Vaarinkaktus
| Vaarinkaktus | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Suku: | Vaarinkaktukset Cephalocereus |
| Laji: | senilis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Vaarinkaktus (Cephalocereus senilis) on hidaskasvuinen, pylväsmäinen ja liereävartinen. Sen vartta ja piikkejä peittävät hopeanhohtoiset hapset. Se voi olla suorassa auringon paahteessa, ja multa saa kuivua kastelukertojen välissä rutikuivaksi. Talvella lämpötilan olisi syytä olla noin 15 astetta, kesällä vaarinkaktusta voi pitää pihalla tai parvekkeella. Huonekasvina se ei kuki.
Vaarinkaktus kasvaa luonnonvaraisena Meksikossa. Se voi kasvaa 11 metriä korkeaksi ja halkaisijasta voi tulla 45 cm. Kasvu käy kuitenkin hitaasti; 20 vuodessa siitä tulee vasta 60 cm pitkä. Luonnossa kasvi kukkii viisisenttisin, vaaleanpunaisin kukin.[2]
Lähteet
- ↑ Guadalupe Martínez, J., Sánchez , E. & Bárcenas Luna, R.: Cephalocereus senilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Desert Tropicals