviljely elättää 35–40 prosenttia namibialaisista.[3] Myös kalastus on tärkeä elinkeino, ja ulkomaanvaluutan tuojana se on toisella sijalla kaivostoiminnan jälkeen. Viljelylaitoksissa kasvatetaan tilapioita, Clarias-suvun monneja, krokotiileja, ostereita, simpukoita ja merilevää.[43]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat timantit, kupari, uraani, kulta, maakaasu, lyijy, tina, sinkki, suola, vanadiini ja kala. Merkittävimmät vientituotteet ovat timantit, kupari ja uraanioksidi.[3] Vuonna 2022 Namibian rannikon merialueelta löydettiin lupaavia raakaöljyesiintymiä[44].

Matkailu on yksi Namibian merkittävimmistä elinkeinoista. Se houkuttelee vuosittain liki miljoona matkailijaa.[45] Ulkomaalaisista noin kolmannes saapuu Etelä-Afrikasta. Myös saksalaisia vierailee maassa runsaasti. Isosta-Britanniasta, Italiasta ja Ranskasta tehdään myös turistimatkoja Namibiaan. Luontomatkailu on Namibiassa erittäin suosittua maan värikkään luonnon ja eläimistön ansiosta.[46]

Namibian talous on kehittynyt vauhdilla ja köyhyys on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 2008 köyhiä perheitä on 28 prosenttia ja erittäin köyhiä neljä prosenttia.[47] Tästä huolimatta tuloerot ovat valtavia, maailman suurimpien joukossa. Vuonna 2004 puolet tuloista meni rikkaimmalle kymmenelle prosentille kotitalouksista, köyhimmille kymmenelle prosentille jäi vain prosentti tuloista. Suurin osa köyhistä asuu maaseudulla, jossa 38 prosenttia kotitalouksista on köyhiä. Kaupungeissa köyhien osuus on 12 prosenttia.[48]

Liikenne

muokkaa

Namibiassa on 129 lentopaikkaa, joista kolmella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Air Namibia on maan suurin lentoyhtiö. Rautatietä on 2626 km ja päällystettyä maantietä 5477 km. Satamia ovat Luderitz ja Walvis Bay.[3] Junayhteydet ovat kattavia, mutta junat liikkuvat hitaasti, rahti ja matkustajat kulkevat samoissa junissa jotka pysähtyvät joka asemalla. Maanteillä kulkee linja-autoja ja minibusseja.[49]

Väestö

muokkaa
 
Hereronaisia Windhoekissa

Heinäkuussa 2022 Namibiassa oli noin 2,7 miljoonaa asukasta.[1] Väestöstä 87,5 prosenttia on mustia afrikkalaisia, kuusi prosenttia valkoisia ja 6,5 prosenttia värillisiä. Mustista suurin osa kuuluu ovamboihin, joita on noin 50 prosenttia Namibian koko väestöstä.[1] Muita merkittäviä etnisiä ryhmiä ovat kavangot (9 %), hererot (7 %), damarat (7 %) namat (5 %), caprivilaiset (4 %) sekä alkuperäiskansat sanit (busmannit 3 %) ja khoit (0,1 %).[3]

Valkoisista noin 60 prosenttia on afrikaansinkielisiä, 32 prosenttia saksankielisiä, seitsemän prosenttia englanninkielisiä ja muita kieliä puhuu noin yksi prosentti väestöstä.[3]

 
Luterilainen Christuskirche, Windhoekissa.

Uskonnollisesti 97 prosenttia väestöstä on kristittyjä.[1] Kristityistä ryhmistä suurin ovat luterilaiset, joita on noin puolet väestöstä.[3] Muita kristillisiä ryhmiä ovat muun muassa katoliset, anglikaanit ja metodistit.[50]

Vaikka köyhyys on saatu vähenemään, lapsikuolleisuus sekä HIV:n ja AIDSin leviäminen pysyvät korkeina. Vuonna 2007 arvioitiin, että 15,3 prosenttia aikuisista oli HIV-positiivisia.[3] Tuhannesta vastasyntyneestä 46 kuolee, ja alle viisivuotiaista kuolee 69 tuhannesta. Lapsikuolemien tärkeimpinä syinä pidetään HIV/AIDSia ja aliravitsemusta.[47] Vuonna 2008 maassa arveltiin elävän 50 000 – 86 000 AIDSin takia orvoksi jäänyttä alle 17-vuotiasta.[51] Vuonna 2020 HIV:n kantajia oli 11,6 prosenttia väestöstä.[1]

HIV:n leviämisen seurauksena eliniänodote laski nopeasti viime vuosituhannen lopulla: kun vuonna 1990 se oli 60 vuotta, vuonna 2001 se oli enää 43 vuotta.[52] Vuonna 2022 vastasyntyneen elinajanodote oli CIA:n mukaan 66,47 vuotta.[1]

