ilmatiede

Suomi

Substantiivi

ilmatiede

1. meteorologia; sääilmiöitä käsittelevä tiede; oppi ilmakehän rakenteesta, koostumuksesta ja ilmiöistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑˌt̪ie̯deˣ/
• tavutus: il‧ma‧tie‧de

Etymologia

yhdyssana sanoista ilma ja tiede

Käännökset

1. meteorologia; sääilmiöitä käsittelevä tiede; oppi ilmakehän rakenteesta, koostumuksesta ja ilmiöistä

baski: meteorologia englanti: meteorology hollanti: meteorologie kurdi: hewanasî f., meteorolojî f. puola: meteorologia f.

romania: meteorologie f. ruotsi: meteorologi turkki: hava bilgisi, meteoroloji unkari: meteorológia venäjä: синоптика, метеорология

Liittyvät sanat

• ilmasto
• ilmastotiede
• keli
• klimatologia
• meteorologia
• säätiedot, säätiedotus

Aiheesta muualla

• ilmatiede Kielitoimiston sanakirjassa
• ilmatiede Tieteen termipankissa