Ero sivun ”Munahapero” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
→Aiheesta muualla: laji.fi Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 26: | Rivi 26: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
* [http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/munahapero Luontoportti: Munahapero (''Russula lutea'')] |
* [http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/munahapero Luontoportti: Munahapero (''Russula lutea'')] |
||
* [https://laji.fi/taxon/MX.72086 Laji.fi: Munahapero] |
|||
{{Taksopalkki}} |
{{Taksopalkki}} |
Versio 2. syyskuuta 2019 kello 06.02
Munahapero | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Russulales |
Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
Suku: | Haperot Russula |
Laji: | lutea |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Munahapero (Russula lutea) on syötävä hapero. Sen lakki on 3–6 senttimetriä leveä ja kupera, vanhemmiten laakea. Väriltään se on keltainen, keskeltä joskus kellanpunainen. Jalka on 2–6 senttimetriä pitkä ja valkoinen. Malto on valkeaa ja murtuvaa. Maku on mieto ja sieni on syötävä. Haju on heikon hedelmäinen. Sientä tavataan lehdoissa, lehtimetsissä ja sekametsissä kuusen ja koivun seurassa.[2] Suomessa se on melko yleinen elokuusta syyskuuhun. Se on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[3]
Lähteet
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 3.9.2008
- ↑ Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 148. Readme.fi, 2016. ISBN 978-952-321-211-4
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 72. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3