(Translated by https://www.hiragana.jp/)
Sakkaroosi – Wikipedia
Wikipedia

Sakkaroosi

kemiallinen yhdiste

Sakkaroosi (C12H22O11) on disakkarideihin kuuluva sokeri, jota kutsutaan myös ruokosokeriksi, sukroosiksi tai (tavalliseksi) sokeriksi.

Sakkaroosi
Tunnisteet
Muut nimet Sokeri
CAS-numero 57-50-1
PubChem CID 5988
Ominaisuudet
Molekyylikaava C12H22O11
Moolimassa 342,30 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kiinteä aine
Tiheys 1,587 g/cm3
Liukoisuus veteen 2 000 g/l (25 °C)

Sakkaroosi muodostuu αあるふぁ-D-glukoosin 1-hiilen hydroksyyliryhmän liittyessä βべーた-D-fruktoosin 2-hiileen glykosidisidoksella.

Sakkaroosi on kasveissa hyvin yleinen yhdiste, jota esiintyy suurina pitoisuuksina esimerkiksi sokerijuurikkaassa (16–20 prosenttia), sokeriruo’ossa (13–20 prosenttia), ananaksessa ja maississa. Suomessa on käytetty perinteisesti sokerijuurikkaasta jalostettua sakkaroosia.

Sakkaroosilla ei ole sulamispistettä, vaan se hajoaa kuumennettaessa tavalla, joka riippuu lämmitysnopeudesta.[1] Sakkaraasi-entsyymi pilkkoo ohutsuoleen päätyneen sakkaroosin monosakkarideiksi.

Sakkaroosia käytetään ruokien makeuttamiseen. Tällöin puhutaan lisätystä tai teollisesta sokerista. Piilosokerilla tarkoitetaan muihin ruokiin kuin karamellehin lisättyä sokeria[2].

Sokeria voidaan käyttää myös esimerkiksi solunulkoisen nestetilan mittaamiseen.

Historia

muokkaa

Sokeriruoko

muokkaa
 
Sokeriruo’on kukintoja.

Sokeriruoko on peräisin Uudesta-Guineasta, jossa sitä on viljelty vuosituhansien ajan. Sitä on kasvatettu muillakin trooppisilla alueilla pitkät ajat sen makeuden vuoksi ja pureskeltu raakana. Sokerin erottaminen kehittyi Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa, jossa sokeria käytettiin ruoanlaittoon ja jälkiruokiin.

Kreikkalainen Herodotos tunsi sokeriruo’on jo 500 eaa. Vuonna 327 eaa. Aleksanteri Suuri kuljetti sokeria Eurooppaan. Noin vuonna 700 keksittiin keittää sokerilientä vedessä, johon oli lisätty kalkkia. Prosessi valkaisi sokerin tehokkaasti. Yleisemmin tunnetuksi sokeri tuli Euroopassa vasta ristiretkien aikoihin. Sokerista tuli nopeasti suosittu ja erittäin kallis vientiartikkeli Eurooppaan. Pian eurooppalaiset kuitenkin selvittivät sokerin valmistuksen salat, ja sitä alettiin kasvattaa Espanjassa ja Sisiliassa, missä kasvatus ei kuitenkaan tuottanut kovin hyviä tuloksia. Venetsialaiset kauppiaat sen sijaan ottivat haltuunsa miltei koko Euroopan sokerimarkkinat tuomalla ja välittämällä sokeria idästä ja etelästä.

Markkinat eivät olleet mitkään aivan pienet, sillä keskiajalla sokerin sanottiin olevan manteleiden ohella Euroopan suurimpia tuontiartikkeleita. Englannista peräisin oleva tieto vuodelta 1319 väittää paunan (450 g) sokeria maksavan kaksi šillinkiä, joka nykyrahassa vastaisi noin 100 euroa kilo. Tosin vasta vuonna 1099 ristiretkeläiset toivat ensimmäiset sokerimaistiaiset Englantiin. Platina sen sijaan mainitsee, että jo ensimmäisellä vuosisadalla elänyt roomalainen historioitsija Plinius vanhempi olisi kirjoittanut sokerista.[3] Samaan hengenvetoon hän kylläkin hieman ihmettelee, miksi tätä ”mainiota maustetta” ei juuri esiinny vanhoissa resepteissä.[3] Platina toteaa, että mitä valkoisempaa sokeri on, sen parempaa se on.[3]