Koulutus

muokkaa

Namibian koulutusjärjestelmää uusittiin maan itsenäistyttyä. Tavoitteena oli saada lukutaito mahdollisimman monelle. Siksi panostettiin myös aikuisopetukseen ja vapaamuotoiseen opetukseen peruskoulutusjärjestelmän rinnalla. Rotuerottelu oli periaatteessa kielletty, mutta lähinnä valkoisille tarkoitetut yksityiskoulut saivat jatkaa toimintaansa. Koululaitoksessa käytetään kolmeatoista kieltä, joista kymmenen on afrikkalaista, kolme (englanti, saksa ja afrikaans) eurooppalaista alkuperää. Tavoitteena on opettaa ala-asteen kolmella alimmalla luokalla paikallisella kielellä, ja siirtyä opetuksessa asteittain englantiin siten että seitsemännestä luokasta eteenpäin opetus annetaan pääsääntöisesti englanniksi. Kouluja rohkaistaan tarjoamaan ainakin kahden kielen opetusta.[53]

Maan korkeinta koulutusta tarjoavat vuonna 1992 perustettu Namibian yliopisto (UNAM) ja Namibian tiede- ja teknologiayliopisto (NUST; edeltäjänään vuonna 1994 perustettu Namibian teknillinen yliopisto).[54] Namibian yliopistossa opiskeli vuonna 2017 noin 24 700 opiskelijaa. Tiedekuntia on seitsemän: maatalous ja luonnonvarat, taloustiede, kasvatustiede, humanistiset ja sosiaaliset tieteet, oikeustiede, lääke- ja terveystiede sekä luonnontieteet.[55]

Kulttuuri

muokkaa

Namibian rajat ovat eurooppalaisten vetämät, eivätkä perustu luontaisiin kulttuurirajoihin. Kansallisuuksien väliset erot ja ennakkoluulot ovat olleet pitkään voimakkaita. Namibialainen kansallistunne on kuitenkin kehittymässä etenkin sellaisten nuorten ihmisten keskuudessa, jotka ovat liikkuneet maan eri puolilla.[56]

Viljelijäväestön perusravintoa ovat hirssi ja durra. Karjankasvattajat käyttävät maitotuotteita. Pohjoisessa syödään hirssin kanssa papuja ja lehtivihanneksia, muuten kasvisten käyttö on vähäistä. Useimmat ihmiset syövät lihaa niin paljon kuin mihin on varaa, joskus päivittäin, joskus harvemmin. Kalan käyttäminen on hitaasti yleistymässä valtion kampanjoiden tuloksena.[56]

Media

muokkaa

Namibiaa pidetään yhtenä Afrikan lehdistöystävällisimmistä maista. Perustuslaki takaa lehdistölle vapauksia ja hallitus noudattaa sitä. Maassa toimii kansallinen televisioyhtiö, ja lisäksi pääkaupungissa on yksityinen paikallistelevisio. Yksityisiä radioasemia on noin 20. Namibialaisia sanomalehtiä ovat The Namibian, New Era, Republiken, Allgemeine Zeitung, Windhoek Observer, The Growth sekä The Strifes.[57]

Urheilu

muokkaa
 
Namibialainen olympiamitalisti Frankie Fredericks.

Suosituin urheilulaji Namibiassa on jalkapallo, jota harrastaa noin 100 000 maan asukasta[58]. Maan miesten edustusjoukkue on osallistunut Afrikan-mestaruuskilpailuihin kahdesti, vuosina 1998 ja 2008. Se jäi kuitenkin alkulohkoon molemmilla kerroilla. Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan 68. sijalla.[59]

