Me (romaani)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. maaliskuuta 2010 kello 14.29 käyttäjän Groove (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Me (ven. Мы) on neuvostoliittolaisen Jevgeni Zamjatinin vuosina 1919–1921 kirjoittama tieteisromaani, jolla on ollut merkittävä vaikutus George Orwellin "1984" ja muihin myöhempiin tieteisromaaneihin, jotka yrittävät kuvata yhteiskuntaa useita satoja vuosia nykyhetkestä eteenpäin. Kirjan teko alkoi jo vuonna 1916 Newcastlessa, Englannissa, jossa hän valvoi Venäjän keisarikunnan tilaaman jäänmurtajan rakentamista. Kirjoittaja oli tuolloin ollut bolsevikki jo vuosia.

Suomeksi kirjan kustansi vuonna 1959 Gummerus. Juhani Konkka käänsi sen suomeksi englanninkielisestä versiosta. Suomenkielisen version pituus on 303 sivua.

Kirja on kuvannut tulevaisuuden valtion uskottavasti ilman monia tieteiskirjoja vaivaavia keksittyjä ”tulevaisuussanoja”. Kirjan lukujen otsikot ovat osa tätä toisenlaisen maailman kuvaamista, esim.

"40. merkintä

Konsepti:

Tosiasioita

Kello

Olen vakuuttunut"

Tarina

Me-tarinan tapahtumat osuvat 3200-luvulle, kun on ensin käyty 200-vuotinen sota, johon kuoli 99,8 % väestöstä, ja tehty 1 000 vuotta jälleenrakennusta. Ravinto on öljypohjaista.

Romaani seuraa yhtä ihmistä, D-503:a. Hän on 32-vuotias insinööri ja Integraali-avaruusaluksen, joka on miltei valmis koelentoja varten, suunnittelija. D-503 asuu ja toimii Ainoassa Valtiossa (Yedinoye Gosudarstvo eli Единое Государство, joka on eri kielissä käännetty eri tavoin, mm. "United State"). Integraali-aluksen piti viedä logiikkaa muille taivaankappaleille. Tarinassa puhuttiin myös venuslaisista jne. muttei välttämättä konkreettisessa mielessä.

Tarina voisi olla D-503:n psyykkisen hajoamisen tarina, mutta hänen ihastumisensa I-330-nimiseen naiseen ja tästä lähtevät tapahtumat eivät ole sattumanvaraisia. Pikemminkin juoni seuraa seikkailukirjan juonta - I-330 pyrkii tukijoineen hyökkäämään yhteiskuntaa vastaan ja pyrkii tätä varten saamaan D-503:n salaliiton puolelle. Muurin ulkopuolella on ihmisiä, jotka elivät luonnon ehdoilla pyrkien kukistamaan Ainoan Valtion.

Ihmiset asuvat ja työskentelevät lasisissa rakennuksissa ja sukupuolisuhteet sovitaan tilauksilla ja vaaleanpunaisilla litteroilla. Seksin aikana ihmiset saavat sulkea huoneistonsa kaihtimet. D-503:n tyttöystävä on O-90.

D-503:n ystävä R-13 on valtionrunoilija. R-13 tutustuttaa D-503 Muinaiskotiin, vanhaan taloon, eräänlaiseen entisen yhteiskunnan museoon.

Ihmisten tunnekuohut ovat harvinaisia. Suojelijoiksi kutsutut henkilöt hoitavat valtion sisäisen turvallisuuden. Yhteiskunta rankaisee vastustajiaan julkisilla teloituksilla Hyväntekijän Koneen avulla, joista yksi kuvataan tarinassa.

I-330 toimii alkukantaisemmin kuin esimerkiksi O-90. Tämä aikaansaa D-503:ssa kaikenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia. D-503 ihastuu I-330:een ja kun ei tapaa tätä usein, sairastuu. D-503 jättäytyy sairaslomalle, osa luvista on väärennettyjä. Eräs osa hoitoa on kävely ja hän kävelee Antiikkiseen taloon, etsien I-330:tä.

Kirjan lopussa I-330 ja hänen Ainoan Valtion ulkopuolella asuvat toverinsa hyökkäävät sekä valtion johtajaa - vastustamalla tätä tämän vaalissa - ja valtiota vastaan (joka johtaa toisaalta mm. ihmisten seksiin verhot auki, toisaalta junien pysäyttämiseen ym. turvatoimiin Suojelijoiden toimesta), ja yrittävät saada Integraalin, jolla tehtiin koelento, haltuunsa. Jo ennen sitä Valtion Lehti ilmoitti lääketieteen löytäneen mielikuvituksen paikan aivoissa ja mainosti sen poiston hyviä puolia. Kaappaus epäonnistuu. D-503 kutsuttiin neuvotteluun valtion johtajan, Hyväntekijän, luo. Häntä ei rangaistu, mutta hän menee tämän jälkeen Suojelutoimistoon tekemään tunnistuksen, mutta sielläkin on salaliittoon osallistunut tai soluttautunut Suojelija.

Mielikuvituksen tai sielun, joka toi D-503:llekin ongelmia, poisto tehdään kirjan lopussa myös D503:lle sen vaikuttamatta hänen älyynsä tai oloonsa. Hän tapaa Hyväntekijän, jonka luo tuodaan vangittu I-330, joka vaikeni kuulusteluissa, mutta hänen toverinsa puhuivat.

Tarinan loppua: "...läntisissä kaupunginosissa vallitsee yhä vielä kaaos, kaduilla lojuu ruumiita ja kulkee petoja ja - valitettavasti on vielä melkoinen määrä numeroita, jotka ovat pettäneet Ainoan Valtion." Lopuksi D-503 pohtii: " Vielä enemmän: olen vakuuttunut voitosta. Sillä täytyyhän järjen voittaa." "Me" on kautta kirjan merkinnyt Ainoaa Valtiota ja sen kansalaisia.

Aiheesta muualla