Myöhemmin sokeriruokoa alettiin suuressa määrässä viljellä Karibianmeren saarilla, Yhdysvaltojen eteläosissa ja Brasiliassa. Sen viljelyksessä käytettiin pitkään orjatyövoimaa. Neljänsadan vuoden kuluessa Afrikasta laivattiin Karibian saarille ja Brasiliaan 5–10 miljoonaa orjaa sokeriruokoplantaaseille. Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiin vuonna 1865, Brasiliassa vasta 1888.

Sokerijuurikas

muokkaa
 
Sokerijuurikaspelto.

Saksalainen kemisti Andreas Sigismund Marggraf (1709–1782) uutti sokeria juurikkaasta ensimmäisen kerran vuonna 1747. Suuremmassa mitassa sokerijuurikasta alettiin viljellä vasta sen jälkeen, kun Napoleonin sotien yhteydessä kauppayhteydet Ranskan ja Karibian alueen välillä vuonna 1801 katkesivat.[4] Sokerin teollinen valmistus juurikkaasta aloitettiin vuonna 1812. Valmistusprosessi on sinänsä yksinkertainen: juurikasviipaleita keitetään vedessä, ja lopulta keitinvesi siivilöidään ja vesi haihdutetaan, jolloin jäljelle jää kiteinen sokeri.[5] Kemistit eivät kykene erottamaan ruokosokeria ja juurikassokeria toisistaan, vaikka usein virheellisesti uskotaan näiden kahden olevan ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia.

Tuotanto

muokkaa

Noin 70 prosenttia maailman sokerista valmistetaan sokeriruo’osta ja loput, lähinnä teollisuusmaissa, sokerijuurikkaasta. Useimmat maat pyrkivät säilyttämään omavaraisuutensa sokerin tuotannossa, ja pääosa sokerista kulutetaankin tuottajamaassa. Maailman vuosituotanto on noin 130 miljoonaa tonnia.

Sokerin kansainvälinen kauppa on tärkeää etenkin kehitysmaille, jotka tuottavat ⅔ sokerista. Suuria sokerintuottajia ovat Brasilia, Kuuba, Thaimaa ja Dominikaaninen tasavalta. Vuosittainen kansainvälinen kauppa on noin 30 miljoonaa tonnia. Sokeriruo’on viljely työllistää 10–15 miljoonaa ihmistä.

Euroopan unioni on toiseksi suurin sokerinviejä (Brasilia 18 %, EU 16 %), luku selittyy suurilla maataloustuilla ja suojatulleilla. Yhdysvallat on pitänyt korkeaa sokerin hintaa yllä kotimaassa korkeilla suojatulleilla, mikä on johtanut elintarvikevalmistajien siirtymiseen halvempaan maissisiirappiin tai ulkomaille.

Ruokosokerista, jota on puhdistettu ja käsitelty tavallista vähemmän, käytetään nimitystä raakasokeri.[6]

Sokerin tuotanto Suomessa

muokkaa
Katso myös: Luettelo Suomen sokeritehtaista

Suomen ensimmäinen sokeritehdas, joka jalosti Länsi-Intian ruokosokeria, syntyi Turkuun vuonna 1756.[7] Kotimaisen juurikassokerin tuotanto alkoi 1918 perustetussa Suomen raakasokeritehdas Oy:ssä (1958 Salon Sokeritehdas Oy ja 1980 Suomen Sokeri Oy Salon tehdas) Salossa vuonna 1920.[8]

Suomessa sokeria valmistetaan sokerijuurikkaasta. Sucroksen sokeritehdas sijaitsee Säkylässä. Vuonna 2007 uutisoitiin, että osana EU:n sokerituotantokapasiteetin purkamista tämäkin tehdas saatoi tulla lakkautetuksi.[9] Vuonna 2017 EU lakkautti valmistuskiintiöt, jonka jälkeen Sucros ilmoitti kasvattavansa tuotantoa noin 100 000 tonniin.[10][11] Yhtiön sokeripakkaamo on Kirkkonummella.

