Eeles Landström
| Eeles Landström | |
|---|---|
 Eeles Landström vuonna 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eeles Enok Landström |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1932 Viiala |
| Kuollut | 29. kesäkuuta 2022 (90 vuotta) |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 80 kg |
| Laji | seiväshyppy |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Rooma 1960 | seiväshyppy | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Bern 1954 | seiväshyppy | |
| Kultaa |
Tukholma 1958 | seiväshyppy | |
Eeles Enok Landström (3. tammikuuta 1932 Viiala – 29. kesäkuuta 2022[1]) oli suomalainen yleisurheilija, joka saavutti seiväshypyn olympiapronssia vuonna 1960 sekä EM-kultaa 1954 ja 1958. Hän toimi myös liberaalisen kansanpuolueen kansanedustajana vuosina 1966–1972.[2] Hänelle on myönnetty sosiaalineuvoksen arvonimi.
Urheilu-ura
Landström osallistui olympialaisiin kolme kertaa; Helsingissä 1952 hän kilpaili kymmenottelussa ja sijoittui 14:nneksi tuloksella 5 694[3]. Melbournessa 1956 hän kilpaili seiväshypyssä ja sijoittui seitsemänneksi. Seuraavissa olympialaisissa Roomassa 1960 Landström sijoittui seiväshypyssä pronssille. Landström toimi Suomen joukkueen lipunkantajana Melbournen ja Rooman olympiakisoissa.
Euroopan mestaruuskilpailuissa Landström voitti kultaa Bernissä 1954 suomenennätystuloksella 440 ja Tukholmassa 1958 tuloksella 450. Euroopan ennätystä Landström paransi kolme kertaa vuosina 1955–1956 (447–451) ja Suomen ennätystä 13 kertaa vuosina 1954–1958 (432–457).
Landströmin ensimmäinen Euroopan ennätys oli 17. heinäkuuta 1955 Kouvolassa hypätty 447. Hän oli kuukautta aiemmin 24. kesäkuuta hypännyt SE:n 441. 24. elokuuta 1955 hän paransi Euroopan ennätystä lukemiin 450.[4]
Landström paransi ennätyksensä lukemiin 420 Helsingin Kalevan kisoissa 1951.[5] Suomen mestaruuden Landström voitti kahdeksan kertaa peräkkäin vuosina 1953–1960. Vielä vuonna 1961 Landström voitti pohjoismaiden mestaruuden terässeipäällä hypäten. Seuraavana vuonna 1962 alkoi lasikuituseipäiden ja muun muassa Pentti Nikulan aikakausi.[6] Urallaan Landström edusti muun muassa seuroja Toijalan Vauhti, Alavuden Urheilijat, Helsingin Kisa-Veikot ja Rosenlewin Urheilijat -38. Elokuussa 2015 hänelle pystytettiin patsas Toijalaan Akaan keskusurheilukentälle.[7]
Landström oli myös mestaruussarjan pesäpalloilija 1949–1951 Toijalan Pallo-Veikkojen riveissä.
Työura ja yhteiskunnallinen toiminta
Eeles Landström asui vuosina 1954–1959 Yhdysvalloissa, jonne hänen perheensäkin muutti vuonna 1957.[8] Espanjassa hän asui perheineen vuosina 1982–2007. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Michiganin yliopistossa ja suoritti Bachelor of Science -loppututkinnon 1959. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on osallistunut Kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) järjestämään Olympia-Akatemiaan Ateenassa vuonna 1961.
Landström työskenteli Porissa Rosenlewin sosiaalipäällikkönä 1962–1970, Veikkauksen projektipäällikkönä 1973–1976 ja Yleisradion talousasioiden apulaisjohtajana 1976–1981. Vuosina 1966–1972 hän oli LKP:n kansanedustajana Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Landström oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen sekä Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1967–1976. Hän toimi Kansainvälisen Parlamenttien välisen liiton (IPU) johtokunnan jäsenenä sekä Euroopan Yleisradioliitto EBU:ssa Yleisradion nimeämänä edustajana taloustoimikunnassa. Landström osallistui muun muassa presidentti Urho Kekkosen valtuuskunnan jäsenenä YK:n 25-vuotisjuhlaistuntoon 1970.
Landströmin elämästä kertoo Ville-Veikko Salmisen vuonna 2007 ohjaama TV-dokumentti sekä Jorma Kairimon käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Eeles – kohti päämäärää vuodelta 2008. Näytelmän kantaesitys oli Toijalan Kellariteatterissa syyskuussa 2008.
Landströmille myönnettiin opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinto vuonna 2008. Landström oli 2000-luvulla aktiivisesti edistämässä nuorten seiväskoulua kymmenellä paikkakunnalla.[9] Suomalaisen seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerhon ensimmäiseksi jäseneksi Landström nimitettiin vuonna 2013.
Saavutukset
- olympiapronssia Rooma 1960
- EM-kultaa Bern 1954
- EM-kultaa Tukholma 1958
- PM-kultaa 1961
- SM-kultaa 1953–1960
Kirjallinen tuotanto
- Kohti päämäärää: Romaani. (Otava 1966.) Teos palkittiin Otavan vuoden nuorisokirjana 1966.
- Tavoitteena kultamitali: Romaani. (Otava 1974.)
- Elämäni otekorkeuksia. (Muistelmateos. GA Editorial 2002.)
Lähteet
- ↑ Seiväshypyn olympiamitalisti Eeles Landström on kuollut Keskisuomalainen. 29.6.2022. Viitattu 29.6.2022.
- ↑ Eeles Landström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1953, s. 365. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1952.
- ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 355–356. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 352. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
- ↑ Seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerho Seivästalli.fi. Arkistoitu 2.3.2016. Viitattu 11.8.2015.
- ↑ Eeles Landströmin patsas paljastettiin Akaassa Yle Urheilu. 10.8.2015. Viitattu 10.8.2015.
- ↑ Landström, Eeles: Elämäni otekorkeuksia. GA Editorial, 2002.
- ↑ Lehtola, Jorma: Terässeipään maestro. Apu 34/2011, s. 31.
Kirjallisuutta
- Soukola, Timo: ”Landström, Eeles (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 718–719. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Tiensuu, Aulis: SUL 100 vuotta – Eeles Landström 13.10.2006. Suomen Urheiluliitto ry. [vanhentunut linkki]
- Eeles Landström Ylen Elävässä arkistossa
- Eeles Landström Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Pusa, Ari: Seiväshypyn teräsmies kaipaa urheiluun iloa ja huumoria: ”Palkintopallilla seisoivat Tarzan ja Jane.” Helsingin Sanomat 8.10.2014.
- Landström, Eeles hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
