Marc Wilmots
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Marc Robert Wilmots | ||
| Syntymäaika | 22. helmikuuta 1969 | ||
| Syntymäpaikka | Dongelberg, Vallonian Brabant, Belgia | ||
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 184 senttimetriä | ||
| Junioriseurat | |||
| 1980–1985 |  CS Jodoigne
| ||
| 1985–1987 | Sint-Truiden
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1987–1988 | Sint-Truiden
|
30 | (9) |
| 1988–1991 | Mechelen
|
87 | (22) |
| 1991–1996 | Standard Liège
|
136 | (67) |
| 1996–2000 |  Schalke 04
|
104 | (21) |
| 2000–2001 |  Bordeaux
|
30 | (8) |
| 2001–2003 | Schalke 04
|
34 | (6) |
| Yhteensä | 421 | (133) | |
| Maajoukkue | |||
| 1986–1987 | Belgia U19
|
9 | (3) |
| 1987–1989 | Belgia U21
|
9 | (6) |
| 1990–2002 | .svg){kind=small} Belgia
|
70 | (28) |
| Valmennusura | |||
| 2003 | Schalke 04
| ||
| 2004–2005 | Sint-Truiden
| ||
| 2009–2012 | Belgia (apuv.)
| ||
| 2012–2016 | Belgia
| ||
| 2017 |  Norsunluurannikko
| ||
| 2019 |  Iran
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Marc Wilmots (s. 22. helmikuuta 1969) on belgialainen jalkapallovalmentaja, poliitikko ja entinen jalkapalloilija.
Wilmots on valittu Belgian vuoden parhaaksi urheiluvalmentajaksi vuosina 2013 ja 2014.[1][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilmots aloitti ammattilaisuransa vuonna 1987 Sint-Truidensen joukkueessa. Hän sai seuratasolla eniten menestystä pelatessaan saksalaisessa Schalkessa, jossa hän kävi pelaamassa kahteen eri otteeseen. Hän oli voittamassa Schalkessa UEFA Cupin mestaruutta vuonna 1997 ja Saksan cupia vuonna 2002.
Ensiesiintymisensä maajoukkueessa Wilmots teki vuonna 1994. Hän pelasi Belgian maajoukkueessa yhteensä 70 ottelua tehden 28 maalia. Hän pelasi kolmissa jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 1994, 1998 ja 2002, joissa hän teki yhteensä viisi maalia, 1998-kisoissa kaksi ja 2002-kisoissa kolme. Hän pelasi myös Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2000, joiden toisena isäntämaana Belgia toimi.
Wilmots, lempinimeltään das Kampfschwein, lopetti peliuransa vuonna 2002, minkä jälkeen hän siirtyi politiikkaan. Hän toimi vuosina 2003–2007 Belgian senaatin jäsenenä ranskankielisen liberaalin Mouvement Réformateur -puolueen (MR) edustajana.[3]
Valmennusura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän on toiminut myös jalkapallovalmentajana. Keväällä 2003 hänellä oli lyhyt pesti Schalken päävalmentajana, maaliskuusta kesäkuuhun. Hän toimi myös Sint-Truidensen valmentajana kesästä 2004 lähtien, mutta sai potkut helmikuussa 2005.
Syyskuun lopussa 2009 Dick Advocaat nimesi hänet Belgian jalkapallomaajoukkueen apuvalmentajaksi. [4] Wilmots jatkoi apuvalmentajana myös Georges Leekensin palattua toukokuussa 2010 maajoukkueen peräsimeen. Leekensin jätettyä tehtävänsä toukokuussa 2012 Wilmotsista tuli maajoukkueen väliaikainen päävalmentaja. [5] Kesäkuun alussa 2012 Belgian liitto teki Wilmotsin kanssa vuoteen 2014 ulottuvan sopimuksen. [6] Wilmotsin alaisuudessa nuorentunut Belgia pelasi loistavat MM2014-karsinnat. Punaiset paholaiset eivät hävinneet yhtään karsintaottelua ja etenivät lohkovoittajana MM-kisoihin 12 vuoden tauon jälkeen. [7] Huhtikuussa 2014 Wilmots allekirjoitti vuoteen 2018 ulottuvan jatkosopimuksen Belgian jalkapalloliiton kanssa. [8] MM-lopputurnauksessa Belgia, jota pidettiin kisojen mustana hevosena, voitti oman lohkonsa puhtaasti ja eteni pudotuspeleihin. Neljännesvälierissä Punaiset paholaiset voittivat jatkoajalla Yhdysvallat 2–1. Turnaus katkesi puolivälierätappioon sittemmin finaaliin edenneelle Argentiinalle 1–0.[9] Sijoitus oli Belgian paras sitten vuoden 1986 kisojen neljännen sijan. EM2016-karsinnoissa Belgia hävisi vain yhden ottelun ja eteni lohkovoittajana EM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa sitten isännöimiensä vuoden 2000 kisojen.