 
Sokeritoppa

Palasokerin tuotanto alkoi 1890-luvulla, vuonna 1935 sitä alettiin pakata kilon pakkauksiin, ja tuolloin sen osuus Suomen sokerin tuotannosta oli jo 60 prosenttia.[12] Vielä 1950-luvulla sokeria myytiin toppina.[13] Sokeritoppa on katkaistun kartion muotoinen sokeripaakku. Muoto syntyi tuotantotavasta: ruokosokeri kaadettiin muottiin, jonka pohjassa olevasta reiästä ylimääräinen kosteus pääsi ulos. Sokerin annettiin kuivua muotissa pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet muotoonsa. Kotikeittiöissä topista murrettiin paloja käyttöön erityisillä sokerisaksilla.[13]

Nykyään sokeria myydään etupäässä jauhettuna hienosokerina sekä kuutiomaisiksi paloiksi leikattuna palasokerina.

Pula-ajan sokerin säännöstely aloitettiin talvisodan puhkeamisen vuoksi jo loppuvuodesta 1939.[14] Sokerin säännöstely loppui 1. helmikuuta 1954, kuukauden kuluttua kahvin.[15]

Kulutus

muokkaa

Kiinalaiset kuluttivat teollisesti valmistettua eli lisättyä sokeria vuonna 2021 vain noin 16 grammaa vuorokaudessa, mikä vastaa noin kuutta sokeripalaa.[16][17] Lisätty sokeri muodosti vain yhden prosentin kiinalaisten keskimääräisestä energiankulutuksesta ja sokerin kokonaiskulutus kuusi energiaprosenttia[18].

Yhdysvalloissa kulutettiin lisättyä sokeria vuonna 2016 keskimäärin 126 grammaa henkeä kohti päivässä, mikä oli enemmän kuin missään muussa maassa.[19] Sokeri muodostaa Norjassa ja Unkarissa aikuisilla vain 7–8 prosenttia ruoan kokonaisenergiasta mutta Isossa-Britanniassa ja Espanjassa 16–17 prosenttia. Lasten sokerin kulutus on kuitenkin huomattavasti suurempaa kuin aikuisilla vaihdellen Ruotsin, Slovenian ja Tanskan 12 energiaprosentista Portugalin lähes 25 energiaprosenttiin. Eroja on myös maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä: Etelä-Afrikan maaseutuyhteisöissä saanti on 7,5 prosenttia energiasta, kun taas kaupunkiväestössä se on 10,3 prosenttia.[20]

Suomalaisten lisätyn sokerin kulutus on vähentynyt ravintotasetilastojen mukaan vuodesta 1990 vuoteen 2023 mennessä 95 grammasta 63 grammaan päivässä.[21] Laskentatavasta johtuen ravintotaseisiin perustuvat elintarvikkeiden kulutuslaskelmat eivät kerro ruoankulutuksen tarkkaa määrää, sillä niihin eivät sisälly varastotappiot ja muut hävikit. Ravintotaseiden avulla voidaan kuitenkin seurata elintarvikkeiden kulutustrendejä pitkältä ajanjaksolta.[22]

FinRavinto 2017 -tutkimuksessa haastateltujen 1 655 työikäisen aikuisen keskimääräinen lisätyn sokerin saanti oli naisilla 30 grammaa päivässä ja miehillä 43 grammaa päivässä.[23] Miehillä tärkeimmät lisätyn sokerin lähteet olivat makeutetut juomat, sokeri, makeiset ja makeat leivonnaiset, joista miehet saivat yhteensä 66 prosenttia ruokavalionsa lisätystä sokerista. Naiset saivat yhteensä 60 prosenttia lisätystä sokerista hedelmä- ja marjaruoista, sokerista ja makeisista sekä makeista leivonnaisista. Jokaisesta edellä mainitusta elintarvikeryhmästä tuli lähes yhtä paljon lisättyä sokeria.[23]

