Kirgisia

Kirgisian tasavalta Кыргыз Республикасы (kirgiisiksi) Киргизская Республика (venäjäksi)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Almazbek Atambajev Joomart Otorbaev
Pääkaupunki	Biškek (843 240 as.) 42°52′N, 74°36′E
Muita kaupunkeja	Oš (207 078 as.), Džalal-Abad (70 157 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	199 951 (sijalla 86)
– josta sisävesiä	3,6 %
Väkiluku (2014)	5 604 212 (sijalla 109)
– väestötiheys	26
– väestönkasvu	1,04 (2014)
Viralliset kielet	kirgiisin kieli, venäjän kieli
Valuutta	som (KGS)
BKT (2013)
– yhteensä	14 300 miljoonaa USD  (sijalla 143)
– per asukas	2 500 USD
HDI (2019)	0,697 (sijalla 120)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	24,6
– teollisuus	25
– palvelut	50,4
Aikavyöhyke	+6
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – Neuvostoliitosta	31. elokuuta 1991
Lyhenne	KG
– ajoneuvot:	KS
– lentokoneet:	EX
Kansainvälinen suuntanumero	+996
Tunnuslause	ei ole
Kansallislaulu	”Ak möngülüü aska”
Infobox OKNimi-testi OK

Kirgisia, myös Kirgistan (kirg. Кыргызстан, Kyrgyzstan) tai Kirgisistan (ven. Кирги́зия eli Кыргызста́н), virallisesti Kirgisian tasavalta (kirg. Кыргыз Республикасы; ven. Кыргы́зская Респу́блика) on sisämaavaltio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kiina, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan. Kirgistan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Maan etelä- ja pohjoisosan välillä on etnisiä jännitteitä, jotka ovat aika ajoin purkautuneet levottomuuksiksi. Itsenäisyyden ajan kaksi ensimmäistä presidenttiä joutuivat eroamaan kansan tyytymättömyyden takia.

Historia

Varhainen historia

Kirgiisien esi-isät elivät parisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua nykyisen Mongolian koillisosassa. Sieltä he vaelsivat Jenisei-joen varteen 500-luvulta alkaen. Alueen valloitti mongolikansa oiratit vuosisatojen turkkilaisvallan jälkeen. Vuonna 1758 Kiinan mantšut löivät oiratit ja kirgiiseistä tuli nimellisesti Kiinan keisarin alamaisia. 1800-luvun alussa Kirgisiasta tuli uzbekkien Kokandin kaanikunnan alainen.

Venäjän ja Neuvostoliiton valtakausi

Kirgisia liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1876 sen valloittaessa Kokandin.

Vuosina 1916–1917 monet kirgiisit pyrkivät Kiinan rajan yli Venäjän kukistaessa kapinan Keski-Aasiassa ja Venäjän sisällissodan aikana. 1920- ja 1930-lukujen maauudistus ja kollektivisointi valtion maatiloiksi tuhosivat perinteisen paimentolaiselämän. Kirgiisit asettuivat ensimmäistä kertaa paikoilleen ja kansaa alettiin kouluttaa. Vuonna 1921 alueesta tuli osa Turkestanin autonomista neuvostotasavaltaa ja vuonna 1936 Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta.

Neuvostoliiton uudistusten myötä maan nimi muutettiin 1991 Kirgistanin (Kyrgystanin) tasavallaksi ja uudelleen 1993 Kirgisian tasavallaksi (Kyrgyzin tasavalta). Kirgiisien tiedeakatemian johtaja Askar Akajev valittiin 1990 maan presidentiksi.

Itsenäisyys

Pääartikkeli: itsenäisen Kirgisian historia

Maaliskuussa 1991 88,7 % kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen elokuussa 1991 presidentti Askar Akajev ja varapresidentti German Kuznetsov kuitenkin erosivat kommunistisesta puolueesta, jonka koko johto erosi, ja korkein neuvosto julisti tasavallan itsenäiseksi. Akajev valittiin presidentiksi ilman vastaehdokkaita lokakuussa 1991 ja uudelleen 1995. Kirgisia liittyi Itsenäisten valtioiden yhteisöön 1991. ja Yhdistyneisiin kansakuntiin sekä ETYJiin 1992.

Akajevin valta kasvoi 1990-luvun edetessä. Hän kiisteli kommunistipuolueen kanssa perustuslakiuudistuksesta. Perustuslaillinen oikeus päätti heinäkuussa 1998, että Akajev voi pyrkiä vielä kolmannelle kaudelle. Vuonna 1998 äänestettiin jälleen perustuslain lisäyksistä ja helmikuussa ja maaliskuussa 2000 kaksi parlamenttivaalien kierrosta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaaleja ei voitu pitää vapaina tai oikeudenmukaisina.

