Ero sivun ”Suomen tasavallan presidentti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kumottu muokkaus 14208232, jonka teki Jaalei (keskustelu) - Miksi toistaa sama asia kahteen kertaan? |
p →Säädetty perustuslaissa: wl |
||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
===Säädetty perustuslaissa=== |
===Säädetty perustuslaissa=== |
||
Aikaisemmin Suomen tasavallan presidentin valtaoikeudet olivat parlamentaarisen maan presidentin valtaoikeuksiksi hyvin laajat. Suomi oli näinollen [[semipresidentiaalinen]] maa. Tähän päädyttiin, kun kiista siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päättyi siihen, että Suomesta tuli tasavalta mutta myönnytyksinä monarkisteille taattiin presidentin laaja valta, joskin monarkistit olivat suunnitelleet kuninkaalle vielä laajempia valtaoikeuksia kuin presidentti lopulta sai.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli tasavallan presidentti.</ref> Vanhan perustuslain ([[1919]]–[[2000]]) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös [[ |
Aikaisemmin Suomen tasavallan presidentin valtaoikeudet olivat parlamentaarisen maan presidentin valtaoikeuksiksi hyvin laajat. Suomi oli näinollen [[semipresidentiaalinen]] maa. Tähän päädyttiin, kun kiista siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päättyi siihen, että Suomesta tuli tasavalta mutta myönnytyksinä monarkisteille taattiin presidentin laaja valta, joskin monarkistit olivat suunnitelleet kuninkaalle vielä laajempia valtaoikeuksia kuin presidentti lopulta sai.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli tasavallan presidentti.</ref> Vanhan perustuslain ([[1919]]–[[2000]]) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös [[Suomen valtioneuvosto|hallituksen]] muodostajan (käytännössä [[pääministeri]]n), hän saattoi hajottaa [[Eduskunta|eduskunnan]] ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. [[Presidentti|Presidentin]] oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen [[1. maaliskuuta]] [[2000]] voimaan tulleessa [[Suomen perustuslaki|perustuslain]] kokonaisuudistuksessa. Nykyään eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti muodollisesti nimittää. Pääministerin ehdotusten mukaisesti tasavallan presidentti nimittää muut ministerit. |
||
=== Ulkopolitiikka === |
=== Ulkopolitiikka === |
||
Versio 25. syyskuuta 2014 kello 08.27
| Suomen tasavallan presidentti Republiken Finlands president | |
|---|---|
 | |
.jpg) | |
| Virka-asunto | Mäntyniemi (virka-asunto) |
| Kauden pituus | 6 vuotta, uudelleenvalinta mahdollinen |
| Perustettu | 27. heinäkuuta 1919 |
| Ensimmäinen | Kaarlo Juho Ståhlberg |
| Kotisivut | Suomen tasavallan presidentin kotisivut |
Suomen tasavallan presidentti (ruots. Republiken Finlands president) on Suomen kansan valitsema valtionpäämies. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja on puolustusvoimien ylipäällikkö.[1] Hän nimittää myös eräät korkeimmat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit. Presidentin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministeri ja tämänkin ollessa estyneenä pääministerin sijaisena toimiva ministeri.[2]
Valintamenettely
- Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali
Tasavallan presidentti on vuodesta 1994 lähtien valittu suoralla kansanvaalilla kuuden vuoden välein. Ehdokkaansa presidentinvaaleihin saavat asettaa sekä rekisteröidyt puolueet, joilla on vähintään yksi edustaja eduskunnassa, että yli 20 000 kannattajan nimilistan keränneet valitsijayhdistykset. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa. Suomen jokaisessa suorassa presidentinvaalissa on tarvittu toinen kierros.
Ennen vuotta 1994 tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat 300 ja vuonna 1988 301 valitsijamiestä suhteellisella vaalitavalla, minkä jälkeen valitsijamiehet valitsivat presidentin. Presidentti valittiin myös useita kertoja poikkeusmenettelyllä (ks. kohta Suomen tasavallan presidentit).
Tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen peräkkäiseen (käytännössä kahteentoista vuoteen) 1991. Muutoksen taustalla oli Urho Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa.
Valtaoikeudet
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Perustuslain muutokset tulevat voimaan 1. maaliskuuta 2012, ja alla olevat valtaoikeudet on tarkistettava. |
Säädetty perustuslaissa
Aikaisemmin Suomen tasavallan presidentin valtaoikeudet olivat parlamentaarisen maan presidentin valtaoikeuksiksi hyvin laajat. Suomi oli näinollen semipresidentiaalinen maa. Tähän päädyttiin, kun kiista siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päättyi siihen, että Suomesta tuli tasavalta mutta myönnytyksinä monarkisteille taattiin presidentin laaja valta, joskin monarkistit olivat suunnitelleet kuninkaalle vielä laajempia valtaoikeuksia kuin presidentti lopulta sai.[3] Vanhan perustuslain (1919–2000) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös hallituksen muodostajan (käytännössä pääministerin), hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen 1. maaliskuuta 2000 voimaan tulleessa perustuslain kokonaisuudistuksessa. Nykyään eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti muodollisesti nimittää. Pääministerin ehdotusten mukaisesti tasavallan presidentti nimittää muut ministerit.
Ulkopolitiikka
Perustuslain mukaan ”presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Tilanteissa jossa valtioneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä ulkopoliittisesta päätöksestä, asia viedään eduskunnan äänestykseen, jonka kanta ratkaisee toimintatavan. Hän päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta ja esimerkiksi nimittää diplomaatit sekä tapaa ulkomaiden valtionpäämiehiä näiden virallisilla vierailuilla Suomeen.
Lainsäädäntövalta
Tasavallan presidentti vahvistaa lait ja hänellä on käytössään lykkäävä veto-oikeus. Perustuslain mukaan laki palautuu eduskunnalle, ellei presidentti vahvista sitä kolmessa kuukaudessa. Jos eduskunta hyväksyy saman lain uudelleen ilman muutoksia, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Presidentti voi pyytää lakiesityksestä lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tarja Halonen käytti ensimmäisen kautensa aikana tätä valtaa kerran. Eduskunta taipui presidentin tahtoon, ja pari pykälää muuttui uuden eduskuntakierroksen aikana. Presidentti voi antaa lakiin täsmennyksiä, asetuksia, vain kansainvälisistä asioista. Aikaisemmin presidentti antoi hallituksen esitykset eduskunnalle, mutta ne siirrettiin valtioneuvostolle uuden 2012 perustuslakiuudistuksen yhteydessä.
Puolustuspolitiikka
Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Tämän tehtävän hän voi kriisiaikana luovuttaa toiselle Suomen kansalaiselle. Presidentti päättää keskeisimmät Suomen puolustuspoliittiset päätökset ja linjavedot. Hän esimerkiksi päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Presidentti nimittää puolustusvoimain komentajan sekä päättää muista sotilaallisista nimitysasioista. Hän ylentää myös kaikki upseerit.
Nimitysoikeus ja muut valtaoikeudet
Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu keskeisten virkamiesten nimitysoikeus, jossa hän saa poiketa valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Presidentti nimittää esimerkiksi Suomen pankin pääjohtajan ja valtioneuvoston oikeuskanslerin. Tasavallan presidentti nimittää kaikki vakinaiset tuomarit virkoihinsa valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Ritarikuntien suurmestarina tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä sekä arvonimiä. Hallitsijan armahdusoikeudella on Suomessa pitkät perinteet, sillä jo Ruotsin kuninkailla oli myös aikoinaan armahdusoikeus. Presidentti voi armahtaa tuomitun joko kokonaan tai osittain.
Suomen perustuslain 113 §:n mukaan Suomen tasavallan presidentin virkatoimesta ei saa nostaa syytettä, ellei kyseessä ole maanpetosrikos, valtiopetosrikos tai rikos ihmisyyttä vastaan.