Suositeltu enimmäissaanti ja sokerivero

muokkaa

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee niin sanottujen vapaiden sokereiden rajoittamista korkeintaan 10 prosenttiin ravinnon energiasta. WHO tarkoittaa vapailla sokereilla glukoosin ja fruktoosin kaltaisia monosakkarideja sekä sakkaroosin eli pöytäsokerin kaltaisia disakkarideja, joita valmistaja, kokki tai kuluttaja lisää elintarvikkeisiin ja juomiin, sekä sokereita, jotka esiintyvät luontaisesti hunajassa, siirapeissa, hedelmämehuissa ja hedelmämehutiivisteissä. Suositus perustuu siihen, että useimmat sokerit aiheuttavat hammasmätää ja ylipainoa etenkin juomien mukana nautittuina. Lisäksi on todennäköistä että päivittäisen sokeriannoksen vähentäminen edelleen 25 grammaan eli viiteen energiaprosenttiin parantaisi vielä enemmän hammasterveyttä.[24] 50 grammaa sokera vastaa noin kolmea ruokalusikallista sokeria tai puolta litraa appelsiinitäysmehua tai sokerilla makeutettua virvoitusjuomaa.[25][26]

WHO:n suositus ei koske tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa sekä maidossa luontaisesti esiintyvää sokeria, koska niiden haitallisista terveysvaikutuksista ei ole olemassa tieteellistä näyttöä.[24] Australian hammaslääkärijärjestö National Dental Care on kuitenkin esittänyt, että paljon sokeria tai happoja sisältävien hedelmien kuten ananaksen ja mangon runsas nauttiminen voi aiheuttaa hammasmätää tai kiillevaurioita[27].

Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ovat määrällisesti samat kuin WHO:lla, mutta ne koskevat ainoastaan lisättyä sokeria kuten sakkaroosia, fruktoosia, glukoosia ja tärkkelyspitoisia makeuttajia.[28]

Yli viidessäkymmenessä valtiossa peritään ylimääräistä veroa sakkaroosilla makeutetetuista juomista.[29] Myös Suomi kuuluu näiden maiden joukkoon.[30]

Metabolia

muokkaa

Sakkaroosi hajoaa ruoansulatuselimistössä glukoosiksi ja fruktoosiksi. Osa tästä tapahtuu jo suussa, kun sakkaroosi kastuu syljen sisältämän veden vaikutuksesta ja loppu tapahtuu vatsalaukun happohydrolyysissä ja ohutsuolessa.[31] Suurin osa fruktoosista muuntuu sekin lopulta glukoosiksi.[32]

Terveysvaikutukset

muokkaa

Suolistoterveys

muokkaa

Sakkaroosia voidaan käyttää ulostuslääkkeissä.[33]

Syöpä

muokkaa

Sakkaroosin käyttö näyttäisi lisäävän sekä syöpäriskiä että syövän leviämisnopeutta.[34] Mahdollisina selittävinä tekijöinä voisivat olla ylipainon lisäksi insuliiniresistenssi sekä tulehduksen lisääntyminen ja oksidatiivinen stressi. Vuonna 2020 julkaistussa väestötutkimuksessa havaittiin, että sillä väestöneljänneksellä, joka nauttii suhteellisesti eniten sakkaroosia, esiintyy 17 prosenttia enemmän syöpää ja 50 prosenttia enemmän rintasyöpää kuin vähiten sokeria nauttivalla neljänneksellä.[35] Vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että päivittäin vähintään yhden sokerilla makeutetun virvoitusjuoman nauttivat naiset sairastuivat maksasyöpään noin 85 prosenttia todennäköisemmin ja kuolivat krooniseen maksasairauteen 70 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, jotka joivat sokerijuomia korkeintaan kolme kertaa kuussa.[36]

Aivoterveys

muokkaa

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että paljon sokeria sisältäviä juomia käyttävät menestyivät muita huonommin muistin toimintaa mittaavissa testeissä.[37] On myös olemassa viitteitä siitä, että ruokavalio, jossa on paljon sekä sakkaroosia että rasvaa, heikentää oppimiskykyä.[38]

Sakkaroosin nauttiminen ei piristä, kuten ei myöskään keinotekoisesti makeutetun tuotteen nauttiminen, vaan sillä on päin vastoin väsymystä ja tarkkaavuuden vähenemistä aiheuttavaa vaikutusta.[39][40]