Wilmotsin alaisuudessa FIFA:n rankingin kärkisijoille noussut Belgia lähti EM-lopputurnaukseen 2016 yhtenä ennakkosuosikkina.[10] Turnaus alkoi kuitenkin heikosti, kun Italia nollasi Belgian avausottelussa 2–0 voitolla.[11] Toisessa ottelussa Irlantia vastaan Belgian peli kulki paremmin ja joukkue lunasti odotuksia 3–0 voitollaan.[12] Joukkueen hyökkäyspeli oli terävää myös päätösottelussa Ruotsia vastaan, mutta tehottomuus vaivasi. Lopulta Belgia voitti 1–0 ja eteni pudotuspeleihin.[13] Neljännesvälierissä näytti, että Wilmots oli saanut Belgian joukkueen tähdet pelaamaan vihdoin yhteen joukkueena ja Unkari kaatui murskaluvuin 4–0.[14] Puolivälierään Walesia vastaan ennakkosuosikkina lähtenyt Belgia hyytyi pahasti. Wilmots ei löytänyt taktisia keinoja kaataa Walesin tiivistä joukkuepelaamista ja haaveet finaalista kaatuivat 3-1 tappioon.[15] Wilmots sai turnauksen aikana ja sen jälkeen kovaa kritiikkiä erityisesti joukkueensa taktisesta heikkoudesta. Tähtipelaajia vilissyt Belgia kykeni vain ajoittain yhtenäiseen joukkuepelaamiseen, eikä Wilmotsilla ollut aseita Walesin tai Italian tiiviin yhteispelin murtamiseen.[16] Kritiikkiä kuului kisojen aikana myös joukkueen sisältä, esimerkiksi maalivahti Thibaut Courtois'lta.[17][18] Kisojen jälkeen Wilmots ilmoitti kertovansa jatkostaan loman jälkeen.[19] 15. heinäkuuta Belgian jalkapalloliitto kertoi erottaneensa Wilmotsin tehtävistään.[20][21]
Maaliskuussa 2017 Wilmotsista tuli Norsunluurannikon jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.[22] Wilmotsin johdolla Norsunluurannikko voitti vain yhden pelaamistaan kolmesta MM2018-karsintaottelusta ja joukkue karsiutui lopputurnauksesta ensimmäistä kertaa vuoden 2002 jälkeen. Wilmots sai potkut tehtävistän marraskuussa 2017.[23]
Toukokuussa 2019 Wilmotsista tuli Iranin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja vuoteen 2022 ulottuvalla sopimuksella.[24] Pesti päättyi kuitenkin potkuihin jo joulukuussa 2019.[25]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Belgian mestaruus: 1989
- Belgian cup: 1993
- UEFA Cup: 1997
- Saksan cup: 2003
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MM-puolivälierät: 2014
- Belgian vuoden paras urheiluvalmentaja (2): 2013, 2014
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wilmots verkozen tot Coach van het Jaar
- ↑ Rode Duivels zijn grote slokop op Sportgala (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Marc Wilmots - MR senate.be. Viitattu 20.6.2010. (ranskaksi)
- ↑ Advocaat lockt Marc Wilmots
- ↑ Wilmots va assurer l'intérim
- ↑ Wilmots jusqu'en 2014
- ↑ Belgium and Germany lead qualifiers
- ↑ Vertrauensbeweis: Wilmots verlängert!