Suhde luterilaiseen kirkkoon
Pitkään tasavallan presidentti nimitti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat virkoihinsa vahvistamalla piispanvaalin tulokset. Tämä yhteys purettiin vuonna 2000 perusteluna muun muassa se, ettei nimitysoikeutta mainittu enää perustuslaissa. Kirkolliskokous päätti nimitysvallan siirrosta toukokuussa 1999. Vaali oli tammikuussa 2000 ja muutos tuli voimaan maaliskuun alussa, uskontokuntiin kuulumattoman presidentti Halosen virkakauden alussa. Presidentti on kuitenkin jatkanut jo 1950-luvulla alkanutta perinnettä avaamalla vuosittain kirkon yhteisvastuukeräyksen.
Valtaoikeuksien kaventaminen ja ehdotukset viran lakkauttamiseksi
Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on pyritty kaventamaan 1980-luvulta lähtien. Poliitikkojen keskustellessa asiasta laajasti julkisuudessa vuonna 1988 laajempaa parlamentarismia ja sitä myötä presidentin vallan pienentämistä puolustivat mm. Pekka Haavisto ja Anneli Jäätteenmäki.[4]. Myös presidentti Mauno Koivisto presidenttikaudellaan (1982–1994) ajoi valtaoikeuksien vähentämistä.[5] Vuodesta 1991 tai 1992 lähtien rajoitettiin tasavallan presidentin oikeutta hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit toimitettaviksi.[6] Haluun heikentää tasavallan presidentin asemaa liittyi myös saman henkilön perättäisten presidenttikausien määrän rajoittaminen. Ne rajoitettiin kahteen vuonna 1994 Martti Ahtisaaren kauden alussa.
Eniten kerralla Suomen presidentin valta väheni uuden perustuslain astuessa voimaan 1. maaliskuuta 2000 Suomen ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen presidenttikauden alussa, joskin eräät perustuslain suunnittelijat olisivat halunneet vähentää sitä jopa vielä enemmän. Aikaisemmin ulkopoliittinen valta kuului Suomessa ainoastaan presidentille, mutta vuoden 2000 perustuslain voimaan astumisesta 1. maaliskuuta 2000 lähtien ulkopoliittinen valta on ollut jaettuna presidentin ja hallituksen kesken. Uusi perustuslaki poisti presidentiltä mm. suuren osan roolista hallituksen muodostamisessa sekä vielä siihen asti jäljellä olleen osan oikeudesta hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit toimitettaviksi.
Vuoden 2009 lopussa uudet aluehallintovirastojen ylijohtajat nimitti valtioneuvosto tasavallan presidentin sijaan, vaikka nämä virat perustettiin korvaamaan osittain siihenastisten maaherrojen tehtäviä. Vuonna 2010 kumottiin tasavallan presidentin oikeus nimittää Suomen jäsenet pysyvään välitystuomioistuimeen Haagiin, vaikka presidentti kotimaassa edelleen nimittää tuomarit tehtäviinsä ja presidentin kanslia tätä vastusti.[ ]
Monien korkeiden laitosten virkamiesten nimitysoikeutta on presidentiltä karsittu. Vuoden 2009 jälkeen tasavallan presidentti ei enää ole nimittänyt yliopistojen ja korkeakoulujen kanslereita virkoihinsa, vaan yliopistot ovat nimittäneet kanslerinsa itse. Poliisiylijohtajan nimitysvalta siirrettiin tasavallan presidentiltä valtioneuvostolle vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa.[ ]
Tasavallan presidentti ei voi enää myöntää erivapauksia lakien soveltamisesta, eikä esimerkiksi poikkeuslupia avioliittolakiin.[ ]
1. maaliskuuta 2012 voimaan astuneiden perustuslainmuutosten jälkeen tasavallan presidentti ei enää muodollisestikaan ole antanut hallituksen esityksiä eduskunnalle, vaan tämän on tehnyt valtioneuvosto.[7] Samassa yhteydessä myös linjattiin, että Euroopan unioniin liittyvät asiat kuuluvat yksin valtioneuvostolle eivätkä presidentille, vaikka ulkopolitiikka muuten kuuluu presidentin toimialueelle. Lisäksi jos presidentti ja valtioneuvosto ovat päätöksestä eri mieltä, eduskunta ratkaisee asian.[8] Aikaisemmin presidentti lisäksi nimitti ministeriöiden kansliapäälliköt.
