Eeles Landström
| Eeles Landström | |
|---|---|
 Eeles Landström vuonna 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eeles Enok Landström |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1932 Viiala |
| Kuollut | 2022 |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 80 kg |
| Laji | seiväshyppy |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Rooma 1960 | seiväshyppy | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Bern 1954 | seiväshyppy | |
| Kultaa |
Tukholma 1958 | seiväshyppy | |
Eeles Enok Landström (3. tammikuuta 1932 Viiala – 2022[1])[2] oli suomalainen seiväshypyn olympiamitalisti ja Liberaalisen kansanpuolueen kansanedustajana toiminut poliitikko.
Työuransa aikana Landström toimi ensin liikunnanopettajana ja Rosenlew Oy:n sosiaalipäällikkönä ja myöhemmin Veikkaus Oy:n projektipäällikkönä ja Yleisradion apulaisjohtajana. Ansioistaan hän on saanut sosiaalineuvoksen arvonimen.
Urheilu-ura
Landström osallistui olympialaisiin kolme kertaa; Helsingissä 1952 hän kilpaili kymmenottelussa ja sijoittui 14:nneksi tuloksella 5 694[3]. Melbournessa 1956 hän kilpaili seiväshypyssä ja sijoittui seitsemänneksi. Seuraavissa olympialaisissa Roomassa 1960 Landström sijoittui seiväshypyssä pronssille. Landström toimi Suomen joukkueen lipunkantajana Melbournen ja Rooman olympiakisoissa.
Euroopan mestaruuskilpailuissa Landström voitti kultaa Bernissä 1954 suomenennätystuloksella 440 ja Tukholmassa 1958 tuloksella 450. Euroopan ennätystä Landström paransi kolme kertaa vuosina 1955–1956 (447–451) ja Suomen ennätystä 13 kertaa vuosina 1954–1958 (432–457).
Landströmin ensimmäinen Euroopan ennätys oli 17. heinäkuuta 1955 Kouvolassa hypätty 447. Hän oli kuukautta aiemmin 24. kesäkuuta hypännyt SE:n 441. 24. elokuuta 1955 hän paransi Euroopan ennätystä lukemiin 450.[4]
Landström paransi ennätyksensä lukemiin 420 Helsingin Kalevan kisoissa 1951.[5] Suomen mestaruuden Landström voitti kahdeksan kertaa peräkkäin vuosina 1953–1960. Vielä vuonna 1961 Landström voitti pohjoismaiden mestaruuden terässeipäällä hypäten. Seuraavana vuonna 1962 alkoi lasikuituseipäiden ja muun muassa Pentti Nikulan aikakausi.[6] Urallaan Landström edusti muun muassa seuroja Toijalan Vauhti, Alavuden Urheilijat, Helsingin Kisa-Veikot ja Rosenlewin Urheilijat -38. Elokuussa 2015 hänelle pystytettiin patsas Toijalaan Akaan keskusurheilukentälle.[7]
Landström oli myös mestaruussarjan pesäpalloilija 1949–1951 Toijalan Pallo-Veikkojen riveissä.
Työura ja yhteiskunnallinen toiminta
Eeles Landström asui vuosina 1954–1959 Yhdysvalloissa, jonne hänen perheensäkin muutti vuonna 1957.[8] Espanjassa hän asui perheineen vuosina 1982–2007. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Michiganin yliopistossa ja suoritti Bachelor of Science -loppututkinnon 1959.
Eeles Landström on ensimmäinen suomalainen, joka on osallistunut Kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) järjestämään Olympia-Akatemiaan (Ateena 1961).
Landström toimi Oy Rosenlew Ab:n sosiaalipäällikkönä 1962–1970, LKP:n kansanedustajana Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä 1966–1972, Veikkaus Oy:n projektipäällikkönä 1973–1976, Yleisradion talousasioiden apulaisjohtajana 1976–1981 ja hallintoneuvoston jäsenenä 1967–1976. Hän oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen.
Eeles Landström toimi Kansainvälisen Parlamenttien välisen liiton (IPU) johtokunnan jäsenenä sekä Euroopan Yleisradioliitto EBU:ssa Yleisradion nimeämänä edustajana taloustoimikunnassa. Hän osallistui myös muun muassa presidentti Urho Kekkosen valtuuskunnan jäsenenä Yhdistyneiden kansakuntien 25-vuotisjuhlaistuntoon 1970.
Hänen elämästään kertoo Ville-Veikko Salmisen ohjaama tv-dokumentti (1997) sekä Jorma Kairimon käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Eeles – kohti päämäärää (2008). Näytelmän kantaesitys oli Toijalan Kellariteatterissa syyskuussa 2008. Rooleissa nähtiin Satu Hurme, Ahti Jokinen, Raine Rönnholm ja Heidi Vaarna, äänimaailman suunnitteli ja toteutti Niklas Vainio.
Eeles Landströmille myönnettiin opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinto 2008. Vielä viime vuosina Landström on ollut aktiivisesti edistämässä nuorten seiväskoulua kymmenellä paikkakunnalla. Mukana toiminnassa ovat olleet myös Antti Kalliomäki, Risto Ankio ja Pentti Nikula.[9] Suomalaisen seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerhon ensimmäiseksi jäseneksi Landström nimitettiin 3.2.2013.
Saavutukset ja palkinnot
- olympiapronssia Rooma 1960 (seiväshyppy, tulos 455) (Suomen ainoa mitali yleisurheilussa näissä kisoissa)
- EM-kultaa Bern 1954
- EM-kultaa Tukholma 1958 (Suomen ainoa mitali näissä kisoissa)
- PM-kultaa 1961
- SM-kultaa 1953–1960
- osallistui Suomen maajoukkueen jäsenenä 30 maaotteluun, joissa saavutti 25 peräkkäistä voittoa
- Espanjan seniorimestari golfissa 1983 (1983 Spanish International Senior Amateur Championship)
- Pro Urheilu -tunnustuspalkinto 2008
Kirjallinen tuotanto
- Kohti päämäärää (romaani, 1966, Otava). Teos palkittiin Otavan vuoden nuorisokirjana 1966.
- Tavoitteena kultamitali (romaani, 1974, Otava).
- Elämäni otekorkeuksia (muistelmateos, 2002, GA Editorial).
Lähteet
- ↑ Seiväshypyn olympiamitalisti Eeles Landström on kuollut Keskisuomalainen. 29.6.2022. Viitattu 29.6.2022.
- ↑ Eeles Landström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1953, s. 365. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1952.
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 355–356. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 352. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerho Seivästalli.fi. Viitattu 11.8.2015.
- ↑ Eeles Landströmin patsas paljastettiin Akaassa Yle Urheilu. 10.8.2015. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Landström, Eeles: Elämäni otekorkeuksia. GA Editorial, 2002.
- ↑ Lehtola, Jorma: Terässeipään maestro. Apu 34/2011, s. 31.
Aiheesta muualla
- Soukola, Timo: Landström, Eeles (1932–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 27.1.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Tiensuu, Aulis: SUL 100 vuotta – Eeles Landström 13.10.2006. Suomen Urheiluliitto ry.
- Eeles Landström Ylen Elävässä arkistossa
- Eeles Landström Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Pusa, Ari: Seiväshypyn teräsmies kaipaa urheiluun iloa ja huumoria: "Palkintopallilla seisoivat Tarzan ja Jane" Helsingin Sanomat. 8.10.2014.
| ||||||||||||||
