Kaarle IV (Lothringen)
Kaarle IV (5. huhtikuuta 1604 Nancy – 18. syyskuuta 1675 Allenbach) oli Lothringenin herttua vuosina 1624–1634 ja 1661–1675. Hän taisteli kenraalina keisarillisessa armeijassa kolmikymmenvuotisessa sodassa ja Ranskan-Hollannin sodassa.
Kaarle nousi valtaan vuonna 1624, mutta luopui vallasta 1634 nuoremman veljensä Nikolaus II:n hyväksi. Kaarle liittyi katoliseen liigaan kolmikymmenvuotisessa sodassa, ja yhdisti armeijansa Johann Tillyn kanssa Breitenfeldin taistelun jälkeen 1631. Myöhemmin hän palveli kenraalina keisarillisessa armeijassa, osallistuen muun muassa Nördlingenin ja Tuttlingenin taisteluihin. Ranskalaiset miehittivät Lothringenin herttuakunnan 1635 liittyessään kolmikymmenvuotiseen sotaan.
Kolmikymmenvuotisen sodan päätyttyä 1648 Kaarle siirtyi Espanjan palvelukseen, mutta joutui epäsuosioon vuonna 1654, ja espanjalaiset vangitsivat hänet. Hän vapautui vankeudesta Pyreneiden rauhan jälkeen vuonna 1659.
Vuonna 1661 Nikolaus II luopui vallasta, ja Kaarle nousi uudestaan herttuaksi. Vuonna 1670 Ludvig XIV miehitti herttuakunnan uudestaan Ranskan–Hollannin sodassa, jolloin Kaarle joutui pakenemaan ja liittyi keisarilliseen armeijaan taistellakseen Ranskaa vastaan.
Kaarlen ulkopolitiikkaa leimasi itsepäinen Ranskan vastustus, joka johtui ranskalaisten yrityksistä sulauttaa Lothringenin herttuakunta osaksi Ranskaa. Hän epäonnistui tavoitteessaan ja kuoli maanpaossa Saksassa palkkasoturina. Kaarlen jälkeläiset saivat herttuakunnan takaisin vasta vuonna 1697 yhdeksänvuotisen sodan päätyttyä, mutta Ludvig XIV miehitti sen uudestaan jo Espanjan perimyssodan aikana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1
| ||||||||||||||||||
