Tuutari
Tuutari[1] (venäjäksi Дудерово, Дудорово, Дудергоф, ruotsiksi Duderhof, Dudern) on luterilainen seurakunta keski-Inkerissä. Seurakunnassa oli kirjoilla 6 500 henkeä vuonna 1937. Nykyisin alueen suurin asutus on Taaitsa, jossa on muun muassa inkeriläisvanhusten palvelutalo. Tuutarissa sijaitsee myös hiihto- ja laskettelukeskus Tuutari Park.
Historia
muokkaaTuutari on yksi Inkerin vanhimpia seurakuntia. Se perustettiin jo Ruotsin vallan aikana. Ensimmäinen pappi oli Henrikus Mathiae, joka nimitettiin virkaan vuonna 1640. Ensimmäinen kirkko sijaitsi Novikkalan (Nowikola) kylässä (nykyinen Kraassela), johon myöhemmin rakennettiin Venäjän keisarin palatsi Krasnoje Selo. Pappila sijaitsi Rötsänsillän ja Kaukaisten kylien välillä. Seurakunnalla oli myös kappeli, joka sijaitsi Mölkön- eli Kirkonmäellä. Sekä kirkko että pappila hävitettiin Isonvihan aikana.[2]
Seurakunnasta erotettiin vuonna 1642 Tyrön seurakunta.[3] Vuonna 1736 pastori Johann Henrik Hoppiuksen aloitteesta rakennettiin uusi puukirkko Mölkönmäelle, missä oli aikaisemmin ollut kappeli.[2] Samaan aikaan alkoi uuden kappelin rakentaminen Hietamäelle, joka oli silloin Tuutarin kappeliseurakunta. Vuonna 1760 Mölkönmäen vanha kirkko purettiin ja sen tilalle rakennettiin samaan paikkaan uusi.[2]
Nykyinen, toisessa maailmansodassa raunioitunut kivikirkko rakennettiin vuonna 1836 tsaari Nikolai I:n lahjoittamin varoin. Se oli alueen suurimpia kirkkoja 2 200 istumapaikallaan. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 28. heinäkuuta 1836.
Akateemikko Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Tuutarissa oli 49 kylää, joissa eli yhteensä 3 836 henkeä, joista 2 656 oli äyrämöisiä ja 1 180 savakoita.[4]
Vuonna 1865 seurakunnan väkiluku oli 3 674 ja vuonna 1917 6 161 henkeä.[2] Vuonna 1897 Hietamäen seurakunta erotettiin itsenäiseksi seurakunnakseen, mutta oman pappinsa se sai vasta vuonna 1909.
Kirkko suljettiin 11. toukokuuta 1939 Leningradin toimeenpanevan komitean päätöksellä. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahasti. 1950-luvulla kirkon rauniot räjäytettiin ja purettiin. Nykyään sen paikalla on hiihtokeskus Tuutari Park.
Tuutarin seurakunnan nykyinen kirkko on rakennettu läheiseen Pikkolan kylään pääosin suomalaisin talkoovoimin. Kouvolan seurakunta Suomessa on tukenut Tuutarin seurakuntaa kirkkohankkeen toteuttamisessa sekä taloudellisesti että talkoovoimin. Kirkko on rakennettu arkkitehti Pentti Kärjen suunnitelmien mukaan, ja se vihittiin käyttöön helatorstaina vuonna 2006.
Papit
muokkaa- 1640 Henrikus Mathiae
- 1640–1652 Johannes Lifmannus
- 1661–1666 Olanius Elgfot
- 1669–1675 Johannes Kasper Köher (Köcher)
- 1686–1695 Johann Reuter
- 1705–1708, 1721-1728 (†) Abraham Wasselmann
- 1728–1729 Johan Alopaeus
- 1728–1729 Carl Hoppius
- 1729–1757 (†) Johann Henrik Hoppius
- 1748–1778 (†) Peter Johan Hoppius
- 1765 David Vattolin
- 1769–1781 Carl Helledal
- 1781–1809 (†) Samuel Sigfrid Bock
- 1781–1786 (†) Jakob Grenfors
- 1787 Esaias Kolander
- 1788–1793 Johan Salen
- 1797 Henrik Johan Uskelin
- 1794–1821 (1828 †) Henrik Wilhelm Bock
- 1800 Johann Jakob Estlander (adj)
- 1803 Henrik Gabriel Krusberg (adj)
- 1803–1815 (†) Andres Magnus Hedén (adj)
- 1818 Georg Daniel Salomon Lundberg (adj)
- 1820–1862 Zachris Finnander (adj, vicepastor)
- 1821 Johann Josef Grundström (adj)
- 1822–1823 Eric Finnera (adj)
- 1831–1833 Gustaf Vilhelm Kellback (adj)
- 1834–1846, 1866 Reinhold Jonas Cawén (adj)
- 1848–1858 Karl Johan Cederblad (adj)
- 1861–1862 August Wilhelm Bergmann (adj)
- 1862–1868 Johan Christopher Öhquist
- 1863–1868 Gustav Robert Thornell (adj)
- 1865–1871 (†) Johan Peter Boström (adj)
- 1868–1878 (†) Gustav Vestenius
- 1868 Johan Wilhelm Moorman (adj)
- 1872–1873 Jakob Wilhelm Bärlund (adj)
- 1873–1875 Anders Theodor Winter (adj)
- 1875 Alexander Borkvist (adj)
- 1876–1879 Konstantin Siitonen (adj)
- 1878–1909 (†) Aloys Jeremias Piispanen
- 1880–1881 Johan Wilhelm Aelstedt (adj)
- 1883–1885 Johann Alexander Tengen (adj)
- 1887–1888 August Alfred Mörön (adj)
- 1889–1890 Matti Jaatinen (adj)