Lihominen

muokkaa

Sakkaroosilla makeutetut juomat lisäävät lihavuuden riskiä.[41] Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että runsaan sokerinsaannin yhdistyminen runsaaseen rasvansaantiin lisää ruokahalua.[38]

Veren rasva-arvot ja lihominen

muokkaa

Yli kymmenen energiaprosenttia suuremman sakkaroosimäärän päivittäisen nauttimisen on havaittu nostavan veren rasva-arvoja haitallisella tavalla.[42] Myös tärkkelyksen vaihtamisella sokeriin on havaittu olevan haitallisia terveysvaikutuksia. Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa pienimuotoisessa 12 viikon interventiotutkimuksessa havaittiin, että niiden koehenkilöiden vyötärönympärys kasvoi 1,4 cm, joilla sokerin osuus ruokavalion kokonaisenergiasta oli nostettu 24 prosenttiin. Lisäksi heidän rasvakudoksensa määrä lisääntyi puolella kilolla. vain kuuden energiaprosentin edestä sokeria nauttineiden vyötärönympärys kaventui puolestaan 2 cm ja rasvakudoksen määrä väheni 1,4 kiloa. Runsassokerisella ruokavaliolla olleiden veren triglyseridipitoisuus nousi keskimäärin 0,26 mmol/l ja laski vähäsokerisen ruokavalion ryhmässä 0,35 mmol/l. Lisäksi HDL-kolesterolin määrä nousi keskimäärin 0,11 mmol/l runsaasti sokeria nauttineilla ryhmällä ja LDL-kolesterolin määrä laski 10 prosenttia vähän sokeria nauttineilla. Tutkittavat noudattivat muutoin tavanomaista ruokavaliotaan, mutta osa nautitusta tärkkelyksestä vaihdettiin toisella ryhmällä sokeriin. Toisella ryhmällä osa tavanomaisen ruokavalion sisältämästä sokerista vaihdettiin puolestaan tärkkelykseen.[43]

Sokerilla makeutettujen mehujen tai virvoitusjuomien runsaan nauttimisen on havaittu lisäävän jo kahdessa viikossa sydänsairauksia aiheuttavien apolipoproteiinien pitoisuuksia veressä.[42]

Tulehdukselliset sairaudet

muokkaa

Sakkaroosin on havaittu nostavan matala-asteista tulehdusta kuvaavan herkän CRP:n arvoa.[44] Sakkaroosista suussa muodostuva glukoosi lisää riskiä sairastua hammasmätään. Tutkimuksissa on havaittu myös johdonmukaisesti, että sakkaroosilla makeutettujen virvoitusjuomien käyttö lisää diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien kaltaisten tulehdustautien esiintyvyyttä. Vähintään kaksi annosta sokeroituja virvoitusjuoma päivittäin nauttivilla naisilla esiintyy yli 60 prosenttia muita enemmän nivelreumaa ja 2,6 kertaa enemmän 55 ikävuoden jälkeen alkavaa nivelreumaa. Muiden elintapoihin liittyvien riskitekijöiden vaikutus oli otettu laskelmassa huomioon.[45]

Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että paljon sokeria sisältäviä juomia käyttävät menestyivät muita huonommin muistin toimintaa mittaavissa testeissä.[37]

Muita terveysvaikutuksia

muokkaa

Sakkaroosilla makeutetut juomat lisäävät riskiä sairastua verenpainetautiin.[41]

Pakkausmerkinnät

muokkaa

Euroopan unionin alueella elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöissä ilmoitetaan myös sokerin määrä, johon lasketaan mukaan elintarvikkeessa olevat monosakkaridit ja disakkaridit mutta ei polyoleja.[46]

Sokeri ruoanvalmistuksessa

muokkaa
 
Erilaisia ruskeita sokereita.

Sokeria käytetään jälkiruokien ja muiden makeiden elintarvikkeiden makeuttamiseen ja niiden koetun happamuuden vähentämiseen [47] sekä säilyvyyden ja rakenteen parantamiseen. Hillot ja mehut säilyvät ilman hometta ja käymistä, jos niiden sokeripitoisuus on niin suuri, etteivät pieneliöt kykene elämään niissä. Sokerin lisääminen parantaa esimerkiksi jäätelön ja kakkujen rakennetta.