Namibia on osallistunut olympialaisiin yhteensä viisi kertaa vuoden 1992 kisoista lähtien.[60] Maan ehkä tunnetuin urheilija on Frankie Fredericks, joka on voittanut neljä olympiamitalia pikajuoksusta[60]. Fredericks oli pitkään maan ainoa olympiamitalisti, kunnes Christine Mboma voitti hopeaa Tokion olympialaisissa 2021.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j Namibia CIA World Fatbook. Viitattu 3.12.2022.
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Namibia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  4. ↑ Kiljunen, Kimmo ja Marja-Liisa: Namibia, viimeinen siirtomaa. Tammi, 1980. ISBN 951-30-4936-1
  5. ↑ Between Mahangu Fields and Makalani Palms: Namibia’s far North Namibia Tourist Board (englanniksi)
  6. ↑ [1.pdf Long-term Climate Statistics for Selected Stations in Namibia] (pdf) Namibia Meteorological Service, meteona.com. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
  7. ↑ BBC Weather (englanniksi)
  8. ↑ Etosha National Park – Namibia Namibia's premier Game Park Cardbox travel (englanniksi)
  9. ↑ Country Parks Namibia Tourism (englanniksi)
  10. ↑ Etosha National Park Game reserve (englanniksi)
  11. ↑ Namib Desert – Namibia Cardboar Box Travel (englanniksi)
  12. ↑ Waterberg Plateau The Cardboard Box Travel Shop - Namibia (englanniksi)
  13. ↑ Fish River Canyon Namibia Namibia Travel (englanniksi)
  14. ↑ Twyfelfountein Tour Brief (englanniksi)
  15. ↑ Background note Namibia (12/08/11) (arkistoitu) 12.8.2011. US Department of State. Viitattu 5.10.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Rita M. Byrnes, ed.: The Earliest South Africans South Africa: A Country Study. 1996. GPO for the Library of Congress. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Bantu colonisation namibia Travel Guide. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  18. ↑ Herero People The Cardboard Box Travel Shop (englanniksi)
  19. ↑ The Northern Region SA Travel. Viitattu 31.8.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Lüderitz: Between wind and water Orusovo Namibia Guidebook (englanniksi)
  21. ↑ German South West Africa Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 6.5.2024.
  22. ↑ Die Kolonie Deutsch-Südwestafrika Deutsches Historisches Museum (saksaksi)
  23. ↑ a b c d Namibia Timeline BBC News. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  24. ↑ Sami Sillanpää: Saksa aikoo tunnustaa viime vuosisadan ensimmäisen kansanmurhan Helsingin Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 29.1.2017.
  25. ↑ The Treaty of Versailles - 28th June 1919 GCSE History 2 (englanniksi)
  26. ↑ Namibia: Apartheid, resistance and repression (1945-1966) EISA. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  27. ↑ a b Leaders BBC. Viitattu 22.1.2015. (englanniksi)
  28. ↑ Namibia inaugurates President Hage Geingob Namibian. 21.3.2015. Viitattu 4.11.2015. (englanniksi)
  29. ↑ Incumbent Geingob wins Namibia presidential election with 56.3% of the vote theguardian.pe.ca. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  30. ↑ a b Namibia election: president wins second term despite scandal and recession The Guardian. 1.12.2019. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  31. ↑ Namibia country profile BBC News. 8.5.2018. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Namibia Gets First Female Prime Minister allAfrica.com. 12.3.2015. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  33. ↑ a b c Iina ja Lempi Shivuten kotimaassa setäkerho on ollut vallassa vuosikymmenet – mutta nyt vapaana syntynyt sukupolvi pyrkii huipulle Yle, 2020
  34. ↑ National Assembly parliament.na. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  35. ↑ Valtapuolue ja istuva presidentti Namibian vaalien voittajat Suomen ulkoministeriö
  36. ↑ Final results for Namibia November 2009 National Assembly Elections African Elections Project. Viitattu 13.12.2009 (englanniksi)
  37. ↑ Namibia’s elections have come and gone, but little has changed The Mail & Guardian. 17.12.2019. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Reduced victory ... Swapo, Geingob drop votes The Namibian. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  39. ↑ Namibia: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Namibia Regions Citypopulation. Viitattu 8.6.2015 (englanniksi)
  41. ↑ Namibia: Country Could Become Largest Uranium Produce 20.8.2010. All Africa. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Rössing’s business at a glance – 2009 Rössing Mine
  43. ↑ Namibian Fishing Industry (englanniksi)
  44. ↑ De Beaupuy, Francois & Burkhard, Paul: TotalEnergies CEO Says Namibia Oil Discovery Could Be a ‘Giant’ Bloomberg. 28.9.2022. Viitattu 8.1.2023.
  45. ↑ Tourism sector in Namibia hits 1m visits this year 2008. Afrik News. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Namibia Attractions Namibia Tourist Info (englanniksi)
  47. ↑ a b Namibia Millennium Goals report 2008 UNDP (englanniksi)
  48. ↑ A Review of Poverty and Inequality in Namibia 2008. UNDP / Namibia Central Bureau of Statistics. (englanniksi)
  49. ↑ Getting around Lonely Planet (englanniksi)
  50. ↑ Namibia Dictionary of African Christian Biography (englanniksi)
  51. ↑ HIV and AIDS estimates, Namibia UN AIDS. Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
  52. ↑ The Politics of HIV/AIDS Policies in Namibia UNRISD (englanniksi)
  53. ↑ Namibia - Educational System—overview Eduaction Encyclopedia (englanniksi)
  54. ↑ NUST History Namibia University of Science and Technology, nust.naa. Viitattu 18.6.2018. (englanniksi)
  55. ↑ About UNAM University of Namibia. (englanniksi)
  56. ↑ a b Namibia Every Culture (englanniksi)
  57. ↑ Country Profile: Namibia BBC News (englanniksi)
  58. ↑ FIFA.com – Namibia: country information Fifa. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  59. ↑ FIFA.com – Namibia: FIFA/Coca-Cola World Ranking Fifa. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  60. ↑ a b Namibia – Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Namibia Africa Studies: University of Pennsylvania
  • Namibia Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä
  • [1] Ylen Elävä arkisto: Vapaakauppasopimus EPA herätti Namibiassa pelon siirtomaa-aikoihin paluusta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Namibia&oldid=22709192”