Utopia (kirja)

Utopia on englantilaisen lakimiehen, katolisen kirkon pyhimyksen Thomas Moren kirjoittama kirja. Sitä kutsutaan joskus myös nimillä Thomas Moren utopia tai Moren utopia. Se on kuvaus ihanneyhteiskunnasta ja Moren vastalause aikansa vallitseville yhteiskunnallisille oloille. Kirjassa More käsittelee monia häntä itseään askarruttaneita kysymyksiä. Fiktiivisen teoksensa hän kirjoitti ja sai valmiiksi vuonna 1516. Toinen renessanssifilosofi, hänen hyvä ystävänsä Erasmus Rotterdamilainen valmisteli samoihin aikoihin omaa merkittävintä teostaan Tyhmyyden ylistys. He tukivat toistensa työn edistymistä. Erasmuksen lisäksi More sai kirjalleen paljon vaikutteita Platonin Valtiosta ja Uudesta testamentista. Lisäksi teoksen on arveltu saaneen vaikutteita tutkimusmatkailijoiden kertomuksista. Esimerkiksi inkavaltakunta oli olemassa vielä kirjaa kirjoitettaessa, ja sen on katsottu eräissä suhteissa muistuttavan Moren Utopiaa.

Utopian perusjuonen muodostavat portugalilaisen löytöretkeilijän Raphael Hythlodaeuksen kertomukset seikkailuistaan. Hän muun muassa mainitsee matkustelleensa Amerigo Vespuccin kanssa, käyneensä Englannissa tapaamassa Canterburyn arkkipiispaa John Mortonia, jonka hovipoikana More oli ollut, ja tutustuneensa outoon saareen nimeltään Utopia. Teoksesta syntyi myös itse käsite utopia, joka tulee kreikan kielestä (u = ei ja topos = paikka) ja tarkoittaa ’olematonta paikkaa’.

Utopian saari. Kuvitusta kirjan vuoden 1518 laitokseen.

Juoni

Teos sisältää kaksi kirjaa, joista ensimmäisessä tapahtumat alkavat Antwerpenissa Brabantissa Pyhän Marian kirkossa. Siellä messussa käytyään More tapaa ystävänsä Pieter Gillesin, joka esittelee hänet Raphaelille. Löytöretkeilijä kertoo miehille matkoistaan, mutta hän ei kerro uuden ajan alun tyyliin tarinoita hurjista merihirviöistä ja hydroista vaan toteaa merimiesten nähneen niitä jo tarpeeksi. Sen sijaan kukaan ei ole koskaan aiemmin löytänyt täydellistä yhteiskuntaa. Siispä Raphael ryhtyy vastaamaan molempien kuuntelijoiden esittämiin kysymyksiin Utopian saaresta. More ehdottaa Raphaelille, että tuollaisen miehen täytyisi olla hallitsijan apulaisena, koska hänellä on kyseisestä asiasta niin kattavat tiedot. Raphael tyrmää ehdotuksen mielettömänä, sillä umpikuurot ja omahyväiset päättäjät eivät kuitenkaan ottaisi hänen opeistaan vaarin. Kun he ovat nauttineet aterian Moren kotona, tarina siirtyy toiseen kirjaan. Ensimmäinen kirja sisältää dialogia, jossa käsitellään monia asioita. Toinen osa on puolestaan omistettu lähes kokonaan kirjan tarinankertojan Hythlodaeuksen monologille, jossa kuvataan Utopian yhteiskuntaa kokonaisuutena.

Saari

Utopian saari (alun perin Abraxa) on kuunsirpin muotoinen ja leveimmillään keskikohdastaan kaksisataa mailia, josta se sitten kapenee kumpaankin suuntaan. Se on muinaisen utopialaisten kuninkaan ja saaren valloittajan Utopuksen muusta rannasta eristämä tekosaari. Saaren luonnonolot ovat sen puolustuksen kannalta suosiolliset. Saarella on 54 kaupunkivaltiota, joiden pääkaupunki on Amaurotum. Kieli, lait ja hallintolaitokset ovat niissä kaikissa samat. Valtion asioista päättävät kerran vuodessa kustakin kaupungista saapuvat kolme kaupunginvanhinta. Perinteestä voidaan kuitenkin poiketa, mikäli vanhin ei ikänsä vuoksi kykene osallistumaan päätöksentekoon. Tällöin hänen paikkansa ottaa seuraavaksi vanhin. Kaupunkielämän vastapainona Utopiassa eletään myös maaseudulla, ja jokainen utopialainen elää vuoroin kaupungissa ja maaseudulla parin vuoden jaksoissa. Maaseudun maatalouksien (=perhekuntien) kokonaisuuden muodostavat vähintään 40 miestä ja naista sekä kaksi orjaa, ja näiden johdossa toimii viisas ja kunnioitusta nauttiva pariskunta. 30 talouden johdossa toimii aina fylarkki, jonka alamaiset valitsevat. Kustakin taloudesta siirtyy vuosittain takaisin kaupunkiin noin 20 henkeä, ja heidän tilalleen tulee teollisuusmaailmasta sama määrä uusia asukkaita. Saarella on kaksi jokea, joista tunnetumpi ja suurempi on Anydrus. Tavaroita kuljetetaan jokien sijasta kuitenkin yleisemmin joko merellä tai maalla. Saaren sijainnista ei kirjassa ole tietoa, koska Hythlodaeus ei sitä maininnut, eivätkä More tai Gilles asiasta kysyneet.