Myös joihinkin eturuokiin kuten esimerkiksi graavikalaan lisätään usein sokeria. Monet valmiskastikkeet kuten tomaattiketsuppi, sinappi ja salaattikastikkeet sisältävät merkittävässä määrin lisättyä sokeria.[48]

Sokerilaadut

muokkaa

Puhdistettu sokeri on valkeaa, mutta on myös sokerilaatuja, joihin jätetään enemmän raakasokerin maku- ja ravintoaineita. Ruskea sokeri ja fariinisokeri ovat tällaisia. Ne ovat aromikkaampia, mutta säilyvät huonommin kuin valkoinen sokeri.

Kidesokereiden kidekoot vaihtelevat. Kidekoko vaikuttaa sokerin liukenemiseen: hienojakoinen sokeri liukenee nopeimmin. Hienosokeri eli hienojakoinen kidesokeri soveltuu hyvin pöytäkäyttöön, keittojauheisiin, makeisten ja jäätelön valmistukseen. Taloussokeri, jota käytetään yleisesti ruoanvalmistuksessa, on kidekooltaan hienosokeria suurempaa. Tumma kidesokeri kiteytetään tavallisen kidesokerin tapaan raakasokeriliuoksesta, mutta se on ruskeaa ja aromikasta. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kuumiin juomiin, viiliin ja puuron pinnalle.

Hillosokeri on tavallista kidesokeria, johon on lisätty hyytymistä aiheuttavaa pektiiniä sekä happamuudensäätö- ja säilöntäainetta. Hillosokeria käytetään hillojen, hyytelöiden ja marmeladien valmistukseen. Niissä se saa aikaan kiinteän rakenteen ja parantaa säilyvyyttä.

Hyytelösokeri sisältää kidesokerin lisäksi tärkkelyssiirappia, pektiiniä ja happamuudensäätöainetta. Hyytelösokeria käytetään leivonnais- ja jälkiruokahyytelöiden valmistamiseen.

Fariinisokerin kiteet on päällystetty siirapilla. Se on aromikasta, ruskeaa, pehmeää ja kosteaa. Sitä käytetään siman valmistuksessa ja leivonnaisten makeuttajana.

Tomusokeri on hienojakoiseksi jauhettua kidesokeria, jota käytetään makeis-, keksi- ja leipomoteollisuudessa. Siihen lisätty paakkuuntumisenestoaine parantaa käsiteltävyyttä ja helpottaa säilytystä. Tomusokeria voidaan käyttää sellaisenaan koristeena tai valkuaiseen tai muuhun nesteeseen sekoitettuna kuorrutuksen tekemiseen.

Palasokeri syntyy kidesokerista puristamalla sokeri tangoiksi, jotka leikataan paloiksi. Palasokeria valmistetaan myös tärisyttämällä sokeri muotteihin. Palasokeria käytetään pöytäkäytössä kuumien juomien makeuttamiseen. Tummasta kidesokerista voidaan valmistaa tummaa palasokeria.

