Mintut

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. helmikuuta 2010 kello 00.16 käyttäjän MauritsBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mintut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Mintut Mentha
L.
Katso myös

  Mintut Wikispeciesissä
  Mintut Commonsissa

Mintut (Mentha) ovat luonnonvaraisia ja monivuotisia yrttejä. Maailmassa on arviolta 1200 erilaista minttua. Tärkeimmät niistä ovat kuitenkin viherminttu (Mentha spicata, engl. spearmint) ja piparminttu (Mentha × piperita, engl. peppermint), joista jälkimmäinen on vesimintun (Mentha aquatica) ja vihermintun steriili risteytys.

Viljely

Steriiliä piparminttua voi lisätä maarönsyjen avulla.

Käyttö

Piparminttua ja viherminttua käytetään paljon makeis- ja lääketeollisuudessa. Näiden minttujen tärkein aromaattinen aine on mentoli, jota voi varsin helposti valmistaa kemiallisestikin. Mintuissa on kuitenkin muitakin aromaattisia ainesosia, minkä vuoksi niiden käyttöä suositaan edelleen.

Suomessa minttua on perinteisesti totuttu käyttämään lammasruokiin.

Historiallinen lääkintä

Platina huomauttaa, että mintun ominaisuus tappaa vatsan loisia on erittäin hyödyllinen, ja erityisen tehokas se on vesikauhuisen koiran puremaan.[1]

Fiktiossa

Tarinan mukaan Zeuksen tytär Persefone oli mustasukkainen Areelle erään Minthe-nimisen nymfin vuoksi ja muutti kilpailijansa yrtiksi, koska kilpakosija oli taitava lemmen nostattaja. Legendan pohjalta arveltiin, että yrtillä olisi samoja vaikutuksia, ja siksipä kreikkalaisilta sotilailta kiellettiinkin mintun käyttö tyystin. Oltiin varmoja, että sotilaat eivät olisi lemmenhuumassa kyenneet taistelemaan.

Lajeja

Lähteet

  1. Milham, M.: Platina’s on right pleasure and good health. The university of North Carolina, Asheville: Pegasus press, 1999. (englanniksi)

Aiheesta muualla