Sirosara
Sirosara (Carex brunnea) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon, sarojen (Carex) sukuun kuuluva kasvilaji. Siitä on kaksi alalajia Carex brunnea subsp. brunnea ja Carex brunnea subsp. occidentalis sekä kaksi muunnosta Carex brunnea var. abscondita ja Carex brunnea var. arabica.[1]
Sirosara | |
---|---|
Sirosara Heidelbergin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, Saksassa |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
Suku: | Sarat Carex |
Laji: | brunnea |
Kaksiosainen nimi | |
Carex brunnea |
|
Katso myös | |
Sirosaralla on lyhyt maavarsi, josta ei tule rönsyjä. Sen varsi on sileä ja kolmiomainen. Lehdet ovat 2–3 mm leveitä ja kasvavat lähinnä varren tyveltä. Lehdet voivat olla vartta pidempiä tai lyhyempiä. Kukinnon muodostavia tähkiä voi olla muutamasta kappaleesta yli kymmeneen kappaletta. Hede- ja emikukat sijaitsevat samoissa tähkissä, joskin eri päissä tähkää. Tähkien hedekukallinen pää on selvästi ohuempi ja pienempi kuin emikukallinen pää. Sirosara kukkii kesä–lokakuussa.
Sirosara kasvaa monenlaisilla kasvupaikoilla: vuorenrinteillä, metsissä varpukasvillisuuden seassa, jokitörmillä, varjoisilla tienpientareilla tai aurinkoisilla kosteilla paikoilla. Sirosaraa tavataan laajalti Kaakkois-Aasiassa, Pakistanista ja Intiasta Korean niemimaalle ja Japaniin, Australiassa, Mauritiuksella sekä Lord Howen saarella. Sirosaraa on saatavissa myös koristekasvina.
Sorjasaran (Carex krausei) toinen, vaihtoehtoinen suomenkielinen nimi on myös sirosara[2].
Lähteet
muokkaa- Flora of China: Carex brunnea (englanniksi)
- Flora of Pakistan: Carex brunnea (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ World Checklist of Selected Plant Families: Royal Botanic Gardens, Kew Kew. Royal Botanical Gardens, Kew. Viitattu 24.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Finto: Kassu: Carex krausei Boeckeler Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Finto. Viitattu 24.1.2017. (suomeksi)