Ainakin Heidi Hautala haluaisi vähentää presidentin valtaa vieläkin. Hän siirtäisi presidentin ulkopoliittisen vallan valtioneuvostolle ja Puolustusvoimain ylipäällikkyyden mahdollisesti pääministerille.[9] Perussuomalaiset ovat olleet uuden perustuslain aikana ainoa puolue, joka on jyrkästi kannattanut vahvaa presidenttiä.[10] Kuitenkin 2010-luvulla eräiden muidenkin puolueiden kanta presidentin valtaoikeuksiin on myönteisempi kuin 1990-luvulla keskusteltaessa uudesta perustuslaista, joka tuli huomattavasti vähentämään presidentin valtaa[11] ja Koivisto on kertonut katuvansa toimintaansa presidentin vallan vähentämiseksi, koska presidentin valtaa on hänen mielestään karsittu jo liikaa.[12]
Jotkut näkevät presidentin viran ongelmallisena, koska presidentti ei ole vastuussa eduskunnalle. Tämän takia on keskusteltu siitä, pitäisikö koko virka lakkauttaa. 1990-luvulla suunniteltaessa uutta perustuslakia eräät puolueet olisivat halunneet lakkauttaa presidentin viran.[13] Sittemmin presidentin viran lakkauttamista ovat ehdottaneet ainakin Aatos Erkko[14], Osmo Soininvaara[15], Matti Wiberg[16] sekä Vasemmistonuoret.[17] Wibergin mukaan virka voitaisiin lakkauttaa jo Sauli Niinistön nykyisen presidenttikauden päättyessä vuonna 2018.
Symbolinen asema ja tunnukset
Ryhtyessään toimeensa Suomen tasavallan presidentti antaa juhlallisen vakuutuksen:
”Minä --, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.”
Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan tasavallan presidentin toimeen.
Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tämän takia presidentillä on ollut tapana luovuttaa puolueensa jäsenkirja valituksi tultuaan.
Tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.
Tasavallan presidentillä on oma kielekkeinen valtiolippu, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista. Eero Snellmanin, Bruno Tuukkasen ja Olof Erikssonin suunnittelema lippu nostetaan salkoon presidentin noustessa merivoimien alukseen, linnoitukseen tai tämän saapuessa edustusasunnolleen.
Puolustusvoimain ylipäällikön, tasavallan presidentin, kunniamarssi on Porilaisten marssi ja sitä soitetaan valtiovierailuiden yhteydessä sekä puolustusvoimien järjestämissä juhlatilaisuuksissa, jossa tasavallan presidentti on läsnä. Marssi soitetaan yleensä presidentin saapuessa itse juhlatilaan.
Tasavallan presidentin nykyinen virka-auto on musta panssaroitu Mercedes-Benz S 600 L Guard. Presidentti käyttää virka-autoaan melko harvoin, lähinnä valtiovierailujen yhteydessä ja muissa juhlavissa tilanteissa, esimerkiksi mennessään valtiopäivien avajaisiin. Suomen vaakuna on ollut presidentin virka-auton rekisteritunnuksena vuodesta 1925 lähtien.[18] Presidentillä on myös käytössään edustusvene Kultaranta VIII, joka on suunniteltu 18 hengelle ja kahdelle miehistön jäsenelle. Junalla matkustaessaan presidentillä oli käytössään oma salonkivaunu, joista viimeistä (A1) käyttivät presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Nykyään tasavallan presidentti käyttää junamatkustukseen valtioneuvoston vaunua (A2). Kotimaan lentoliikenteessä tasavallan presidentti voi käyttää puolustusvoimien helikoptereita.