Akajev valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle marraskuussa 2000. Tammikuussa 2002 opposition johtava edustaja Azimbek Beknazarov vangittiin, mikä johti mellakoihin ja poliisi ampui viisi hänen vapauttamistaan vaatinutta mielenosoittajaa Jalal-Abadissa maaliskuussa 2002.

Kesäkuussa 2003 parlamentin alahuone myönsi presidentti Akajeville ja kahdelle muulle neuvostoajan johtajalle immuniteetin syytteitä vastaan, minkä toivottiin johtavan Akajevin luopumiseen vallasta. Oppositio syrjäytti Akajevin 2005, ja tapahtumaa kutsutaan nimellä Kirgisian tulppaanivallankumous. Parlamentti nimitti väliaikaiseksi presidentiksi Kurmanbek Bakijevin. Heinäkuussa järjestettiin uudet vaalit, jotka Bakijev voitti ylivoimaisella äänten enemmistöllä.

Maaliskuussa 2006 puolestaan Bakijevia vastaan osoitettiin mieltä, koska hän ei toteuttanut lupaamaansa perustuslain uudistusta ja vallan siirtoa presidentiltä parlamentille.

Bakijev nimitti Feliks Kulovin uudelleen pääministeriksi, mutta parlamentti ei hyväksynyt häntä ja häntä seurasi lyhytaikainen virkaatekevä pääministeri Azim Isabekov ja maaliskuussa 2007 opposition edustaja Almazbek Atambajev.

Joulukuussa 2007 järjestetyissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa murskavoiton otti presidentin perustama Ak Zhol -puolue, joka sai 71 90:stä paikasta. Maltilliset sosiaalidemokraatit ja kommunistit saivat 11 ja 8 paikkaa. Suurin oppositiopuolue Ata Meken ei saanut yhtään paikkaa vaikka saikin 8,7 % äänistä. Vaali joutui ETYJ:in vaalitarkkailijoiden arvostelun kohteeksi. Bakijev nimitti uudeksi pääministeriksi entisen energianministerin Igor Tšudinovin.

Vuoden 2010 vallankaappaus

Pääartikkeli: Kirgisian vallankaappaus 2010

Maassa alkoi esiintyä lisääntyvää tyytymättömyyttä uuttakin johtoa kohtaan. Huhtikuun 7. päivänä 2010 ilmoitettiin, että maan sisäministeri Moldomusa Kongantijev olisi saanut surmansa yhteenotoissa Talasin kaupungissa, mutta hallinto kiisti kuoleman. Presidentti Bakijev pakeni Biškekistä mahdollisesti tukialueelleen Jalal-Abadiin. Valtaa pääkaupungissa ryhtyi pitämään Roza Otunbajevan väliaikaishallitus. Presidentti Bakijev lupasi erota virastaan, jos hänen turvallisuutensa taataan, mutta Otunbajeva vaatii häntä oikeuden eteen väkivallantekojen vuoksi.

Kesäkuun 10. päivä maan eteläosassa, varsinkin Ošin ja Jalal-Abadin alueella puhkesi laajenevia väkivaltaisuuksia uzbekkien ja kirgiisien välille. Väliaikaishallitus pyysi sotilaallista apua, mihin Venäjä ei suostunut.. Väliaikaishallitus järjesti kesäkuun lopussa väkivaltaisuuksista huolimatta kansanäänestyksen uudesta perustuslaista, joka hyväksyttiin selvästi. Uusi perustuslaki vähentää presidentin oikeuksia ja muuttaa valtion entistä parlamentaarisemmaksi. Heinäkuun alussa Otunbajeva vannoi virkavalansa, ja hänestä tuli Kirgisian ensimmäinen naispresidentti.

Parlamenttivaaleista tuli erittäin tasaiset. Niinpä suurin osa äänistä meni puolueille, jotka eivät päässeet parlamenttiin viiden prosentin äänikynnyksen vuoksi, vaan suurimmaksi nousi nationalistinen Ata Zhurt 8,47 prosentilla äänistä. Muut neljä parlamenttiin päässyttä puoluetta saivat 7,83–5,49 % äänistä.

Vuoden 2011 presidentinvaalissa presidentiksi valittiin Almazbek Atambajev.

