Lähdekoodi sivulle Kansainvälinen oikeus

{{Oikeudenalat}}
'''Kansainvälinen oikeus''' on [[oikeudenala]], joka koskee kansainvälisen oikeuden subjektien toimintaa ja suhteita kansainvälisellä tasolla. Kansainvälisen oikeuden merkittävimpiä toimijoita ovat [[valtio]]t ja kansainväliset järjestöt.<ref name="lawdirect">{{Verkkoviite| Osoite = http://www.worldlawdirect.com/article/839/what-international-law.html| Nimeke = What is international law| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = WORLDLawDirect.com| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 19.8.2010| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20100831114948/http://www.worldlawdirect.com/article/839/what-international-law.html| arkistoitu = 31.8.2010}}</ref> Kansainvälinen oikeus, kuten muutkin oikeudenalat, jakautuu osa-alueisiin. Kansainvälinen oikeus käsittelee valtioiden välisiä suhteita, joita säätelevät [[Kansainvälinen tapaoikeus|tapaoikeus]] ja valtioiden kansainväliset sopimukset.

Kansainvälisen oikeuden merkittävimpiä alueita ovat [[valtiosopimus|valtiosopimukset]], kansainvälinen lainkäyttö, kansainvälisen oikeuden käyttäminen kansallisissa tuomioistumissa, [[ihmisoikeudet]], [[sota]] ja [[rauha]] sekä kansainväliset järjestöt.<ref name="lawdirect"/> Kansainvälisen oikeuden säädöksiä ei ole koottu lakikokoelmaksi, vaan se on osittain tapaoikeutta. Osittain se on muodostunut valtioiden välisistä sopimuksista, kuten [[Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja]]sta ja ihmisoikeussopimuksista.<ref name="korpela">{{Verkkoviite | Osoite = https://jkorpela.fi/lait/kv.html| Nimeke = Kansainvälinen oikeus| Tekijä = Korpela, Jukka| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |Ajankohta = 12.4.2004| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 19.8.2010| Kieli = }}</ref>

Kansainvälistä oikeutta ei voi rinnastaa valtionsisäiseen oikeusjärjestelmään, sillä ei ole olemassa valtioiden yläpuolella olevaa tahoa, joka voisi pakottaa tottelemaan sitä.<ref name="korpela"/> Kuitenkin esimerkiksi yhteisellä painostuksella valtiot voidaan saada noudattamaan kansainvälistä oikeutta. Valtiot voivat yhdessä liittoutua ja tuomita kansainvälistä oikeutta rikkoneen valtion esimerkiksi talouspakotteisiin. Lisäksi erityisesti ihmisoikeusrikkomuksissa, joissa valtiot eivät välttämättä halua puuttua toisen valtion sisäisiin asioihin, voidaan käyttää [[media]]a keskittämään negatiivista huomiota rikkomuksiin, mikä herättää yleensä poliittiset järjestöt tai jopa valtion päättäjät puuttumaan asioihin.<ref>{{Verkkoviite| Osoite = http://www.globalization101.org/index.php?file=issue&pass1=subs&id=235| Nimeke = How Is International Law Enforced?| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Globalization101.org| Ajankohta = | Julkaisupaikka = New York| Julkaisija = Levin Institute| Viitattu = 19.8.2010| Kieli = {{en}}| arkisto = https://web.archive.org/web/20071030064959/http://www.globalization101.org/index.php?file=issue&pass1=subs&id=235| arkistoitu = 30.10.2007}}</ref>

Suvereenit valtaoikeudet on jaettu [[osavaltio]]n ja [[liittovaltio]]n kesken. Osavaltioilla ei ole asemaa kansainvälisessä oikeudessa toisin kuin liittovaltiolla. Sen sijaan liittovaltio yhtenä kokonaisuutena on suvereeni valtio kansainvälisen oikeuden mukaan.<ref>Crawford, J. (2006). The Creation of States in International Law. Oxford, Clarendon Press.</ref>