Kansallisteatterissa presidentillä on oma aitio suuren näyttämön lavan vasemmalla puolella. Helsingin päärautatieasemalla presidentillä on oma sisäänkäynti, jollaista aikoinaan Suomen suuriruhtinaatkin käyttivät.
Kaartin Jääkärirykmentti asettaa tasavallan presidentin käyttöön kunniakomppanian esimerkiksi valtiovierailuiden yhteyteen sekä Presidentinlinnan kunniavartion pääsisäänkäynnin eteen. Päävastuu edustustehtävistä on 2. Jääkärikomppanialla kesäisin ja Sotilaspoliisikomppanialla talvisin. Näistä komppanioista käytetään nimitystä kunniakomppania. Nimitys "kaarti" viittaa keisarilliseen Suomen kaartiin ja valkoiseen kaartiin, mutta myös Kaartin jääkärirykmentin tehtävään toimia valtionpäämiehen sotilasjoukkona.[19]
Presidentin palkkio ja muut etuudet
- Palkkio ja käyttövarat
Vuotuinen palkkio, jonka tasavallan presidentti saa toimestaan, on 160 000 euroa 1. maaliskuuta 2012 alkaen. Palkkio on verovapaa.[20]
Vuoden 2012 talousarviossa momentille Presidentin palkkio ja käyttövarat on myönnetty yhteensä 353 000 euron suuruinen määräraha. Talousarvioesityksen mukaan tätä määrärahaa saa käyttää tasavallan presidentin palkkiosta annetun lain mukaisten menojen maksamiseen. Näitä menoja ovat varsinainen palkkio sekä asuntoedut. Lisäksi määrärahaa saa käyttää – muusta kuin momentille Tasavallan presidentin kanslian toimintamenot tai momentille Vierailuista ja kokousmatkoista aiheutuvat menot budjetoidusta – presidentin edustamisesta tai muusta toiminnasta aiheutuvien menojen maksamiseen. [21]
- Edustusmääräraha
Presidentille suoritettiin erityinen edustusmääräraha 1.3.2012 saakka, mutta tämän jälkeen tasavallan presidentin rooliin ja instituutioon liittyvä edustaminen maksetaan presidentin kanslian toimintamenoista,[22] jota varten vuoden 2012 talousarvioesityksessä kanslian määrärahoihin on siirretty 125 000 euron suuruinen määräraha.[21] Edustusmäärärahan suuruus oli 171 000 euroa vuonna 2011.
- Käyttövarat
Valtion talousarviossa oli aikaisemmin erikseen varattu menokohta tasavallan presidentin käyttövarat, jota määrärahaa sai käyttää tasavallan presidentin käyttömenojen maksamiseen. Määrärahan suuruus oli 65 000 euroa vuoden 2011 talousarviossa. Tämä ei ollut presidentin henkilökohtaista tuloa.[23] Vuonna 2012 tämä momentti poistettiin, ja määrärahasta siirrettiin 30 000 euroa presidentin palkkioon ja käyttövaroihin sekä 35 000 euroa presidentin kanslian toimintamenoihin.[21]
- Asuntoetu
Tasavallan presidentin käytössä on kolme kiinteistöä, joissa kaikissa on asunto sekä työ- ja edustustiloja: Presidentinlinnassa ovat presidentin pääasialliset työ- ja edustustilat, Mäntyniemi on presidentin varsinainen virka-asunto ja kesäasuntona on Kultaranta. Kiinteistöjen ylläpito ja tarpeellinen henkilökunta kustannetaan valtion varoista.[20]
- Loma
Tasavallan presidentin oikeudesta vuosilomaan tai siihen rinnastettavaan vapaaseen ei ole säädetty erikseen. Tasavallan presidentti on koko ajan käytettävissä presidentin tehtävien hoitoa varten. Hänellä ei ole työ- tai virka-aikaa eikä varsinaista vuosilomaa.[24]
- Verovapaus
