Ero sivun ”Kirjoituskone” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: eu:Idazmakina |
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: az:Yazı makinası |
||
| Rivi 65: | Rivi 65: | ||
[[af:Tikmasjien]] |
[[af:Tikmasjien]] |
||
[[ar:آلة كاتبة]] |
[[ar:آلة كاتبة]] |
||
[[az: |
[[az:Yazı makinası]] |
||
[[id:Mesin ketik]] |
[[id:Mesin ketik]] |
||
[[ms:Mesin taip]] |
[[ms:Mesin taip]] |
||
Versio 19. lokakuuta 2012 kello 22.46
Kirjoituskone on mekaaninen tai sähkömekaaninen kirjoituslaite, johon kuuluu näppäimistö. Eri kirjaimia kuvaavia näppäimiä painamalla tuotetaan tekstiä paperille kirjain kerrallaan. Kirjoituskoneilla tehtiin helposti luettavaa tekstiä nopeammin kuin käsin tekstaamalla vuosikymmenien ajan. Nykyisin tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmat ja erilliset tulostimet ovat lähes kokonaan korvanneet kirjoituskoneet mutta joihinkin erikoistarkoituksiin käytetään edelleen kirjoituskoneita.
Mekaaniset kirjoituskoneet
Kirjoituskoneet ovat suurimman osan historiastaan olleet mekaanisia, mutta 1960-luvulla alkoivat yleistyä sähkökirjoituskoneet, joista edelleen kehittyivät tekstinkäsittelylaitteet. Kirjoituskoneen tarina alkaa vuodesta 1714 englantilaisen Henry Millin patentoitua laitteen, jonka kanssa kirjoitettu teksti näytti painetulta.[1] On myös sanottu, että kirjoituskoneiden tulolla konttoreihin oli merkittäviä sosiologisia vaikutuksia yhteiskuntaan, sillä konttorikoneiden myötä naisetkin tulivat kodin ulkopuoliseen työelämään. Typisti oli uusi ammatti, jonka koettiin olevan asemaltaan korkeampi kuin tehtaantyttö.[2]
Suomen ensimmäinen kirjoituskone oli Remingtonin kakkosmalli, ja se saapui Jyväskylään vuonna 1877 liikemies Heikki Helmiselle, joka oli tutustunut koneeseen Philadelphian maailmannäyttelyssä vuonna 1876, missä se oli esitelty.[3]
Mekaanisen kirjoituskoneen eräs etu on sen täydellinen riippumattomuus sähkövirrasta ja paristoista.
Sähkömekaaniset kirjoituskoneet
Ensimmäiset sähkökirjoituskoneet
Kirjoituskoneet muuttuivat vähitellen sähkötoimisiksi, jolloin näppäilynopeus lisääntyi kun kirjasimen valinta ja kirjasinvasaran liikuttaminen erotettiin toisistaan niin, että vasaran liikuttamisesta huolehti sähkömoottori näppäimen ohjaamana, joko mekaanisen tai sähköisen kytkennän kautta. Ensimmäiset mallit muistuttivat ulkonäöltään ja toiminnaltaan mekaanisia kirjoituskoneita mutta niissä vasaran iskusta vastasi sähkömoottori. Näin tarvittava näppäinvoima pieneni, mikä mahdollisti kirjoitusnopeuden kasvattamisen. Myös teksti oli tasaisempaa kuin mekaanisella kirjoituskoneella tuotetussa tekstissä, jossa heikommilla sormilla lyödyt kirjaimet saattoivat jäädä himmeämmiksi kuin muut.
Pallokirjoituskone
Aluksi sähkökirjoituskoneissa oli tavallisen kirjoituskoneen kaltaiset kirjasinvarret, kunnes IBM keksi, että kirjasimet voidaan muotoilla teräksisen pallon pintaan. Kutakin lyöntiä varten pallo kääntyy asentoon, jossa valittu kirjasin tulee paperia vasten. Pallo voitiin myös helposti vaihtaa ja näin saatiin käyttöön erilaisia kirjasinlajeja ja kielikohtaisia kirjaimistoja. "Golfpallokirjoitin" IBM Selectric typewriter tuli markkinoille vuonna 1961.[4]
Kiekkokirjoituskone
Pallokirjoituskoneen jälkeen Olivetti kehitti kiekkokirjoituskoneen. Siinä oli pyörivä muovikiekko, joka muodostui säteittäisistä kirjasinvarsista. Paperille painuvat kirjaimet vaihtuivat, kun kiekko kääntyi. Kiekko oli helposti vaihdettavissa, mikä mahdollisti useiden kirjasinlajien ja kirjaimistojen käytön samalla koneella.
Pian kiekkokirjoituskoneita alettiin ohjata tietokoneilla RS-232-sarjaliikenneportin tai rinnakkaisliitännän (LPT) kautta ja niistä tuli kiekkotulostimia ja tekstin tuottaminen eriytyi sen tulostamisesta. Vähitellen myös kirjoituskoneisiin tuli muistia ja ne alkoivat saada puskurimuistilla varustetun tietokonetulostimen piirteitä, minkä vuoksi niitä alettiin kutsua tekstinkäsittelylaitteiksi. Varhaisissa tekstinkäsittelylaitteissa tekstiä pystyi muokkaamaan pienessä nestekidenäytössä ennen sen tulostamista paperille.lähde?
Lämpötulostin
Jotkut hinnaltaan halvat matkakirjoituskoneet tuottivat tekstin ilman metallisen tai muovisen kirjasimen mekaanista kosketusta lämpökirjoittimina.
Tekstinkäsittelylaitteet
Tekstinkäsittelylaitteet (tunnetaan myös nimellä sähkökirjoituskoneet) ovat asiakirjojen muokkaamiseen tarkoitettuja erikoistuneita tietokoneita, joissa teksti voidaan tallentaa massamuistiin (levykkeelle) ja sitä muokataan näytöllä. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu integroitu tulostin. Tekstinkäsittelylaitteiden valtakautta oli 1980-luku.
1990-luvun aikana henkilökohtaiset tietokoneet tekstinkäsittelyohjelmineen ja tulostimineen käytännössä kokonaan syrjäyttivät kirjoituskoneet. Tietokoneiden näppäimistöt kuitenkin pohjautuvat edelleen kirjoituskoneiden näppäimistöön. Esimerkiksi yläreunan QWERTY-järjestys perustuu siihen, että mekaanisten kirjoituskoneiden aikana haluttiin välttää kirjainvarsien takertuminen toisiinsa englanninkielistä tekstiä naputellessa.[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Kuukauden esine - Kirjoituskone 1.12.2008. Museovirasto. Viitattu 4.4.2009.
- ↑ Taipale, Taru: Kertomuksia konttorista Talouselämä. 5.5.2009. Talentum oyj. Viitattu 27.8.2009.
- ↑ Jukka Lukkari: Kun kirjoituskone Suomeen tuli Tekniikka & Talous. 4.4.2009. Viitattu 4.4.2009.
- ↑ History of the IBM Typewriter
- ↑ Why QWERTY was invented
Aiheesta muualla
- Kirjoituskoneesta Museoviraston sivuilla.
- Jessica Bruder: Click, Clack, Ding! Sigh ... The New York Times 30.3.2011. (englanniksi)
| Painotekniikat |
|---|