Ero sivun ”Polttiaishapero” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kartta, lähde, lisäystä
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
→‎Lähteet: laji.fi, ei enää tynkä
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
 
Rivi 27: Rivi 27:
== Lähteet ==
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}

== Aiheesta muualla ==
* [https://laji.fi/taxon/MX.73465 Laji.fi: Polttiaishapero]


{{Taksopalkki}}
{{Taksopalkki}}
{{Tynkä/Sieni}}
[[Luokka:Haperot]]
[[Luokka:Haperot]]

Nykyinen versio 3. syyskuuta 2019 kello 17.20

Polttiaishapero
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: consobrina
Kaksiosainen nimi

Russula consobrina
(Fr.) Fr.[1]

Euroopan maat, joissa lajia tavataan
Euroopan maat, joissa lajia tavataan
Katso myös

  Polttiaishapero Commonsissa

Polttiaishapero (Russula consobrina) on haperolaji. Sen lakki on kupera tai laakea ja harmaa tai harmaanruskea. Lakin leveys on 5–15 senttimetriä. Jalka on 5–12 senttimetriä pitkä ja valkoinen, mutta vanhentuessa harmaantuva. Heltat ovat valkeat ja harmaantuvat. Sienen malto on valkeaa ja haurasta. Vahingoittuneista kohdista malto muuttuu harmaaksi. Haju on heikko ja itiöpöly on kermanväristä. Maku on polttava, eikä polttiaishapero ole ruokasieni. Sitä voi kuitenkin käyttää keittämisen jälkeen. Sieni kasvaa yleisenä koko Suomessa kuusikoissa ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa kuusen juurisienenä[2] elo-syyskuussa.[3] Polttiaishapero on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]

Polttiaishapero muistuttaa savuhaperoa.[2]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 2.9.2008.
  2. a b Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 75. Readme.fi, 2016. ISBN 978-952-321-211-4.
  3. Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 94. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
  4. Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 63. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]