Presidentin saama palkkio, eläke, perhe-eläke ja valtiolta näiden lisäksi saatu asunto- tai muu etu eivät ole veronalaista tuloa.[20][25]
- Matkustusoikeus
Vaikka asiaa ei ole erikseen laissa säädetty, presidentin kotimaan ja ulkomaan matkat, jotka liittyvät presidentintoimen hoitamiseen, kustannetaan valtion varoista vuosittaisen talousarvion puitteissa. Vuoden 2012 talousarvioesityksessä tähän on varattu 2 850 000 euron suuruinen määräraha.[21]
- Eläkeoikeus
Eläkkeellä olevalla presidentillä on oikeus eläkkeeseen, joka on 60 % palkkiosta. Presidentille voidaan tarjota eläkeasuntoa kohtuullista vuokraa vastaan ja työtilat kirjoitus- ja arkistotyöhön sekä antaa turvallisuus- tai toimistopalveluita tai muita vastaavia palveluita. Presidentin leskellä ja alle 18-vuotiailla lapsilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, joka on puolet eläkkeestä.[26] Eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi tarkoitettujen palveluiden rahoittamiseen varattiin 2011 talousarviossa 350 000 euroa.[23]
Tasavallan presidentit
.jpg)
Huomautukset
- ↑ Ståhlbergin ainoan toimikauden alkuajankohta oli hallitusmuodon voimaantulosta johtuen säädettyä myöhemmin, ei ollut ehdolla seuraavalle kaudelle, mutta myöhemmin kolmesti tulematta valituksi.
- ↑ Relanderilla oli yksi toimikausi, ei ollut ehdolla toiselle kaudelle.
- ↑ Svinhufvudilla oli yksi toimikausi, ei valittu toiselle kaudelle.
- ↑ Kallio kuoli ennen ainoan toimikautensa virallista päättymistä samana päivänä, jolloin hänen eroanomuksensa hyväksyttiin ja Ryti valittiin hänen seuraajakseen.
- ↑ Rytillä oli kaksi toimikautta, ensimmäinen oli Kallion aloittaman kauden loppuosa, johon valittiin vuonna 1937 valittujen valitsijamiesten suorittamalla vaalilla ja presidenttiyden oli virallisesti tarkoitus alkaa vasta toimeenastumistilaisuudessa, mutta alkoikin jo Kallion kuollessa: iGS Tietohuoltoasema Helsingin kaupunginkirjasto; toiselle toimikaudelle valittiin myös 1937 valittujen valitsijamiesten suorittamalla vaalilla normaalia lyhyemmäksi, kahden vuoden toimikaudeksi, mutta erosi vajaa seitsemän kuukautta ennen sen loppua ja kausi tulkittiin samalla päättyneeksi.
- ↑ Mannerheimilla oli yksi toimikausi, johon nimitettiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla, erosi kesken kauden.
- ↑ Paasikivellä oli kaksi toimikautta, ensimmäinen oli Mannerheimin aloittaman kauden loppuosa, toinen normaali toimikausi, ei ollut ehdokkaana kolmannelle kaudelle, mutta lupautui valitsijamiesten ehdokkaaksi toiselle äänestyskierrokselle tulematta valituksi.
- ↑ Kekkosella oli neljä toimikautta, kolmatta jatkettiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla neljällä vuodella ja erosi kesken neljännen toimikauden, joka samalla päättyi.
- ↑ Koivistolla oli kaksi toimikautta, joista ensimmäisen alkuajankohta oli Kekkosen erosta johtuen normaalia aiemmin.
- ↑ Ahtisaarella oli yksi toimikausi, ei ollut ehdolla toiselle kaudelle.
- ↑ Halosella oli kaksi toimikautta, jotka kestivät yhteensä 12 vuotta.
- ↑ Niinistön toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 2012.
