latina
Katso myös: Latina, latína, lätinä |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalatina | |
Kielikoodit | |
ISO 639-1: | la |
ISO 639-2: | – |
ISO 639-3: | lat |
Wikisanakirja | |
Aineisto: | Latinan kieli |
latina (12) (ei monikkoa)
- latinan kieli (kielitunnus: la), alkuaan Italiassa Latiniumin maakunnassa latinien puhuma indoeurooppalaisten kielten italialaisen kieliryhmän kieli, joka oli myös antiikin roomalaisten kieli
- Vanhan perinteen mukaisesti, Suomessa 1800-luvulta alkaen, monien latinan kielen sanakirjojen hakusanat on varustettu vokaaliäänteen pidentymää ilmaisemaan vokaalin yläpuolelle merkityllä vaakaviivalla, tämä ei kuitenkaan kuulu kirjoitettuun tekstiin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑt̪inɑ/
- tavutus: la‧ti‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | latina | – |
genetiivi | latinan | – |
partitiivi | latinaa | – |
akkusatiivi | latina; latinan |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | latinassa | – |
elatiivi | latinasta | – |
illatiivi | latinaan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | latinalla | – |
ablatiivi | latinalta | – |
allatiivi | latinalle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | latinana | – |
translatiivi | latinaksi | – |
abessiivi | latinatta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | latinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | latina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. latinan kieli (kielitunnus: la)
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: latinantaa
Yhdyssanat
muokkaahumanistilatina, kirkkolatina, muinaislatina, munkkilatina, myöhäislatina, uuslatina, vulgaarilatina
Sanaliitot
muokkaaYläkäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaSubstantiivi
muokkaalatina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta lati
Englanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaalatina
Liittyvät sanat
muokkaaLatina
muokkaaAdjektiivi
muokkaalatina
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta latinus
- (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta latinus
- (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta latinus
Adjektiivi
muokkaalatinā
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta latinus