Antiikintutkimus
Antiikintutkimus on tieteidenvälinen tutkimusala, jonka kohteena ovat antiikin historia ja kulttuuri niiden kaikissa ilmenemismuodoissa. Antiikilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yleensä niin sanottua klassista antiikkia eli antiikin Kreikkaa ja Roomaa sekä näiden kulttuurien vaikutuspiiriin joutuneita alueita keskiajan kynnykselle asti.
Antiikintutkimuksen monista haaroista kaksi on perustavaa laatua:
- klassillinen filologia eli antiikin ajalta säilyneiden tekstien sekä muinaiskreikan ja latinan kielten tutkimus
- klassillinen arkeologia eli antiikin ajalta säilyneiden materiaalisten jäänteiden kuten rakennusten raunioiden tai erilaisten esineiden tutkimus
Klassillinen filologia ja klassillinen arkeologia voidaan puolestaan jakaa erilaisiin alatieteisiin, jotka toisinaan kuuluvat jollakin tapaa sekä filologiaan että arkeologiaan; esimerkiksi papyrologian ja epigrafiikan tutkimuskohteet eivät ole ainoastaan tekstejä, joiden sisältöä voidaan tutkia, vaan myös esineitä, joiden ulkonaisia ominaisuuksia voidaan tutkia.
Klassillisen filologian ja klassillisen arkeologian saavuttamille tuloksille rakentuvat muut antiikkiin liittyvät tieteenalat, kuten yleinen antiikin historia (joka usein luetaan antiikintutkimuksen päähaaroihin klassillisen filologian ja klassillisen arkeologian ohella) tai erikoistuneemmat alat kuten antiikin sotahistoria, antiikin sosiaalihistoria, antiikin kirjallisuushistoria, antiikin filosofian historia yms.
Suomessa muinaiskreikkaa ja erityisesti latinaa voi opiskella useammassakin yliopistossa, mutta klassillinen arkeologia on olemassa omana oppiaineenaan ainoastaan Helsingin yliopistossa. Antiikin historiaa ei ole erillisenä oppiaineena Suomessa missään, vaan se on sisällytetty muiden aineiden opetusohjelmiin.
Kirjallisuutta
- Paavo Castrén & Jaakko Frösén: Johdatus antiikintutkimukseen. Helsingin yliopisto, 1980.