== Kansainvälisen oikeuden lähteet ==
Lähtökohtana kysymykselle kansainvälisen oikeuden [[Oikeuslähde|lähteistä]] toimii Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 38 artikla, jonka mukaisesta kansainvälisen oikeuden lähteet jaetaan ensisijaisiin lähteisiin, joihin kuuluvat valtiosopimukset, kansainvälinen tapaoikeus ja yleiset oikeusperiaatteet, ja toissijaisiin lähteisiin, joihin kuuluvat tuomioistuinratkaisut ja tutkijain kirjoitukset.<ref>Hakapää 2010, s. 25</ref><ref>Hannikainen 2014, s. 50</ref> Muihin kansainvälisen oikeuden lähteisiin kuuluvat kansainvälisten järjestöjen päätökset, valtioiden yksipuoliset sitoumukset ja [[pehmeä sääntely]].<ref>Hakapää 2010, s. 26–27</ref>

Kansainvälisen oikeuden lähdeoppi on sidoksissa teorioihin kansainvälisen oikeuden velvoittavuuden perustasta. [[Luonnonoikeus|Luonnonoikeudellisesti]] suuntautunut lainoppi lukee kansainvälisen oikeudenmukaisuuden tai yleiset oikeusperiaatteet keskeisiksi kansainvälisen oikeuden lähteiksi. [[Oikeuspositivismi|Oikeuspositivistisessa]] lainopissa taas sopimukset ja tapaoikeus ovat tärkeimmällä sijalla.<ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 448</ref>

=== Valtiosopimukset ===
{{Pääartikkeli|[[Valtiosopimus]]}}

Valtiosopimukset ovat nykyään kansainvälisen oikeuden tärkein lähde ja kansainvälisen yhteisön keskeinen instrumentti. Valtiosopimukset jaetaan lakiasäätäviin sopimuksiin, jotka asettavat kaikkien tai useimpien valtioiden keskinäisiä normeja, ja sopimusluonteisiin sopimuksiin, jotka luovat muutaman valtion välisiä järjestelyjä, sekä kahdenvälisiin ja monenvälisiin sopimuksiin. Valtiosopimusten tekemistä, noudattamista, muuttamista ja pätemättömyyttä sääntelee [[valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus]].

=== Kansainvälinen tapaoikeus ===
{{Pääartikkeli|[[Kansainvälinen tapaoikeus]]}}

Kansainvälinen tapaoikeus on valtiosopimusten ohella kansainvälisen tapaoikeuden tärkein lähde. Tapaoikeuden normin on täytettävä aineellinen kriteeri, joka liittyy valtiokäytännön yhtenäisyyteen ja jatkuvuuteen, ja psykologinen kriteeri, joka liittyy valtion vakaumukseen käytännön sitovuudesta (lat. ''opinio juris'').<ref>Hannikainen 2014, s. 57</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 406</ref>

=== Yleiset oikeusperiaatteet ===
{{Pääartikkeli|[[Oikeusperiaate]]}}

Yleisiin oikeusperiaatteisiin on tarkoitus turvautua etenkin aukkotilanteissa, joissa ratkaisua ei löydy valtiosopimuksista tai tapaoikeudesta. Erimielisyyksiä on esiintynyt sen suhteen, onko yleisissä oikeusperiaatteissa kyse kansainvälisen oikeuden omista periaatteista vai sellaisista valtionsisäisistä oikeusperiaatteista, jotka ovat yhteisiä useille kansallisille oikeusjärjestelmille. Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännössä puhutaan nimenomaan "sivistyskansojen" tunnustamista oikeusperiaatteista, mutta tällainen kansojen sivistystasojen vertailu ei kuitenkaan sovi nykyiseen valtioyhteisöön.<ref>Hakapää 2010, s. 60–61</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palstat 450–451</ref>

Etenkin [[Kohtuus|kohtuuden]] (eng. ''equity'') periaate on ollut tärkeässä asemassa lainsoveltamisessa. Kohtuus on ensisijaisesti tulkintaperiaate, joka soveltuu kaikkiin kansainvälisen oikeuden lähteisiin. Kohtuutta voidaan edellyttää valtiosopimuksissa, mutta sitä voidaan myös yleisemmin soveltaa tapaoikeuden pohjalta "kohtuuttomien" ratkaisujen välttämiseksi.<ref>Hakapää 2010, s. 65</ref><ref name="EIF452">Mattila (päätoim.) 1998, palsta 452</ref>