Politiikka

Kirgisia on tasavalta, jonka valtionpäämies on presidentti. Hänellä on merkittävät valtaoikeudet, vaikkakin ne vähenivät vuoden 2010 perustuslakiuudistuksen yhteydessä, kun Kirgisia muuttui parlamentaariseksi valtioksi. Hallituksen johdossa on pääministeri, joka ehdottaa muita ministereitä presidentin hyväksyttäväksi. Maanpuolustukseen liittyvät ministerit presidentti kuitenkin nimittää yksin. Siten presidentti on selvästi pääministeriä vahvemmassa asemassa, eikä täydestä parlamentaarisuudesta voida puhua.

Parlamentissa eli korkeimmassa neuvostossa (Joghorku Keneš) on 120 edustajaa jotka valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskausille. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä. Vuoden 2010 vaaleissa Ata Zhurt -puolue sai 28 paikkaa, sosiaalidemokraatit 26, Ar Namys 25, Respublika 23 ja Ata Meken 18.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Kirgisia kuuluu Shanghain yhteistyöjärjestöön ja CSTO:hon. Kirgisia vahvisti rajasopimuksen Kiinan kanssa 2002.

Venäjällä on lentotukikohta Kantissa ja kolme muuta sotilaallista laitosta. Vuonna 2013 maat sopivat tukikohtien jatkamisesta ainakin 15 vuoden ajan. Maassa oli myös Yhdysvaltain ja NATO:n kansainvälisen terrorismin vastaisen liittouman lentotukikohta Manasissa noin 20 km pääkaupungista Afganistanin sodan tukialueena. Se suljettiin 2009. .

Hallinnollinen jako

Kirgisian kartta (1996)

Kirgisiassa on 7 aluetta (oblastia) ja kaksi hallinnollisesti alueisiin rinnastettavaa kaupunkia (šaar):

• Biškek (kaupunki, šaar)
• Batkenin alue
• Tšuin alue (pääkaupunki Tokmok)
• Jalal-Abadin alue
• Narynin alue
• Ošin alue
• Oš (kaupunki, šaar)
• Talasin alue
• Issyk-Kulin alue/Ysyk Kölin alue (Karakol, entinen Prževalsk)

Maantiede

Kirgisian kartta

Kirgisian ilmasto vaihtelee kuivasta mannerilmastosta kylmään vuoristoilmastoon ja subtrooppiseen eteläosissa. Vuoriston laaksoissa voi talvella olla jopa 30 astetta pakkasta.

Tienšanin vuoristo ulottuu koko maahan. Korkein kohta: Jengish Tšokusu (entinen Pik Pobedy) 7 439 m. Kiinan ja Kirgisian rajalla on 3 752 m:n korkeudessa Torugartin sola, jonne suunnitellaan Kiinan ja Kirgisian yhdistävää rautatietä. Vuoristojen vedet ovat vesivoiman lähde. Viljelymaata on 7 % pinta-alasta. Kaikkiaan maatalousmaata on 56 %, metsää 4,6 % maan pinta-alasta. Maatalousmaasta suurin osa on laitumena, kesäaikaan karjaa voidaan laiduntaa 1500–3000 metrin korkeudessa mutta talvilaitumet ovat 1500 metrin alapuolella. Kirgisiassa on maailman suurin luonnonvarainen saksanpähkinäpuumetsä.

Satelliittikuva Kirgisiasta.

Issyk Kul on 182 km pitkä järvi, joka oli neuvostoaikana suosittu lomanviettokohde. Järvi sijaitsee 1 620 m:n korkeudessa ja on 702 m syvä. Kaikkiaan Kirgisiassa on noin 2000 järveä, useimmat niistä 3-4 kilometrin korkeudessa. Erillisiä jäätiköitä on 6500.

Talous

Kirgisian talous perustuu pääasiassa maanviljelyyn, josta vuonna 2013 saatiin 21 prosenttia bruttokansantuotteesta ja jossa työskentelee lähes puolet työvoimasta. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat puuvilla, tupakka, villa ja liha.

Talousromahdus Neuvostoliiton hajotessa oli syvä, sillä vuonna 1990 peräti 98 % viennistä suuntautui muualle Neuvostoliittoon. Valtio on pyrkinyt edistämään markkinataloutta, mutta vaikka talouskasvu on parantunut, verotulojen saatavuus on epävarmaa eikä kansalaisille pystytä aina tarjoamaan riittäviä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoja.

Merkittävimpiin luonnonvaroihin kuuluvat runsaat vesivoimavarat, kulta ja harvinaiset maametallit. Öljyä, kivihiiltä ja maakaasua on jonkun verran, mutta ne eivät riitä edes kotimaisen kysynnän tarpeisiin. Merkittävimmät vientituotteet ovat metallit, villa ja muut maataloustuotteet sekä sähkö. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Sveitsi, Venäjä ja Kiina sekä naapurimaat Kazakstan ja Uzbekistan.