- ↑ Argentina reached their first World Cup semi-final since finishing as runners-up in 1990 with victory over Belgium in Brasilia
- ↑ The five favorites for Euro 2016
- ↑ Italian vakuuttava avauspuoliaika riitti voittoon - Buffon nollasi Belgian tähtisikermän
- ↑ Avausottelun pettymys vaihtui maalijuhliin – Belgia murskasi Irlannin (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ruotsi jäi ilman maalia ja putosi EM-turnauksesta - Belgia voitolla jatkoon
- ↑ Belgia murskasi Unkarin ja eteni puolivälieriin (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Wales upeilla maaleilla historiallisesti välieriin – Belgian puolustus romahti
- ↑ Roy Hodgson and Marc Wilmots top list of managerial failures at Euro 2016
- ↑ Belgian maalivahti yhteenotostaan valmentajan kanssa: “Rakentavaa kritiikkiä”
- ↑ Belgian parjatulle valmentajalle kritiikkiä omilta pelaajilta: “Wales tiesi mitä tehdä”
- ↑ Marc Wilmots: 'I'll take a holiday' before deciding future as Belgium coach
- ↑ Marc Wilmots sacked as Belgium head coach following poor Euro 2016
- ↑ Belgia antoi valmentajalleen potkut iltasanomat.fi. 15.7.2016. Arkistoitu 15.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
- ↑ Ivory Coast name former Belgium coach Marc Wilmots as new manager
- ↑ Cote d’Ivoire Sack Wilmots After World Cup Failure (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Marc Wilmots nouveau sélectionneur de l'Iran
- ↑ Wilmots leaves role as Iran coach
| Edeltäjä: Frank Neubarth |
FC Schalken päävalmentaja 3–6/2003 |
Seuraaja: Jupp Heynckes |
| Edeltäjä: Georges Leekens |
Belgian maajoukkueen päävalmentaja 5/2012–7/2016 |
Seuraaja: Roberto Martínez |
| Edeltäjä: Michel Dussuyer |
Norsunluurannikon maajoukkueen päävalmentaja 3–11/2017 |
Seuraaja: Ibrahim Camara |
| Edeltäjä: Carlos Queiroz |
Iranin maajoukkueen päävalmentaja 5–12/2019 |
Seuraaja: Dragan Skočić |
1 De Wilde | 2 Deflandre | 3 Valgaeren | 4 Staelens | 5 Clement | 6 Vanderhaeghe | 7 Wilmots | 8 Goor | 9 E. Mpenza | 10 Strupar | 11 Verheyen | 12 De Vlieger | 13 Herpoel | 14 Walem | 15 Peeters | 16 Nilis | 17 Léonard | 18 Van Kerckhoven | 19 Van Meir | 20 De Bilde | 21 M. Mpenza | 22 Hendrikx | Valmentaja Waseige
1 De Vlieger | 2 Deflandre | 3 De Boeck | 4 Van Meir | 5 Van Kerckhoven | 6 Simons | 7 Wilmots | 8 Goor | 9 Sonck | 10 Walem | 11 Verheyen | 12 Van Der Heyden | 13 Vanderdriessche | 14 Vermant | 15 Peeters | 16 Van Buyten | 17 Englebert | 18 Vanderhaeghe | 19 Thijs | 20 Strupar | 21 Boffin | 22 Mpenza | 23 Herpoel | Valmentaja Waseige
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Vermaelen | 4 Kompany | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Fellaini | 9 Lukaku | 10 Hazard | 11 Mirallas | 12 Mignolet | 13 Bossut | 14 Mertens | 15 Van Buyten | 16 Defour | 17 Origi | 18 Lombaerts | 19 Dembélé | 20 Januzaj | 21 Vanden Borre | 22 Chadli | 23 Ciman | Valmentaja Wilmots
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Vermaelen | 4 Nainggolan | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Fellaini | 9 R. Lukaku | 10 Hazard | 11 Carrasco | 12 Mignolet | 13 Gillet | 14 Mertens | 15 Denayer | 16 Meunier | 17 Origi | 18 Kabasele | 19 Dembélé | 20 Benteke | 21 J. Lukaku | 22 Batshuayi | 23 Ciman | Valmentaja Wilmots
| ||||||||||
