Suurtietokone

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. syyskuuta 2021 kello 21.07 käyttäjän Ipr1 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
IBM:n zSeries 800

Suurtietokone (myös suurkone tai keskustietokone, engl. mainframe, mainframe computer[1]) on pääasiassa suurten organisaatioiden käyttämä tietokone. Suurtietokoneella viitataan tietokoneeseen, joka on kookkaampi kuin minitietokone. Tietokoneluokat syntyivät ensimmäisen ja toisen sukupolven tietokoneiden myötä (iso ja pieni mainframe, minitietokone, supertietokone).[2] Englanninkielisen termin mainframe syntymisestä ei ole tietoa, mutta sillä nykyisin tarkoitetaan suurta tietokonetta.[3]

Suurtietokoneiden käyttökohteita ovat tehoa vaativat sovellukset ja valtavien datamäärien prosessointi, kuten väestönlaskenta, teollisuus- ja kulutustilastot, sekä yrityksen resurssien suunnittelu. Suurtietokoneet ovat tyypillisesti erittäin luotettavia. Niitä voidaan huoltaa, esimerkiksi lisätä suorittimia tai muistia, keskeyttämättä suoritettavia ohjelmia.

Suurkoneet on suunniteltu maksimaalista I/O-kapasiteettia ajatellen. Pääpaino on transaktioprosessoinnilla (tapahtumankäsittely), jota mitataan TPC-mittauksilla.[4] Transaktion suorittaminen voi vaatia tiedon lukua ja päivittämistä useaan paikkaan mutta vain verrattain vähän matemaattista laskentaa. Vastaavasti supertietokoneissa pääpaino on suurteholaskennassa (engl. High Performance Computing, HPC), jossa algoritminen laskenta ja suoritus voi muodostaa suuremman osan vaatimuksista kuin I/O-kapasiteetti.

1950- ja 1960-luvuilla valmistajia olivat "IBM ja seitsemän kääpiötä": Burroughs, Control Data, Digital, General Electric, Honeywell, NCR, RCA ja Univac (Sperry Rand).[5][6][7]

Nykyään suurin osa suurtietokoneista on IBM:n valmistamia IBM Z-laitteita.

Vuonna 1991 ennakoitiin viimeisen suurtietokoneen sammutusta vuonna 1996, mutta vielä vuonna 2020 ne tuottivat IBM:lle lähes kaksi miljardia dollaria.[8] Merkittävä käyttökohde suurtietokoneille on pankki- ja finanssiala, jossa tiedon salaus on tärkeää.[9]

Osiointi

Yksi suurtietokoneiden kyvyistä on laitteiston osiointi (engl. partitioning), joka sallii ajaa useampaa käyttöjärjestelmää rinnakkain.[10]

Osiointi käyttää virtuaalikoneita.

Lähteet

  1. IBM preps big iron fiesta 20.7.2005. The Register. Viitattu 30.6.2018.
  2. Gordon Bell: Bell’s Law For The Birth And Death Of Computer Classes (PDF) gordonbell.azurewebsites.net. Viitattu 14.8.2021. (englanniksi)
  3. The First Mainframes Computer History Museum. Viitattu 1.9.2017.
  4. About the TPC tpc.org. Viitattu 18.2.2017.
  5. Nummela, Tuuli: Suurkoneet, yhä täällä. theseus.fi. Viitattu 26.8.2017.
  6. Dvorak, John C.: IBM and the Seven Dwarfs — Dwarf One: Burroughs dvorak.org. Viitattu 26.8.2017.
  7. This Day in History: April 7 Computer History Museum. Viitattu 26.8.2017.
  8. 20 years of Linux on Big Iron zdnet.com. 16.9.2020. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  9. What Do IBM Mainframe Computers Look Like Today? nanalyze.com. 24.10.2017. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi) 
  10. Partitioning: Your Mainframe becomes a Hotel for OS 'Guests' Computer World. Viitattu 19.2.2017.

Aiheesta muualla

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.