- 1890–1893 Sakari Hämäläinen (adj)
- 1893–1901 Bruno Aloys Piispanen (adj)
- 1902 Jooseppi Arra (adj)
- 1903–1904 Antti Kusta Vuotila (adj)
- 1904–1905 Albin Hukkanen (adj)
- 1906–1910 Johannes Siitonen (adj)
- 1908 Oskar Wilhelm Lindberg (adj)
- 1910–1919 Jaakko Raski
- 1919–1921 Konstantin Siitonen
- 1919–1921 Leo Johannes Schulz
- 1922–1937 Selim Jalmari Laurikkala
- 1937 Pekka Braks
- 25.05.1937–1938 Abraham Koskelainen
Tuutarin kylät
muokkaaTuutarin seurakunnan suomalaiskyliä[2][5]:
- Alajoki eli Suuri-Pikko
- Ala-Kyttälä
- Hannola
- Hieprola
- Hirvosi eli Ruotsi
- Honkasi eli Hämäläinen eli Ylä-Sparri
- Humalisto
- Härkösi
- Hörkkölä eli Hörkönkylä eli Lastika
- Ihalaisi eli Susi
- Jänismäki
- Järvelä eli Pieni-Karhila
- Kappisi
- Karhila eli Suuri-Karhila
- Kaurasaari eli Kagrasaari
- Kavelahti
- Kippola
- Kirkonkylä
- Kirppula
- Kirveelä
- Koirova eli Suomen-Koirova
- Korpelaisi
- Kuittila
- Kurikka
- Kurkela
- Kyllisi
- Kylmälä eli Parrila eli Pakkaisi
- Kämärä
- Laakala
- Lamppula
- Leininmäki
- Lemetinmäki
- Lintusi
- Merosi
- Metsävainikka eli Venäjänrasi
- Muikkala
- Murjala eli Kotsala
- Myrälä
- Mäkäläisi eli Pieni-Pikko
- Mäntyharju eli Ilmastit eli Koivistoisi
- Naumosi
- Niisnova
- Nuijala eli Pieni-Kapasi
- Nurkkaporu eli Pori
- Närhilä eli Tuippo
- Pajula
- Parkonmäki
- Partasi
- Peikalaisi
- Pelkola eli Repola
- Peräkylä
- Pikkola
- Pulkkisenmäki
- Pökkösenmäki
- Pöllälä
- Raja-Leinilä
- Raskela
- Riehkala eli Kapasi
- Routeli eli Routela
- Ryytteli
- Rännilä
- Rötsälä
- Saarela eli Karvala
- Saksala
- Suolasi
- Taaitsa
- Tallikkola eli Kekkilä
- Talsinmäki eli Talsila
- Tolppala
- Tuippola
- Uusi-Ihalaisi
- Uusikylä
- Variksela eli Vauhkola
- Viholaisi
- Viittala eli Suuri-Viittala,
- Villasi
- Ylä-Kyttälä
- Ylipelto eli Pieni-Viittala
Alajoki ja Mäkäläisi muodostivat aiemmin yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Peroja eli Pikko. Härkösi ja Merosi muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lottu eli Lottula. Kirppula, Raskela ja Saksala muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lokovala. Kyllisi, Lamppula, Peikolaisi ja Rännilä muodostivat yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Nurkkala. Ala-Kyttälä, Lintusi, Naumosi ja Ylä-Kyttälä muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Revonpesät eli Palmula eli Romukolkka. Jänismäki, Leininmäki, Lemetinmäki, Parkonmäki, Pulkkisenmäki, Pökkösenmäki ja Talsinmäki eli Talsila muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Sulkula eli Mäkikylät eli Ylikylät. Myrälä, Korpelaisi, Rötsälä ja Ryytteli muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Tököttilä.
Kuvia
muokkaa-
Rippikoululaisia Tuutarissa noin vuonna 1890
-
Tuutarin kirkko noin vuonna 1910
-
Juhannus Tuutarissa vuonna 1918
-
Tuutarin kirkko vuonna 1943
-
Näkymä Rötselän kylästä vuonna 1943
-
Vaurioituneen Tuutarin kirkon sisätiloja vuonna 1943
-
Näkymä Mölkön- eli Kirkonmäeltä nykyään
Lähteet
muokkaa- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.
- ↑ a b c d e Metiäinen, Aappo & Kurko Kaarlo: Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu, s. 24-26. K.F. Puromiehen Kirjapaino O.Y., 1960.
- ↑ Kuortti, Aatami: Inkerin kirkon vaikeita vuosia, s. 160. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, 1963.
- ↑ Keppen, Petr, 1793-1864.: Erklärender Text zur der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements. Commissionäre der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften, 1867. 874725952 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2020).
- ↑ Vainikka, Aatami: Tunsitko Tuutarin?. Inkeriläisten viesti, huhtikuu 1970.
Aiheesta muualla
muokkaa- Inkere
- Jaama
- Järvisaari
- Haapakangas
- Hatsina
- Hevaa
- Hietamäki
- Kaprio
- Kattila
- Keltto
- Kolppana
- Koprina
- Kupanitsa
- Lahti
- Lempaala
- Liissilä
- Markkova
- Miikkulainen
- Moloskovitsa
- Narvusi-Kosemkina
- Novasolkka
- Pyhä Maria (Pietari)
- Pähkinälinna
- Ropsu
- Rääpyvä
- Saari
- Serepetta
- Siestarjoki
- Skuoritsa
- Soikkola
- Spankkova
- Toksova
- Tuutari
- Tyrö
- Valkeasaari
- Venjoki
- Viron Inkeri
- Vuole