Opetus
Opetus on didaktiikan keskeisin käsite ja tarkoittaa kasvatustavoitteiden suuntaista tavoitteellista vuorovaikutusta, joka pyrkii aikaansaamaan oppimista.[1] Opetusta pidetään kasvatuksen tärkeimpänä osa-alueena. Nykyisin opetus käsitetään sekä systeemisenä ilmiönä että jatkuvana prosessina ja selvyyden vuoksi käytetään opetuksesta joskus nimitystä opetus-opiskelu-oppimisprosessi.[2] Opettaminen on opetuksen alakäsite ja tarkoittaa sitä, mitä opettaja tekee osana opetusta.
Koulun näkökulmasta opetus nähdään interaktiotapahtumana, joka sijoittuu koulun elämänpiiriin ja joka tähtää oppilaiden persoonallisen kehityksen edistämiseen kasvatustavoitteiden määrittämissä suunnissa. Opetus on koulun keino kasvattaa.
Opetus ja sen lähikäsitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetus on opettajan, oppilaan ja oppiaineksen vuorovaikutusta. Opettajan tehtävä on opettaa, oppilaan tehtävä taas opiskella. Opetuksen päätulos (muttei ainoa tulos) on oppiminen, mutta kaikki opetuksessa syntyvä oppiminen ei ole tavoitteellista (katso piilo-opetussuunnitelma). Opetukseen kuuluu usein myös kasvatuksellisia tavoitteita ja se kuuluukin kasvatustieteiden alueelle.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0. (suomeksi)
- ↑ Hellström, Martti: Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja, s. 203. Jyväskylä: PS-kustannus, 2008. ISBN 978-952-451-194-0. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opetus Wikimedia Commonsissa