Raesokeria valmistetaan palasokerista murskaamalla se seulomalla. Raesokerilla voidaan koristella leivonnaisten pinta. Rakeet ovat niin suuria etteivät ne juuri muutu leivinuunissa. Raesokeria valmistetaan myös värillisenä.[49]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Sugar doesn't melt -- it decomposes, scientists demonstrate  ScienceDaily. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ WHO guideline : sugar consumption recommendation www.who.int. Viitattu 12.10.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c .Platina: De honesta voluptate, s. 49. Coloniae: Ex officina Eucharij, 1529. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.8.2013). (latinaksi)
  4. ↑ Sokerin tie Eurooppaan dansukker.fi. Arkistoitu 5.8.2013. Viitattu 9.8.2013.
  5. ↑ Näin sokeria valmistetaan sokerijuurikkaasta dansukker.fi. Viitattu 9.8.2013.
  6. ↑ Reseptissä lukee raakasokeria, mitä se on? Dan Sukker. 24.4.2019. Dansukker kuluttajapalvelu. Viitattu 9.2.2023.
  7. ↑ Virrankoski, Pentti: Suomen taloushistoria: Kaskikaudesta atomiaikaan, s. 74. Otava, 1975. ISBN 951-1-02057-9
  8. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Suomi hakee lievennystä sokerituotannon leikkaamiseen Helsingin Sanomat. Viitattu 16.7.2007.
  10. ↑ Sopimusviljely Sucros. Viitattu 15.7.2019. (suomeksi)
  11. ↑ Sokerintuotanto vapautuu EU:ssa ensi kuussa – ja suomalainen sokeri on yhden kortin varassa 11. syyskuuta 2017. Yle. Viitattu 15.7.2019. (suomeksi)
  12. ↑ Vesa Määttä: Vuorineuvos Anton Alfthan (1856–1933). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.4.2012
  13. ↑ a b Dan Sukkerin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Keski-Suomen museo (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 21.4.2012
  15. ↑ Heinilä, Tuula: Säännöstely loppui 50 vuotta sitten Turun Sanomat. 21.2.2004. Viitattu 9.11.2023.
  16. ↑ Sugar Consumption Per Capita in China www.helgilibrary.com. Viitattu 28.8.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Dansukker: Sirkku palasokeri www.dansukker.fi. Viitattu 14.4.2020.
  18. ↑ Yan Liu, Jing Cheng, Lijin Wan, Wei Chen: Associations between Total and Added Sugar Intake and Diabetes among Chinese Adults: The Role of Body Mass Index. Nutrients, 24.7.2023, 15. vsk, nro 14, s. 3274. PubMed:37513695 doi:10.3390/nu15143274 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Tilasto: Suomalaiset syövät kolmanneksi eniten rasvaa koko maailmassa Ilta-Sanomat. 9.2.2015. Viitattu 10.4.2020.
  20. ↑ WHO guideline : sugar consumption recommendation www.who.int. Viitattu 12.10.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Ravintotase-kulutustilasto statdb.luke.fi. Viitattu 11.10.2024.
  22. ↑ Ravintotasetilaston laatuseloste Luonnonvarakeskus Luke. Viitattu 11.10.2024.
  23. ↑ a b FinRavinto 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.10.2024.
  24. ↑ a b WHO calls on countries to reduce sugars intake among adults and children 4.3.2015. WHO. Viitattu 11.10.2024.
  25. ↑ Aivot tarvitsevat hyvää sokeria, jota saa kasviksista ja viljoista Kaleva. Viitattu 16.9.2024.
  26. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 23.9.2024.
  27. ↑ Is Fruit Bad For Your Teeth? National Dental Care. Viitattu 12.10.2024. (englanti)
  28. ↑ Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 23.1.2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 20.2.2014. Viitattu 6.3.2014.
  29. ↑ Countries that have implemented taxes on sugar-sweetened beverages (SSBs) Obesity Evidence Hub. Viitattu 2.6.2022. (englanti)
  30. ↑ Valtiovarainministeriö: Virvoitusjuomien verotus vm.fi. Viitattu 26.9.2023.
  31. ↑ Sakkaroosi, glukoosi ja fruktoosi: mitä eroa on? https://tinyurl.com/yr2xfwbs
  32. ↑ Sagar J. Dholariya, Josephine A. Orrick: Biochemistry, Fructose Metabolism. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing, 2023. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.10.2023).