=== Oikeuskäytäntö ja tutkijain kirjoitukset ===
Oikeuskäytäntö ja tutkijain kirjoitukset toimivat toissijaisina lähteinä, jotka palvelevat olemassa olevien sääntöjen tulkinnassa ja tarkentamisessa. Koska kansainvälisen oikeuden normit ovat usein yleisluonteisia, niiden tulkintaan ja tarkentamiseen tarvitaan myös toissijaisia lähteitä.<ref name="Hannikainen51">Hannikainen 2014, s. 51</ref>

Kansainvälisessä oikeuskäytännössä tuomioistuinratkaisuilla ei tyypillisesti ole [[Ennakkopäätös|ennakkotapausvaikutusta]]. Tästä huolimatta kansainväliset lainkäyttöelimet käyttävät aiempia ratkaisujaan runsaasti hyödyksi ja etenkin [[Kansainvälinen tuomioistuin|Kansainvälisen tuomioistuimen]] arvovaltaisilla kannanotoilla voi olla oikeuskäytäntöä merkittävästi ohjaavaa vaikutusta. Oikeuskäytäntö voi vaikuttaa myös kansainväliseen tapaoikeuteen.<ref>Hakapää 2010, s. 62–63</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palstat 451–452</ref>

Tutkijain mielipiteet ja kirjoitukset eli tieteisoppi on nykyään oikeuskäytäntöä vähämerkityksisempi.<ref name="EIF452"/><ref name="Hannikainen51"/> Tutkijoiden näkemykset voivat huomattavasti vaihdella, eikä nykyisestä suuresta, heterogeenisesta ja keskenään kilpailevasta tutkijajoukosta voida erottaa yksittäisiä auktoriteetteja, jotka voisivat ohjailla valtioyhteisön kansainvälisoikeudellisia näkemyksiä. Tutkijoiden mielipiteillä on kuitenkin jatkuvasti tulkinta-arvoa, ja tutkijat voivat myös vaikuttaa kansainvälisoikeudelliseen käytäntöön osallistumalla sopimusten valmisteluun tai riitajuttujen käsittelyyn. Kansainvälisen oikeuden kehityksessä tutkijoiden mielipiteillä on ollut keskeinen asema, ja menneisyydessa tunnetuimpien tutkijoiden mielipiteet saattoivat saavuttaa tapaoikeuteen verrattavan auktoriteetin.<ref>Hakapää 2010, s. 64–65</ref>

=== Muut kansainvälisen oikeuden lähteet ===
Kansainvälisten järjestöjen päätöksentekoprosessit ovat tuottaneet suuren määrän päätöksiä, päätöslauselmia, julistuksia ja muita kannanottoja. Osalla on ollut välittömästi sitovaa vaikutusta, mutta suurimmalta osin kysymys on ollut järjestöjen jäsenilleen osoittamista suosituksista.<ref>Hakapää 2010, s. 27–26</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 453</ref>

== Kansainvälisen oikeuden subjektit ==

=== Valtiot ===
{{Pääartikkeli|[[Valtio]]}}
Valtiot ovat perinteisiä, ensisijaisia ja tärkeimpiä kansainvälisen oikeuden subjekteja, joille kansainvälinen oikeus määrittelee oikeuksia ja velvollisuuksia.<ref name="Hakapää75">Hakapää 2010, s. 75</ref><ref name="Hannikainen35">Hannikainen 2014, s. 35</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 894</ref> Valtion tunnusmerkkejä ovat pysyvä väestö, pysyvä valtioalue, hallitus ja kyky ylläpitää suhteita muiden valtioiden kanssa eli täyttää kansainväliset sitoumukset.<ref name="Hakapää75"/><ref name="Hannikainen35"/><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 893</ref> Myös sitä, että muut valtiot tunnustavat valtion, on joskus pidetty edellytyksenä valtion asemalle kansainvälisen oikeuden subjektina.<ref>Hakapää 2010, s. 79</ref><ref>Hannikainen 2014, s. 36</ref> YK:n peruskirjassa on vahvistettu kansojen itsemääräämisoikeus päättää omasta poliittisesta asemastaan, mutta "kansan" määritelmä on jäänyt epäselväksi.<ref>Hakapää 2010, s. 106–110</ref><ref>Hannikainen 2014, s. 99–100</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palstat 475–476</ref>