Valtion kansalaisina utopialaiset pitävät yllä yhteisomistusta, ja vanhimpien kunnioitus on hyve. Heillä ei ole tarvetta varastaa, koska omasta mielestään heillä on kaikkea riittävästi. Niinpä lainsäädäntö on yksinkertainen. Utopialaiset vievät ulkomaille ainoastaan tuotteita, joista heillä itsellään ei ole pulaa. Tällöin mahdollisten ulkomailla tapahtuvien menetysten aiheuttama vahinko on pieni, joten tarvetta kostaa ei synny. Varsinaista sotavoimaa utopialaisilla ei ole muuhun kuin oman valtionsa puolustamiseen. Auttaessaan liittolaisiaan tai ystäviään heillä on tapana tilata palkkasotureita erään lähialueella sijaitsevan valtion barbaarijoukoilta. Tällöin utopialaiset puolustavat sekä liittolaisiaan että vähentävät aggressiivisten barbaarien määrää.

Saaren kansalaiset käyttävät yksinkertaista vaatetusta ja keskittyvät maanviljelyn lisäksi yleensä yhdelle alalle. He eivät olleet alun perin kovinkaan teknisesti kehittyneitä, mutta löytöretkeilijöiden käytyä saarella he alkoivat innokkaasti omaksua eurooppalaista osaamista. Verrattuna länsimaihin heillä on lisäksi joitakin varsin outoja perinteitä. Esimerkiksi avioliittoa solmittaessa pariskunnan tulee olla alaston.

Sanoma

More ei voinut henkilökohtaisista syistä kirjoittaa minä-muodossa, ja siksi hän keksi kertojaksi Hythlodaeuksen. More arvosteli 1500-luvun alun Englannissa käytössä olleita rangaistustapoja ja halusi lieventää niitä. Hän pohtii teoksessaan, miksi yhteiskunnassa vilisee varkaita, vaikka rangaistuksena ryöstöstä on kuolemantuomio. Hänen mielestään kaikki pahuus aiheutuu työttömyydestä, jolloin ankarat olot eivät suo muuta mahdollisuutta kuin varastaa leipänsä. Kuolemantuomion pelko taas synnyttää rikosten raaistumista: on paljon kannattavampaa ryöstön päätteeksi murhata mahdolliset todistajat, sillä kiinnijäämisen todennäköisyys on siten pienempi. Hän myös painottaa humanistina ihmisoikeuksien merkitystä. Orjuudelle täytyy olla painavat perustelut ja orjan tulee olla syyllistynyt johonkin vakavaan rikokseen. Vieraiden maiden orjia on kohdeltava paremmin, koska he ovat ilmeisimminkin joutuneet asemaansa huonojen yhteiskunnallisten olojen vuoksi.

Omistusoikeuden yhteisöllinen luonne poistaa eriarvoisuuden ihmisten väliltä. Tosin Utopia on muutenkin rikas valtakunta ja jopa pienet lapset voivat leikkiä kullalla ja jalokivillä. More hyväksyy katolilaisen uskonsa pohjalta saaren kristillisten pappien oikeuden avioliittoon ja täydellisen uskonnonvapauden, kunhan kaikenlainen fanaattisuus ja ateismi pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä. Avioliittoa koskeva Moren näkemys on kuitenkin luonteeltaan ristiriitainen. Martti Lutherin mentyä avioliittoon More kritisoi hänen toimintaansa jyrkästi kristinuskon vastaisena tekona. Hän myös korostaa hyödyllisen vapaa-ajan vieton merkitystä kuuden tunnin työpäivän jälkeen, kuten esim. lukeminen ja jumalanpalvelukset.

Vaikutus

Nykyaikana Moren Utopia on ollut jo pitkään valtio-opin tutkijoiden keskeisimpiä kirjoja Machiavellin Ruhtinaan rinnalla. Teoksen ilmestyttyä monet katoliset kristityt tulkitsivat kirjan kuvaavan keskiaikaisen munkkiyhteisön ja sen toiminnan ihannetta. Myöhemmin 1800-luvun puolivälissä syntynyt Karl Kautsky sanoi Moren ennustaneen nykykapitalistisen pääomakeskeisen länsimaisen kulttuurin synnyn ja sen vastapainon sosialismin, joista jälkimmäistä kirja edustaa. Utopia-teoksen merkitys on paljolti perustunut sen asemaan ajatuskokeena, jossa More hahmotteli mahdollisuuksia rakentaa vakaa, tasa-arvoinen ja hyvin järjestynyt valtio. Tavoitteena hänellä on ollut yhteiskunta, jossa hallitsijoiden ja hallittavien välinen kuilu olisi mahdollisimman kapea. Utopia ei tullut tunnetuksi Moren elinaikana.

Katso myös

• Utopistinen sosialismi
• Utopia
• Valtio (Platon)
• Renessanssifilosofia

Lähteet

• More, Thomas: Utopia. Suomentanut: Marja Itkonen-Kaila. WSOY. Porvoo 1971. - 5. p. 1998 ISBN 951-0-16890-4
• Utopian historia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Porstuakirjastot

Aiheesta muualla

• Utopia englanniksi.