Liikenne

Kirgisiassa on 28 lentokenttää, joista yhdellä yli kolmekilometrinen kiitotie. Rautatietä on 470 km ja vesireittejä 600 km. Ainoa satama on Balyktšy Issyk Kul-järvellä. Biškekistä Almatyyn ja sieltä edelleen Moskovaan pääsee junalla neljä kertaa viikossa. Muihin naapurimaihin on linja-autoliikennettä. Maan sisäisessä liikkumisessa linja-autot, kimppataksit ja minibussit ovat pääasiallisia joukkoliikennevälineitä.

Väestö

Kirgisialaiset hevosrattaat

Kirgisialaisia muusikkoja Karakolissa 2002.

Kirgisian väestöstä suurin osa on kirgiisejä, joita vuonna 2011 oli 71,7 prosenttia väestöstä. Huomattavimmat vähemmistöt ovat uzbekit, 14,3 prosenttia, maan eteläosassa ja venäläiset, 7,2 prosenttia, maan pohjoisosassa. Muita pienempiä vähemmistöjä ovat tataarit 0,7 prosenttia, uiguurit 1 prosentti, kazakit 0,8 prosenttia ja ukrainalaiset 0,5 prosenttia. Saksalaisia on 0,3 prosenttia, dunganeita prosentti ja korealaisia 0,4 %.

Uzbekkivähemmistö on keskittynyt Ferganan laaksoon maan eteläosassa. Uzbekkien ja kirgiisien välillä on ollut siellä kiistaa maanomistuksesta, ja erimielisyydet ovat ajoittain kiristyneet verisiksi yhteenotoiksi.

Kirgisialaiset ovat yleisesti maallistuneita. Kirgisian suurimmat uskontosuunnat ovat islam 75 % (valtaosa sunnalaisia, tosin islaminusko ei kovinkaan näy päivittäisessä elämässä) ja ortodoksisuus 20 %. Joitain vaikutteita ja perinteitä on jäljellä animismista ja buddhalaisuudesta. Kiinnostus islamiin on ollut nousussa, ja hallitus on huolissaan ääri-islamilaisten ryhmien kasvavasta suosiosta.

Venäjän kielen asema maan toisena virallisena kielenä säädettiin vuosien 2001 ja 2006 perustuslainmuutoksilla.

Kulttuuri

Kirgiisien eeppinen runoelma on Manas, joka kertoo Manasista ja hänen jälkeläistensä sodasta uiguureja vastaan 800-luvulla. Runoelma on mainittu jo 1400-luvulla, mutta sitä ei kirjoitettu ylös ennen vuotta 1885. Eepoksesta on suomennettu valikoima tekstejä. Teoksen keskeinen henkilö, Manas, esiintyy monissa patsaissa ja seinämaalauksissa usein ratsailla miekka kädessään, ja häntä pidetään kirgiisien henkisenä isänä.

Perinteinen kirgiisien asumus on jurtta, boz-ui. Ennen kommunistivallan aikaa kirgiisit olivat pääosin heimoina vaeltavia paimentolaisia, jotka asuivat jurtissa. Kirgisian lipussa on kuvattuna auringon alle jurtan kattorakenteen yläosa eli tunduk

Kirgisian pohjoisosissa perinneruokia ovat lagman eli käsintehdyt nuudelit liha-kasvisliemessä ja manti eli sipuli- tai lihatäytteiset taikinanyytit. Etelän perinneruokaa on risotontapainen pilahvi eli plov. Lammas on yleisintä lihaa, muslimit eivät syö sikaa mutta nautaa, kanaa, kalkkunaa ja vuohta käytetään myös. Useimmat ihmiset syövät päivässä yhden suuren aterian ja kolme tai neljä välipalaa.

Kirgisian suosituin joukkotiedotusväline on televisio. Maassa toimii kaksi valtiollista ja noin tusina kaupallisia televisiokanavia. Antenniverkossa välitetään myös venäläisiä kanavia, joilla on vakaa katsojakuntansa.

Urheilu

Kirgisian jalkapallomaajoukkue perustettiin 1992. Se ei ole osallistunut suuriin arvokisoihin, ja FIFA:n rankingissa syyskuussa 2014 se oli sijalla 151.

Kirgisia on osallistunut olympialaisten kesä- ja talvikisoihin Lillehammarista 1994 alkaen. Se on saanut yhden hopean ja kaksi pronssia painissa ja judossa.

Lähteet

• Timeline: Kyrgyzstan (BBC) (englanniksi)
• Glenn E. Curtis, toim. Kyrgyzstan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
• Laurence Mitchell: Kyrgyzstan. The Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622217