Valtio on [[Suvereniteetti|suvereeni]] eli täysivaltainen ja tasa-arvoinen muiden valtioiden kanssa.<ref>Hakapää 2010, s. 225</ref><ref>Hannikainen 2014, s. 37</ref> Valtiolla on lainsäädännöllinen ja lainkäytöllinen toimivalta kaikkiin sen alueella oleviin henkilöihin.<ref>Hakapää 2010, s. 225–226</ref><ref name="Hannikainen40">Hannikainen 2014, s. 40</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 910</ref> Lisäksi valtion toimivalta voi ulottua alueensa ulkopuolelle kansalaisiinsa, sen kansalaisiin tai siihen itseensä kohdistuviin tekoihin sekä tiettyihin koko kansainväliseen yhteisöön kohdistuviin kansainvälisiin rikoksiin.<ref>Hakapää 2010, s. 229–233</ref><ref name="Hannikainen40"/><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 912</ref> Valtiolla on immuniteetti, eli sitä ei voida haastaa toisen valtion tuomioistuimeen ilman suostumustaan.<ref>Hakapää 2010, s. 279</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 903</ref>

Valtio on vastuussa kansainvälisen oikeuden loukkaamisesta.<ref>Hakapää 2010, s. 295</ref><ref name="Hannikainen73">Hannikainen 2014, s. 73</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 943</ref> Valtiovastuu jaetaan ensisijaiseen vastuun, jossa on kyse valtion vastuusta omien elintensä ja edustajiensa loukkauksista, ja toissijaiseen vastuuseen, jossa on kyse valtion vastuusta sen valvontavallan piirissä olevien yksityisten loukkauksista, jos valtio ei ole huolehtinut loukkausten estämisestä.<ref>Hakapää 2010, s. 298</ref><ref name="Hannikainen73"/><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palstat 944–945</ref>

[[Valtioseuraanto|Valtioseuraannossa]] on kyse siitä, kun kaksi tai useampi valtiota yhdistyy yhdeksi valtioksi, valtio hajoaa kahdeksi tai useammaksi valtioksi taikka valtion osa irtautuu omaksi valtiokseen tai liittyy osaksi toista valtiota.<ref>Hakapää 2010, s. 313</ref><ref>Mattila (päätoim.) 1998, palsta 917</ref>

=== Muut kansainvälisen oikeuden subjektit ===
[[Hallitustenvälinen järjestö|Hallitustenväliset kansainväliset järjestöt]] voivat olla kansainvälisen oikeuden subjekteja. Kansainvälisen järjestön aseman kansainvälisen oikeuden subjektina kriteereinä on, että järjestö on perustettu valtiosopimuksella, järjestöllä on omat pysyvät toimielimet, järjestö on ainakin osittain itsenäinen ja järjestö on tarkoitettu toimimaan kansainvälisen oikeuden alaisena.<ref>Hakapää 2010, s. 117</ref><ref>Hannikainen 2014, s. 42</ref>

Kansainvälinen oikeus myös määrittelee joitain oikeuksia ja velvollisuuksia yksityisille oikeussubjekteille, kuten ihmisille ja yrityksille.<ref>Hakapää 2010, s. 161–165</ref>

== Esimerkkejä ==

[[Yhdysvallat]] [[Grenadan miehitys|vaihtoi]] [[Grenada]]n hallituksen kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastaisesti vuonna 1983.<ref name=UN387>[http://www.princeton.edu/~sbwhite/un/1983-IIIa.pdf United Nations General Assembly resolution 38/7. United Nations, November 2, 1983.] Viitattu 8.11.2014</ref>
   
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Hakapää, Kari | Nimeke = Uusi kansainvälinen oikeus | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Talentum | Vuosi = 2010}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Hannikainen, Lauri | Nimeke = Kansainvälisen oikeuden käsikirja | Julkaisupaikka = Tallinna | Julkaisija = Tietosanoma | Vuosi = 2014}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Mattila, Heikki E.S. (päätoim.) | Nimeke = Encyclopædia Iuridica Fennica VI: Kansainväliset suhteet | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalainen Lakimiesyhdistys | Vuosi = 1998}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi|International law|kansainvälinen oikeus}}
*[http://www.un.org/en/law/index.shtml YK:n kansainvälisen oikeuden sivut] {{en}}

[[Luokka:Kansainvälinen oikeus|*]]