  33. ↑ Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - VI-SIBLIN rakeet 610 mg/g, VI-SIBLIN S rakeet 880 mg/g laakeinfo.fi. Viitattu 17.7.2024.
  34. ↑ Hilary Brueck: 35 of the most dangerous things science has strongly linked to cancer Business Insider. Viitattu 12.11.2020.
  35. ↑ Total and added sugar intakes, sugar types, and cancer risk: results from the prospective NutriNet-Santé cohort. https://academic.oup.com/ajcn/article-abstract/112/5/1267/5906559
  36. ↑ Longgang Zhao, Xinyuan Zhang, Mace Coday, David O. Garcia, Xinyi Li, Yasmin Mossavar-Rahmani, Michelle J. Naughton, Melissa Lopez-Pentecost, Nazmus Saquib, Aladdin H. Shadyab, Michael S. Simon, Linda G. Snetselaar, Fred K. Tabung, Deirdre K. Tobias, Trang VoPham, Katherine A. McGlynn, Howard D. Sesso, Edward Giovannucci, JoAnn E. Manson, Frank B. Hu, Lesley F. Tinker, Xuehong Zhang: Sugar-Sweetened and Artificially Sweetened Beverages and Risk of Liver Cancer and Chronic Liver Disease Mortality. JAMA, 8.8.2023, 330. vsk, nro 6, s. 537–546. doi:10.1001/jama.2023.12618 ISSN 0098-7484 Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ a b Matthew P. Pase, Jayandra J. Himali, Paul F. Jacques, Charles DeCarli, Claudia L. Satizabal, Hugo Aparicio: Sugary beverage intake and preclinical Alzheimer’s disease in the community. Alzheimer's & dementia : the journal of the Alzheimer's Association, 2017-9, 13. vsk, nro 9, s. 955–964. PubMed:28274718 doi:10.1016/j.jalz.2017.01.024 ISSN 1552-5260 Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ a b Ian Sample Science editor: Researchers find a western-style diet can impair brain function The Guardian. 19.2.2020. Viitattu 20.2.2020. (englanti)
  39. ↑ Sorry, Your Child Has Never Had A “Sugar Rush” Fatherly. 28.11.2017. Viitattu 10.9.2020. (englanti)
  40. ↑ Is the 'sugar rush' a myth? www.medicalnewstoday.com. 6.4.2019. Viitattu 10.9.2020. (englanniksi)
  41. ↑ a b foodnavigator.com: ‘Intake of added and free sugars should be as low as possible’: EFSA confirms sugar consumption a risk factor in chronic diseases foodnavigator.com. Viitattu 16.8.2021. (englanti)
  42. ↑ a b Nostaako sokeri sydäntautiriskiäsi? Sen voi tehdä jo tavallinen aamiainen ja välipala ET. 25.5.2015. Viitattu 14.4.2020.
  43. ↑ Aryati Ahmad, Cheryl Isherwood, Margot Umpleby, Bruce Griffin: Effects of High and Low Sugar Diets on Cardiovascular Disease Risk Factors. Journal of Nutritional Science and Vitaminology, 2020, 66. vsk, nro Supplement, s. S18–S24. PubMed:33612591 doi:10.3177/jnsv.66.S18 ISSN 1881-7742 Artikkelin verkkoversio.
  44. ↑ Faizan Jameel, Melinda Phang, Lisa G. Wood, Manohar L. Garg: Acute effects of feeding fructose, glucose and sucrose on blood lipid levels and systemic inflammation. Lipids in Health and Disease, 16.12.2014, nro 13, s. 195. PubMed:25515398 doi:10.1186/1476-511X-13-195 ISSN 1476-511X Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ Yang Hu, Karen H. Costenbader, Xiang Gao, May Al-Daabil, Jeffrey A. Sparks, Daniel H. Solomon: Sugar-sweetened soda consumption and risk of developing rheumatoid arthritis in women. The American Journal of Clinical Nutrition, 2014-09, nro 3, s. 959–967. PubMed:25030783 doi:10.3945/ajcn.114.086918 ISSN 1938-3207 Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ Elintarviketieto-opas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (pdf) Ruokavirasto. Viitattu 11.10.2024.
  47. ↑ Näin eri sokerit eroavat toisistaan – lue makean ystävän tietopaketti ET. 25.8.2018. Viitattu 14.4.2020.
  48. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 3.9.2024.
  49. ↑ Ijäs, Tuija & Välimäki, Maija-Liisa: Tunne elintarvikkeet. Otava, 2005. ISBN 951-1-19168-3

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sakkaroosi.
Hiilihydraatit
Pääjoukko
Geometria
Suuri / pieni
Pentoosit
Heksoosit
Disakkaridit
Polysakkaridit
Glykosaminoglykaanit
Aminoglykosidit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sakkaroosi&oldid=22708352”