Katso myös
- Tietoja Suomen tasavallan presidenteistä
- Presidenttifoorumi
- Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe
- Itsenäisyyspäivän vastaanotto
- Adjutantti
Lähteet
- ↑ Suomen perustuslaki 128 § Finlex
- ↑ Suomen perustuslaki 59 § Finlex
- ↑ Spectrum tietokeskus, artikkeli tasavallan presidentti.
- ↑ http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/saako_presidentti_hajottaa_eduskunnan_54956.html#media=54960
- ↑ http://yle.fi/uutiset/koivisto_presidentin_valtaa_karsittu_liikaa/5052968
- ↑ http://www.tpk.fi/ahtisaari/fin/insoikeudentituutio/manninen_2.html
- ↑ Iltalehti: Presidentin valta kutistuu, 1.3.2012
- ↑ Iltalehti: Presidentin valta kutistuu, 1.3.2012
- ↑ http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074074095/Hautala+karsisi+ulkopolitiikan+presidentin+valtaoikeuksista
- ↑ http://www.hs.fi/politiikka/a1305547095889
- ↑ http://aikalainen.uta.fi/2011/06/10/puolueet-kaansivat-takkinsa-presidentin-valtaoikeuksista/
- ↑ http://yle.fi/uutiset/koivisto_presidentin_valtaa_karsittu_liikaa/5052968
- ↑ http://aikalainen.uta.fi/2011/06/10/puolueet-kaansivat-takkinsa-presidentin-valtaoikeuksista/
- ↑ http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/erkko-presidentin-virka-voidaan-lakkauttaa/486347/
- ↑ http://www.soininvaara.fi/2009/11/14/maa-tarvitsee-presidentin/
- ↑ http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013012916610696_uu.shtml
- ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raadin+vastaukset+kysymykseen+Pit%C3%A4%C3%A4k%C3%B6+Suomen+presidentill%C3%A4+olla+itsen%C3%A4ist%C3%A4+poliittista+p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6svaltaa/1135251389684
- ↑ Kimmo Levä ja Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.): Mobilia-vuosikirja 1996, s. 75–81. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
- ↑ Kaartin Jääkärirykmentti -lehti 2/2008
- ↑ a b c Laki tasavallan presidentin palkkiosta (1152/2011) Finlex®
- ↑ a b c d Valtion talousarvioesitys 2012, asiakirjayhdistelmä
- ↑ Hallituksen esitys 35/2011
- ↑ a b Asiakirjayhdistelmä vuoden 2011 talousarviosta Valtion talousarvioesitykset, Valtiovarainministeriö
- ↑ Presidentintoimen hoito Suomen tasavallan presidentti
- ↑ Tuloverolaki (30.12.1992/1535), 87 § Finlex®. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 20.11.2012.
- ↑ Laki tasavallan presidentin eläkeoikeudesta (14.1.1994/40)
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (K. J. Ståhlbergin virkaanastujaispuhe) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Jukka-Pekka Pietiäinen: Tasavallan Presidentit. (Tasavalta Perustetaan 1919-1931 osa 1) Jyväskylä: Weilin+Göös. ISBN 951-35-5425-2
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Lauri Kristian Relander astuu virkaan virkaanastujaispuhe) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (P. E. Svinhufvudin virkaanastujaispuhe) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Kyösti Kallion haastattelu Amerikkaan virkaanastujaispäivänä) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Risto Ryti astuu virkaansa) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (C. G. E. Mannerheim presidentiksi) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Juho Kusti Paasikivi astuu virkaansa 1946) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1956) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1962) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1968) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1974) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Urho Kekkonen astuu virkaansa 1978) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Mauno Koivisto astuu virkaansa 1982) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Mauno Koivisto astuu virkaansa 1988) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset (Martti Ahitsaari astuu virkaansa 1994) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset ( Tarja Halonen astuu virkaansa 2006) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
- ↑ Presidenttien virkaanastujaiset ( Tarja Halonen astuu virkaansa 2012) Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 21.1.2014.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen tasavallan presidentti Wikimedia Commonsissa
| ||||||||